maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuosi 2018 ja tulevaa

Tätä vuotta on vaikea saada sulatelluksi, on menty niin äärilaidasta laitaan. Vuoteen on mahtunut ihan liikaa huolta ja surua, mutta onneksi myös paljon iloa ja uusia kokemuksia.

Nadi



Mennyttä
Nadi on elellyt leppoisia eläkepäiviä koko vuoden. Suuremmilta sairastumisilta on vältytty, mutta selvästi se alkaa olla jo vanha koira. Pidemmät lenkit tai liika riehuminen saa sen jäykäksi ja etupäässä on selvästi jotain vaivaa. Nadi onkin lähinnä köpötellyt pikkulenkkejä ja toiminut erittäin huonona pihavahtina joko nukkuen tai hälyttäen turhista. Sen kuulo on olematon, samoin näkö heikkenee. Lisäksi pari pattia on ilmestynyt, toinen on rinnassa ja toinen kintereessä. Nämä eivät Nadia itseään onneksi tunnu vaivaavan. Toivotaan, että mummelilla on kivuttomia aikoja jäljellä!

Tulevaa
Tulevaa ei Nadin kohdalla suunnitella. Kun ikä on kaksinumeroinen ja ikä(rotu)toverit alkavat harveta, ollaan ihan vaan tyytyväisiä jokaisesta päivästä, jolloin vaivat eivät vielä liiaksi häiritse arkea. 

Pira


Mennyttä
Pira on pysynyt kaikeksi onneksi hyvässä kunnossa. Sen selkä ei ole vaivannut koko vuonna lainkaan, vaan se on hoidettaessa ollut koirista parhaassa kunnossa ja saanut lihaksiakin takaisin. Mikä helpotus! Pira rallatteli itselleen koulutustunnuksen RTK1 ja osallistui Valkk ry:n piirinmestaruusjoukkueeseen rallyssa. Sen kanssa on hauska treenailla rallytemppuja, omat taidot on kehittyneet ja Pira hieman tasoittunut iän myötä joten katsotaan, jos ensi vuonna jatketaan kisailua avoimessa luokassa. Intoa sillä ainakin riittää, mikä on tärkeintä. Vähän ollaan oikealla seuraamistakin kokeiltu, mutta siinä riittää hommaa ikänsä vasemmalla toimineelle koiralle. Hyvää jumppaa joka tapauksessa. Ehdottomasti parasta tässä vuodessa on kuitenkin ollut hyvin pienet agilitytreenit, joita se on päässyt Hilen siivellä tekemään jotta ohjaajan taidot on saatu vähän paremmin kaivettua takaisin käyttöön. Putkia ja pentuhypyillä ohjaustreenejä, joista Pira nauttii täysillä!

Tulevaa
Tärkeimpänä toiveena on selän ja muutenkin terveyden kestävän kevyttä harrastelua ja normaalia lenkkeilyä nuorten mukana. Rallyn avoimeen luokkaan sen voisi sopivassa kohdassa ilmoittaa, ehkä jopa käydä RTK2 kisailemassa harvakseltaan tämän vuoden aikana.

Nila


Mennyttä
Nipsu pieni onkin aiheuttanut enemmän huolta ja murhetta. Sen vuosi lähti käyntiin hienosti, rally-tokossa saatiin ensin RTK2 ja pian sen jälkeen vielä 2x voi HYV tulosta, ilmoittauduttiin sekä rallyyn että tokokokeisiin ja oltiin niin onnellisia, kun yhteistyö alkoi toimia kaiken aikaa paremmin ja kiihtymys oli hallinnassa. Käytiin tanssimassa avoimen luokan kuma HTM:stä ja nautittiin kaikesta yhteisestä tekemisestä ihan valtavasti. Ja sitten kaikki romahti ja tilalle tuli pelko ja epävarmuus epilepsian puhjettua pari viikkoa ennen kaksivuotispäivää. Taisteltiin kuitenkin vielä kolmas rallyn voittajan tulos ja RTK3 sekä tokosta alo1 hienoilla pisteillä, minkä jälkeen ollaan keskitytty kropan tasapainon löytymiseen ja kehon huoltamiseen pitkälle syksyyn asti. Välissä ehti kulua noin puoli vuotta ennen seuraavaa kohtausta, joka tavallaan sinetöi sairauden. Eteenpäin taistellaan, vaikka tulevaisuus on enemmän kuin epävarmaa. Vielä me ei kuitenkaan olla valmiita luovuttamaan, vaan toivotaan kohtausten pysyvän harvinaisina vieraina. Joulukuussa Nila steriloitiin ja samalla kuvattiin luustoltaan terveeksi. Rauhoitus, operaatio ja toipuminen sujuivat kaikeksi onneksi todella hienosti omista ennakkopanikoinneistani huolimatta. Toivotaan steriloinnin osaltaan pitävän epilepsian aisoissa niin, että pystyttäisi jatkamaan mahdollisimman normaalia elämää harrastuksineen.

Tulevaa
Jos epilepsia pysyy toivotusti aisoissa eikä lääkitystä tarvita tai treenit/kisat ala laukaista kohtauksia, olisi toiveissa rallatella alkuun RTK4 ja vähän fiilispohjalta katsoa paljonko työtä tarvitaan sen jälkeen valiotuloksiin. En osaa yhtään suhteuttaa osaamistamme mestariluokkaan, joten mennään samalla metodilla kuin rallyssa tähänkin asti, käydään kisoissa katsomassa missä mennään. Tekee minulle ohjaajana erittäin hyvää! Tokossa avo1 tulos on seuraava tavoite, mutta koska saadaan kokonaisuus siihen malliin on vielä arvoitus. Teknisesti Nila osaa kyllä tarvittavat, mutta mielentilassa riittää säätämistä korrektiin tokosuoritukseen. Pitäisi kuitenkin olla ihan tehtävissä oleva tämäkin. Voittajaan ei olekaan sitten niin iso hyppäys, kun saadaan mielentila hallintaan avoimessa. HTM voittajan ohjelma on tekeillä, joten jossain kohtaa vuotta sitäkin houkuttelisi päästä testaamaan kisoissa ja kuulemaan tuomareiden mietteet. Tanssissa on vähän sama ongelma kuin rallyssa minulle ohjaajana, en osaa suhteuttaa omaa osaamistamme koeohjeisiin, joten ei auta kuin kokeilla! Kaiken kaikkiaan Nilan kanssa tehdään nyt niitä asioita, jotka molemmista ovat hauskoja ja joiden tekemisestä yhdessä nautitaan. Olen myös päättänyt, että toteutan sen kanssa kaikki hullutkin ideat, koska koskaan ei tiedä mikä lenkki, treeni, kisa tai koe jää viimeiseksi. On elettävä kuin viimeistä päivää ja ylitettävä omia rajoja, uskallettava ja kokeiltava. Ehdottomasti Nilan ensi vuoden ja jokaisen (toivottavasti!!) tulevan vuoden tärkein tavoite on kuitenkin pysyä hengissä. Se ei koskaan ole itsestään selvää, mutta toisten kohdalla kuitenkin todennäköisempää kuin sairaiden. Ei myöskään kaivata yhtään enempää terveyshuolia, näissä olemassa olevissa on jo ihan riittävästi. 

Hile


Mennyttä
Hile saapui tasapainottamaan meidän elämää itsevarmuutta ja hassua tilannekomiikkaa uhkuvalla persoonallaan juuri sopivasti Nilan sairastumisen jälkeen. Tuo hassu pentu on ollut ehdottomasti parasta lääkettä, vaikka se eteenpäin rymistellessään aiheuttaakin ajoittain sydämentykytyksiä kun harkinta ei aina ole ihan toimien tasolla. Hile on nyt 8,5kk ja tähän mennessä lähinnä keskittynyt opiskelemaan paljon perusteita eri lajeihin ja ennen kaikkea oppimiseen. Pohjia on tehty monipuolisesti moneen lajiin toko/rally/tanssi jutuista agilityn kautta noseworkiin, jolla harjoitellaan nenänkäyttöä. Hile on melko itsenäinen ja hyvin erilainen kouluttaa kuin aiemmat koirani. Se tykkää valtavasti tehdä ja oppii todella nopeasti, mutta myös keksii itselleen parempaa tekemistä jos ei ymmärrä annettua tehtävää tai palkka ei ole riittävän hyvä tilanteeseen nähden. Toisaalta se on aivan pohjattoman ahne ja leikkii valtavalla voimalla, ihan en vaan vielä aina tiedä kumpaa se enemmän juuri tietyissä tilanteissa haluaisi. Kiinnostavaa oppia tuntemaan juuri Hilettä koko ajan paremmin.

Tulevaa
Hilen alkavan vuoden suurin tavoite on kasvaa aikuiseksi, mielellään vielä terveeksi aikuiseksi ainakin siinä määrin, ettei tarvitsisi arjessa varoa. Kovasti houkuttelisi kesällä päästä vähän pk-puolta kokeilemaan, kun nenä tuntuu toimivan hienosti ja luonnetta riittävän vähän itsenäisempiinkin hommiin. Jälkeä nyt ainakin, kuka tietää jos jotain muutakin? Kenttälajien parissa jatketaan pohjia ja jos kaikki sujuu, voisi loppuvuodesta olla ajankohtaista käydä rallytokoilemassa ja hakemassa sitä kautta vähän kisakokemusta. Tokon osalta voisi tavoitteena olla osallistuminen nuorten koirien ringin näyttökokeeseen loppuvuodesta jos kaikki osaset on siihen mennessä riittävän hyvällä mallilla. Mikään kiire ei kuitenkaan ole kisaamaan missään lajissa, tärkeintä on luoda nyt vahva pohja yhteistyölle ja tulevaisuudelle. Odotan innolla millainen aikuinen Hilestä kasvaa ja mihin kaikkeen sen kanssa vielä päädytään!

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Nilan terveystuloksia

Nilalle tehtiin sterilisaatio maanantaina 17.12 tähystämällä ja samassa yhteydessä kuvattiin luusto.


Erityisesti kiinnosti nähdä operoidun olkanivelen tilanne nyt, kun tähystyksestä on kulunut lähes kaksi vuotta. Kaikeksi onneksi nivel näytti hyvältä! Pienenpieni nokka on niveleen muodostunut, mutta se ei tule todennäköisesti vuosiin jos koskaan Nilaa haittaamaan mitenkään.

Terve oikea olkanivel
01/17 operoitu vasen olkanivel, josta poistettu irtopala
Muutenkin luusto näytti varsin mukavalta, lonkat palautuivat liitosta arviolla B/B ja kyynärät 0/0
Lonkat B/B, LTV0
Oikea kyynärä
Vasen kyynärä

Myös selkälausunto ehti vielä ennen joulua, sielläkin kaikki kunnossa ja kennelliitosta lausunnot  LTV0, VA0 ja SP0




Nämä olivat ensimmäiset luustokuvat, joiden tuloksia en jännittänyt tai oikeastaan edes ajatellut, koska olin niin kauhuissani sterilisaation nukutuksesta ja leikkauksesta toipumisesta. Kaikeksi onneksi epilepsia ei ärsyyntynyt operaatiosta, vaan toimenpide oli sujunut kuin oppikirjasta. Toipuminen oli erittäin nopeaa, Nila oli mielestään noin vuorokausi tähystyksestä jo aivan kunnossa! Hihnaviikko onneksi sujui nopeasti ja nyt voidaan kaljua mahaa suojellen palata normaalielämään. Toivotaan, että hormonitoiminnan tasaantuminen vähentää kohtauksien todennäköisyyttä entisestään ja tulevaan vuoteen päästään hieman edellistä pienemmillä murheilla.

Tähystyshaavat, pienet noin 1cm reiät, jotka ovat parantuneet todella  hyvin ja nopeasti. Tässä alle vuorokausi operaatiosta ennen ensimmäistä suihkuttelua.


maanantai 17. joulukuuta 2018

Aamupäiväpöhnät

Näin pikkujoulukauden kunniaksi Nila kävi maanantaina ottamassa pienen aamupäiväpöhnän, mistä heräsi munasarjoja köyhempänä ja luusto läpi skannattuna.


