Treeniä ja leikkiä

Sain kaverin kuvaamaan aamulla vähän meidän treenejä, pääasiassa halusin nähdä leikkiä, mutta samalla tarttui mukaan vähän muutakin. Hile edistyy ja voimistuu tällä hetkellä todella vauhdilla, kaikkeen treenaamiseen on löytynyt ihan uusi vaihde parin viimeisen viikon aikana.

Sormet aivan jäässä räpeltäessä lentää lelut minne sattuu, mutta alkaahan se nyt näyttää jo aika kivalta! Ja mikä tärkeintä, leikkiä voi, vaikka on syönyt alle maksapaloja, syö lisää maksapaloja ja nakkeja ja vieläkin voi leikkiä.

Yksi vauhtinouto, pikkuhiljaa alkaa löytyä vauhtia menomatkalle enemmän.

Seisomista ollaan nyt tehty pompun kautta, mikä tuntuu toimivan aika kivasti. Maksa oli liian hyvää, että olisi pystynyt tekemään kestoa, mutta pomppii se ainakin. Maahanmenoissa oli vähän hätäinen naksuttelija, samoin Hile on vähän kiinni sijainnissa, mutta näitä työstetään. Istumiset omalla videollaan meinaa mennä vähän pomppimiseksi, mutta kivojakin mukana. Ainakin ollaan aloitettu kaikki asennot, jopa seisominen mistä meinaan aina tehdä itselleni ongelman! Seuraamista ollaant tehty edelleen todella vähän, pääasiassa sivulla istumisen kontaktia ja erikseen sivulle tuloja pivotin kautta sekä pivot alustalla vähän takapääjumppaa seuraamiseen. Ehkä mä tästä päästään vielä liikkelle.

Hile on kyllä kiva pentu, tasainen ja varma, keskittymiskykyinen ja nyt kaiken aikaa myös vauhdikkaampi ja voimakkaampi leikissä ja kaikessa muussa. Se oppii nopeasti ja haluaa keksiä mitä ollaan tekemässä, muttei ajattele liikaa tai hämmenny jos ei heti tiedä. Sen kanssa voi kokeilla vähän kaikkea ja kaikki on siitä vaan hienoa! Agilityjuttujen kanssa ollaan edelleen välillä vähän erimieltä onko se yksilö vai tiimilaji, Hile mielellään käyttäisi esteitä omana huvipuistonaan ihan ilman minua. Ajoittain se sitten taas väläyttelee hienoja pätkiä, joten ehkä me löydämme toisemme siinäkin hommassa! Agilitya tehdään toki todella maltilla ja keskitytään nyt ihan perustaitoihin. Ajattelin tämän kurssin jälkeen antaa sen vähän kasvaa ja treenailla perusteita itsekseni, katsotaan sitte ensi vuoden puolella taas sopivaa kurssia jatkoksi. Se on niin hauska pentu, että sen kanssa treenaamisesta tulee aina hyvälle tuulelle vaikkei kaikki sujuisikaan ihan suunnitelmien mukaan.

Leikitään! -projekti

Kuten olen jo aiemmin maininnut, Hile on sikamaisen ahne. Se on niin ahne, että ruoka tulee herkästi leikin tielle, eikä se pysty leikkimään jos tietää, että minulla on vaikkapa nakkia taskussa. Saattaa hetken jahdata lelua, mutta sen jälkeen vaihtaa sitkeästi taskun tuijotukseen tai poistuu paikalta. Jos treenin aloittaa suoraan lelulla ja käyttää ruokaa harkiten, toimii leikki palkkana hyvin. Samoin "vapaalla ollessaan" leikkii innolla ja voimalla niin minun kuin muiden koirien kanssa.

Olen päässyt ruuan ja leikin tasapainottamisessa jo jonkin verran eteenpäin erilaisilla leikkiä tukevilla treeneillä. Ollaan leikitty niin, että toisessa kädessä on ruokaa, ollaan tehty kilpajuoksuja leluille suoraan ja sen jälkeen niin, että olen namittanut kontaktista muutaman kerran ennen lelulle juoksua, palkannut hyvää, voimakasta leikkiä ruualla ja nämä pääasiassa toimivatkin, mutta silti edelleen tulee tilanteita, ettei vaan pysty koska ruoka. Onneksi yksi tälläinen kerta sattui Karisen Piian ohjattuihin treeneihin ja Piia näki, mistä on kyse. Oltiin jo aiemmin asiasta puhuttu, mutta nyt nakin viedessä 100-0 voiton leikistä luotiin suunnitelma jatkoon.

