Hile ilmoittautui Sporttirakin pentukurssille, minkä ansiosta olen vihdoin kunnostautunut pennun treenien kuvaamisessa. Tai yrittänyt, ensimmäiset tehtävät saatiin melkein kuvattua, kun sain näin loman kunniaksi kamalan kuumetaudin, mikä on pitänyt tiukasti sisätiloissa jo monta päivää.
Ensimmäisellä videolla rauhoittumista ja leikkiä, tosin puolikuntoinen ohjaaja ei mitenkään kovin innokkaalta leikkijältä tässä näytä. Hilellä on ikenet vähän kipeät vaihtuvien hampaiden takia, joten se usein tällä hetkellä aloittaa leikin vähän varovaisesti napsimalla lelua, ihan kuin tunnustellen miltä suussa tuntuu. Kun toteaa suun olevan ok, leikkiin tulee ihan erilailla voimaa.
Toisella videolla vähän luopumista. Hile on niin ahne, että luopumisharjoituksia ollaan tehty ja tullaan varmaan aina tekemään todella paljon. Silti ne on vaan vaikeita! Kyllä sillä on selkeä ajatus, kuinka herkut voisi saada, mutta kannattaa ilmeisesti silti vielä kokeilla, jos ne sittenkin saisi vaan ottamalla.
Hile kasvaa ja kehittyy nyt hurjaa vauhtia! Enää se ei ole pikkupentu, vaan näyttää jo hetkittäin ihan koiralta. Kauhean nopeasti menee aika, haikeaa mutta samalla ihanaa kun se alkaa jo osata jotain ja opimme kaiken aikaa paremmin tuntemaan toisiamme. Edelleen tykkään pennusta ihan hirveästi, vaikka se välillä on ihan hirveä. No ei oikeasti ole, mutta melko päättäväinen ja sitkeä pentu se on! Ahneudella ei ole rajaa, ruokaa on saatava ja ruuaksi kelpaa lähes kaikki etäisesti jotain syötävää muistuttava. Erilaiset jätökset kelpaavat erittäin hyvin, rusakon papanat, sorsien kakat ja lampaan läjät on ainakin kaikki menneet suosikkiruokien listalle! Erilaiset luopumistreenit ovat ja tulevat olemaan tärkeässä osassa Hilen kanssa, jotta saadaan korvat pysymään auki houkutusten maailmassa.
Väsynyt pieni pentu
Helteet kestivät ikuisuuden, mikä rajoitti elämää jo vähän liikaa. Hile ei toistaiseksi ole itse innostunut uimisesta, kahlaa kyllä niin pitkälle kuin jalat pysyvät pohjassa. Uidakin se osaa, pari kertaa olen nostanut sen vähän syvemmälle jotta on kastunut kunnolla. Jos ei olisi näin kuuma, saisi ihan rauhassa olla tämän kesän uimatta, mutta nyt se helpottaisi oloa niin paljon, että olen auttanut kastumisessa. Kunnon lenkkejä ei pysty tekemään, kun lämpötila on +30 astetta aamusta myöhäiseen iltaan ja vuorotyö tuo omat haasteensa ehtimiseen, kun nukkuakin on pakko. Ehkä tämä tästä jossain kohtaa hellittää, nautitaan nyt sen mitä pystytään kun on kunnon kesä. Ulkona treenailut on myös olleet aika rajallisia, pieniä nopeita treenejä ollaan ulkona kyllä tehty. Nyt onneksi on vähän viilentynyt ja päästään normaalimpaan lenkki- ja treenirytmiin.
Vielä ei ollutkaan pystykorvien aika
Onneksi löytyy vielä viileitä sisätiloja, missä pääsee vähän edes puuhailemaan. Hile on hyvin suorituskeskeinen pentu, se oppii nopeasti ja toistaa oppimaansa ongelmitta erilaisissa ympäristöissä. Mitään kovin ihmeellistä ei Hile vielä osaa, mutta pohjia ja perusteita moneen juttuun. Olen pyrkinyt panostamaan suhteeseen ja yhteistyöhön alusta asti kaikkein eniten, jotta yhteistyö tulevaisuudessa kantaisi. Tähän on suurena apuna ollut ProKoirakon Päivin treenit, olen saanut aika selkeän suunnan, miten haluan jatkaa. Lisäksi mahdollisuus pitää pentua mukana töissä on tuonut itsestään meille kahdenkeskistä aikaa ja valtvasti uusia kokemuksia pennulle, mitä ei varmasti olisi muuten tullut vastaan. Töissä tulee kuin huomaamatta vahvistettua monia arjen taitoja ja sitä luopumista. Pääasiassa aika vaivaton työkaveri Hile onkin, vaikka hyvin tietää missä biojäteastiat sijaitsevat ja ketkä asukkaista helpoiten tiputtelevat herkkupaloja pienelle koiralle.
Gremlins vai Dobby?
Treeneissä olen koittanut pitää maltin mukana, Hile kasvaa nyt niin nopeasti joka suuntaan, ettei ole järkevää kovin ihmeellistä kehonhallintaa vielä odottaa. Ollaan temppuiltu ja etsitty kaikki neljä jalkaa, opiskeltu erilaisia alustoja ja niiden kanssa toimimista. Kontaktia on vahvistettu paljon ja vähän tehty seuraamisen alkeita ja perusasentoonkin on pentu välillä eksynyt. Kosketuskeppi on tullut tutuksi ja sen kanssa on kokeiltu vaikka mitä kieppumisia ja eri seuraamispositioita. Häkkileikki on Hilen mielestä parasta, saa ruokaa kun vaan on! Häkkileikin periaatteen se on yleistänyt todella hyvin ja tarjoaa makoilua herkästi jos muuta ei tapahdu tai toiminnalla ei saa vahvistetta. Vauhti ja intensiteetti treenaamiseen on viimeisen parin viikon aikana kasvanut hurjasti, Hile ajattelee ja haluaa keksiä oikean ratkaisun tehtäviin. Se myös kamppailee valtavasti vastustaakseen ihmisten ihanuutta, tosin ihan aina ei vielä pysty.
Kaunis 💛
Leikkiminen on tällä hetkellä vähän hankalaa, kun hampaat tippuvat ja ikenet ovat aika hellänä. Yhtään kovempien tai sitkeämpien ruokien syöminen on myös melkoista mässyttämistä, mutta eiköhän se siitä kun saa uudet hienot hampaat käyttöön! Hile on edelleen iso, se painoi maanantaina rokotuksilla jo 10kg. Samalla saatiin passi, joten Hile on virallisesti EU-kansalainen!