Olin lievästi paniikissa ennakkoon, aivan varma että epi villiintyy ja kaikki muut mahdolliset uhkakuvat mitä nyt voi keksiä, mutta kaikeksi onneksi operaatio sujui leikanneen lääkärin mukaan "kuin suoraan oppikirjasta", toki epin riskit huomioitiin lääkityksissä ja valvonnassa.

Kohtu oli ollut siisti, joten se sai jäädä paikalleen ja munasarjat vain napsaistiin tähystyksessä pois. Samalla Nilalta kuvattiin kyynärät, lonkat, selkä ja olkanivelten kontrolli. Kaikki näytti olevan oikein hyvin, ainoastaan operoidussa vasemmassa olassa näkyy pieni alkava piikki, mutta toistaiseksi sen ei pitäisi eloa vielä haitata. Liikeradat on pysyneet symmetrisinä, joten niiltä osin kaikki hyvin.

Sterkan jälkeen elellään nyt viikko-pari vähän rauhallisemmin ja aloitetaan ensi vuosi toivottavasti vähän pienemmillä murheilla! Voi kumpa sterkka osaltaan pitäisi kohtausten määrän pienenä. Ja jännitetään nyt vielä Kennelliiton kanta luustokuviin!

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Jatkovuosi

Kaiken pelon ja epävarmuuden keskellä saatiin Nilan kanssa hyviä uutisia, meidät on valittu (omasta mielestäni) katastrofaalisesta näyttökokeesta huolimatta toiselle vuodelle Pohjois-Hämeen nuorten koirien tokorinkiin! Videot ja kootut selitykset näytöstä löytyvät täältä.

Palaute oli ihan asiaa:

Ohjaustyö kehässä on asiallista ja koira selvisi kokonaisuudesta mallikkaasti.

Huomiota tulee kiinnittää:


  • ääntelyyn, sitä kuultiin vielä
  • Liikkeiden aloituksiin; tassujen siirtelyä ja "kyyryjä" asentoja
  • Liikkeiden väliin; turhaa kiertelyä
  • Seuraamiseen; melko siistiä kokonaisuutena, mutta käännöksissä ja hitaan käynnin alussa koira tarjoaa istumista. Ohjaajalta varsinkin vas. käännöksissä hieman ylilyöntiä, jolloin koiran paikka häviää
  • Kiertoon; suoritus oli kokonaisuutena reipas, mutta kaataa kartion ja keskittyminen tehtävään voisi olla parempi



Seuraaminen oli kokonaisuutena omilla kriteereilläni ihan kamalaa, ihmettelen miten siitä on saatu melko siisti kokonaisuus... Ne melkein istumiset oli kyllä pienimmät ongelmat suorituksessa, missä Nila ei keskittynyt oikein lainkaan, pää seilasi, se haisteli maata, edisti, loikki ja teki kaikkea muuta kuin mitä on harjoiteltu. Ensisijainen ongelma ei ollut myöskään omassa liikkumisessani, mutta täytyy siihen kiinnittää huomiota jatkossa. Onneksi seuraaminen on nyt alkanut taas treeneissä palata parempaan moodiin ja ollaan saatu ihan onnistuneita kokonaisuuksia aikaiseksi näytön jälkeen.

Ääntely on tiiviisti yhteydessä noihin kaikkiin muihin huomioitaviin seikkoihin, jos vire olisi ollut järkevämpi ei olisi tullut ääntä, eikä muitakaan kuumumisen aiheuttamia kyyristelyjä tai tassujen siirtoja (varmaan luoksetulossa, sitä ei ole videolla? siinä ainakin oli ihan korppikotkana kun käännyin, eikä videolla näy tassujen siirtelyä noudossa tai kierrossa). 

Liikkeiden väleissä vapautin Nilan itse peruuttaen, se ilmeisesti oli turhaa kiertelyä, koska muuten otin sen kyllä suoraan perusasentoon odottamaan seuraavaa tehtävää. Tai sitten omat muistikuvat pettää pahasti, koska itselle jäi liikkeiden väleistä todella paljon parempi fiilis kuin vuosi sitten, jolloin jouduin tekemään ties mitä sirkustemppuja että sain Nilan pidettyä suunnilleen järjissään. Toki nyt arvosteltiin tätä hetkeä eikä verrattu sitä vuoden takaiseen. Nyt eivät välit onneksi venyneet ihan niin pitkiksi kuin edellisellä kerralla, vaikka koetilannetta enemmän odottelua nytkin syntyi.

Kierrossa ongelma oli jälleen vireydessä ja keskittymisessä, kartion kaato ei ollut mikään varsinainen yllätys. Tätä on työstetty ja saatu kivasti ideoita, miten jatketaan. Kierto on liian tiivis ja Nila varmistaa paikkaa pitämällä päätä kartion yläpuolella, mikä aiheuttaa kartion kaatumisen rintakehällä. Vireystilan säätelyn treenejä toki saadaan jatkaa varmasti koko Nilan elämän ajan.

En osannut yhtään odottaa jatkovuotta, eikä se ole oikeastaan ollut mielessäkään muiden murheiden takia, mutta olen oikein onnellinen että paikka saatiin. Me ei yhdelle sairaudelle vielä luovuteta, vaan jatketaan niin pitkään kun se tuntuu hyvältä ja kohtaukset pysyvät harvinaisina. Toki, jos tarvitaan lääkitys tai kohtauksia alkaa tulla tiheämmin me luovutamme paikkamme pois. Siihen asti kuitenkin treenataan ja yritetään elää niin normaalia elämää kuin on mahdollista!

maanantai 3. joulukuuta 2018

Täysi 10

Nadi täytti 1.12 jo 10 vuotta! En ymmärrä, kuinka aika on voinut mennä näin nopeast, vaikka toisaalta tuntuu kuin se olisi ollut varjonani aina. On vaikeaa kuvitella elämää ilman mustaa uskollista ystävää, joka ei ehkä harrastuskaverina päässyt loistamaan, mutta on opettanut niin paljon luottamuksesta ja elämästä.


Valitettavasti vaivoja alkaa olla enenevästi, mutta toivotaan rakkaalle mummolle siitä huolimatta vielä paljon kivuttomia päiviä meidän ilona. Vaikka silmät harmaantuvat ja aistit heikkenevät, on Nadi vielä iloisena osallistumassa leikkeihin ja nyt ensilumen sataessa on riemastunut kunnon villeihin juoksuspurtteihin nuorempiensa kanssa. 

lauantai 17. marraskuuta 2018

Kohtaus

Sieltä se sitten tuli, keväästä asti pelätty uusi kohtaus. Tai uusi kohtaus, joka on nähty, onhan niitä voinut olla kun ei olla näkemässä, mutta ei ole ollut tähän mennessä syytä niin olettaa, koska mitään merkkejä ei ole ollut, ei oksennusta tai epäilyttävän väsynyttä koiraa.

Tällä kertaa Nila oli nukkunut rauhassa sohvalla, mistä herännyt oksentamaan ja siitä seurannut nopeasti yleistynyt epilepsiakohtaus, joka kesti reilun minuutin. En itse ollut kotona, mutta mies onneksi oli ja sai siirrettyä Nilan omaan huoneeseensa missä sai rauhassa toipua. Oli myös ottanut kohtauksen videolle, joten pääsin vertaamaan ensimmäiseen. Tämä ei onneksi ollut ihan niin raju kuin ensimmäinen, mutta voimakas tämäkin. Kohtauksen jälkeen ilta meni lepäillessä, mutta viimeisellä ulkoilulla Nila olisi jo ollut valmis leikkiin Piran ja Hilen kanssa. Se sitten siitä toivosta, että kevään kohtaus olisi jäänyt yksittäiseksi. Toisaalta, jos nyt jotain positiivista niin onneksi kohtausväli oli pitkä, noin puoli vuotta.

10 viikkoisena, kun tulevaisuuden murheita ei vielä ollut

Olo vaihtelee toivottomasta pelokkaan kautta varovaiseen uskoon, että ehkä tämä tästä vielä. Kovin paljoa en uskalla toivoa, mutta jos edes päivä kerrallaan ilman uusia kohtauksia. Katsotaan mikä meitä tulevaisuudessa odottaa.

Nilalle on suunnitteilla sterilaatio vielä tämän vuoden puolelle, mitä pelkäsin jo valmiiksi paljon. Lienee sanomattakin selvää, että nyt odotan operaatiota lähinnä kauhuissani. Tekisi mieli perua koko homma, mutta toisaalta en missään tapauksessa halua, että yksiäkään juoksuja ja niiden mukana hormonitasojen muutoksia enää tulee. Operaatio tehdään, jos sinne asti selvitään ilman dramaattisia muutoksia.

Hetkittäin tekisi mieli luovuttaa, sanoa taudille että voitit. Seuraavana hetkenä en todellakaan halua antaa periksi, vaan uskoa ja toivoa epätoivoisesti tuleviin yhteisiin vuosiin. Tai edes kuukausiin. Epävarmuus on kamalaa, samaan aikaan kun toivoo pitkää kohtauksetonta jaksoa pelkää lähes hysteerisesti kohtausrypästä, joka ei lopu. Jälkimmäistä en missään tapauksessa haluaisi Nilan kohtaloksi, mutta mistään sitä ei ennakkoon voi tietää onko sellaista luvassa vai ei. Olen kuitenkin määritellyt itselleni tiettyjä rajoja, joita pidemmälle en halua sairautta katsoa ja toivon, että mikäli tilanne menee pahemmaksi, osaan olla ajoissa reilu ja tehdä sen vaikeimman päätöksen. Onneksi koirat elävät hetkessä, eikä Nila itse kropan rasitusta lukuunottamatta osaa murehtia mennyttä tai tulevaa. Kun itsekin siihen pystyisi!

Jokainen kohtaus on koiran kropalle valtava rasitus, kouristelevat lihakset jäävät kipeiksi ja osa kramppiin. Nyt erityisesti oikea takajalka on selvästi pahasti jumissa, joten koitetaan saada oloa helpotettua parhaan mukaan. Onneksi sain lainaan Medi-Laserin ja hieronta-aika on luvassa pian, lisäksi meillä on hyviä venyttelyohjeita joilla koitetaan saada kroppaa auki. Edellisestä kohtauksesta meni fyysisesti toipua todella kauan, katsotaan miten tällä kertaa. Tuntuu niin vähäpätöiseltä, että viime viikolla murehdin jotain seuraamisen ääntelyä, mitä sillä on lopulta väliä jos vaan saadaan edes jotain vielä yhdessä puuhailla.

Onneksi on ympärillä useita ihania ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella murheitani ja tsempata ja myötäelää pelkoa, kiitos teille jokaiselle 🖤 En tiedä miten selviäisin ilman teitä.

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Hile 7kk

Taas on kuukausi vierähtänyt pennun elämää. Se on nyt hassussa iässä, kun hetkittäin näyttää ja käyttäytyy kuin aikuinen ja seuraavassa hetkessä tekee jotain tosi pentumaisen hölmöä. Hile edelleen rakastaa koko maailmaa varauksetta, sillä ei toistaiseksi ole ollut mitään mörköikää tai muutakaan epävarmuuksia minkään suhteen. Erilaiset alustat, ympäristöt, äänet, ihmiset tai koirat eivät sitä sen suuremmin ihmetytä, kiinnostavat kyllä senkin edestä.


Hile on edelleen kasvanut ja on nyt jo selvästi Nilaakin korkeampi, yli 50 cm. Rakenteeltaan se on vielä niin pentumainen, ettei näytä niin korkealta. Taitaa siitä kuitenkin aika raamikas neiti olla kasvamassa. Hile on sen verran itsenäinen, että edelleen saan vahvistaa paljon kaikkea itseeni kohdistuvaa toimintaa, muuten se keksii omaa puuhaa. Myös kesken treenien voi keksiä omaa puuhaa, jos palkkaa ei tule tai tehtävä on liian vaikea. Erityisesti agilityn alkeissa tämä on aiheuttanut ajoittain päänvaivaa, uusia ohjauksia treenatessa on välillä vaikea saada ensimmäistä toistoa onnistumaan ja jos se ei onnistu, keksii Hile nopeasti kyllä itselleen kannattavampaa toimintaa. Sen kohdalla täytyy todella tarkkaan miettiä juurikin treenien alut, koska ne määrittelevät jatkon onnistumisen.