Ajatuksena on tehdä Hilelle selväksi, että tuomalla minulle leluja se ei suinkaan menetä ruokaa, vaan nimenomaan saa sitä paljon tai jotain ekstra hyvää. Projekti käynnistyi ihan kotona ruokakuppia hyväksi käyttäen. Opetetaan Hilelle, että ruuan saa tyrkyttämällä leluja leikittäväksi ja kun tämä alkaa sujua, viedään sama tilanne kentälle niin, että kentällä on leluja valmiina ja niitä minulle tarjoamalla leikittäväksi saakin ekstraherkkua kupista. Koska jälkimmäinen toiminta vahvistaa edellistä, saadaan näin toivottavasti innolla leikkivä koira myös niissä tilanteissa, kun se tietää olevan mahdollisuus myös herkkuruokaan.

1. päivän lähtötilanne

Olin ostanut kaksi uutta, samanlaista lelua, joita Hile ei ollut saanut yhtään vielä kokeilla. Aloitin niin, että laitoin koirien ruuat ihan valmiiksi kuppeihin ja Hilen päivystäessä omaansa laitoin lelut sen nähden lattialle. Koko koira tärisi ristiriidasta, kun teki ihan valtavasti mieli sekä kiivetä pöydälle tsekkaamaan ruoka että syöksyä tutkimaan lelut. Vapautuksesta se ensin yrittikin pari kertaa hypätä pöydälle, mistä ohjasin sen vähäeleisesti alas. Hile tarjosi täristen istumista, vilkuili kyllä lelua kun vähän sitä vinkautin. Vapautin sen uudelleen ja samalla itse kumarruin leikkimään lelulla, jolloin Hile ei voinut enää vastustaa vaan nopeasti syöksyi lelulle ja otti sen suuhun, jolloin sai näin ensimmäisellä kerralla samantien valtavat kehut ja ruuan suoraan syötäväksi. Söi ruuan tavallistakin suuremmalla raivolla.

1. viikko

Seuraavien päivien aikana päästiin nopeasti tilanteeseen, jossa Hile oma-aloitteisesti heittelee leluja pitkin keittiötä. Pari kertaa tästä sai ruuan, minkä jälkeen jälleen vaikeutin tehtävää. Kokeilin, olisiko Hile hoksannut tuoda itse lelun käsitargettiin, mutta tämä oli vielä ensimmäisen viikon aikana liian vaikeaa. Näin ollen autoin sitä aluksi todella paljon yllyttämällä ja laittamalla leluihin liikettä sen jälkeen, kun Hilen ensin on itse ne nakannut eli on ollut ensin itse aktiivinen, jotta päästiin kiinni samaan leluun. Ensimmäisellä kerralla riitti sekunninsadasosan veto lelusta, mistä parissa päivässä taas päästiin eteenpäin niin, että projektin alusta kun oli viikko kulunut, Hile pystyi ensinnäkin aloittamaan leikin olemalla aktiivinen ja heittämällä lelun ilmaan, minkä jälkeen minä aktivoiduin ja laitoin leluun liikettä niin, että sain pienen vedon vastaan. Tässä vaiheessa veto oli kevyttä ja Hile irrotti vielä itse, mutta lelussa tuntui jo selkeä vastustustus. Hile myös palasi leluun siitä itse irrotettuaan.Vielä en ehtinyt antaa sen voittaa saati, että se olisi tarjonnut lelua minulle itse. Enää se ei  kuitenkaan tärissyt tuojottamassa ruokakuppia, vaan alkoi pikkuhiljaa vapautua oikeasti leikkiin!

2. viikko

Heti toisen viikon aluksi tapahtui iso harppaus, Hile alkoi oikeasti leikkimään ja taistelemaan leluista ruokakupin ollessa pöydällä!  Veto on jo niin selkeä, että lelusta voi irrottaa selkeästi antaen Hilen voittaa, jolloin Hile syöksyy toiseen leluun ja jatkaa leikkiä! Vielä en ole saanut sitä tuomaan lelua minulle, mutta eiköhän sekin sieltä tule piakkoin. Toisen viikon puolivälissä pääsin myös yllättämään sen tilanteessa, jossa se sohvalla työnsi lelua minulle uudelleen ja uudelleen, jolloin hetken leikin jälkeen lähdettiinkin hakemaan ruokaa. Melkein näin kuinka korvien välissä raksutti. Muutenkin Hile on alkanut leikkiä enemmän ja olen itse aktiivisemmin osallistunut leikkeihin. Toisella viikolla on lähes päivittäin tullut tilanne, jossa olen päässyt osallistumaan Hilen aloitteesta alkaneeseen leikkiin. Nämä leikit ovat todella voimakkaita ja intensiivisiä, toivon todella että saan sen kaiken valjastettua myös palkaksi!

