sunnuntai 27. marraskuuta 2016

SmartDOG pentu -testi


Testin jälkeen meinasi väsyttää
Nila kävi tänään SmartDOG pentu -testissä ja sai niin valtavasti kehuja, että meinasin vähän ylpistyä <3 Saan kirjallisen arvion vasta parin viikon sisällä, mutta tässä nyt heti jotain omia ajatuksia sellaisina kun minä ne muistan, samoin testirakenteet ovat minun kuvailujani ja voivat poiketa todellisesta.

Ensin testattiin pennun sosiaalisuus ihan käsittelemällä, pentu vapaana tilassa ja sai olla tai mennä pois. Nila toki painautui syliin ja nuuskutti kaulaa onnellisena, kun Katriina kutsui sitä. Sellainen kainaloinen se on, jos mitään töitä ei ole tarjolla.

Tämän jälkeen testattiin, miten koira reagoi oppimaansa asiaan, kun olosuhteita muutetaan. Koira opetettiin ensin hakemaan nami mustasta, kummastakin päästä avonaisesta putkesta ja tätä toistettiin kymmenisen kertaa, jotta koiralla oli selkeä toimintamalli. Tämän jälkeen putkesta otettiin musta osio pois ja jäljelle jäi sama putki, mutta läpinäkyvänä. Nila ensimmäisellä kerralla tökkäsi putkea kokeillakseen, pääseekö siitä läpi, sen jälkeen se toisti saman oppimansa asian ja laittoi nenän aukosta saadakseen namin. Se myös tarjosi pään pitämistä putkessa, jos sillai olisi saanut nopeammin lisää ruokaa :D Sitä ei siis häirinnyt käytännössä lainkaan olosuhteiden muuttaminen, vaan se toisti oppimaansa samoin kuin aiemminkin.

Seuraavaksi oli vuorossa yllätys, missä nähtiin reaktio säikähdykseen ja siitä palautuminen. Tämä testiosio on ainoastaan pennuilla. Säikytin oli kauko-ohjattava auto, minkä päälle oli tehty ihmishahmo. Tämä rakennelma tuli esiin verhon takaa ja heti, kun se oli näkyvillä, päästettiin pentu irti. Nila päästi oikein mallikelpoisen haukun mun vieressä. Se ei mennyt yksin katsomaan, mutta kun minä liikuin kohti esinettä, se tuli samaa matkaa mukana ja alle puolessa minuutissa kävi nuuskimassa ihmetystä. Tämän jälkeen se sai rauhassa tutustua mörköön ja sai nameja, tosin Nila kyllä keskittyi esittelemään Katriinalle peruutusta ja takajaloilla hyppimistä :D Söi ongelmitta namit mörön päältä ja unohti sen saman tien, ei välittänyt yhtään kun se nostettiin ja siirrettiin pois tilasta.

Tässä välissä käytin koiran pissalla ja sillä välin Katriina laittoi tilaan uuden tehtävän. Tässä tehtävässä oli aidasta tehty V, jonka sisänurkkaan laitettiin koiran nähden ruokaa. Tämän jälkeen koira päästettiin ruuan vierestä, aidan toiselta puolelta V: kärjestä liikkeelle ja katsottiin mitä se tekee. Nila koitti ensin ylttyä aidan raoista ruokaan, koitti kaivaa, sen jälkeen melkein meni jo aidan päähän asti, mutta palasi vielä kerran tarkistamaan jos sittenkin ylttyisi kiertämättä. Sitten se vaihtoi puolta, kokeili toiselta puolen pikaisesti ja kiersi aidan nameille. Montaa hetkeä tähän ei kulunut. Kuulemma tämä on toisille koirille todella vaikea, ne joko eivät pysty lähtemään ruuasta niin kauaksi, että pääsisivät aidan sisäpuolelle, eivät hoksaa V:n yläreunan olevan avoin vaan kiertävät vaan ”aitausta” ympäri tai vaan lopettavat yrittämisen jos eivät heti keksi miten ruuan saa.