Tokossa pitäisi alkaa etenemään treeneissä rohkeammin, olen vähän jäänyt junnaamaan paikalleen. Tai hieman potkittuna olen nyt tsempannut! Vielä vaan rohkeammin pitäisi viedä asioita eteenpäin, Hile tuntuu tällä hetkellä oppivan valtavan nopeasti ja nauttivan haasteista. Seuraamisen opettaminen on osoittautunut yllättävän haastavaksi, mutta vähän vahingossa sain tiiviyttä vahvistettua jalkojenvälissä pujottelun kautta, joten nyt ollaan siinäkin päästy vähän eteenpäin. Kropaltaan tuo on edelleen sen verran kesken ja vempula, että aika varovasti olen mitään pysymisiä tai paljon kropanhallintaa vaativaa tehnyt. Kaukojen tekniikkaa on kokeiltu sen verran, että todennäköisesti Hile tulee tekemään vaihdot etupää paikallaan, koska luontaisesti vaihtoja niin päin tekee. Jonkin verran ollaan tätä nyt jumpattu, että saadaan liikeradat lihasmuistiin. Noutoon alkaa löytyä kivasti vauhtia ja asennetta, mutta pito vielä on vaiheessa. Ajattelin nopeasti opettaa leukakosketuksen kämmeneen ja sitä kautta pidon, mutta onnistuin opettamaan "ota vauhtia ja liu'uta voimalla leukaa kättä pitkin" toiminnon, mistä meni hetki saada jalostettua järkevämpi kesto. Nyt ollaan lisätty mukaan kapulaa, mutta ruoka aiheuttaa tähän sellaista raivoa, että taidetaan pitää tuumaustauko ja miettiä vähän ajan kuluttua uudelleen. Hile kuitenkin kohtelee kapulaa luonnostaan hyvin, toistaiseksi ei ole mälvännyt tai pureskellut kapulaa lainkaan. Asentojen perusteet ovat kivalla mallilla, nyt vaan täytyy huolehtia yleistämisestä ja nostaa vaatimustasoa. Hile ketjuttaa todella nopeasti asioita ja herkästi mieltää tietyn tehtävän tiettyyn paikkaan, esimerkiksi sivulle se osaa tulla suoraan takaa, mutta edessä tarjoaa taukokäytöstä, koska se kuuluu tehdä edessä jos ei tiedä mitä muuta tekisi. Näitä toki työstetään ja Hile muokkaakin käytöstään nopeasti kun vaan saaa jutun juonesta kiinni.


Agilityssa ollaan nyt käyty pentukurssi ja sen jälkeen alkeis/jatkokurssi. Paikoitellen Hile väläyttelee hienoa oivaltamista ja innostusta, toisena hetkenä taas luopuu tehtävästä aika helposti jos ei heti hoksaa mikä on hommana. Sille on toistaiseksi itsessään palkitsevaa myös omatoiminen juoksentelu ja esteiden loikkiminen. Näitä mahdollisuuksia pyrin estämään, mutta ihan aina ei suunnittelu vastaa todellisuutta varsinkaan, jos keskityn kouluttajan kuunteluun. Yksin treenatessa pystyn paremmin pitämään tuokiot tiiviinä ja haahuilun minimissä, joten sitä laatua on nyt luvassa ensi vuoden puolelle. Antaa pienen kasvaa ja jatketaan sitten lajitreenien parissa ohjatusti.

Koiratanssi- ja rallyjuttuja on myös pienesti aloiteltu temppujen kautta. Ensimmäisessä tanssikoulutuksessakin oltiin, kun Nadja Böckerman oli kouluttamassa Viialassa. Nadja kehotti opettamaan Hilelle tassutemppuja, joita onkin nyt aloiteltu. Sillä kun on niin komeat tassut, että niitä kannattaa hyödyntää! Lisäksi Hile tykkää pelailla tassuillaan, joten katsotaan mitä kaikkea tästä keksitään varioida. Toki opeteltavaa on vielä niin valtavasti, ettei nämä nyt ihan ensimmäisenä ole valmistumassa. Lisäksi Hile on opiskellut pujotteluita, pyörimisiä, syönyt edessä istuen nakkia, harjoitellut oikean puolen perusasentoa, jalkojen välissä oloa ja puolenvaihtojen liikeratoja. Ja paljon muita pieniä palasia eri lajeista.


Kotona on meneillään puuhailuvaihe, Hile ei missään nimessä tarkoituksella tuhoa mitään, mutta ohimennessä vaan asioita tapahtuu. Jos oikaisee pöydän yli saattaa siinä ollut lasi kaatua, jos nukkuu sohvalla tai sängyllä sieltä saattaa pudota kun ei vaan muista että on korkealla tai vahingossa saattaa innostua juoksemaan sisällä ja törmätä seinään. Se on niin huoleton, ettei sitä mitkään pikkukolhut (tuskin isommatkaan, muttei kiitos kokeilla) hetkauta minnekään vaan meno jatkuu samaa rataa. Sohvalta tai sängystä se tippuu edelleen noin joka toinen päivä. Lisäksi se on nyt keksinyt ylettyvänsä työpöydille keittiössä, joten kaikki hedelmät ja leivät on täytynyt siirtää yläkaappeihin. Erilaisia ovia Hile availee tarpeen mukaan ja osaa murtautua koiranruokatynnyriin jos jää kodinhoitohuoneessa ilman valvontaa. Ja kaiken puuhailun päätteksi se hyppää syliin, suoraan ja voimalla. Hile haluaa nukkua kainalossa tai sylissä aina kuin mahdollista, mieluiten selällään. Ja sitten taas pudota lattialle kun ei ihan mahtunutkaan kierimään samalla. Myös sohvan selkä- tai käsinoja käy nukkumiseen hyvin. Se on niin rakastettava pieni koira, että olen edelleen joka päivä onnellisempi että se päätyi juuri meille.

lauantai 3. marraskuuta 2018

Ringin uusintanäyttö

Käytiin Nilan kanssa antamassa tänään varsin kyseenalainen näyttö meidän edistymisestä kuluneen vuoden aikana ja anottiin samalla toista vuotta Pohjois-Hämeen Kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin. Näytössä oli viisi liikettä: yksilökiikkeet (alo) luoksetulo, seuraaminen, nouto/pito ja vapaavalintainen liike sekä ryhmäliikkeenä (alo) paikalla makuu.

Tiesin jo näyttöön ilmoittautuessa, että meillä tulee olemaan seuraamisen kanssa suuria ongelmia. Nilan odotusarvot ovat tällä hetkellä seuraamisen osalta aivan taivaassa, mikä sen kohdalla tarkoittaa ääntä ja keskittymättömyyttä. Vaikka tähän on meneillään toimenpiteitä, en mitenkään ehtinyt saada pakettia kasaan ennen näyttöä. Koska me olimme näytössä toista kertaa, katsoin että meidän tulee esittää jo avoimen liikkeitä eli nouto ja vapaavalinnaisena jokin avoimen liike, joista valitsin kierron. Näyttö toimi kivana mahdollisuutena päästä testaamaan koemaisessa tilanteessa avoimen liikkeitä!

Kävin aamulla lenkillä, minkä jälkeen Nila odotteli autossa. Käytin sen vielä hallilla pissalla ja lämmittelin vapaalla kentällä. Tein seuraamisen alkuja ja koitin saada kierroksia alemmas. Nila olikin varsin cool omaa vuoroa odotellessa kentän ulkopuolella. Harmi vaan coolius oli kaukana itse kehässä. Nila alkoi kuumua jo omaa vuoroa odotellessa kuunnellessaan edellisen koirakon liikkurointia. Erityisesti seuraamisen käskytys saa sen nousemaan ihan sfääreihin tällä hetkellä.

Luoksepäästävyys sujui ongelmitta, samoin kehään meno ja luoksetulon alku. Poistumisen aikana oli Nila vajonnut korppikotkaksi, mutta istui tyynenä kutsuun asti. Tuli järkyttävän lujaa, veti liinat kiinni ihan vasta edessä ja ulvahti kiepsahtaessa perusasentoon. Vapautin, kehuin ja otin perusasentoon odottamaan seuraavaa liikettä.

Kerroin Nilalle, että seuraavana on seuraaminen. Oli ihan järkevä vielä odottelussa, piti kontaktia sivulla. Itse seuraaminen olikin sitten ihan kauheaa. Äänteli lähes koko seuraamiskaavion läpi, rauhoitteli itseään jopa nuuskimalla maata ja kertaalleen rapsuttelemalla itseään, kun päässä kiehui niin valtavasti. Tässä oikein videolla koko kauheus.


Seuraamisen jälkeen jatkettiin noudolla. Meinasin heittää Riittaa kapulalla, mutta Nila hoiti vaikeaan paikkaan lentäneestä kapulasta huolimatta oman osansa varsin mallikkaasti. Istui heiton rauhassa, ainoastaan häntä heilui, meni lujaa ja palautti lujaa, tosin joutui korjaamaan linjaansa kertaalleen. En oli ihan varma, korjasiko kerran otetta. Palautus hyvä, piti tiiviisti käskyyn asti ja irrotti itse. Tähän olen oikein tyytyväinen, noudon toimiminen kokonaisuudessa ei todella ole tullut tuon kapulahullun kanssa ilmaiseksi!


Viimeisenä vapaavalintainen liike, meillä kierto. Valmistelin kertomalla mitä tehdään ja Nila tsekkasi tötsän. Siitä huolimatta tiesin sen ajatusten olevan vähän jumissa oikealle puolelle jääneessä ruudussa ja hetken jo mietin, ampuuko se sinne. Odotti korrektisti sivulla, lähti oikeaan suuntaan mutta pienen vedon ruutu sai keskelle aikaan. Tämän takia kiertolinja meni vähän hassuksi ja tötsä kaatui kierron lopussa. Olen kuitenkin tähänkin ihan tyytyväinen, kierron kanssa on ollut haasteita joten oli hyvä päästä se kokeilemaan kokonaisuudessa ja vielä niin, että ruutu oli samalla kentällä. Tötsän kaatuilu on ollut viime aikoina vähän ongelma, mutta tällä kertaa se taisi kyllä oikeasti olla ihan vahinko. Tai sitten Nila on vaan kehittänyt uuden tavan keilata tötterö kumoon, kun olen parhaani mukaan niitä aiempia variaatioita yrittänyt karsia.



Lopuksi kolmen koirakon ryhmissä paikalla olot. Nilan mielentila vaikutti olevan ihan ok paikkikseen mennessä, mutta rivissä pää pyöri vähän liikaa. Meni kuitenkin omalla käskyllä alas ja jäi hyvin. Vähän levoton fiilis jäi makuusta, huomaa ettei sitä ole nyt treenattu tarpeeksi. Tai oikeastaan juuri ollenkaan, kun ne vähät ryhmäpaikkikset on tehty istumista. Varsinaisesti ei liikkunut, mutta pää seilasi ja vähän keikutteli pyllyä ja siirsi etutassua. Palatessa haisteli maata, eli ei oikein tuntenut oloaan varmaksi. Nousi kuitenkin omalla käskyllä, ei teknisesti niin kuin haluan mutta nousi kuitenkin.

Kauheasti on vielä tekemistä ennen kuin ollaan avoimen kokeeseen valmiita, mutta tämä oli hyvä tsekkaus. Mitään suuria yllätyksiä ei tullut, vaan ongelmat olivat ne mitkä jo tiesin ja toisaalta noudon onnistuminen lämmittää mieltä. Myös siirtymät olivat hyviä, eikä niissä tullut ollenkaan sellainen kalasteluntarve itselle, vaan voin luottaa että koira pysyy mukana. Jatketaan seuraamisen kanssa treenejä ja katsotaan, mitä saadaan aikaiseksi. Valintatulokset tulevat joskus tulevaisuudessa, mutta ne ovat aika toisarvoisia meille. Ehdottomasti jatkovuosi haluttaisiin, mutta se tulee jos on tullakseen. Näytöstä saatiin ihan riittävästi infoa jatkoon jo näin, toki kirjallinen palaute on mielenkiintoista saada myös.

