lauantai 23. maaliskuuta 2019

Omaehtoisuus ja valinnan vapaus

Tamsk ry järjesti jäsenilleen kolmen kerran kokonaisuuden, jossa loistava Jaana Pohjola kävi kertomassa sekä teoriassa että käytännössä demokoirien kautta, miten omaehtoisuutta ja valinnanvapautta voi koirien kanssa käyttää ja miten se vaikuttaa koirien hyvinvointiin. Tuloksia saatiin jokaisella treenikerralla todella nopeasti ja vakuuttavasti, vaikka tapa tehdä asioita oli lähes kaikille koirakoille uusi.

Tammikuussa paneuduttiin valinnan vapauteen hoitotoimissa ja yleisesti siihen, mitä valinnan vapaus ja omaehtoisuus tarkoittaa eläinten kohdalla. Tärkeimpinä oppeina itselleni jäi mieleen kaksi asiaa:

Älä koskaan kysy, jos et pysty kunnioittamaan eläimen valintaa! Luottamus on tärkeimmässä roolissa näissä harjoituksissa.

Kysy vain niitä asioita, joiden vastauksen pystyt hyväksymään. Jos koiralla ei ole lainkaan karvaa ja ulos on mentävä, ei liene järkevää kysyä puetko takin päälle? Tai haluatko ylipäänsä ulos.

Valinnan mahdollisuus ei missään tapauksessa tarkoita, että koira saisi vapaasti valita mitä se tekee tai ei tee. Edelleen ihminen valitsee treenattavan asian ja luo puitteet sille, koiralle annetaan vaan "perinteistä" kouluttamista enemmän vaikutusmahdollisuuksia siihen, miten treeni etenee ja mihin se on valmis. On tärkeää erottaa pakollisten toimenpiteiden tilanteet niistä hetkistä, kun koira saa itse vaikuttaa tapahtumaan. Esimerkiksi koiran kynnet on leikattava myös sinä aikana, kun sen kanssa vasta harjoitellaan. Tällöin omaehtoisuuden kautta toteutetut treenit voi tehdä vaikka olohuoneessa ja itse istuen matolla kun taas pakolliset kynsien leikkuut suoritetaan vaikkapa eteisessä ja ihminen seisten. Tavallisimpia treenikohteita oli juurikin kynsien leikkuu, pukeminen, trimmaaminen ja lääkitsemiset (korva- ja silmätipat).

Omaehtoisuus ja valinnanvapaus hoitotoimissa perustuu muutamaan tärkeään asiaan:

Koira saa itse päättää, koska se on valmis toimenpiteeseen. Treenien aluksi tarkkaillaan koiraa ja valitaan sen käytöksestä "starttinappi", jolla se ilmaisee olevansa valmis. Starttinappula voi olla esimerkiksi joku tietty asento, hännän heilutus, välineen koskettaminen, käsi- tai leukatargetti tai mikä tahansa muu selkeä signaali siitä, että koira on valmis aloittamaan.

Koira saa itse päättää, koska toimenpide loppuu tai esimerkiksi kynsien leikkuussa mistä tassusta kynnet leikataan ja missä asennossa. Itse olen aina leikannut koirien kynnet joko istuen tai maaten, mutta Hile haluaa seistä, joten nykyisin se seisoo ja nostelee tassujaan siitä leikattavaksi. Joskus kyllä heittäytyy myös makuulle, mutta tätä useimmiten silloin, kun yrittää tulla muiden vuorolla uudelleen kynsien leikkuuseen.


Jokaiseen toimenpiteeseen on hyvä suunnitella vähintään kolme tukitreeniä, jotka eivät johda varsinaiseen toimenpiteeseen, mutta edesauttavat sen toteutumista myöhemmin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kynsienleikkuun asennon valinta ja vahvistaminen, sen jälkeen tassujen ojentaminen ja/tai tassujen koskeminen. Tukitreeneissä pidetään asetelma aina samana kuin olisi tavoite lopullisessa toimenpiteessä, eli trimmeri tai kynsisakset on reilusti esillä jotta koira tietää, mitä asiaa harjoitellaan.


