Nipsulle toko avo1

Sain päivää ennen Tuuloksen tokokokeen ilmon päättymistä ajatuksen, että jospa sittenkin kokeilisin Nilalle avoimeen koepaikkaa jo sinne, kun olivat Virkkuun liputtaneet kokeen vihreäksi eli tilaa vielä oli ja itselle sattui vapaapäivä. Alkuperäinen koesuunnitelma oli hieman pidemmälle, mutta kun saatiin paikka päätin lähteä katsomaan missä mennään.

Aikaa ilmosta kokeeseen oli reilu viikko, mutta minulla oli hyvä suunnitelma viimeistelytreeneille ja olin ihan luottavaisin mielin, kunnes ei-toivottu vieras epilepsia päätti poiketa keskiviikkoaamuna, Nila sai aamupissalla kohtauksen omassa pihassa. Olin perumassa heti koko koetta ja oikeastaan taas kaikkea muutakin, mutta onneksi päätin vielä katsoa torstaina treeneissä miltä Nila tuntuu ja tehdä päätöksen vasta sitten. Torstaina Nila oli rento ja kiva, ei äännellyt oikeastaan yhtään ja pystyi hyvin keskittymään tehtäviin ja kun vielä sain erittäin hyvän psyykkauksen itselleni päätin pitää paikan ja mennä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti katsomaan missä mennään. Mitään odotuksia tai tulostavoitteita ei ollut, halusin ainoastaan meidän yhteistyön toimivan ja pystyväni auttamaan Nilaa mielentilan hallinnassa.

Perjantaina olin itse pitkän työputken ja kohtauksen aiheuttaman stressin jäljiltä niin poikki, että pitkän lenkin ja pienten treenien sijaan nukahdin sohvalle. Että niin onnistuneet ja suunnitellut valmistelut!

Näillä eväillä lauantaina matkaan. Olin jotenkin hyvin rauhallisin mielin, en jännittänyt sitä vähääkään mitä joskus vaan olin vain onnellinen, että meillä vielä on mahdollisuus päästä yhdessä kisaamaan. Ilmossa minulta oikein kysyttiin, enkö yhtään jännitä kun siinä höpisin niitä näitä toimitsijan kanssa. Rento fiilis jatkui, käytin koirat pissalla ja katsastin paikan, missä pääsisin vähän purkamaan höyryjä Nilasta. Tuuloksen koirakerholla on kiva kenttä hiekkakuopilla, missä pääsi hyvin hiekkakasojen väliin treenaamaan ilman, että häiritsi suorittavaa koirakkoa lainkaan! Rakensinkin sinne ruudun ja pääsin vielä ennen kehää muistuttamaan paikasta alustan kanssa. Tein osia vähän jokaisesta liikkeestä ja Nila tuntui kaiken aikaa kivalta, joten hyvä fiilis säilyi.

Hilen rankka kisaturistin rooli jatkui taas

Olimme lähtövuorossa avoimen luokan ensimmäisinä, joten Nila sai paikkiksessa reunapaikan, mikä sopii sille oikein hyvin, vieraat koirat kun välillä saattavat sitä vähän jännittää. Nyt vieruskaverina oli hyvin rennon oloinen pieni cairni, mikä ei Nilasta ollut ollenkaan uhkaava vaan se istui rauhallisena koko vaaditun ajan. Paikalla istuminen 10.

Paikkiksen jälkeen sain rauhassa aikaa palkata koiran, tosin käytännössä käytin ajan kepon opastamiseen miten kuvaa suorituksen, Nilaa kun olin ehtinyt rapsutella jo kehässä. Alla liikejärjestyksessä pisteet ja kommentit:

Noutaminen 9 kyttäsi heittoa, pylly nytkähti taaksepäin

Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon 9,5 törmäsi vähän kartioon

Seuraaminen 7,5 vähän vaikea paikka juoksuliikkeiden jälkeen, kiljuminen vei pisteitä

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 kiljaisi lähdössä pariin kertaan

Estehyppy 9,5 loppuperusasento vähän vajaa

Luoksetulo 9,5 loppuperusasento vähän vajaa

Kauko-ohjaus 10 opetetusta istumiset jäi aavistuksen vajaiksi, mutta tekniikka piti muuten

Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno 10 paikka ei ollut ideaali, mutta riittävä

Istuminen seuraamisen yhteydessä 9 antoi taas kuulua liikkeelle lähdössä omia mielipiteitään

Kokonaisvaikutus 8 ääntely hallintaan, samoin kohteiden kyttääminen ja omat vartaloavut perusasentoihin tuloissa

Yhteensä 295 pistettä, kunniapalkinto ja sijoitus 1/6!

On tämä elämä vakavasti sairaan koiran kanssa kyllä yhtä veitsenterällä eloa. Isoissakin onnistumisissa on sairauden reunat, kun harmi ja huoli painaa päälle. Vaikka kuinka koettaa pysyä positiivisena ja ajatella, että näillä nyt mennään niin pitkään kuin pystytään, niin kyllä taas tänään on mielessä käynyt moneen moneen kertaan miksei se vaan olisi terve? Sen sijaa, että ilmoittautuisin ehdokkaaksi sm-joukkueeseen pohdin, onko se liian iso stressi ja haluanko ja onko reilua saattaa Nila siihen tilanteeseen? Olen päätymässä siihen että on, meidän paikkamme on pikkukisoissa niin kauan kun ylipäänsä on mahdollista kisata. Ja toki täytyy olla onnellinen siitä, että sairauden puhkeamisen jälkeen olemme saaneet jo ihan kohta vuoden jatkoaikaa aktiivielämään!

Kunniamaininnan arvoinen 💖