Sitten katsottiin, kuinka tarkasti koira lukee ihmisen eleitä, pennuilla osoitusta kädellä ja toisella kerralla vartalon suunnalla. Ensin taas opetettiin koiralle, että purkeista saa ruokaa. Tämän jälkeen pennulla oli kaksi vaihtoehtoa, joista testiohjaajan osoittamassa purkissa oli ruokaa, toinen oli tyhjä. Sama toistettiin niin, että testiohjaaja käänsi vartalonsa osoittamaan selkeästi sitä purkkia, missä oli ruokaa. Näistäkin Nila selviytyi hyvin, kummassakin tavassa se kävi pari kertaa tarkistamassa ensin tyhjän purkin, vaikka tarkasti seurasi kyllä ohjaajan osoittamaan suuntaan. Jos oikein muistan, oli onnistumisvarmuus 67%, mikä on kuulemma hyvin yleinen tulos.

Viimeisenä tehtävänä oli ”mahdoton tehtävä”, jossa koiralle ensin opetetaan, että alustalta saa ruokaa, sen jälkeen alustan päälle laitetaan helposti siirrettävä kansi jonka koira saa siirrettyä ja lopulta läpinäkyvä kansi kiinnitetäänkin niin, ettei koira saakaan ruokaa. Koira päästetään yrittämään ja seurataan passiivisena, mitä se tekee 2 minuutin ajan. Nila osoitti kuulemma pennulle erittäin harvinaista sinnikkyyttä ja ohjaajasidonnaisuutta, kun se ensin yritti kovasti tuuppimalla, puremalla ja kaivamalla päästä ruokaan käsiksi, minkä jälkeen se kävi maahan purkin viereen ja tuijotti loppuajan minua :D Keskittyminen herpaantui vain pariin ääneen ja tilassa lentäneeseen kärpäseen katseen verran, muuten se keskittyi joko itse ratkaisemaan tehtävän tai tuijottamaan minua saadakseen apua. Yleensä kuulemma pennut yrittävät itse ja jos eivät onnistu keksivät muuta, vain harvalla riittää tässä iässä vielä maltti koko aikaa keskittyä purkin avaamiseen ja vielä harvempi pyytää ihmiseltä apua. Aikuisista koiristakin monet pyytävät apua testiohjaajalta, jolla on ruoka ja joka sen purkkiin laittoi.

Lopuksi vielä leikittiin koiran kanssa. Tämä oli hieman hankalaa, kun Nilalta tipahti aamulla iso poskihammas ja kesken testin kolmas kulmuri, mutta löysi se vielä suustaan jotain millä purra leluakin… Leikki hieman varovaisemmin kuin yleensä, mutta kuitenkin keskittyneesti ja intensiivisesti sekä minun, että Katriinan kanssa. Valitsi myös selkeästi lelun, kun Katriina tarjosi namia vaihdokiksi. Tästä saatiin kommentiksi, että leikki on hyvää mutta kierrokset pysyvät maltillisina, eikä näytä olevan taipumusta liialliseen kuumumiseen. Näin se kyllä onkin, vaikka Nila on hyvinkin kiihkeä leikkijä normaalisti, ei sillä keitä ylitse oikein koskaan. 

Yleisinä kommentteina Nilasta Katriina sanoi sen olevan motorisesti erittäin taitava, kun se kiipeili pitkin tilassa olevia esineitä ja oikein hakeutui haastavampiin paikkoihin, mm meni itse altaaseen joka oli täynnä palloja ja peruutti sieltä rappuset ylös päästäkseen pois, kun ei ehkä halunnut kääntää palloille selkäänsä. Se on myös rohkea, tutkii itsenäisesti tilaa, liikkuu paljon mutta järkevästi, ei kaahaa tai juokse juoksemisen ilosta kuten jotkut pennut tekevät. Se selkeästi kävi koko tilan ja sen tavarat lävitse ja etsi sieltä mukavia lisähaasteita itselleen. Lisäksi säikähdyksessä, vaikka reagoi voimakkaasti, niin palautui salamana eikä jäänyt tippaakaan muistelemaan ”mörköä”. Juteltiin myös koira-avusteisesta toiminnasta ja näkemänsä perusteella Katriina sanoi, että ellei nyt jotain todella erikoista tapahdu, niin Nilalla ei ole mitään ongelmaa läpäistä soveltuvuuskoetta. Kannusti ehdottomasti jatkamaan tämän kanssa työtä siihen suuntaan ja hakeutumaan mukaan (kasvatus- ja kuntoustuskoira) koulutukseen, koska kuulemma koulutustaitoisia koiranohjaajia kaivattaisiin mukaan toimintaan ja koira vaikuttaa erittäin hyvin hommaan sopivalta. Tämä olikin yksi iso syy, miksi testiin lähdettiin. Halusin ammattilaisen, toiminnassa jo mukana olevan ihmisen arvion pennun soveltuvuudesta hommaan tulevaisuudessa. Onneksi oltiin samoilla linjoilla, joten se haave pyritään entistä sinnikkäämmin toteuttamaan!