Olin varannut koirakkopaikan kaikille kolmelle kerralle, ensimmäisellä kerralla Hile pääsi demokoiraksi. Opetin sille säännön hyvin yksinkertaisella käsittelytreenillä: starttinappulana toimii leukakosketus ja käsittely jatkuu niin kauan, kun leuka pysyy kämmenellä. Kun leuka nousee, lakkaa käsittely heti. Tein tätä ihan itsekseni, mutta myöhemmin tätä voisi hyödyntää myös vieraan ihmisen kanssa. Hile osti idean todella nopeasti ja pysyi leukakosketuksessa käsiteltävänä, vaikka muut osallistujat lähestyivät joukkona meitä. Sain kopeloida sitä käytännössä kuinka kauan halusin jo heti parin toiston jälkeen ja pääsin palkkaamaan ennen, kuin koira itse halusi lopettaa. Tärkeää tosin on päästä palkkaamaan myös niistä kerroista, kun koira valitsee lopettaa itse, jotta sille vahvistuu ajatus sen oleva ihan ok. Toisena asiana Hilen kanssa teimme takin päälle pukemista. Tässä Hile selvästi enemmän mietti asiaa, mutta ihan muutamalla toistolla alkoi itse pujottautua takkiinsa! Ja kun se kerran päätti pukeutua, se ei enää muuttanut mieltään.

Kotona kaikki koirat ovat päässeet tekemään kynsienleikkuuta omaehtoisuuden kautta. Olen myös harjannut koiria ihan aktivointi mielessä vapaaehtoisuuteen perustuen. Piran kanssa meillä on tässä ollut jo pidempään projektina, että se tulee koskemaan saksia ja sen jälkeen nostaa (eli hakkaa) tassun kädelleni. Sen kanssa on nuorena opiskeltu kynsienleikkuu kivaksi, mutta nyt vanhemmiten se on alkanut ilmeisesti tuntua epämiellyttävältä, eikä Pira ole halunnut kynsiään enää leikattavan. Tukitreeneillä olen saanut sen paljon rennommaksi ja vaikka se ei vieläkään toimenpiteestä pidä, se tulee kuitenkin uudelleen läimimään tassulla vaikka kynnet ihan leikkaisikin. Piran kanssa omaehtoisuuden raja menee siinä, että kun se on antanut luvan leikata kynnet, ne leikkaan yksi kerrallaan välissä palkaten, vaikka se koittaisi vetää tassun pois ennen kuin ehdin leikata. Sen jälkeen se saa poistua ja tulla uudelleen tarjoamaan jalkaansa, mikä tuntuu olevan sille sopiva tapa.
Nadi on sen verran höppänä, etten ole ihan varma minkä verran se on päässyt juonesta kiinni, mutta kovin tärkeänä se tulee makaamaan eteeni ja tuhisee, että anna nyt sitä ruokaa. Sen kanssa olen pääasiassa kosketellut tassuja ja antanut sen tulla uudelleen lähelle. Kynnet on sitten leikattu eri yhteydessä ja huoneessa.
Nila on niin kiltti, ettei sen kanssa ole koskaan mitään ongelmaa kynsienleikkuun kanssa ollut, mutta selvästi se on pitänyt toimenpidettä vähän epämukavana. Ensimmäisen kerran kun annoin sen päättää leikataanko vai ei, se hyvin kummastuneena laittoi toista etujalkaa mahanalle ja tarkkaili reaktioitani. Pikkuhiljaa se alkoi tuoda toisenkin tassun esille ja toisella kerralla jo vaati leikkaamista mätkimällä minua etutassuillaan! Ihan huikea muutos sen olemuksessa!
Hilestä kynsienleikkuu on aina ollut ihan jees, saahan siitä ruokaa joten ei voi olla paha. Nyt se onkin innokkaimpana tunkemassa vuoroon kaikkien muidenkin vuorolla. Kynnet se haluaa leikattavan seisten, mikä on minusta vähän hassua mutta näin nyt sitten tehdään. Hile nostelee etutassut minulle ja siltä voi leikata koko tassun kynnet kerralla sen tyytyväisenä seistessä paikallaan.

