En mistään hinnasta haluaisi joutua tätä kirjoittamaan, en edes miettimään. Riski oli toki tiedossa ja olemassa, niinhän se on aina bordercollieilla. Me yhdet geeniarpajaiset jo voitettiin ja napattiin ocd-arpa, mutta että nyt sitten vielä tämäkin.
Nila sai kohtuullisen voimakkaan, yleistyneen epilepsiakohtauksen sunnuntai-iltana kotipihassa.
Oltiin lähdössä iltalenkille, päästin koirat tavalliseen tapaan ulos ja menin itse hetken päästä perässä. Nila oli innoissan, muttei mitenkään erikoisen kierroksilla, ravaili rennosti kohti porttia, kun alkoi yhtäkkiä voida pahoin ja meni oksentamaan nurmikon puolelle. Ehdin mennä katsomaan, että heinää oli nautittu vähän liiaksi, kun Nila lähti hassun näköisenä kakomaan vähän matkan päähän. Siinä kohtaa tajusin, mistä on kyse, kun häntä painui vinoon mahan alle, koiran koko kroppa vääntyi kaarelle ja pää vinossa se laukkasi pihan poikki noin 10 m päähän kuin pyrkien jotain olematonta ilmahyökkäystä pakoon, luuhistui ja alkoi voimakkaasti kouristaa. Kuoristus kohtaus kesti ehkä vajaan minuutin, pahimman krampin lauetessa suusta tuli vaahtoa ja silmät alkoivat liikkua hätääntyneesti. Kesti vielä noin puoli minuuttia, että kramppi lopullisesti laukesi ja Nila alkoi palata tähän maailmaan. Ensin se meinasi pelätä minua, mutta kun kyykyssä juttelin se tuli viereen ja painautui ihan kiinni. Mieheni tuli ulos, kun Nila oli juuri päässyt jaloilleen, jolloin se murisi miehelleni ja väisti, hetken myös pälyili ympärilleen, kunnes normalisoitui. Liikkuminen oli hetken hoippuvaa ja kovasti läähätytti, mutta jonkin ajan kuluttua olo tasaantui ja Nila palautui normaaliksi itsekseen.
Mun pieni rakas kukkaistyttöni, yksi elämäni tärkeimpiä asioita 💔 Sydämeni on särkynyt, koska tiedän lähtölaskennan alkaneen aivan liian aikaisin. Olen surrut Nadia, joka täyttää kymmenen ja jonka aistit heikkenevät niin, etten tiedä miten se pimeässä tulee selviämään syksyllä. En pienintä hetkeäkään ole ajatellut, että joutuisin pelkäämään myös Nilan puolesta. En vielä tiedä, miten me tästä tullaan selviämään, mutta tuleva kesä eletään kuin viimeistä päivää. Toivotaan, että tämä yksi kamalimmista sairauksista mitä on, antaa meille tämän ensimmäisen varoituksen jälkeen vielä aikaa nauttia yhdessä olosta ja elämästä. Elämästä, joka on välillä äärimmäisen paskaa ja epäreilua.
maanantai 28. toukokuuta 2018
sunnuntai 20. toukokuuta 2018
Tupla voi päivä
Siirryttiin Nilan kanssa isojen koirien luokkiin rally-tokossa ja kisattiin ensimmäiset kaksi starttia voittajaluokassa Valkk ry:n tuplakisoissa helteisessä säässä.
Kyltiltä 2 360 vasempaan -1 vino, en varmaan ole taas muistanut odottaa koiraa...
Kyltiltä 3 seuraten 3 askelta peruuttaen -1 vino ja -1 tvä, Nila irtosi ja oli vino
Kyltiltä 5 pyörähdys -3 uus ja -3 ov, pyörähdyksen jälkeen oli hyppy, mitä tuo possu alkoi kyyläämään eikä pystynyt irtoamaan, toisella kerrallakin jouduin hidastamaan omaa vauhtia.