Seuraamistreenit jatkuivat jo heti iltapäivällä, jolloin näyttökokeen, lenkin ja puolen nakkipaketin jälkeen, ilman liikkeen ohjausta pystyi jo seuraamaan ihan korrektisti. Pystyi myös juoksemaan putkeen ja jatkamaan korrektia seuraamista sekä tekemään noudon ja sen jälkeen hiljaista, keskittynyttä seuraamista! Ehkä meillä on toivoa, mutta ei se helpolla tule. Toivottavasti meillä on aikaa.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Treeniä ja leikkiä

Sain kaverin kuvaamaan aamulla vähän meidän treenejä, pääasiassa halusin nähdä leikkiä, mutta samalla tarttui mukaan vähän muutakin. Hile edistyy ja voimistuu tällä hetkellä todella vauhdilla, kaikkeen treenaamiseen on löytynyt ihan uusi vaihde parin viimeisen viikon aikana.


Sormet aivan jäässä räpeltäessä lentää lelut minne sattuu, mutta alkaahan se nyt näyttää jo aika kivalta! Ja mikä tärkeintä, leikkiä voi, vaikka on syönyt alle maksapaloja, syö lisää maksapaloja ja nakkeja ja vieläkin voi leikkiä.


Yksi vauhtinouto, pikkuhiljaa alkaa löytyä vauhtia menomatkalle enemmän.


Seisomista ollaan nyt tehty pompun kautta, mikä tuntuu toimivan aika kivasti. Maksa oli liian hyvää, että olisi pystynyt tekemään kestoa, mutta pomppii se ainakin. Maahanmenoissa oli vähän hätäinen naksuttelija, samoin Hile on vähän kiinni sijainnissa, mutta näitä työstetään. Istumiset omalla videollaan meinaa mennä vähän pomppimiseksi, mutta kivojakin mukana. Ainakin ollaan aloitettu kaikki asennot, jopa seisominen mistä meinaan aina tehdä itselleni ongelman! Seuraamista ollaant tehty edelleen todella vähän, pääasiassa sivulla istumisen kontaktia ja erikseen sivulle tuloja pivotin kautta sekä pivot alustalla vähän takapääjumppaa seuraamiseen. Ehkä mä tästä päästään vielä liikkelle.


Hile on kyllä kiva pentu, tasainen ja varma, keskittymiskykyinen ja nyt kaiken aikaa myös vauhdikkaampi ja voimakkaampi leikissä ja kaikessa muussa. Se oppii nopeasti ja haluaa keksiä mitä ollaan tekemässä, muttei ajattele liikaa tai hämmenny jos ei heti tiedä. Sen kanssa voi kokeilla vähän kaikkea ja kaikki on siitä vaan hienoa! Agilityjuttujen kanssa ollaan edelleen välillä vähän erimieltä onko se yksilö vai tiimilaji, Hile mielellään käyttäisi esteitä omana huvipuistonaan ihan ilman minua. Ajoittain se sitten taas väläyttelee hienoja pätkiä, joten ehkä me löydämme toisemme siinäkin hommassa! Agilitya tehdään toki todella maltilla ja keskitytään nyt ihan perustaitoihin. Ajattelin tämän kurssin jälkeen antaa sen vähän kasvaa ja treenailla perusteita itsekseni, katsotaan sitte ensi vuoden puolella taas sopivaa kurssia jatkoksi. Se on niin hauska pentu, että sen kanssa treenaamisesta tulee aina hyvälle tuulelle vaikkei kaikki sujuisikaan ihan suunnitelmien mukaan.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Leikitään! -projekti

Kuten olen jo aiemmin maininnut, Hile on sikamaisen ahne. Se on niin ahne, että ruoka tulee herkästi leikin tielle, eikä se pysty leikkimään jos tietää, että minulla on vaikkapa nakkia taskussa. Saattaa hetken jahdata lelua, mutta sen jälkeen vaihtaa sitkeästi taskun tuijotukseen tai poistuu paikalta. Jos treenin aloittaa suoraan lelulla ja käyttää ruokaa harkiten, toimii leikki palkkana hyvin. Samoin "vapaalla ollessaan" leikkii innolla ja voimalla niin minun kuin muiden koirien kanssa.

Olen päässyt ruuan ja leikin tasapainottamisessa jo jonkin verran eteenpäin erilaisilla leikkiä tukevilla treeneillä. Ollaan leikitty niin, että toisessa kädessä on ruokaa, ollaan tehty kilpajuoksuja leluille suoraan ja sen jälkeen niin, että olen namittanut kontaktista muutaman kerran ennen lelulle juoksua, palkannut hyvää, voimakasta leikkiä ruualla ja nämä pääasiassa toimivatkin, mutta silti edelleen tulee tilanteita, ettei vaan pysty koska ruoka. Onneksi yksi tälläinen kerta sattui Karisen Piian ohjattuihin treeneihin ja Piia näki, mistä on kyse. Oltiin jo aiemmin asiasta puhuttu, mutta nyt nakin viedessä 100-0 voiton leikistä luotiin suunnitelma jatkoon.

Ajatuksena on tehdä Hilelle selväksi, että tuomalla minulle leluja se ei suinkaan menetä ruokaa, vaan nimenomaan saa sitä paljon tai jotain ekstra hyvää. Projekti käynnistyi ihan kotona ruokakuppia hyväksi käyttäen. Opetetaan Hilelle, että ruuan saa tyrkyttämällä leluja leikittäväksi ja kun tämä alkaa sujua, viedään sama tilanne kentälle niin, että kentällä on leluja valmiina ja niitä minulle tarjoamalla leikittäväksi saakin ekstraherkkua kupista. Koska jälkimmäinen toiminta vahvistaa edellistä, saadaan näin toivottavasti innolla leikkivä koira myös niissä tilanteissa, kun se tietää olevan mahdollisuus myös herkkuruokaan.



1. päivän lähtötilanne

Olin ostanut kaksi uutta, samanlaista lelua, joita Hile ei ollut saanut yhtään vielä kokeilla. Aloitin niin, että laitoin koirien ruuat ihan valmiiksi kuppeihin ja Hilen päivystäessä omaansa laitoin lelut sen nähden lattialle. Koko koira tärisi ristiriidasta, kun teki ihan valtavasti mieli sekä kiivetä pöydälle tsekkaamaan ruoka että syöksyä tutkimaan lelut. Vapautuksesta se ensin yrittikin pari kertaa hypätä pöydälle, mistä ohjasin sen vähäeleisesti alas. Hile tarjosi täristen istumista, vilkuili kyllä lelua kun vähän sitä vinkautin. Vapautin sen uudelleen ja samalla itse kumarruin leikkimään lelulla, jolloin Hile ei voinut enää vastustaa vaan nopeasti syöksyi lelulle ja otti sen suuhun, jolloin sai näin ensimmäisellä kerralla samantien valtavat kehut ja ruuan suoraan syötäväksi. Söi ruuan tavallistakin suuremmalla raivolla.

1. viikko

Seuraavien päivien aikana päästiin nopeasti tilanteeseen, jossa Hile oma-aloitteisesti heittelee leluja pitkin keittiötä. Pari kertaa tästä sai ruuan, minkä jälkeen jälleen vaikeutin tehtävää. Kokeilin, olisiko Hile hoksannut tuoda itse lelun käsitargettiin, mutta tämä oli vielä ensimmäisen viikon aikana liian vaikeaa. Näin ollen autoin sitä aluksi todella paljon yllyttämällä ja laittamalla leluihin liikettä sen jälkeen, kun Hilen ensin on itse ne nakannut eli on ollut ensin itse aktiivinen, jotta päästiin kiinni samaan leluun. Ensimmäisellä kerralla riitti sekunninsadasosan veto lelusta, mistä parissa päivässä taas päästiin eteenpäin niin, että projektin alusta kun oli viikko kulunut, Hile pystyi ensinnäkin aloittamaan leikin olemalla aktiivinen ja heittämällä lelun ilmaan, minkä jälkeen minä aktivoiduin ja laitoin leluun liikettä niin, että sain pienen vedon vastaan. Tässä vaiheessa veto oli kevyttä ja Hile irrotti vielä itse, mutta lelussa tuntui jo selkeä vastustustus. Hile myös palasi leluun siitä itse irrotettuaan.Vielä en ehtinyt antaa sen voittaa saati, että se olisi tarjonnut lelua minulle itse. Enää se ei  kuitenkaan tärissyt tuojottamassa ruokakuppia, vaan alkoi pikkuhiljaa vapautua oikeasti leikkiin!

2. viikko

Heti toisen viikon aluksi tapahtui iso harppaus, Hile alkoi oikeasti leikkimään ja taistelemaan leluista ruokakupin ollessa pöydällä!  Veto on jo niin selkeä, että lelusta voi irrottaa selkeästi antaen Hilen voittaa, jolloin Hile syöksyy toiseen leluun ja jatkaa leikkiä! Vielä en ole saanut sitä tuomaan lelua minulle, mutta eiköhän sekin sieltä tule piakkoin. Toisen viikon puolivälissä pääsin myös yllättämään sen tilanteessa, jossa se sohvalla työnsi lelua minulle uudelleen ja uudelleen, jolloin hetken leikin jälkeen lähdettiinkin hakemaan ruokaa. Melkein näin kuinka korvien välissä raksutti. Muutenkin Hile on alkanut leikkiä enemmän ja olen itse aktiivisemmin osallistunut leikkeihin. Toisella viikolla on lähes päivittäin tullut tilanne, jossa olen päässyt osallistumaan Hilen aloitteesta alkaneeseen leikkiin. Nämä leikit ovat todella voimakkaita ja intensiivisiä, toivon todella että saan sen kaiken valjastettua myös palkaksi!

Hile on projektin edetessä leikkinyt paremmin myös hallilla, sain sen jopa innostumaan leikistä tiiviin naksuttelutuokion jälkeen ensin palkkailemalla lelun nostoja ruualla, minkä jälkeen päästiin oikein villiin leikkiin vielä treenien lopuksi. Toisen viikon lopuksi osallistuttiin Korrien koulutukseen, missä käytin Riitan ajan Hilen leikkiasian puimiseen. Leikki oli rentoa, vahvaa ja innokasta, Riitan mukaan minulla ei ole mitään syytä huoleen. Usein pennuilla toinen (useimmiten ruoka) vaan on paljon vahvempi ja saalis tarvitsee enemmän aikaa. Toki olen tämä tiennyt ja osannut odottaa, että aika osaltaan auttaa asiaa, mutta onhan se helpottavaa kuulla myös muualta. Hilen leikki on kyllä tämän projektin myötä harpannut valtavan askelen eteenpäin kaikissa olosuhteissa, olen enemmän kuin tyytyväinen! Edelleen toki jatketaan leikin vahvistamista ja hiotaan palasia, jotta saadaan kaikki potentiaali käyttöön, mutta nyt tuntuu jo todella kivalta. Hile on jopa pari kertaa jättänyt irrottamatta lelusta ruuan palkkasanalla, mikä on ihan valtavan hienoa! Edelleen Hile saa voittaa paljon, vähän omia leluja ja rallatella, vaikka voikin olla, että hetken kuluttua saan miettiä oliko se sittenkään niin järkevää. Vältän kaikin tavoin konflikteja leikin lopussa tai keskellä, vaihdan lelun joko toiseen leluun tai ruokaan. Riitta suositteli vaihtoa vähempiarvoiseen leluun, jonka sitten vähän vaivihkaa nappaa itselleen, ettei ruuan rooli uudelleen nouse liian suureksi, jos Hile ajattelee saavansa aina ruokaa kun tulee lähelle lelun kanssa. Muutenkin ruualla palkkaamisessa tulee olla tarkkana, että leikin ilme säilyy hyvänä, eikä siitä tule suorittamista ruuan toivossa.