Hilen kanssa on lisäksi menossa suihkuun opetteluprojekti omaehtoisuuden kautta. Se inhoaa syvästi kastumista ja sen ainoa tavoite on poistua paikalta mahdollisimman pian, ei väliä millä keinoilla. Olen sen pariin kertaan joutunut pesemään kauhealla tappelulla, enkä halua joutua näin toimimaan. Projekti on alkanut käyttäen samaa starttinappulaa kuin käsittelyssä, leukatargettia. Yhdellä treenillä päästiin tilanteeseen, jossa vesi valuu pienesti, suihku on lattialla ja Hile suihkutusetäisyydellä leukatargetissa niin kauan, että vapautan sen. Se pälyilee suihkua inhoten, mutta tulee silti ja sietää epätasaiselta kivilattialta tulevat roiskeet. Treenin idea selviää videon ensimmäisen minuutin aikana, mutta latasin koko videon katsottavaksi, jotta myös tuumaustauot ja tilanteen muuttaminen tulee näkyviin. Hilellä on kaiken aikaa mahdollisuus poistua suihkutilasta, ovi on auki ja heitän sille palkan pääasiassa ovea kohti.


Toisella kerralla paneuduttiin palkkioiden valintaan. Ajatus palkkioiden valinnan taustalla on, että eläin saa lisää hallinnan tunnetta kun se saa itse päättää, mitä saa palkaksi tehtävistä. Samoin sen sitoutuminen ja motivaatio kasvavat ja toisaalta turhauma vähenee, kun sen ei tarvitse miettiä mikä on palkkana. Palkan merkitystä eläinten kouluttamisessa ei tulisi koskaan väheksyä, niillä on aina odotuksia palkkiota kohtaan. Eläimen mielestä väärä palkkio voi olla lähinnä rangaistus, vaikka ohjaaja kuinka luulisi eläintä palkitsevansa.

Kuinka me sitten voimme tietää, mitä eläin haluaa? Kysytään siltä! Yksinkertaisimmillaan eläimen, tässä tapauksessa koiran, annetaan valita mieluisin palkkio vaihtoehdoista. Ruualla voi tehdä makutestejä esimerkiksi laittamalla useammalle alustalle erilaisia herkkuja ja antamalla koiran mennä tutkimaan niitä itse havainnoiden, missä järjestyksessä ja millä intensiteetillä se ruuat syö. Treenien alkuun voi ottaa rutiiniksi lelun valinnan, toisilla on oma lelukoppa mistä koira saa valita mieleisen juuri sille päivälle, toiset antavat vaihtoehdot koiralle valittavaksi maahan. Jos koira tympiintyy leluihin nopeasti, voi valinnan toistaa myös kesken treenin tarpeen mukaan. Käyttää koiran mieltymysten selvittämiseen sitten mitä keinoa tahansa, on ohjaajan vastuulla käyttää aina koiran mielestä riittävän hyviä palkkoja ja välttää pettymyksiä. Jos ensin tarjoilet sisäfilettä, ei liene koirasta kovin palkitsevaa saada seuraavasta toistosta kuivanappulaa? Varsinkin ruuastaan tarkkojen koirien kohdalla kannattaakin miettiä, onko eri palkkionamien laatuja tarpeen sekoittaa keskenään lainkaan. Todennäköisesti järkevä tapa on korkeintaan parantaa palkkion laatua treenien edetessä, ei toisin päin.  Ensisijaista on kuitenkin huomioida koiran omat mieltymykset niin lelujen kuin ruuan suhteen!