Kaikkiaan erittäin kiinnostava ja mukava kokemus, vaikka koiralta valuikin veri suusta ja hampaita tippui ennen testiä ja sen aikana :D Nilasta testi oli hauska, vaikka temput olivatkin sen mielestä sen verran helppoja, että piti itseään viihdyttää kaikilla vaikeammilla asioilla mitä vaan tilasta löytyi. Koirassa oli testin ajan kiinni aktiivisuusmittari, mielenkiintoista nähdä mitä se kertoo kun saan tulokset ihan paperilla! Ehdottomasti suosittelen, jos vaan joku miettii kannattaako käydä.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Maailman älykkäin pentu?

Koiranpentu tuo kyllä valtavan määrän iloa ihmisen elämään! Tänään seurailin pitkään, kun Nila leikki yksinään kahdella lelulla. Ensin se vieritteli palloa, nosti sen TV-tason hyllylle ja tökkäsi alas että sai aikaan liikettä ja pääsi nappaamaan pallon uudelleen kiinni. Myös korkean baaripöydän jalusta sopi hyvin tarkoitukseen, varsinkin kun kuonolla tökkäsi vauhtia. Toista lelua se kuljetti mukana, siirsi aina lähelle tai yritti ottaa molemmat suuhun yhtäaikaa. Ihastelin, kunka viisas ja älykäs se onkaan!


Ja sitten sen pissasi ja kakkasi sisälle, otti kolmannen lelun ja sai hepulin ja löi päänsä seinään. Että se siitä viisaudesta...


Tämä ehkä osaltaan tekeekin Nilasta niin valloittavan, se on halutessaan erittäin keskittymiskykyinen ja -haluinen, miettii itse ja oppii nopeasti sekä myös yleistää asioita. Ja toisena hetkenä se on lähes vailla aivotoimintaa, sinkoilee ja hulluttelee minkä ehtii. Jännä nähdä, mitä tästä neidistä isona kasvaa! Ensi sunnuntaina saadaan mielenkiintoista lisäinfoa aihetta sivuten, kun Nila pääsee SmartDog Pentu testiin. Jännää, kun ei ole oikein mitään ennakkokäsitystä mitä siellä tehdään tai tapahtuu! Mielenkiintoista myös nähdä ja kuulla, onko ammattilainen samaa mieltä pennusta ja sen ominaisuuksista ja miten Nila itse tilanteessa toimii.


perjantai 18. marraskuuta 2016

Pentukuvia ja video

Tuntuu, että pentu ei ole enää pieni, vaan viidenkuukauden iän lähestyessä se on muuttumassa jo enemmin nuoreksi koiraksi. Ainakin, kun katselee kesäisiä kuvia pienestä pallerosta ja vertaa sitä pitkäkoipiseen, tänään ensimmäisen kulmahampaansa kadottaneeseen Nipsuun.

5 viikkoa

6 viikkoa

4 viikkoa

Juuri kotiutuneena 8 viikkoisena

Ja nyt se jo juoksee kaikkein kovinta vauhtia ja saavuttaa Piraa koossa kovaa kyytiä! Toisaalta ihanaa,  kun treenit edistyy ja sillä alkaa olla ajatus, kuinka meidän kanssa eletään ja toisaalta olisi se saanut olla vähän kauemmin ihan pikkuinen. Vaikka ihana se on ollut tähän mennessä kaikissa vaiheissa!