Tiivistetysti mitä ollaan tehty:

  • Leikki ennen ruokaa - omalla aktiivisuudella lelua kohtaan saa ruokakipon
  • Paljon kilpajuoksuja lelulle
  • Kahden lelun leikkiä nopeilla lelun vaihdoilla ja tarpeeksi lyhyinä setteinä
  • Kilpajuoksuja lelulle niin, että Hilen napatessa lelun lähden karkuun
  • Leikkiä niin, että toisessa kädessä on ruokaa, aluksi kaempana ja suljetussa kädessä, nyt jo lähempänä ja ajoittain avoinasella kädellä
  • Eri palkkasanojen vahvistamista niin erikseen kuin yhdessä, tosin tämä valinta on vielä vaikeaa vaikka tietää sanojen eron. 
Jatkossa jatketaan näitä kaikkia, lisäksi vahvistetaan seuraavia:
  • Maalimiestyyppisesti hetsataan pentua lelulla niin, että apuohjaaja pitää hihnasta "tolppana" pentua kiinni ja pennun oikein sytyttyä leikkiin tuodaan lelu puruetäisyydelle
  • Palkkasanojen erottelut, jotta tätä kautta tulee lisää selkeyttä
  • Treenihetket alkavat leikillä! Mielellään myös päättyvät leikkiin, jos vaan tilanteeseen sopii
  • Leikin palkkaamisessa ruualla oltava tarkkana, ettei mene suorittamiseksi ja tempuksi vaan leikkii aidosti tunteella
Hyvä projekti, joka tulee vielä jatkumaan ja joka opetti taas paljon lisää leikkimisestä ja yhdessä tekemisestä! 

perjantai 12. lokakuuta 2018

Puolivuotias

Hile on jo puolivuotias nuori koira, aika menee valtavaa vauhtia! 


Korkeutta on 6kk aikana kertynyt noin saman verran kuin Nilalla, eli suurinpiirtein 50 cm, vähän alle tai vähän yli. Painoa on noin 13 kg, melkoinen kuikelo koipieläin se tällä hetkellä on.
  
Hilen ehdottomasti suurin vahviste on edelleen ruoka. Se on pohjattoman ahne, en ihan äkkiä muista toista yhtä ahnetta paimenkoiraa tavanneeni. Hilen kanssa ei tarvitse miettiä esimerkiksi kyllääntymistä treeneissä, se ei varmasti saa koskaan kylliksi ruokaa. 

Leikki toimii palkkana sopivina hetkinä riittävän helpossa ympäristössä, jolloin treeniin ei tule pitkiä taukoja vaan asiat etenevät ripeästi. Nyt Hile pystyy jo palaamaan leluun, vaikka saisi välissä muutaman ruokapalkan, mutta jos esimerkiksi naksutellaan jotain asiaa tiheällä vahvistetiheydellä, on sen jälkeen leikkiin siirtyminen edelleen hankalaa. Tätä työstetään tällä hetkellä aamu- ja iltaruuilla 'jackpot' ajatuksella, josta myöhemmin omana postauksenaan enemmän. Uskon iän ja treeniin tasapainottavan tätä eroa vielä lisää, jotta saadaan monipuolisemmin hyödynnettyä myös leikkiä palkkana.


Hile on tehnyt lajitreenejä aika maltillisesti, enemmän olen halunnut keskittyä sen kanssa kehonhallintaan ja erilaisten perustaitojen opetteluun. Koetan olla kiirehtimättä, koska pidän ensiarvoisen tärkeänä luoda hyvä suhde pentuun ja oppia tuntemaan sen kunnolla ennen lajitreenienlisääntymistä. Treenattu on siis paljon, mutta juuri mitään ei vielä osata.

Hile on tähän asti ollut hyvin kiitollinen koulutettava, se oppii asiat melko vaivattomasti, tarjoaa helposti erilaisia toimintoja ja nappaa nopeasti sen mitä vahvistaa. Se on itsevarma ja rohkea, eikä näin ollen häiriinny juuri mistään ympäristön ärsykkeistä. Keskittymiskyky palkan ollessa kohdillaan on ollut pienestä asti hyvä, mikä on aiheuttanut itselleni haasteita treenien riittävän lyhyinä ja tiiviinä pitämisessä. Pikkuhiljaa alan oppia tekemään järkevämmin, vaikka edelleen välillä lipsahtaa treenit liian pitkiksi. Olenkin nyt tarkoituksella suunnitellut nopeatempoisia treenejä, joissa palkkaan pääasiassa lelulla, jolloin toistoja ei voi tehdä liikaa tai Hilen kiinnostus lopahtaa. Tämä on selvästi tehnyt meille hyvää! 

Varsinaisia lajitreenejä ollaan aloiteltu tokon/rally-tokon perusteiden parissa, tokoa painottaen. Tosin esimerkiksi seurata Hile ei osaa vielä oikeastaan lainkaan, sivulle tulojakin on tehty todella vähän. Sen jalat kasvoivat niin nopeasti, että haluan sen ensin oppivan hallitsemaan koipensa niin asennoissa kuin liikkuessa paremmin. Nyt helposti takajalat harottavat minne sattuvat, jos keskittyminen on muualla kuin itse asennon suorittamisessa, mitä en halua vahvistaa. Vähän ollaan alettu ajattelemaan myös koiratanssijuttuja. Hile vaikuttaa siltä, että sen kanssa voisi harkita myös freestyle ohjelmaa jossain vaiheessa. Katsotaan, mitä kaikkea vielä tulevaisuudessa kokeillaan!


Agilityyn tähtäävä pentukurssi on takana ja heti nyt perään alkaa alkeis/jatkokurssi. On ollut todella hauskaa päästä pitkästä aikaa vähän agilityn pariin! Hile on innokas ja alkaa selvästi muodostaa jonkinlaisia agilityajatuksia, viimeisimpien treenien aluksi sain ensimmäistä kertaa osakseni haukkua, kun piti odotella omaa vuoroa. Onneksi tämä on helposti hallittavissa tiheämmällä palkkaamisella odottamisesta. Olen alusta asti käyttänyt treeneissä taukopaikkaa jaksottamassa treenejä, mikä toimii hyvin, tosin vielä Hile joutuu varsinkin alkutreeneistä aika paljon keskittymään tauolla olemiseen. Jossain vaiheessa tuntui, että Hile piti agilitytreenejä hauskana leikkikenttänä, missä sai loikkia ja hypellä ja kokeilla vähän mikä sattui huvittamaan, mutta nyt ollaan pikkuhiljaa löydetty yhteinen sävel ja useimmiten se jo muistaa, mikä rooli minulla ohjaajana olisi tarjoitus olla. Kiire ei ole, vaan pikkuhiljaa rakennellaan pohjia tähänkin lajiin.

Hile on käynyt myös kahdesti katselemassa lampaita ja on ollut niistä hyvinkin kiinnostunut ihan järkevällä tavalla! Paimennus tuskin tulee olemaan sillä kovinkaan suuressa roolissa tulevaisuudessa, mutta sen verran käydään että vähän näkee onko siellä minkälaisia ajatuksia alkuperäiseen hommaan olemassa.

Hajuhommia ollaan tehty vielä todella vähän. Talven aikana olisi tarkoitus tehdä noseworkin perustreenejä ja ehkä rakennella jäljelle ilmaisua, jos vaikka keväällä aktivoiduttaisiin silläkin saralla.  Myös tunnaritreenit voisi aloittaa jo. Hilen nenä vaikuttaa varsin tehokkaalta, se käyttää taitavasti sekä maa- että ilmavainua jotain etsiessään.

Kotona Hile on vaivaton kainaloinen, joka käpertyy viereen tai syliin nukkumaan heti tilaisuuden tullen, tulee mukaan vessaan ja muutenkin on koirista ehkä eniten kiinnostunut mitä minä kotona teen. Se on ollut nyt jo pidempään sisäsiisti eikä syntilistalle rikottujen esineiden muodossa ole päätynyt kuin yhdet miehen nappikuulokkeet, jotka eivät ihan kestäneet leluna toimimista. Toki meillä on paljon luita tarjolla, koska tarve pureskella on kuitenkin ollut varsinkin hampaiden vaihtumisen aikaan suuri. Yksinolot sujuvat ongelmitta, tosin Nilan kanssa ovat erillään jo ihan Nilan mahdollisten kohtausten takia, mutta olisivat varmasti muutenkin, ettei päivät mene ihan riehumiseksi. Tällä hetkellä Hile on Pira ja Nadin kanssa ja Nila yksin omassa huoneessaan portin takana. Laumassa Hile on järkevä, se nujuaa Nilan kanssa todella paljon, tulee Piran kanssa todella hyvin toimeen ja antaa Nadille sen tarvitseman tilan. Myös vieraiden aikuisten koirien kanssa se on fiksu, on aina valmis leikkiin mutta antaa tarvittaessa tilaa eikä koe mitään tarvetta mennä kenenkään naamalle mielistelemään. Ainoastaan samanikäisten tai nuorempien pentujen kanssa se saattaa herkästi alkaa isottelemaan, minkä takia se ei harrasta juurikaan muiden kuin omien sisarustensa kanssa leikkimistä. En halua huonon käytöksen vahvistuvan, joten parempi pysytellä aikuisemmassa seurassa. 

Kaiken kaikkiaan Hile on hurmaavan itseriittoinen "hyvä jätkä", jota ei oikein mikään tässä maailmassa hätkäytä. Se menee joka paikkaan avoimen innokkaana, on ystävällinen ihmisille ja koirille ja rakastaa lapsia, mutta ei tajua olevansa jo aika iso rakastamaan koko kropallaan. Sitä ei hetkauta erilaiset alustat tai äänet mihinkään suuntaan, vaan Hilen maailma on tehty yhdeksi suureksi seikkailuksi! 

tiistai 2. lokakuuta 2018

Syksy saapuu

Syksyn värit alkavat pikkuhiljaa vallata alaa, joten kamerakin on kaivettu taas telakalta.

Ensin viikon takaisia yritelmiä


Vähän pimeästä pennusta vähän pimeä kuva

Ja sitten tältä päivältä vähän valoisampia ja ihanan syksyisiä värejä

Nadi täyttää ihan just 10 v, niin vaan alkaa ikä näkyä

Eikä Pirakaan mikään nuori neiti ole (ja aina yhtä innostunut mallinhommista, onneksi ihana tausta)

Hile täyttää ihan kohta jo 6kk! Aika menee hirveän nopeasti...


torstai 13. syyskuuta 2018

Hile 5kk

 5kk vanha Hile painaa noin 12,5kg ja on noin Piran korkuinen, mitata sen tarkemmin en ole edes yrittänyt. Ensimmäinen kulmahammas on poissa ja seuraava jo heiluu miten sattuu. Toivotaan, että tipahtavat kaikki yhtä helposti kuin tuo yksi.


Hile on selvästi nyt syttynyt juoksemiseen! Kasvuvauhti on tasaantunut, joten ehkä kropan hallinta on sitä kautta hieman helpompaa ja pystyy kehittämään vauhtiominaisuuksia. Sillä on valtavan pitkä laukka jo nyt, etenemä ihan muutamalla laukalla on paljon. Kovasti kiukuttaa, kun ei vielä pysy Nilan perässä, mutta ei se niin kaukana enää ole sekään kiituri. Jännityksellä seuraan mitä on tulossa.


Hile on perusluonteeltaan "hyvä jätkä", ei paljon murehdi mennyttä saati tulevaa. Lompsii menemään rennolla asenteella ja aika usein enemmän sillä asenteella kuin järjellä. Hyvä jätkä on kotonaan ihan missä tahansa porukassa, sen ei tarvitse ketään mielistellä ja leikkikaveri löytyy yleensä ongelmitta, mutta vanhemmat koirat saavat olla rauhassa jos seura ei innosta.


Jotain venymistä on kuvien välillä tapahtunut suuntaan jos toiseen! Pikkupentu on auttamatta poissa. Alemmassa kuvassa ikää 2kk, ylempi tasan 5kk.


Treenikaverina oikein kiva, keskittyy hienosti ja toteuttaa oppimaansa missä tahansa. Ei kuluta turhaa energiaa soveltamiseen, vaan vaikuttaa aika suoraviivaiselta oppijalta. Oppii nopeasti ja tarjoaa erilaisia toimintoja mielellään kuitenkaan sähläämättä. Leikkiin kaipaan vähän lisää intohimoa ja voimaa, mutta sitä ei nyt hampaiden vaihtumisen aikaan viitsi liiemmin työstää. Taistelutahtoa on paljon, mutta valtava ahneus vähän tulee leikin tielle välillä. Kaikin puolin oikein ihastuttava pentu 💛 Olen niin onnellinen, että päädyin Hilen ottamaan, vaikka pieni ikäero Nilaan ja lauman kasvu neljään koiraan vähän mietitytti. Joskus vaan on pakko ja hyvä niin, mun terapiapentu 💛

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Onnidog 2018

Eipäs-juupas pohdinnan jäljeen ja Millin houkuttelemana päädyin lähtemään tänäkin vuonna mukaan Onnidogiin. Erityisesti hyvät luennoitsijat houkuttelivat, koulutuksista kun on ennakkoon todella vaikea tietää sisältöä tai sopivuutta, kun kouluttajia tai tuntiesittelyjä ei juuri ollut saatavilla ilmoittautumishetkellä. Muutenkin ilmoittautuminen oli tänä vuonna erittäin epäonnistunutta säätöä, mikä välillä jo ärsytti niin, että meinasin perua koko lähtemisen useampaan kertaan. Onneksi en, sillä pitkän viikonlopun saldo jäi reilusti plussalle!