Palkkion laadun lisäksi kannattaa huomioida muitakin seikkoja, kuten palkkion suunta tai se, miten koira haluaa palkkion toimitettavan. Haluaako koira leikkiä yhdessä ohjaajan kanssa vai itsekseen, haluaako se jahdata vai repiä, purra vai jäystää? Jännittääkö koira jotain ja vaikuttaako jännitys palkkion houkuttelevuuteen? Kaikkia näitä voidaan kysyä koiralta ja vastauksia hyödyntää erilaisten treenien suunnittelussa. Yksinkertaisin kysymys toki kuuluu, haluatko tänään, tästä tehtävästä ruokaa vai lelun? Demokoirien kautta päästiin näkemään monia eri variaatioita todella erilaisilta koirilta ja tehtiin mielenkiintoisia havaintoja!


Kysyminen on yksinkertaisinta suorittaa targettien avulla. Targettina voidaan käyttää esimerkiksi kaksipäistä kosketuskeppiä, jonka päissä on eriväriset pallot tai eri muotoisia ja/tai värisiä tassutargetteja. Koiralle ensin opetetaan muutamalla toistolla mikä tarkoittaa mitäkin, eli esimerkiksi tökkäämällä sinistä palloa saat ruokaa ja keltaisesta pallosta lelun. Ensin kumpaakin 3-5 toistoa erikseen, sen jälkeen tarjotaan koiralle mahdollisuus valita kumpaa päätä se haluaa tökätä ja palkataan sen mukaan. Aluksi koirat saattavat tehdä valintaa sattumanvaraisesti, mutta useimmiten ne hyvin nopeasti oppivat pelin ja alkavat pohtia valintojaan ja selvästi hermostuvat, jos valitsevat omasta mielestään väärin. Samalla tavalla toimitaan, käytettiin targetteina mitä tahansa ja on kysymykset mitkä tahansa. Aluksi on hyvä opettaa sääntö kahdella vaihtoehdolla, sen jälkeen valittavia voi olla enemmänkin mikäli sille on tarvetta. Osalle erityisesti kilteistä koirista valintojen tekeminen voi olla hyvin vaikeaa, erityisesti jos ne ovat tottuneet siihen, että aina ihminen lopulta auttaa pulasta. Kun ne lopulta tekevät valintoja, voi olemuksesta nähdä voitonriemun ja vapautumisen! Omasta mielestään väärästä palkkiosta hermostuvat taas kertovat hyvin käytöksellään siitä, miten tärkeää koiralle on oman mielikuvan toteutuminen.


Hile pääsi demokoiraksi tällekin kerralle. Valitsin sille yksinkertaisen lelu vai ruoka valinnan. Ensin koitin tehdä valintaa kaksipäisellä kosketuskepillä, mutta sen kanssa Hile valitsi systemaattisesti aina minua lähinnä olevan pään riippumatta siitä, mitä siitä seurasi. Vaihdoin muotokortteihin, joita pidin ensin kädessä ja siirsin sitten lattialle. Sujuvasti Hile kädessä olevia kortteja tökkäsi nenällä ja lattialle siirrettäessä alkoi tehdä tassutargettia. Yllätyksekseni Hile ei tehnyt juurikaan eroa palkkojen välille asetelmassa, jossa se oli ensin itse saanut valita lelun ja sen jälkeen asettunut taukomatolleen. Laitoin kortit sen eteen ja vapautin, jolloin Hile kävi läppäämässä haluamaansa palkkiota ja minä tottelin. Kun se oli tehnyt muutaman toiston, se itse meni targettien välistä matolleen lepäämään ja odottamaan uutta vapautusta, mikä on hieno taito sekin! Lopuksi yhdistin mukaan yksinkertaisen tehtävän ja ketjutin valinnan osaksi sitä. Vapautin Hilen matolta, se valitsi palkan, pyysin käsitargetin ja palkkasin sen valinnan mukaisesti. Olin yllättynyt, kuinka paljon se valitsi leikkiä! Nyttemmin, kun valintaa on sovellettu enemmän ja monimutkaisemmissa treenitilanteissa, on käynyt selväksi että se haluaa treenien alussa mieluummin leikkiä ja hieman väsyttyään tai joutuessaan kovasti keskittymään on valinta lähes aina ruokaa.