Kyltiltä 13 molemmat oikeaan täyskäännös -1 kyl, menin liian lähelle ja Nila kolisteli kylttitelineeseen oikein kunnolla. Onneksi se ei näistä välitä, vaan jatkoi hommia
Kyltiltä 16 käännös oikeaan istu vielä -3 uus, kun Nilalle tuli joku aivopieru eikä se ollut varma, mitä oli tekemässä ja pyörähti eteen. Uusinnalla siteen hyvin.
Tuomarin kommenttina ' Seuraaminen molemmin puolin kaunista'.
Pisteitä jäi kaikkiaan 87, mikä riitti tälläkin radalla sijaan 1! Tuomari vielä erikseen tuli kehumaan meidän oikealla seuruuta, oli kuulemma kiva nähdä jo voittajassa koira, jolla oikea on yhtä vahva kuin vasen puoli ja puolet keskenään tasalaatuisia. Kylläpä lämmitti mieltä :) Tosin ei ne kyllä tasavahvoja oikeasti ole, muttei kerrota sitä kellekään.
Ensimmäinen rata oli Riikka Timosen käsialaa:
Kisa oli kivituhkakentällä, ilma oli helteinen ja seisova. Tuloksia taisi tulla kokonaista kaksi tältä radalta, kuuma ilma todella verotti sekä koiria että ohjaajia. Jopa Nila oli tahmea, jouduin kannustamaan ja tsemppaamaan, että saatiin taisteltua rata läpi. Käytösruudussa ajattelin, että se nukahtaa istualleen ihan justiinsa, mutta pysyi kuin pysyikin pystyssä vaaditut kaksi minuuttia.
Luulin radan jälkeen, ettei pisteitä voinut jäädä tulokseen asti, mutta olin väärässä. Vähennyksiä kyllä kertyi:
Kyltiltä 2 P-käännös oikeaan -1 tvä
Kyltiltä 5 koira eteen, oikealta oikealle istu, -3 uus sekä -1 tvä (luulin, että tästä olisi tullut uusinnalla -10, mutta ilmeisesti takapuoli ei ehtinyt ylimääräistä kertaa maahan asti)
Kyltiltä 6 pujottelu -1 tvä, haahuili jotain hassua, meinasi ehkä tulla väliin seuraamaan?
Kyltiltä 7 molemmat täyskäännös oikeaan sitten ropisikin virheitä, ensin Nila meinasi kääntyä vasemmalle joten -3 uus, minkä jälkeen ohjaaja putosi kartalta ja meni suorittaan uusintaa koira jo valmiiksi vasemmalla eli väärällä puolella, joten -10 väärä puoli ja vielä -3 ov, kun pysähdyin ihmettelemään, että mitäs tässä nyt näin kävi :D Ihan hyvä saldo, yhdeltä kyltiltä -16p...
Tuomarin kommenttina 'Olette taitava pari'
Loppurata saatiin sitten kahlattua jotenkuten ilman vähennyksiä, joten tulokseksi jäi 78 pistettä. Koska tuloksilla ei tosiaan juhlittu, riitti tämä räpellys tänään myös sijaan 1.
Toinen rata oli Taru Leskisen:
Tälle radalle päästiin nurmen puolelle ja pieni tuulenvirekin helpotti oloa, lisäksi vähän leikitin Nilaa ennen kehää jotta sain sen kunnolla hereille. Nyt tuntui paljon paremmalta, meillä oli kivaa ja kumpikin oli paremmin kartalla mitä tehdä! Miinuksia vähän keräiltiin kyllä täältäkin:Kyltiltä 2 360 vasempaan -1 vino, en varmaan ole taas muistanut odottaa koiraa...
Kyltiltä 3 seuraten 3 askelta peruuttaen -1 vino ja -1 tvä, Nila irtosi ja oli vino
Kyltiltä 5 pyörähdys -3 uus ja -3 ov, pyörähdyksen jälkeen oli hyppy, mitä tuo possu alkoi kyyläämään eikä pystynyt irtoamaan, toisella kerrallakin jouduin hidastamaan omaa vauhtia.
Kyltiltä 13 molemmat oikeaan täyskäännös -1 kyl, menin liian lähelle ja Nila kolisteli kylttitelineeseen oikein kunnolla. Onneksi se ei näistä välitä, vaan jatkoi hommia
Kyltiltä 16 käännös oikeaan istu vielä -3 uus, kun Nilalle tuli joku aivopieru eikä se ollut varma, mitä oli tekemässä ja pyörähti eteen. Uusinnalla siteen hyvin.