Hile on projektin edetessä leikkinyt paremmin myös hallilla, sain sen jopa innostumaan leikistä tiiviin naksuttelutuokion jälkeen ensin palkkailemalla lelun nostoja ruualla, minkä jälkeen päästiin oikein villiin leikkiin vielä treenien lopuksi. Toisen viikon lopuksi osallistuttiin Korrien koulutukseen, missä käytin Riitan ajan Hilen leikkiasian puimiseen. Leikki oli rentoa, vahvaa ja innokasta, Riitan mukaan minulla ei ole mitään syytä huoleen. Usein pennuilla toinen (useimmiten ruoka) vaan on paljon vahvempi ja saalis tarvitsee enemmän aikaa. Toki olen tämä tiennyt ja osannut odottaa, että aika osaltaan auttaa asiaa, mutta onhan se helpottavaa kuulla myös muualta. Hilen leikki on kyllä tämän projektin myötä harpannut valtavan askelen eteenpäin kaikissa olosuhteissa, olen enemmän kuin tyytyväinen! Edelleen toki jatketaan leikin vahvistamista ja hiotaan palasia, jotta saadaan kaikki potentiaali käyttöön, mutta nyt tuntuu jo todella kivalta. Hile on jopa pari kertaa jättänyt irrottamatta lelusta ruuan palkkasanalla, mikä on ihan valtavan hienoa! Edelleen Hile saa voittaa paljon, vähän omia leluja ja rallatella, vaikka voikin olla, että hetken kuluttua saan miettiä oliko se sittenkään niin järkevää. Vältän kaikin tavoin konflikteja leikin lopussa tai keskellä, vaihdan lelun joko toiseen leluun tai ruokaan. Riitta suositteli vaihtoa vähempiarvoiseen leluun, jonka sitten vähän vaivihkaa nappaa itselleen, ettei ruuan rooli uudelleen nouse liian suureksi, jos Hile ajattelee saavansa aina ruokaa kun tulee lähelle lelun kanssa. Muutenkin ruualla palkkaamisessa tulee olla tarkkana, että leikin ilme säilyy hyvänä, eikä siitä tule suorittamista ruuan toivossa.

Tiivistetysti mitä ollaan tehty:

• Leikki ennen ruokaa - omalla aktiivisuudella lelua kohtaan saa ruokakipon
• Paljon kilpajuoksuja lelulle
• Kahden lelun leikkiä nopeilla lelun vaihdoilla ja tarpeeksi lyhyinä setteinä
• Kilpajuoksuja lelulle niin, että Hilen napatessa lelun lähden karkuun
• Leikkiä niin, että toisessa kädessä on ruokaa, aluksi kaempana ja suljetussa kädessä, nyt jo lähempänä ja ajoittain avoinasella kädellä
• Eri palkkasanojen vahvistamista niin erikseen kuin yhdessä, tosin tämä valinta on vielä vaikeaa vaikka tietää sanojen eron. 

Jatkossa jatketaan näitä kaikkia, lisäksi vahvistetaan seuraavia:

• Maalimiestyyppisesti hetsataan pentua lelulla niin, että apuohjaaja pitää hihnasta "tolppana" pentua kiinni ja pennun oikein sytyttyä leikkiin tuodaan lelu puruetäisyydelle
• Palkkasanojen erottelut, jotta tätä kautta tulee lisää selkeyttä
• Treenihetket alkavat leikillä! Mielellään myös päättyvät leikkiin, jos vaan tilanteeseen sopii
• Leikin palkkaamisessa ruualla oltava tarkkana, ettei mene suorittamiseksi ja tempuksi vaan leikkii aidosti tunteella

Hyvä projekti, joka tulee vielä jatkumaan ja joka opetti taas paljon lisää leikkimisestä ja yhdessä tekemisestä! 

Puolivuotias

Hile on jo puolivuotias nuori koira, aika menee valtavaa vauhtia! 