Tilanne nyt, 4,5kk

Kovin vähän on tullut treenejä videoitua, tässä toistaiseksi ainoa lyhyt tiivistelmä 13 viikkoisen Nilan naksuttelutuokiosta:





torstai 17. marraskuuta 2016

Laumaelämää kuvin

Muutama kuva siitä, miltä meillä nyt näyttää. Kolmikko on hitsautunut yllättävän hienosti ja nopeasti omaksi yksikökseen, jolla leikit sujuvat pääsääntöisesti niihin puuttumatta. Piraa joskus kiukuttaa, jos Nadi haluaisi juosta pennun kanssa eikä se oikein Piralle sopisi, muuten homma toimii hienosti!








Kolme vuotta - mitä meille kuuluu nyt?

Elämänmuutokset tai oikeammin mullistukset veivät mennessään ja blogin hiljaiselo venähti. Kolme vuotta on pitkä aika, mutta tiivistetään tärkeimpiin!

Meidän lauman kokoonpano on muuttunut - ihmisiä on kaksi ja koiria kolme. Siinä kolmannessa on syy myös ajatukseen blogin herättelystä eloon. Meillä treenataan taas! Meillä on myös oma piha ja uudet lenkkimaastot, nyt toivottavasti pidempiaikaisesti. Minulla on uusi ammatti ja uusi, erittäin mielenkiintoinen työ, johon toivottavasti saan myös koirat jonkin verran sisällytettyä. 

Nadi
Täyttää ihan juuri 8 ja saavuttaa veteraani-iän! Kerrostaloelämä hieman stressasi, mutta nyt omassa kodissa hän keskittyy olennaiseen eli nukkumiseen ;)  Nadin pennut täyttivät kesällä jo neljä, niistä on kasvanut mainioita, arjessa kivoja ja erityisesti näyttelyissä menestyneitä aikuisia. Mukavasti myös harrastelevat, osa aktiivisemmin ja osa enemmän omaksi iloksi.

Pira
Pippi ehti startata agilityssä ja saada ensimmäisen luvan, saada tokossa TK2 koulutustunnuksen sekä aloittaa rally-tokossa kisaamisen, kunnes sen jo pidempään harmia aiheuttaneet selkäjumit viime syksynä pahenivat siihen pisteeseen, että kaikki harrasteet ovat toistaiseksi määrittämättömällä tauolla. Viime talvena selkä röntgenkuvattiin ja koko koira tutkittiin ilman selittäviä löydöksiä, mutta oireilu ei ole helpottanut. Piran pääasiallinen harrastus onkin osteopaatilla käynti, jotta arkielämä sujuu suuremmitta ongelmitta. Päivä kerrallaan, selkää kylmältä, vedolta ja viimalta suojellen mennään ja pohditaan jatkoa.

Sitten se kolmas, uusin tulokas
Nila
Virallisesti Nani, kavereiden kesken Nila, Nipsu, Nips, Antti tai Antsa 😄 Rakkaalla lapsella on nyt jo, alle 5kk iässä nimiä melkoinen lista... Nila asteli meidän elämään, valloitti niin ihmiset kuin aikuiset koirat ja asettui taloksi. Hurmaava pieni neiti, joka rakastaa ehdoitta koko maailmaa ja Tahtoo Tehdä Töitä koko pienellä sydämellään. Nila tahtoo myös juosta paljon ja lujaa, leikkiä kaikella mahdollisella ja kakata sisälle. Noin tiivistetysti 😉 Tässä hän on, neljän viikon iässä: 
Tällä hetkellä opetellaan oppimaan ja tekemään töitä yhdessä, tulevaisuudessa suunnitelmissa on ainakin toko, agility ja rally-toko. Myös paimennys kiinnostaa, samoin jälki, koiratanssi ja oikeastaan kaikki mahdollinen. Vuoden treenitauko ei tehnyt mulle hyvää 😄 Rauhassa nyt katsellaan mihin päädytään, nyt seuraavaksi ainakin treeneihin!

Katsotaan, missä merkeissä ja millä aktiivisuudella blogi tulee heräilemään vai tuleeko, mutta tästä lähdetään liikkeelle!