Tuomarin kommenttina ' Seuraaminen molemmin puolin kaunista'.
Pisteitä jäi kaikkiaan 87, mikä riitti tälläkin radalla sijaan 1! Tuomari vielä erikseen tuli kehumaan meidän oikealla seuruuta, oli kuulemma kiva nähdä jo voittajassa koira, jolla oikea on yhtä vahva kuin vasen puoli ja puolet keskenään tasalaatuisia. Kylläpä lämmitti mieltä :) Tosin ei ne kyllä tasavahvoja oikeasti ole, muttei kerrota sitä kellekään.
Palkintopalli Nipsu <3 |
Nilan kanssa on niin kiva kisailla, kun se ottaa hommat vastaan hyvällä fiiliksellä ja yrittää parhaansa olosuhteista huolimatta! Nyt vaan lisää treeniä ja kohti seuraavaa starttia. Ja kohti mestariluokkaa tarvii varmaan myös ajatuksia alkaa asentaa, hui!
Nila sai ekstrapalkinnoksi uuden pihapallon! |
keskiviikko 9. toukokuuta 2018
Uimakausi on alkanut!
Nilan elämän yksi upeimmista asioista on taas mahdollista useammin, kun uimakausi on aloitettu. Viikko sitten jo pulahti, mutta isossa järvessä oli ilmeisen kylmä kun ei sen enempää veteen hinkunut. Tänään kuuman ilman takia suunnattiin lenkillä pienemmälle järvelle, jotta koirat saivat vilvoitella. Tuli äänitehosteista ihan kesäfiilis!
Kevät tuli lopulta ryminällä ja meinaa ilmeisesti muuttua jo suoraan kesäksi, ainakin lämpöä ja aurinkoa on viime päivät riittänyt. Nilaa ei juuri lämpö vaivaa, toki se ulkona treenatessa väsyy nopeammin mutta tekee hommia ihan normaalisti. Tai en nyt tiedä normaalista, juoksut on hieman vaikuttaneet keskittymiskykyyn, mutta onneksi ne alkavat nyt olla jo ohitse. Seuraavat pari viikkoa treenaillaan rallyjuttuja ja koitetaan löytää keskittyminen olennaiseen. Tuppaa vaan nyt ohjaajalla treenaaminen karkaamaan taas ihan käsistä, kun ulkokentät ovat niin helposti käytettävissä. Yritetään muistaa pitää myös vapaapäiviä! Pirakin on rallatellut aika ahkerasti, vaikka koitan muistaa pitää sen treenimäärät pieninä. Meinaa vaan lipsua koko ajan, toivotaan ettei selkä ota itseensä. Toistaiseksi vaikuttaa kyllä ihan hyvältä sen osalta. Se on niin innoissaan, että meinaa haljeta!
Kevät tuli lopulta ryminällä ja meinaa ilmeisesti muuttua jo suoraan kesäksi, ainakin lämpöä ja aurinkoa on viime päivät riittänyt. Nilaa ei juuri lämpö vaivaa, toki se ulkona treenatessa väsyy nopeammin mutta tekee hommia ihan normaalisti. Tai en nyt tiedä normaalista, juoksut on hieman vaikuttaneet keskittymiskykyyn, mutta onneksi ne alkavat nyt olla jo ohitse. Seuraavat pari viikkoa treenaillaan rallyjuttuja ja koitetaan löytää keskittyminen olennaiseen. Tuppaa vaan nyt ohjaajalla treenaaminen karkaamaan taas ihan käsistä, kun ulkokentät ovat niin helposti käytettävissä. Yritetään muistaa pitää myös vapaapäiviä! Pirakin on rallatellut aika ahkerasti, vaikka koitan muistaa pitää sen treenimäärät pieninä. Meinaa vaan lipsua koko ajan, toivotaan ettei selkä ota itseensä. Toistaiseksi vaikuttaa kyllä ihan hyvältä sen osalta. Se on niin innoissaan, että meinaa haljeta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)