Ihanaa, kun vihdoin on lunta ja pakkasta! Ainoastaan se hieman hankaloittaa elämää, että lähimetsä on täynnä latuja, joten sinne ei ennen kevättä ole menemistä. Olen jo vuosia himoinnut kunnollista potkukelkkaa ja nyt lenkkimaastojen huononnuttua tässä lähistöllä, toteutin haaveen ja tilasin Kicksparkin. Ollaan nyt parina päivänä päästy Nilan kanssa treenaamaan ja eiköhän se siitä ala sujua! Ollaan tehty vetotreeniä palkalle suht lyhyellä matkalla eilen ja tänään, tänään käytiin ensin ravailemassa kolmisen kilometriä pikkuteillä. Vielä ei ole lamppu syttynyt vetoon jatkuvammin, mutta ei se kaukana ole. Lyhyillä vedoilla palkalle olen saanut jo esimakua, mitä on tulossa kun neitikoira pistää tassua toisen eteen. Tänään Nila alkoi jo napata palkan suuhun ja jatkaa vetämistä, joten huomenna pidetään välipäivä ja kokeillaan loppuviikosta uudelleen jos vaan säät sallii. Hyvä vaan, ettei heti alkuun vedä ihan hulluna kun tämä on liikuntamuotona nyt ihan uutta. Saa itsekin kunnon hien pintaan kun potkuttelee! Niin kivaa pitkästä aikaa päästä vetohommiin! Sen verran tunnustaudun myös välineurheilijaksi, että on tuolla pikkuisen parempi potkutella kuin entisellä perintökelkalla aikanaan.
Treenikuulumisia
Vuoden vaihteen koiratanssi kisojen jälkeen pidettiin pari viikkoa vähän kevyemmällä treenillä ja vaikkei se arjessa Nilan käytöksessä näkynyt, niin treeneissä sitten senkin edestä. Nila pursuili pöllöenergiaa, ei jaksanut oikein kuunnella tai keskittyä ja jumittui johonkin omaan kyyläkuplaansa aika herkästi. Mutta kas, nyt ollaan palattu normaalimpaan treenirytmiin ja korvat alkavat palautua toimintaan! Ollaan treenattu ihanassa sekasotkussa sekä tokoa, rallya että koiratanssia, kun ohjaajalla taas pursuilee ideoita vähän liikaa yhden koiran päänmenoksi... Tämä aiheuttaa välillä pientä sotkua, kun harjoitellaan montaa uutta tai uudehkoa juttua yhtä aikaa, mutta aika nopeasti Nila kyllä oppii erottelemaan. Yritän muistaa olla koiralle reilu ja esimerkiksi ennen rallykisoja ei kauheasti treenata koiratanssia, kun Nipa mielellään sitten tarjoaa uusia seuraamispositioita hyvin tarmokkaasti silloinkin, kun niitä ei tarvittaisi. Kevään aikana olisi toiveissa saada rallyn avoin luokka käytyä, pari kisailmoa on tehtynä mutta saa nähdä ehtiikö ensin juoksu vai kisat, taitaa mennä todella hilkulle. Lisäksi työnalla on tosiaan pari uutta seuraamispositiota ja ajatustyössä kehittää meidän HTM ohjelmaa mahdollisesti suoraan avoimeen luokkaan sopivaksi. Maaliskuussa olisi kivasti kolmet koiratanssi kisat ihan tässä lähistöllä, mutta katsotaan nyt miten ehditään saada ohjelmaa kasaan ja minne se juoksu lopulta asettuu. Tokokin tuntuu kivalta tällä hetkellä, mutta kaipaisi lisää liikkuri- ja kokonaisuustreeniä. Vaikka muuten on ihanaa kun on talvi, olisi kiva kun tuo lähikenttä olisi sula, kuiva ja lämmin että pääsisi paremmin treenaamaan myös ulkona.