Koska tunteja valitessa helmikuussa en tiennyt, onko minulla yksi vai kolme treenikuntoista koiraa, perustui ohjelmani pääasiassa luentoihin ja niiden väleihin valittuihin kiinnostaviin koulutuksiin niin, että tunnille olisi voinut mennä oikeastaan minkä tahansa koirani kanssa. Kun paikanpäällä paljastui kouluttajat, harmitti etten joitan tunteja ollut epätietoisena tästä valinnut lainkaan. Toisaalta Hile ei helmikuussa ollut edes syntynyt, joten sen tarpeita oli muutenkin hyvin hankala ennakkoon arvioida, kun en tiennyt edes onko sieltä meille pentua tulossa. Hyvän paketin sain kuitenkin kasaan, koirilla riitti virtaa kaikkeen (Hilellä jäi hyvin myös varastoon) ja itsekin jaksoin jopa yllättävän hyvin! Olimme paikalla pe-su, mikä oli selvästi parempi kuin viime vuoden neljä päivää yhden koiran kanssa vain parilla luennolla.

Reissukoirat Popa, Priya, Nila ja Hile
Majoittuminen ja matkaseura järjestyi kivasti, kun päästiin yöpymään Millin mummilaan Jyväskylään, mistä oli noin puolentunnin ajomatka itse tapahtuma-alueelle. Kilometrejä kertyi viikonlopun aikana ihan mukavasti, mutta rauhallinen ympäristö ja lenkkimaastot olivat ihan luksusta! Jyväskylään ajeltiin jo torstaina niin, että käytiin illalla siellä lenkillä ja päästiin aamulla starttaamaan rauhassa kohti tapahtuma-aluetta.

Perjantai

Hile pääsi aloittamaan koulutukset osallistumalla kohdetyöskentely tunnille. Tunnin tehtävät olivat Hilelle pääasiassa jo ennenstään tuttuja, mutta oli erittäin hienoa huomata, kuinka pentu pystyy yleistämään oppimaansa uuteen ympäristöön vaivatta. Vähän erilainen kohde kuin kotona ei ihmetytä, kuten ei myöskään viereisen kentän agility tai toisen puolen koiratanssi. Hile pystyi vapaana treenaamaan ja oli erittäin hyvin kuulolla suoriutuen puolipallolla tehdyistä etutassutargeteista hienosti. Tehtiin myös peruuttamisen yleistämistä ja vahvistin taukokäytöstä. Kiva tunti aloitukseksi!

Kuva Jenny Söderlund
Seuraavaksi suunnattiin Mika Jalosen luennolle Palkkaamalla palkattomuuteen. Luennolla oli paljon tuttua asiaa, joka vaatii aina tasaisesti mieleen palauttelua. Tärkeimmiksi ajatuksiksi omalla kohdallani nousivat ajatus tiimityöstä, ohjaajan asenteen tulee olla kunnossa jotta koiralta voidaan odottaa samaa. Ohjaajalla tulisi myös olla keinot tarkistaa, onko koira sinut ympäristönsä kanssa ja näin valmis tekemään harjoituksia. Mika puhuu tässä yhteydessä puskurikäytöksestä, joka on toiminta, jolla saadaan kasvatettua suorituksen aikaa ja toisaalta joka ei ole osa mitään koeliikettä, jolloin mitään ei "hajoa" vaikka puskurikäytöksellä varmistaisi koiran rentouden ja valmiuden toimia. Puskurikäytös voi olla esimerkiksi takana kävely, jota koira pysyy suorittamaan "loputtomasti" ja jonka aikana sen reaktioita ympäristöön on helppo seurata ja näin päästä selville siitä, mikä ympäristössä mahdollisesti häiritsee ja tulee ohjaajan ja koiran väliin. Tärkeiksi teemoiksi nousivat myös toiminnan todellinen ärsykekontrolli sekä sekundäärivahvisteiden aito toimivuus. Läpi kaiken teknisen opettamisen tulisi aina muistaa, ettei ulkoista itseään "palkkojen taakse" vaan huolehtii kummankin sitoutumisesta treeniin. Mikan kerronta on rönsyilevää ja aaltoilevaa, mutta vaikka aiheet välillä ajautuvat aika kauaksikin lähdöstä, sieltä löytyy tärkeät perustaidot kerta toisensa jälkeen. Mikan luentoja aina mukava kuunnella!

Luennon jälkeen oli Nilan vuoro päästä hommiin. Olin valinnut sille perjantain tunniksi noudon ja meidän iloksi noutotuntia oli kouluttamassa Elli Kinnunen, jonka tavasta kouluttaa ja esittää asiat olen jo aiemmin saanut erittäin positiivisen kuvan. Nilan noudon suurimmat haasteet ovat nyt ja tulevat varmaan aina olemaan luopumisen puolella, kapulat on maailman parasta ja herkästi silmää käyttävänä koirana Nila mielellään vaipuisi kapuloineen ihan omaan kuplaansa. Meillä on tähän olemassa jo hyviä ja toimivia treenejä ja rutiineja, joita näytettiin Ellille ja saatiin jatkoon hyviä vinkkejä ja paljon tsemppausta. Testattiin esimerkiksi, pystyykö Nila kääntymään kapulalle juostessa palkalle 'jes' kuulessaan ja kyllä, se pystyy! Muiden tehdessä treenejä temputin Nilaa kapula suussa. Nämä ovat välillä olleet vähän hankalia, mutta nyt sujui tämäkin! Meillä oli oikein mukavaa ja Elli oli tänäkin vuonna loistava kouluttaja, kiitos!

Nipsusta ihan parasta, leluja ja kapuloita!
Perjantain päätteeksi suunnattiin vielä toiselle luennolle, Reija Nieminen luennoi Koiraharrastajan voimaantumisesta. Tärkeä aihe ja paljon pohdittavaa jäi matkaan. Jokaisen kannattaisi miettiä, mitkä ovat omat arvot ja tavoitteet elämässä yleensä sekä koiraharrastuksessa osana muuta elämää ja tarkistaa, etteivät arvot ja tavoitteet ole ristiriidassa keskenään.  Omat tavoitteet tulisi asettaa  aina arvojen mukaisiksi, jos nämä ovat ristiriidassa eivät tavoitteet ole saavutettavissa ja näin syntyy pettymyksiä ja turhautumista. Reija korosti myös läsnäolon ja pysähtymisen tärkeyttä, vain tuntemalla itsensä pystyy antamaan parastaan koiralleen ja läheisilleen. Pitäisi myös aina muistaa, että kyky epäonnistua on yksi menestyksen edellytys. Epäonnistuminen tulee hyväksyä osana prosessia, jotta oppiminen on mahdollista. Koska koiraharrastuksessa on osapuolia kaksi, lähtee sujuva kommunikointi aina tunneyhteyden löytymisestä.

Tiiviin päivän päätteeksi metsälenkki ihanan rauhallisissa keski-suomen maastoissa teki tehtävänsä, eikä kovin myöhään jaksettu enää saunan jälkeen maailmaa parantaa kun uni vei voiton. Aamulla olikin taas aikanen lähtö odottamassa.

Lauantai

Lauantai aloitettiin luennolla, tällä kertaa luennoimassa Krista Karhu ja aiheena Koiran ja ohjaajan henkinen valmentautuminen kisoihin. Aihe omalta osaltaan hyvin jatkoi edellisen illan Reijan luentoa, kun edelleen pysyttiin tiiviisti omien motiivien ja tavoitteiden maailmassa.
Krista muistutti, että halutessamme kehään 100% osallistumista, tulee sen jakautua sekä koiralle että ohjaajalle vähintään 50%/50%, mutta ohjaaja on se, jonka tulee pystyä tsemppaamaan ja kannattelemaan myös koira läpi tilanteesta kuin tilanteesta. Näin ollen prosentit voivat vaihdella ohjaajan osalta isommiksi, mutta tärkeintä on aina muistaa, että 100% suoritukseen tarvitaan molempia! Krista painotti oman koiran tuntemusta ja sitä, että koira lopulta aina määrittää etenemisen ja tavoitteiden toteutumisen. Jos joku osa-alue on vielä vaiheessa, tulee tavoitteiden joustaa, ei koiran hyvinvoinnin. On myös tärkeää muistaa laatu ennen määrää, hyvin suunniteltu ja toteutettu treeni on paljon arvokkaampi kuin suunnittelematon tai huonosti toteutettu. Tulee myös olla realistinen omista ja koiran taidoista, sekä toisaalta pitää kiinni omista ihanteista. Koeohje antaa raamit, mutta ohjaajan tulee tietää, miten juuri hän koiransa jonkun asian haluaa suorittavan. Aina nämä eivät ole ihan vastaavat keskenään, mutta ohjaajan tulee tämä tiedostaa ja toimia sen mukaan.
Realistinen usko osaamiseen ja luottamus omaan koiraan kantavat pitkälle myös kilpailuissa, kun koira on koulutettu niin hyvin kuin mahdollista. Tärkeää on muistaa, että ohjaaja on oman koiransa edunvalvoja ja aina vastuussa siitä, ettei koira joudu liian vaikeaan tilanteeseen osaamiseensa nähden. Tekemisen flow syntyy, kun vaikeustaso ja taitotaso ovat tasapainossa keskenään. Suoritusvarmuus taas muodostuu, kun kilpailutilanne muistuttaa mahdollisimman paljon treenitilannetta (tai toisinpäin) ja ohjaajalla on selkeät rutiinit kisaamiseen. Oman koiran tuntemista ei voi liiaksi korostaa, se vaikuttaa niin treeneihin ennen kisoja kuin rutiineihin kisapaikalla ja kehässä. Kun tunnistaa oman koiran heikkoudet ja vahvuudet ja keinot auttaa koiraansa selviytymään, on kilpaileminen mielekästä ja molemmille mukavaa! Kristan luento eteni selkeästi ja oli erittäin miellyttävää kuunneltavaa, elävän eämän esimerkit toivat paljon lisää antia luentoon. Näiden perusasioiden äärelle on erittäin hyödyllistä palata kerta toisensa jälkeen ja muistuttaa itselleen, miksi kilpailee ja ketä varten.
Krista kiteytti luennon seuraavaan lainaukseen:

"If you're not willing to learn, no one can help you.
If you're determined to learn, no one can stop you."
Ole voittaja!