Korkeutta on 6kk aikana kertynyt noin saman verran kuin Nilalla, eli suurinpiirtein 50 cm, vähän alle tai vähän yli. Painoa on noin 13 kg, melkoinen kuikelo koipieläin se tällä hetkellä on.

  

Hilen ehdottomasti suurin vahviste on edelleen ruoka. Se on pohjattoman ahne, en ihan äkkiä muista toista yhtä ahnetta paimenkoiraa tavanneeni. Hilen kanssa ei tarvitse miettiä esimerkiksi kyllääntymistä treeneissä, se ei varmasti saa koskaan kylliksi ruokaa. 

Leikki toimii palkkana sopivina hetkinä riittävän helpossa ympäristössä, jolloin treeniin ei tule pitkiä taukoja vaan asiat etenevät ripeästi. Nyt Hile pystyy jo palaamaan leluun, vaikka saisi välissä muutaman ruokapalkan, mutta jos esimerkiksi naksutellaan jotain asiaa tiheällä vahvistetiheydellä, on sen jälkeen leikkiin siirtyminen edelleen hankalaa. Tätä työstetään tällä hetkellä aamu- ja iltaruuilla 'jackpot' ajatuksella, josta myöhemmin omana postauksenaan enemmän. Uskon iän ja treeniin tasapainottavan tätä eroa vielä lisää, jotta saadaan monipuolisemmin hyödynnettyä myös leikkiä palkkana.

Hile on tehnyt lajitreenejä aika maltillisesti, enemmän olen halunnut keskittyä sen kanssa kehonhallintaan ja erilaisten perustaitojen opetteluun. Koetan olla kiirehtimättä, koska pidän ensiarvoisen tärkeänä luoda hyvä suhde pentuun ja oppia tuntemaan sen kunnolla ennen lajitreenienlisääntymistä. Treenattu on siis paljon, mutta juuri mitään ei vielä osata.

Hile on tähän asti ollut hyvin kiitollinen koulutettava, se oppii asiat melko vaivattomasti, tarjoaa helposti erilaisia toimintoja ja nappaa nopeasti sen mitä vahvistaa. Se on itsevarma ja rohkea, eikä näin ollen häiriinny juuri mistään ympäristön ärsykkeistä. Keskittymiskyky palkan ollessa kohdillaan on ollut pienestä asti hyvä, mikä on aiheuttanut itselleni haasteita treenien riittävän lyhyinä ja tiiviinä pitämisessä. Pikkuhiljaa alan oppia tekemään järkevämmin, vaikka edelleen välillä lipsahtaa treenit liian pitkiksi. Olenkin nyt tarkoituksella suunnitellut nopeatempoisia treenejä, joissa palkkaan pääasiassa lelulla, jolloin toistoja ei voi tehdä liikaa tai Hilen kiinnostus lopahtaa. Tämä on selvästi tehnyt meille hyvää! 

Varsinaisia lajitreenejä ollaan aloiteltu tokon/rally-tokon perusteiden parissa, tokoa painottaen. Tosin esimerkiksi seurata Hile ei osaa vielä oikeastaan lainkaan, sivulle tulojakin on tehty todella vähän. Sen jalat kasvoivat niin nopeasti, että haluan sen ensin oppivan hallitsemaan koipensa niin asennoissa kuin liikkuessa paremmin. Nyt helposti takajalat harottavat minne sattuvat, jos keskittyminen on muualla kuin itse asennon suorittamisessa, mitä en halua vahvistaa. Vähän ollaan alettu ajattelemaan myös koiratanssijuttuja. Hile vaikuttaa siltä, että sen kanssa voisi harkita myös freestyle ohjelmaa jossain vaiheessa. Katsotaan, mitä kaikkea vielä tulevaisuudessa kokeillaan!

Agilityyn tähtäävä pentukurssi on takana ja heti nyt perään alkaa alkeis/jatkokurssi. On ollut todella hauskaa päästä pitkästä aikaa vähän agilityn pariin! Hile on innokas ja alkaa selvästi muodostaa jonkinlaisia agilityajatuksia, viimeisimpien treenien aluksi sain ensimmäistä kertaa osakseni haukkua, kun piti odotella omaa vuoroa. Onneksi tämä on helposti hallittavissa tiheämmällä palkkaamisella odottamisesta. Olen alusta asti käyttänyt treeneissä taukopaikkaa jaksottamassa treenejä, mikä toimii hyvin, tosin vielä Hile joutuu varsinkin alkutreeneistä aika paljon keskittymään tauolla olemiseen. Jossain vaiheessa tuntui, että Hile piti agilitytreenejä hauskana leikkikenttänä, missä sai loikkia ja hypellä ja kokeilla vähän mikä sattui huvittamaan, mutta nyt ollaan pikkuhiljaa löydetty yhteinen sävel ja useimmiten se jo muistaa, mikä rooli minulla ohjaajana olisi tarjoitus olla. Kiire ei ole, vaan pikkuhiljaa rakennellaan pohjia tähänkin lajiin.