Piralla tuli tammikuun alussa täyteen 6,5 vuotta ja kaikeksi onneksi se on edelleen pysynyt selän osalta kohtuullisen hyvässä kunnossa! Selän paremman tilanteen ansiosta Pira on päässyt vähän aktiivisemmin myös treenailemaan niin kotona kuin nyt pari kertaa ihan hallitreeneissäkin. Koko pieni koira on niin onnellinen, että ihan tärisee kun pääsee hommiin. Lähinnä se on tehnyt rallytokoa, en uskalla mitään kovin lennokasta sen kanssa edelleenkään tehdä ettei se vaan kohella itseään kipeämmäksi. Vauhtia ja intoa nimittäin riittää, mutta jopa pieneksi ihmetyksekseni myös yllättävän hyvää keskittymistä. Ainakin, kun alkukohellus on saatu purettua. Varovaisesti olen alkanut suunnitella, jos kunto vaan antaa myöden, niiden kahden puuttuvan rallyn alo -tuloksen kokeilemista ja mahdollisesti myös avointa, kun kaikki tehtävät ovat Piralle pienellä muistuttelulla vanhastaan tuttuja. Se on niin liikuttavan onnellinen päästessään tekemään että meinaan pakahtua. Pieni koira täynnä raivokasta intohimoa treenaamiseen, niin erilainen kuin tuo kaikkea ajatteleva ja pohtiva teini että voi itsekin heittää aivot narikkaan ja mennä vaan! Kunhan muistaa varoa sormia, pysyä lähes apaattisen rauhallisena ja asentaa korvatulpat vähintään alkutreenin ajaksi. Tosi leppoista siis.
Mutta jos nyt palataan siihen talveen ja lumeen pienten sivuraiteiden jälkeen.
Bortsujen keskinäinen kommunikointi on kiehtovaa, ne tilanteesta riippuen käyttävät välillä äärimmäisen pieniä eleitä ja toisinaan taas liikkuvat oikein harkitun korostetusti. Toinen on äärettömän itseriittoinen mutta lyhytpinnainen, toinen taas erittäin kohtelias mutta äärimmäisen sinnikäs jotain halutessaan. Lopulta useimmiten äly voittaa, vaikka Pira hyvää haastetta antaakin.
 |
N: Olisiko mahdollista hieman keskustella tuosta halosta?
P: EI!! (ja lopulta Nila jallitti Piran muualle ja vei halon...) |
 |
| Ei meillä tässä mitään ole meneillään! Ainakaan ei syödä mätiä, jäätyneitä omenoita kompostista. |
 |
| Jono, jossa keskimmäinen kertoo koska liikutaan. Toisaalta taain on "varma", ettei sen lähestymistä ole huomattu. |
 |
| Nadin ja Piran leikki näyttää kuvissa hurjemmalta kuin onkaan, ne lähinnä loikkivat kumpikin ilmaan ja tekevät valehyökkäyksiä |
Nila jää leikeissä usein vähän ulkopuoliseksi, koska Piran mielestä Nadi on sen omaisuutta. Tämä ei juurikaan teiniä haittaa, se viihdyttää kyllä itse itseään. Nyt olen tosin joutunut aina välillä muistuttamaan, ettei Piraan saa törmäillä ja onneksi se useimmiten pysyy mielessä. Toisaalta Nadi ei kovin kauaa jaksa kerralla innostua mistään leikeistä, minkä jälkeen bortsut yleensä keskittyvät omiin projekteihinsa. Nila siis tarkkailee mitä Pira tekee ja yrittää saada varastettua siltä kaiken mahdollisen ja sen jälkeen tekee kaikkensa, että Pira viitsisi jahdata sitä edes vähän. Yleensä Pira ei viitsi, mutta ilmeisesti yritys on tärkeintä, koska aina joskus siitä saa palkaksi juoksupyrähdyksen. Ja onneksi aina voi juosta myös yksin! Tai vanhempien koirien ympärillä! Koska aina on hyvä syy juosta.
 |
| Nadi leikkii edelleen heittäytymällä selälleen, onneksi ei enää täydestä vauhdista kuten nuorena. |
 |
| Kolmaspyörä tahtois kanssa huomioo! |
 |
| Ja taas kolmantena pyöränä Piran niskan takana, Piran oma fani |