Ensimmäisen luennon jälkeen käytin nopeasti koirat pissalla ja jatkoin suoraan seuraavalle, Jirka Vierimaan luennolle Perustekniikoita pidemmälle - kohteet ja luopuminen. Jirka lähestyy kouluttamista hyvin tieteellisestä näkökulmasta, mutta onnistuu tekemään sen mielenkiintoisesti ja sitomaan käyttäytymismallit käytäntöön niin, että termit on helppo ymmärtää. Perustekniikoilla tarkoitetaan yksinkertaisia toimintoja, jotka koira oppii nopeasti ja osaa toteuttaa vihjeestä erilaisissa ympäristöissä. Kun näitä perustekniikoita yhdistellään, saadaan käytösketjuja eli sovellettuja tekniikoita. Perustekniikoissa kannattaa testata ja vaihdella palkkaa, esimerkiksi käsitarget ruualla vs. lelulla, pysyykö suu kiinni myös lelulla vai alkaako myös target muuttua saaliiksi eli koira tulee suu auki kohteelle? Perustekniikka ei ole enää perustekniikka silloin, kun sitä voidaan käyttää jossain yhteydessä tai osana pidempää toimintaketjua.
Luopuminen on koiralle tärkeä taito, jota se tarvitsee lähes kaikessa toiminnassaan. Ohjaajan on tärkeää pystyä määrittelemään luopuminen toimintana, mitä koira tekee luopuessaan? Toiminta voi olla esimerkiksi kontakti ohjaajaan tai aktiivinen tarjoaminen. Kun koiralla on luopumisen periaate selvillä ja perustaitona sivulle tulo, voi esimerkiksi ketjun koira leikkii ohjaajan kanssa - irti - ohjaaja laittaa lelun taskuun - sivu - koira tulee sivulle toimintaketjun lyhentää muotoon koira leikkii ohjaajan kanssa - kesken leikin 'sivu' - koira ei tarvitse erillistä irrotusvihjettä vaan ymmärtää ketjun ja itse irrottaa ja lähtee suoraan siirtymään sivulle, jolloin ohjaaja voi laittaa lelun taskuun ja toiminta pääsee jatkumaan nopeammin perusasennosta. Tätä oli toki pakko testata luennon jälkeen ja kyllä, Nila ensimmäisellä kerralla irrotti vähän hämmentyneenä hitaasti ja tarvitsi toisen sivu vihjeen, mutta sen jälkeen ongelmitta lyhensi ketjun muotoon sivu - jes - sivu - jes. Itseasiassa näin sivulle tulot olivat nopeita ja hyviä, kun irrottamisesta ei tullut yhtään ristiriitaa tai hitautta itse suoritukseen. Tämä oli itselleni luennon paras oivallus, mikä ehdottomasti täytyy muistaa jatkossakin!
Kohteita Jirka suosii, koska ne ovat paljon helpompia häivyttää kuin fyysiset avut tai ohjaaminen. Kohteiden avulla myös esimerkiksi aiemmin houkuttelemalla koulutettu koira oivaltaa yleensä hyvin idean, jolloin aivot aktivoituvat ja tapahtuu oppimista. 
Kun perustekniikka on vakiintunut, voi toiminnan laukaisijana toimia erilaiset vihjeet. Käytöksiä kouluttaessa tulisi aina tiedostaa, mikä toimii minkäkin toiminnan laukaisevana vihjeenä. Onko se esimerkiksi visuaalinen ärsyke vai ohjaajan fyysinen ohjaaminen? Tai toimiiko koira itsenäisesti tilanne vihjeen avulla vai oikeasti ohjaajan suullisen vihjeen kuultuaan? Mikäli koira herkästi pyrkii toimimaan itsenäisesti tilannevihjeiden avulla eli ennakoimaan, tehdään harjoituksesta yhteensopimaton eli tehdään jotain muuta kuin koira odottaa. Esimerkiksi koira karkaa ruutuun sen nähdessään ilman ohjaajan suullista vihjettä -> teetetäänkin ruutua lähestyttäessa ihan muita temppuja, vaikka maahanmenoja tai kaukokäskyt.
Luennolla käytiin läpi myös koiran vireystilaa ja optimaalista toiminta-aluetta Mendlin mallin mukaisesti. Perinteisen nelikentän pystyakselilla on vire matalasta korkeaan ja vaaka-akselilla valenssi eli välttävyys-kiehtovuus asteikko. Tähän kaavioon voidaan määrittää optimaalinen oppimisen alue ja pohtia, miten mahdollisimman hyvin pysytään kouluttaessa positiivisten tunteiden maailmassa. 
Yhteenvetona perustekniikat ovat palapelin osia, yksittäisi ja helposti muusta erillään opetettavia, kun 
taas soveltavat tekniikat ovat palapelin kasaamista, tehtäväsarjoja jotka kootaan valmiista palasista.
Teoria oppimisen taustalla on vuosi vuodelta alkanut kiinnostaa itseäni enemmän, joten Jirkan elävä kerronta käytännön esimerkkeineen yhdistettynä vankkaan teoriaosaamiseen viihdytti, eikä ainakaan vähentänyt tiedonjanoa. Jäin jo innolla odottamaan illan seuraavaa Jirkan luentoa.

Aamupäivän luentojen jälkeen pääsi koiratkin vihdoin hommiin. Hile sai aloittaa takateho tunnilla, mikä osoittautukin erittäin hyväksi tunniksi! Hile oli jälleen mainio pentu ja tärkeänä suoritti osittain sille tuttuja ja osittain ihan uusia asentotuntoa ja takapään hallintaa parantavia harjoituksia. Tunti aloitettiin kevyesti lämmittelemällä erilaisilla pyörityksillä ja lyhyillä, aktivoivilla venytyksillä. Niiden jälkeen siirryttiin ensin matalalla kavaletille, jonka toinen pää oli maassa ja toinen noin 10 cm korkeudesta. Tästä koiran tuli siirtyä mahdollisimman askeltamalla sivuttain yli. Hile hieman innokkaasti ensin loikki, mutta aika pian asettui ja saatiin hienoja toistoja! Lisäksi tunnilla tehtiin tasapainotyynyllä ensin etutassutarget, sen jälkeen takatassut tasapainotyynylle. Nämä olivat Hilelle tuttuja juttuja, joita se tyytyväisenä toisti kentällä. Vaikeampaa oli saada kaikki tassut luun muotoiselle isommalle tasapainotyynylle, millä oli tarkoitus tehdä istu-seiso vaihtoja niin, että koira aktiivisesti joutuu miettimään omaa alustalla pysymistään. Luutyyny oli Hilelle juuri ja juuri vielä sopiva, joten se joutui kovasti pohtimaan tassujaan ja pelkkä tyynyn päällä seisominen jo vaati keskittymistä. Saatiin sitten muutama istuminenkin aikaiseksi, mutta näitä treenejä pitää kyllä jatkaa ja tehdä Nilalle myös. Meille kokonaan uusi (tai ainakin unohtunut) treeni oli laatikkoon peruuttaminen. Koiran annettiin ensin tulla laatikon läpi ja palkattiin etutassut laatikossa, sen jälkeen takajalat laatikkoon. Näin koiralle syntyi ajatus siitä, ettei takana oleva este ole läpäisemätön, vaan sinne saa hyvin jalat nosteltua. Tarkoitus on aluksi vahvistaa ihan yhden jalan edestakaista liikettä laatikkoon ja ulos, sen jälkeen toisen ja kun tämä sujuu, voi palkata vähän kauemmaksi niin, että mukaan tulee peruutusaskelia muutama ennen laatikkoa. Hilestä tämä oli hauskaa, minusta erittäin hyödyllistä ja menee myös ehdottomasti tyttöjen jumppaohjelmaan! Lopuksi vielä pujoteltiin matalien rimojen ylitse ja kierrettiin neljän riman ylitse rimojen ollessa keskeltä yhdessä. Näissä koira taipuu ja joutuu miettimään jokaisen askelensa asettelun sekä askelpituuden, ihan unohtuneita treenejä itseltä nämäkin. Erittäin hyvä tunti ja taitava kouluttaja, joka osasi asettaa sopivat haasteet kaikille osallistujille, paljon kiitoksia Houndy koirapalvelu!



Nila oli joutunut odottelemaan pitkän aamupäivän autossa, mutta vihdoin oli sen vuoro. Olin ennakkoon varautunut hieman kiihkeään menoon, kun lämppälenkkikin jäi tiiviin aikataulun takia tyngäksi, mutta oli lähes helteistä, joten kuumuus verotti (onneksi) suurimman kiihkon. Nila pääsi Krista Karhun avoimen luokan tasoiseen rally-tokon ratatreeniin. Rata oli mukava, eikä siinä ollut tehtävinä meille mitään kovin haastavaa, mutta ajatuksenani oli ensisijaisesti saada sujuvaa rataa ilman kauheaa kiihkoilua. Nila lähti radalle mukavassa mielentilassa, mutta heti ensimmäisellä kyltillä ei mennyt maahan ennen kuin kolmannella yrityksellä ja silloinkin vähän hassusti. Muuten radalla ei isompia tekniikka virheitä tullut, eteentuloissa otin tarkoituksella apuaskeleen jotta sain ne suoremmiksi kun verkassa teki tosi huonoja vasemmalta eteen siirtymisiä. Pari tukahdutettua ynähdystä matkaan mahtui, kun odotukset meinasi kivuta turhan korkealle, mutta muuten meille oikein kiva ja sopiva treeni tähän väliin. Kristalta saatiin hyviä vinkkejä jatkoon ja esitin myös toiveen jonkilaiselle rallya tokoilijalle -luennolle, kun onnistuin radalla tekemään oikein perinteisen tokoilija rallattelee virheen siirtymällä suorituspaikalta koiran viereen, vaikka pitäisi muistaa aina pysyä paikallaan... Tuntuu, että kysymyksiä tämän aiheen tiimoilta nousee lähes jokaisessa treenissä, vaikka olen useampaa kaveria vaivannut kysymyksilläni pitkin kesää.

Nila sai jatkaa suoraan rallyn jälkeen vielä Mika Jalosen tokoon, onneksi ehdittiin hetki hengähtää ja käydä vähän kävelemässä välissä. Mikan tunnilla tehtävät vaihtuivat ja ohjaajat laitettiin laittamaan itsensä peliin. Oltiin alkutunnista kumpikin vähän unessa, joten ensimmäiset raivokkaat luoksetulot eivät ihan siltä näyttäneet, mutta siitä se sitten lähti rullaamaan. Vauhtia luoksetuloihin, asenetta stoppeihin. Nila teki vähän luoksetulon pysäytyksiä ja vastasi liikkeeseen kivasti! Lopuksi päädyttiin perusasentoihin ja itsensä kopioimisen maailmaan, kun tehtiin askel kerrallaan seuraamista joista jokaisen tulisi olla toisensa kopio. Nilalla oli odotusarvot vielä vähän juoksemisessa, jolloin toinen pa oli väljä, mutta sen jälkeen toisti ihan hienosti oikeaa sijaintia ja kontaktia. Hauska ja tiivis paketti toimintaa, Mikan tunneilla ei kyllä tule tylsää!

Vielä mahtuu samaan häkkiin tarvittaessa
Lenkin jälkeen koirat autoon lepäämään ja takaisin luentosaliin, missä vierähtikin loppuilta Jirka Vierimaan Classisen ehdollistuman workshopissa. Luento oli jälleen erittäin kiinnostava, mutta sijaintina lauantai-ilta ei ollut se kaikkein otollisin. Kun kaikki loputkin energianrippeet meni kuuntelemiseen, jäi loppupuolella annettu ryhmätehtävä kyllä meidän ryhmältä jo ihan ymmärryksen ulkopuolelle. 
Luennolla jatkettiin osittain aamupäivällä aloitettujen teemojen parissa, mutta mentiin myös vielä pidemmälle niin terminologian kuin oppimisen lainalaisuuksien kanssa. Aluksi Jirka selitti, mitä classisen ehdollistumisen nykyaikaisempi nimi respondentti pitää sisällään. Se on luonnollista käyttäytymistä, jota ohjaa osaltaan respondetti käyttäytyminen eli perimä ja osaltaan classinen ehdollistuminen eli oppiminen. Perimä ja oppiminen ovat aina läsnä kaikessa toiminnassa, eikä niitä voi käytännössä erottaa toisistaan.
Luennolla pohdittiin sisäsyntyisten, ehdollistumattomien vaikutteiden/ärsykkeiden (US) aiheuttamia ehdollistumattomia reaktioita (UR) sekä opittujen eli ehdollistuneiden vaikutteiden (CS, esim. naksutin) aiheuttamia ehdollistuneita reaktioita (CR, esimerkiksi kuolaaminen/nälkä naksuttimen äänestä). Teknisen osuuden workshop-osuus meni tosiaan aikalailla sumussa, tuntui täysin mahdottomalta pystyä enää siinä vaiheessa päivää erittelemään toiminnasta ärsykkeiden aiheuttamia reaktioita. Harmittaa, mutta tulipa todettua mikä on liikaa yhdelle päivälle! 
Aamupäivän nelikenttää työstettiin myös pidemmälle, pohdittiin erilaisten koirien sijoittumista optimaalisessa oppimistilassa kenttään ja muutoksia sijoittumisessa esimerkiksi treenin, epäonnistumisen tai muun ulkoisen muutoksen seurauksena. Mitä lähempänä koira pysyy omaa optimiaan, sen tehokkaampaa on oppiminen. Eli mitä vähemmän ja lyhyemmin poiketaan negatiiviselle puolelle, sen parempi.
Luennon loppupuolella palattiin vielä yhteiselämän peruspalikoiden ääreen, kun Jirka oman esimerkkinsä kautta kertoi yhden koiran koulutusprosessista. Lopulta ne yhteiselämän peruspalikat ovlivat tässä tapauksessa, ja varmasti lähes aina muulloinkin, yhdessä nukkuminen (turvallisuus), yhdessä liikkuminen (arkiliikunta) sekä yhdessä leikkiminen (koulutus kun leikki sujuu). Mietittäväksi jokaiselle jäi, millaisia tunnetiloja opetan koiralle? Miten kiihdytän koiraa ja miten saan sen sieltä alas? Miten saan koiran vielä jaksamaan ja uskomaan, että se on maailman paras? Näihin kun löytäisi vastaukset! Tärkeää on myös muistaa, että sosiaalistaminen on tunne-ehdollistumisen yleistämistä, tunteet ovat voimakkaasti mukana kaikessa koirien toiminnassa ja kun pääsemme kouluttamisella kiinni niihin, ovat tulokset pitkäkestoisia ja yhteistyö antoisaa. 