Hile on käynyt myös kahdesti katselemassa lampaita ja on ollut niistä hyvinkin kiinnostunut ihan järkevällä tavalla! Paimennus tuskin tulee olemaan sillä kovinkaan suuressa roolissa tulevaisuudessa, mutta sen verran käydään että vähän näkee onko siellä minkälaisia ajatuksia alkuperäiseen hommaan olemassa.

Hajuhommia ollaan tehty vielä todella vähän. Talven aikana olisi tarkoitus tehdä noseworkin perustreenejä ja ehkä rakennella jäljelle ilmaisua, jos vaikka keväällä aktivoiduttaisiin silläkin saralla.  Myös tunnaritreenit voisi aloittaa jo. Hilen nenä vaikuttaa varsin tehokkaalta, se käyttää taitavasti sekä maa- että ilmavainua jotain etsiessään.

Kotona Hile on vaivaton kainaloinen, joka käpertyy viereen tai syliin nukkumaan heti tilaisuuden tullen, tulee mukaan vessaan ja muutenkin on koirista ehkä eniten kiinnostunut mitä minä kotona teen. Se on ollut nyt jo pidempään sisäsiisti eikä syntilistalle rikottujen esineiden muodossa ole päätynyt kuin yhdet miehen nappikuulokkeet, jotka eivät ihan kestäneet leluna toimimista. Toki meillä on paljon luita tarjolla, koska tarve pureskella on kuitenkin ollut varsinkin hampaiden vaihtumisen aikaan suuri. Yksinolot sujuvat ongelmitta, tosin Nilan kanssa ovat erillään jo ihan Nilan mahdollisten kohtausten takia, mutta olisivat varmasti muutenkin, ettei päivät mene ihan riehumiseksi. Tällä hetkellä Hile on Pira ja Nadin kanssa ja Nila yksin omassa huoneessaan portin takana. Laumassa Hile on järkevä, se nujuaa Nilan kanssa todella paljon, tulee Piran kanssa todella hyvin toimeen ja antaa Nadille sen tarvitseman tilan. Myös vieraiden aikuisten koirien kanssa se on fiksu, on aina valmis leikkiin mutta antaa tarvittaessa tilaa eikä koe mitään tarvetta mennä kenenkään naamalle mielistelemään. Ainoastaan samanikäisten tai nuorempien pentujen kanssa se saattaa herkästi alkaa isottelemaan, minkä takia se ei harrasta juurikaan muiden kuin omien sisarustensa kanssa leikkimistä. En halua huonon käytöksen vahvistuvan, joten parempi pysytellä aikuisemmassa seurassa. 

Kaiken kaikkiaan Hile on hurmaavan itseriittoinen "hyvä jätkä", jota ei oikein mikään tässä maailmassa hätkäytä. Se menee joka paikkaan avoimen innokkaana, on ystävällinen ihmisille ja koirille ja rakastaa lapsia, mutta ei tajua olevansa jo aika iso rakastamaan koko kropallaan. Sitä ei hetkauta erilaiset alustat tai äänet mihinkään suuntaan, vaan Hilen maailma on tehty yhdeksi suureksi seikkailuksi! 

Syksy saapuu

Syksyn värit alkavat pikkuhiljaa vallata alaa, joten kamerakin on kaivettu taas telakalta.

Ensin viikon takaisia yritelmiä

Vähän pimeästä pennusta vähän pimeä kuva

Ja sitten tältä päivältä vähän valoisampia ja ihanan syksyisiä värejä

Nadi täyttää ihan just 10 v, niin vaan alkaa ikä näkyä

Eikä Pirakaan mikään nuori neiti ole (ja aina yhtä innostunut mallinhommista, onneksi ihana tausta)

Hile täyttää ihan kohta jo 6kk! Aika menee hirveän nopeasti...