Muiden demokoirien treeneissä nähtiin paljon kiinnostavia valintoja. Yksi ihastuttava kääpiösnautseri sai valita kahden lelun välillä. Aluksi se leikki, mutta kyllästyttyään itse leikkimään se edelleen tarmokkaasti teki valintoja targettien välillä ja katseli kiinnostuneena, miten ohjaaja sille lelun toimitti. Häntä vaan heilui selän päällä, kun ohjaaja onnistui oikein hyvin viihdyttämään koiraa! Välillä se sitten hetken leikki itsekin, kunnes palasi tuumailemaan, kummalla lelulla leikkivä ihminen nyt olisi viihdyttävämpi. Aivan huikea koira, joka teki kaiken aikaa kovasti hommia ja oli hyvin tyytyväinen itseensä saavutuksestaan! Toiselle koiralle luotiin parin kokeilun kautta asetelma, jossa se  sai valita joko lelun maasta tai ohjaajalta. Se valitsi lelun maasta niin kauan, kunnes maassa oleva lelu oli sen kannalta hieman epäilyttävässä suunnassa, kun kuuntelijoiden joukko lähestyi koirakkoa. Tällöin se valitsi lelun ohjaajalta ja muutettaessa asetelmaa niin, että maassa olevan lelun sijainti muutettiin "turvalliseen" suuntaan, koira palasi valitsemaan sen. Toinen, myöskin ihmisistä hieman ahdistuva koira sai valita palkan suunnan, minkä jälkeen se sai suorittaa kosketusalustan, joka oli ihmismassan puolella. Parilla toistolla tätä saatiin vaikeutettua niin, että alusta oli ihmisten keskellä, koira valitsi palkan ja suoritti tehtävän täysin rentona ja sai palkan valintansa mukaan pois päin ihmisistä. Kiihkeä paljon haukkuva ja herkästi kiihtyvä koira taas teki rentona tehtäviä ihmisten keskellä keskittyneenä ja sai valitsemansa palkan toimitettuna pois päin ihmisistä. Saman koiran kanssa kokeiltiin myös palkkaamista kiinnostavaa kohdetta kohti, mikä selvästi vähensi koiran halua rynnätä siihen suuntaan luvatta. Yhdelle koiralle opetettiin palkkioksi haistelu, mutta käytös sammui nopeasti, mikä Jaanan mukaan yleensä aina tapahtuu, kun "kielletystä" tehdään toivottavaa. Haisteltu jo, mitä sitä nyt kymmenettä kertaa kun helpommalla saa muita hyödykkeitä ihmiseltä? Kaikkiaan hyvin vakuuttavia muutoksia lopulta hyvin pienillä asioilla.