Lauantai-iltana oli väsyneitä koiria ja ihmisiä, ei paljon jaksettu muuta kuin pakolliset iltahommat ja nukkumaan. Tai Hile olisi jaksanut, se kun nukkuu autossa täysin sikeästi ja ehtii näin latautua odotellessa loistavasti! Lopulta sekin rauhoittui, kun sai mahan täyteen ja vähän ekstrahuomiota osakseen.

Sunnuntai

Sunnuntaiaamu aloitettiin peltojäljellä, jonne pääsi kokeilemaan Hile. Sille tehtiin kolme noin 1m x 1m ruokaruutua peräkkäin niin, että siirtymää aina seuraavaan ruutuun oli muutama askel. Hile työskenteli tarkasti ja motivoituneesti, teki pari pientä tarkistusta pois tallatulta alueelta, mutta palasi heti takaisin ruuan pariin. Sille myös jäi todella voimaksa halu takaisin ruutuun harjoituksen jälkeen, joten oikein onnistunut nuuskuttelutuokio! Jatkossa todennäköisesti Hilen kanssa tulee olemaan vauhdin kanssa tekemistä, joten kouluttaja ehdotti kokeilemaan kahdella liinalla ajamista heti jo alkuun. Katsotaan, miten peltoilusta innostutaan ja mihin päädytään, varmasti Hile kuitenkin saa jatkossakin osan ruuistaan syödä tavalla tai toisella haistelemalla.


Seuraavaksi oli Nilan vuoro, aiheena rallytoko. Tunnin aiheena oli peruutukset, kuinka sopivasti meille! Nilalla on oikean takajalan jumin jäljiltä muodustunut tapa peruuttaa voimakkaasti kaarelle matkan pidentyessä, mitä ollaan tässä kehonhuollon ohella koitettu saada purettua. Pohdittiin, mitä mahdollisesti voisi hyödyntää avuksi. Mikäli edestä palkan suunnalla ja käsikosketuksen kautta peruuttamaan lähettäminen ei ala tuottaa tulosta, voisi olla hyvä kokeilla esimerkiksi kosketusalustaa kohteena peruuttaessa. Ensin nyt toki täytyy varmistua siitä, ettei jumi ole kiusaamassa ja liike näin fyysisesti epämukava. Peruutustreenit kuumentavat vähän tunteita tällä hetkellä, joten myös mielentilaa tulee miettiä. Tehtiin peruutuksia myös sivulla. Vasemmalla tämä sujuu ihan hyvin, oikealla saatiin hyviä toistoja kun siirryin peruutukseeen pivotin kautta. Lopuksi tehtiin vielä ratapätkää, missä oli puolenvaihtoja ja sivulla peruuttamista. Kyllä teki hyvää meille tehdä välillä taas rauhallisempia rallyratoja ilman hyppyjä, putkia tai merkkiä, mitkä nostattavat kierroksia vähän liikaa.

Sunnuntain odotettuna luentona oli vuorossa Jari Kantoluodon Tunteista tekniikkaan -paketti. Luennolla paneuduttiin Jarin ajatuksiin koulutuksesta ja erityisesti aina kaikessa kouluttamisessa mukana kulkevasta tunnetilasta. Koira opetetaan pienestä asti toimimaan keskittyneenä ja varmistetaan, että se pystyy valitussa ympäristössä toimimaan. Tärkeät taidot Jarin mukaan ovat ensimmäisenä kontakti, sen jälkeen luopuminen. Kun nämä ovat koiralla hyvin hallinnassa, annetaan koiralle mahdollisuus kehittää itseään harjoitukseen, jolloin ihminen ainoastaan vahvistaa oikeaa tekemistä. Jari käyttää kouluttaessa sekatekniikkaa, eli saattaa kyllä houkutella koiraa johonkin suuntaan, mutta koiran tulee itse keksiä, mitä ohjaaja haluaa sen tekevän. Oivallut tuottaa mielihyvää, joten aina tulisi antaa koiran ratkaista tilanne itse. Esimerkiksi, jos koira haistelee treenitilanteeseen tullessa, tulisi ohjaajan odottaa, kunnes koira on valmis työskentelemään ja tarjoaa itse kontaktia ja yhteistyötä. Tätä sitten vahvistetaan heti! Jari puhuu negatiivisesta ja positiivisesta stressistä, joista positiivinen stressi on tila, missä koira käyttäytyy tietyllä tavalla saavuttaakseen jotain ja negatiivisessa stressissä välttääkseen jotain. Tavoitteena on tilanne, jossa koira kouluttaessa on kaiken aikaa positiivisessa stressissä. Jos taas palkkauksen odotusarvot nousevat liian korkealle, voi positiivinen stressi muuttua negatiiviseksi, jolloin tulee taas odottaa ja antaa koiran tasata itsensä. Tilannetta voidaan kuvata näin:

Turhauma/stressi

Toiminta-alua

passiivisuus

Koiran tulisi pysyä mahdollisimman paljon (aina) toiminta-alueella, ei nousta tai laskea liiaksi. Käytännössä toiminta-alua vakiintuu, kun palkataan aina koiraa sen siirtyessä toiminta-alueelle niin passiivisuudesta kuin turhaumasta. Näin vahvistetaan tunnetilaa ja yleistyy.
Tulee kuitenkin olla tarkkana, ettei palkan arvon nousu johda turhaumaan, vaan koira oppisi pitämään itsensä toiminta-alueella palkkaustavasta riippumatta, jolloin palkkion arvon nousua pystytään hyödyntämään kouluttaessa. Koira säätelee omaa toimintaansa, mutta ohjaajan vastuulla on valita oikea palkkaushetki, joka tukee toiminta-alueella pysymistä.
Hyvässä yhteistyössä koira ja ohjaaja ovat treenitilanteen keskiössä, palkkiot muodostavat yhteistyölle ainoastaan kehän tukemaan yhteistyötä. Usein ainakin jossain kohtaa koulutusta käy niin, että koira ja palkkiot ovat keskiössä ja ohjaaja yrittää päästä mukaan ulkokehältä, jolloin yhteistyö on puutteellista. Läpi kaiken koulutuksen Jari korostaa yhteistyön ja tunnetilan tärkeyttä. Koiran aktiivinen keskittyminen ohjaajaan ja "mitä tehdään" asenne on kaiken perusta. Koulutuksen tulisi olla koiralle selkeää ja tunnetilan itsevarma, utelias, motivoitunut, haluaks ja innokas sekä keskittynyt ja prosessoiva eli "ratkaisemisen tilassa", jolloin sitä on mahdollista haastaa oppimaan lisää. Kaiken pohjalla on turvallisuuden tunne. Jarin omassa koulutuksessa luopuminen on mukana kaikessa, koira luopuu aktiivisesti käytännössä koko ajan saadakseen palkkion, jolloin se myös prosessoi luopumista. Myös koiran oletuksia rikotaan, eli ei koulututeta koeohjeen mukaisesti vaan sovelletaan harjoitellessa liikkeitä. Ohjaajan on aina tärkeää muistaa, ketä varten kouluttaa? Ohjaajan tulisi aina muistaa, että kouluttaa itseään ja koiraansa varten, ei kouluttajaansa, kavereitaan tai muita ulkoisia tekijöitä. Koirankoulutuksen pitäisi olla nautintoa, ei suorittamista tai yhteisön ehdoilla toimimista!
Jarin luennolla siis palattiin jälleen kerran perusasioiden pariin taas hieman eri kantilta katsottuna.



Viikonlopun luennoista jäi päälimmäisenä mieleen, kuinka jokainen luennoitsija osaltaan palasi perusteisiin niin koiran mielentilan kuin ohjaajan tavoitteiden ja ulkoisten paineiden siedon osalta. Kun kouluttaminen on iloista, koiraa ja ohjaaja varten tapahtuvaa, mutta selkeää ja koiralle ymmärrettävää, ollaan jo pitkällä! Ohjaajan tulee pitää kirkkaana mielessään päämäärä ja pyrkiä sitä kohti joustavasti omaa koiraa kuunnellen ja sen tunnetiloja ymmärtäen. Olin onnistunut valitsemaan itselleni oikein sopivat luennot, jotka tukivat toisiaan ja saivat taas kerran palaamaan perusteiden äärelle. Toivotaan, että koiranikin saavat osansa viikonlopun annista edes hieman selkeämmän ohjaajan muodossa.

Tiiviin kolmepäiväisen lopuksi oli vuorossa vielä Nosework tunti. Kuuntelin kouluttajan tuntisuunnitelman ja päädyin ottamaan tunnille Hilen, harjoitukset eivät olisi oikein palvelleet Nilan tämän hetken tilannetta nose workissä. Aiheena oli laatikko etsinnän alkeet, jotka tällä kertaa koulutettiin ruuan kautta. Koiralle opetettiin, että (pahvi)laatikot ovat kivoja ja niitä haistelemalla löytää ruokaa. Kun tämä oli tehty, vaihdettiin ruoka hydrolaattiin, jonka luo aluksi jätettiin ruokaa ja koiran syötyä palkattiin vielä hajun haistelusta. Hile pohjattoman ruokahalunsa kanssa etsi ruuat tarkasti ja haisteli kiinnostuneena. Nopeasti se kuitenkin alkoi myös tarjota laatikoille erilaisia kohdetemppuja, joten lopuksi vaihdettiin ihan hajun haisteluun, mikä olikin Hilelle paljon sopivampi tapa. Jatketaan näitäkin harjoituksia kotona ja katsotaan, kuinka paljon nosea ehditään kaiken muun ohessa treenailemaan. Selvästi sillä alkaa kyllä jo olla ajatus hydrolaatin haistelun kannattavuudesta, vaikka treenejä on takana vasta muutamia.

Viimeisen koulutuksen jälkeen pääsi Nila vielä osallistumaan temppuradalle, missä oli tunteita kuumentavasti sekä putki että sarjahyppy. Hieman oli hallinta ja mielentila koetuksella, mutta selvittiin lähes kunnialla rata läpi! Vielä ennen kotimatkaa käytiin Millin ja koirien kanssa ihastelemassa upeita maisemia lenkillä. Himoksen ympräristö on kyllä upea paikka tapahtumalle, lenkkireittejä riittää ja maastoja treenaamiseen löytyy sopivan läheltä tapahtuma-aluetta. Toivottavasti itse tapahtuma ottaisi ensi vuoteen harppauksen eteenpäin myös järjestelyiden osalta, jotta toiminta olisi sujuvaa ja tuntien valinta helpompaa.

Kotona, omalla pöydällä nukkumassa 
Koirat jaksoivat hyvin, olin osannut valita niille sopivasti mutten liikaa ohjelmaa. Lauantain kolme pitkää, asiasisältöistä luentoa olivat itselleni vähän jo liikaa, mutta sinnittelin ne läpi ja jopa muistan siitä viimeisestäkin edes jotain! Kotiin päästyä olivat koirat hyvin levänneitä automatkan jäljiltä, eikä enää maanantaina näkynyt merkkiäkään mistään reissusta. Vähän olin toivonut pennun lepäävän edes sen yhden päivän, mutta sen pikalaturi alkaa olla niin hyvin kehittynyt, että turha toivo! Toivotaan, että tämä ominaisuus säilyy aikuisuuteen asti, nukutaan kun väsyttää ja sitten jaksaakin aina keskittyä tekemiseen kun on sen aika! 

Latautuu... 😀