Päivän päätteeksi jäin opettamaan valinnan säännön Nilalle ja kokeilemaan käytännössä enemmän sovelluksia. Nila on ollut yli kiihkeä ja äännellyt valtavasti, ei ole pystynyt suorittamaan seuraamista lainkaan varmaan pariin kuukauteen, kun heti on tullut ääni ja lähtenyt keulimaan. Edelliset treenit sen kanssa oli mennyt siihen, että 40 minuuttia jumppasin kierroksia alemmas, jotta pääsin palkkaamaan sen ja taas aloittamaan kierrosten laskemisen. Muutos, minkä palkan valinta siinä sai aikaan oli kerrassaan ällistyttävä! Onneksi Marja jäi paikalle ja näki mitä tapahtui. Nila oppi valinnan nopeasti, joten otin heti mukaan myös treenejä. Aloitin kierrolla, joka kiihdyttää jonkin verran mutta on Nilasta myös kiva liike. Nila matolle odottamaan, kierto kartio valmiiksi, kerroin 'tehdään kiertoa' vapautin valitsemaan palkan ja lähetin suoraan valinnasta kiertoon. Nila suoritti äänettömiä kiertoja eikä kaatanut kartiota, mikä usein tapahtuu. Kun kierto meni niin hyvin, kokeilin noutoa. Siinä nyt ainakin nousee vire ja odotus tuo ääntä! Tai sitten ei, edelleen hiljaista keskittymistä ja tarkkaa ja nopeaa toimintaa. Nila myös valitsi enemmän ruokaa kuin lelua, vaikka olen aina ajatellut sen suunnilleen elävän leluilleen! Se halusi ruokaa myös noudosta, mitä en olisi koskaan uskonut. Kun vauhtiliikkeet sujuivat, oli tietenkin pakko kokeilla myös seuraamista. Nila ei ollut sitten syksyn tehnyt niin täsmällistä ja hiljaista seuraamista saati niin pitkiä pätkiä kuin tuolloin. Nämä ensimmäiset valinnan kanssa tehdyt treenit olisi pitänyt saada videolle! Nyttemmin olen päässyt taas eteenpäin ymmärryksessä siitä, mikä Nilaa kiihdyttää. Ruutu on sille valtava ärsyke, siihen liittyy ilmeisesti sen verran epävarmuutta ja toisaalta juoksemisen odotusta, että jo ruudun läsnäolo kentällä nostaa kierroksia. Samoin samaan aikaan kentällä treenaavat muut koirat kiihdyttävät, mutta jotenkin ollaan nyt taas päästy eteenpäin näiden asioiden käsittelyssä. Palkan valinnasta on tullut oleellinen osa Nilan treenejä, se saa valita palkan jos nyt ei ennen jokaista toistoa niin ainakin muutamien toistojen välein. Videolle nyt jäi ainoastaan pätkiä missä ääntä vähän tulee, mutta konsepti näistä käy ilmi. Nilalla on valmistelevat vihjeet kaikkiin liikkeisiin, joten käytän niitä myös tässä. Nila on tauolla, kerron sille mitä seuraavaksi tehdään, se valitsee palkan ja aloitamme treenin. Päädyin pidentämään palkanvalinnan välejä, koska se alkoi selvästi turhautua myös valintaan jos sitä tekee liian tiheästi. En tiedä pääsenkö koskaan täysin selville tuon koiran mielenliikkeistä, mutta kiinostavaa ja opettavaista niitä on opiskella! Videolla ruutu jää vasemmalla kentän alanurkkaan ja näkyy hyvin, kuinka saan protestointia osakseni kun kerron, että treenataan jotain muuta. Samalla kuitenkin tuntuu, että Nila oppii säätelemään omaa äänenkäyttöään paremmin ja minä palkkaan sitä taas viisaammin kuin aiemmin. Edelleenkään en tiedä, mitä se milloinkin palkaksi haluaa. Nilalle ei ole mitään niin selkeää kaavaa kuin Hilellä, joten annan sen kertoa itse, valita lelunsa ja päättää mitä palkkaa milloinkin käytetään.


Kolmannella ja tällä erää viimeisellä kerralla käsiteltiin itse tehtävien valintaa ja sitä, haluaako koira ylipäänsä treenata. Koiralta voidaan kysyä haluaako se treenata tai koska se on valmis jatkamaan tekemistä, kun opetetaan sille keino kertoa tämä ohjaajalle. Koira on tauolla, jolloin sille tuodaan saataville jokin objekti, jonka kautta se saa treenit käynnistettyä. Hyviä ovat pullot tai esimerkiksi soittokello, jota koira pystyy painamaan. Puhun objektista nyt pullona, koska sitä olen itse hyödyntänyt. Pullo laitetaan koiran saataville ja koiran kaataessa sen se pääsee välittömästi tekemään tehtäviä. Aluksi tehtävät ovat pieniä ja yksinkertaisia, jotta konsepti selviää koiralle. Aluksi myös koirat usein menevät matolle ja kaatavat heti pullon päästäkseen takaisin treenaamaan, mutta aika nopeasti ne alkavat itse säädellä taukojaan ja levätä tai prosessoida juuri tekemäänsä ennen, kuin ilmoittavat olevansa uudelleen valmiita. Jaana puhuu aktiivi- ja passiivitauoista, joiden ero on siinä, onko treeneihin pääsyyn oikeuttava objekti saatavilla vai ei. Aktiivitauoilla koira saa itse päättää koska jatketaan, passiivitauoilla taas objekti ei ole saatavilla, vaan koira lepää kunnes tauko objektin paikalleen asettamisen myötä muuttuu aktiivitauoksi ja treenit voivat jatkua. Näin ohjaaja pystyy säätelemään, koska treenien on mahdollista jatkua tai esimerkiksi koska koiran on hyvä pitää pidempi tauko vaikkei se sitä itse vielä osaisi ilmaista, mutta koiralla säilyy kaiken aikaa vaikutusmahdollisuudet, kun se itse saa päättää lopullisen treenien alkamishetken. Aktiivitaukojen avulla koiran on helpompi säädellä omaa mielentilaansa. Sen ei tarvitse esimerkiksi haukkua matolla tai häkissä päästäkseen uudelleen töihin, vaan se voi kertoa olevansa valmis paljon ihmisiä miellyttävämmällä tavalla kaatamalla pullon. Lisäksi koiralla on lupa oikeasti levätä, vaikka nukkua passiivitauon aikana ja taas kun tauko muuttuu aktiiviseksi se pysyy tarkkana ja säätelee omaa jaksamistaan kertomalla koska on valmis. Tehtävä muuttuu selkeämmäksi ja koiran kannalta paremmin hallittavaksi, vaikka objektin lopullinen hallinta säilyy kaiken aikaa ihmisellä, joka päättää koska asettaa sen saataville ja koska ei. Videolla Hilen ensimmäisiä aktiivitaukotreenejä laadukkaasti itse samalla kuvattuna.



Tehtävien valintaa voidaan toteuttaa aivan samalla periaatteella kuin palkan valintaa, eli koiralle opetetaan muutamalla toistolla, että tämä kohde tarkoittaa tätä tehtävää ja tämä toinen tuota toista. Kun koira on tehnyt muutaman toiston molempia, annetaan sille mahdollisuus valita kumpaa tehtävää se haluaa treenata. Erilaisia tehtäviä arvottamalla saa arvokasta tietoa koiran mieltymyksistä eri tehtävien suhteen. Kun tekee vertailuja riittävästi, pystyy kerääntynyttä tietoa hyödyntämään esimerkiksi koetreenin suunnittelussa sijoittamalla tehtävät koiran kannalta mielekkääseen järjestykseen. Kysyä voi myös esimerkiksi sitä, haluaako koira tehdä lyhyttä harjoitusta vai pidempää tehtävien ketjua tai asettaa valittavaksi pitkäkestoisen, rauhallisen tehtävän nopeaa ja kiihdyttävää vastaan. Asetelmaa voi vaihdella ja muuttaa myös esimerkiksi niin, että teet yhden tai useamman liikkeen alle ja sen jälkeen annat koiran valita seuraavan tehtävän ja näin katsoa, vaikuttaako aiempi tehtävä seuraavan valintaan muuttamalla aiempaa. Itse koen tehtävien kysymisen ennen kaikkea valtavana informaatiovarastona. Miksi miettiä mitä koira haluaisi tehdä, kun voin kysyä siltä! Voin saada vahvistusta omille ajatuksilleni koiran lempiliikkeistä tai toisaalta siitä, mitkä liikkeet se mahdollisesti jättää valitsematta ja pohtia, mikä tämän aiheuttaa. Voin myös pilkkoa liikkeen osiin, antaa koiran valita osista ja näin selvittää, mikä osa jossain tietyssä liikkeessä hiertää.


Demokoiraksi kanssani pääsi tälle kerralle Nila, joka opiskeli hetkessä sekä aktiivitauon että tehtävien valinnan. Sille on jotenkin todella helppoa ollut sisäistää valintojen toimintamalli, se ei ole tainnut tehdä yhtään omasta mielestään väärää valintaa palkoissa tai tehtävissä. Nila myös tykkää todella paljon valita itse, sen itsetunto nousee kohisten ja samalla mielentila pysyy miellyttävällä tasolla ilman turhaa kiihkoilua. Se on oppinut lyhyessä ajassa säätelemään omaa toimintaansa paremmin kuin koko edeltäneen elämänsä aikana, kun sille vaan on tarjottu siihen mahdollisuudet. Sitä tuntuu valtavasti helpottaneen, kun se vihdoin on saanut kerrottua haluavansa enemmän ruokaa eikä sen tarvitse turhautua miettiessään, mitä se milloinkin saa palkaksi. Tehtävien valinnoissa olen kerännyt itselleni tietoa, jota aion tulevaisuudessa hyödyntää. Olen päässyt myös opastamaan valintojen maailmaan useampia koirakoita ja saanut todistaa, kuinka koira toisensa perään keksii idean todella nopeasti ja sen jälkeen yllättää omistajansa, joka on siihen asti kuvitellut toki palkkaavansa koiransa parhaalla mahdollisella tavalla, mutta koira saattaakin olla eri mieltä. Koirien saavuttama rauha ja ohjaajien innostus valintojen tuomista mahdollisuuksista on hienoa seurattavaa!

Vaikka teksin asiat pohjautuvat Jaana Pohjolan koulutuspäivien antiin, ovat pohdinnat ja sovellukset omiani. Jaanan sivuilta löytyy kiinnostuneille lisää infoa, lämpimästi suosittelen tutustumaan eläinkoulutus.fi sivustoon ja hakeutumaan Jaanan koulutuksiin! Kiitos vielä Jaana, että tutustutit meidät tähän kiehtovaan maailmaan.

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Nenätöitä

Pitkästä aikaa aktivoiduin noseworkin osalta, kun ilma oli kamala, Hile juuri hierottu ja jotain piti keksiä. Bortsut tykkää ihan hirveästi, pitäisi olla aktiivisempi!

Pira etsii ja löytää aina, muttei ole mitenkään salamannopea tai tehokas etsiessään, kun osa ajasta menee ehkä vähän Piralle tyypillisesti sähläämiseen tai avun pyytelyyn. Se myös yrittää aina saada hajunlähteen suuhunsa, pitäisi panostaa ilmaisun opettamiseen vähän enemmän. Piran kanssa olisi kiva päästä tekemään laatikkoetsintää, jos vaikka hajutestiin vielä jossain vaiheessa eksyttäisiin.


Hile tykkää, muttei ole aina vielä ihan kartalla mitä on tekemässä. Täytyy sille ottaa nyt seuraavan kerran vielä lähtöhaju mukaan, jos näin päästäisiin tekemään hallitummat aloitukset ja turha säätäminen jäisi pois. Nyt sillä menee helposti ihan hyörimisesksi suu auki, jolloin voi mennä ihan hajun vierestä siihen reagoimatta. Hilellekin pitäisi alkaa jalostaa ilmaisua vähän pidemmäksi, viimeksi kävi kertaalleen niin, etten tajunnut reagoida kun Hile kävi hajulla ja vilkaisi minua, joten se jätti hajun ja poistui kiinnostavamman projektin kimppuun eli murtautumaan ruokatynnyriin. Silloin, kun se saa hajun sopivasti ja aloittaa etsinnän sopivassa mielentilassa se on hyvä! Tämä tosin pätee tällä hetkellä vähän kaikkeen mitä Hile tekee, silloin kun keskittyminen on oikeissa asioissa se on hieno ja silloin kun ei, se säheltää jotain omia projektejaan. Pitäisihän minun siihen jo osata varautua.



Nila taas on kertakaikkisen hieno! Se tulee tilaan, saa heti hajun ja pääasiassa menee suoraan hajulle. Minun on kotona enää tosi vaikea saada sille tehtyä yhtään haastavampia harjoituksia, missä se pääsisi edes vähän tekemään töitä. Viimeksi ainoa sellainen oli korkealla ylös päin oleva haju, minkä senkin Nila selvitti varsin nopeasti. Täytyy alkaa tehdä enemmän piiloja sille myös ulos, ottaa hihna mukaan treeneihin, koittaa päästä testaamaan laatikkoetsintää ja sokkopiiloja. Jos näin vähällä treenillä tulee noin hyväksi, niin mitä se olisikaan jos meidän harjoittelu olisi vähän systemaattisempaa ja säännöllisempää!