Meillä oli Nilan kanssa melko kiireinen viikonloppu, oltiin menossa aamusta iltaan. Tai oikeastaan aloitettiin meneminen jo torstaista, kun kauhealla kiirellä töistä suoraan lähdettiin treeneihin. Kas kummaa, ajatuksen ihan muualla ohjaajalla ja hieman vilkas ja päivän kotona ollut pentu, niin treeneistähän ei sitten meinannut tulla mitään. Keskittyminen erittäin hankalaa kun pitäisi päästä hillumaan sinne ja tänne ja ainiin meillä oli se joku temppukin tässä ja hiphei maailma! Ja ohjaajalla surisee päässä työjutut ja väsymys ja siinä sitten vaan katselee, että no niin, mitähän sitten. Saatiin me muutama perusasento aikaiseksi ja pari pätkää seuraamisen alkuakin, mutta eipä ole hetkeen taas ihan noin hankalaa ollut.
Onneksi perjantaina päästiin heti tekemään lisää ja kas kummaa, ohjaaja paremmassa vireessä niin alkoi pennullakin olla ajatukset hommissa. Oltiin pennulle uudessa hallissa ja treenattiin rally-toko radan keskellä, mutta nämä nyt ei Nipsua häirinneet. Eivätkä häirinneet samaan aikaan kentällä olleet Nilalle ennestään vieraat koiratkaan! On se vaan mainio ipana <3
Lauantai alkoikin sitten ajoissa, kello soi 6.00, jotta ehdin koetoimitsijaksi Tampereelle 7:30. Flunssainen mies kehotti ottamaan pennun mukaan (hieman ihmettelen, että miksi ihmeessä ;) ), joten häkki matkaan ja menoksi. Siinä se päivä vierähti toimitsijapöydän takana istuessa ja pennun katsellessa lämmittelyaluetta ja osittain kehääkin. Hienosti se malttoi, aluksi hieman ärsytti sellainen häkissä oleilu kun muut sai tehdä, mutta pääasiassa Nila seuraili tilannetta hyvin rauhallisena mutta intensiivisesti koko päivän. Kokeen jälkeen se jaksoi treenata vielä hienosti ja keskittyi tosi hyvin, saatiin hyvät häiriötreenit kun hallissa alettiin valmistautua illan pikkujoulunäytökseen ja testailtiin musiikkilaitteita. Ja oli illan kotona jopa rauhallinen.
Sunnuntaina oli taas kello soimassa vapaan viikonlopun kunniaksi ihan liian aikaisin, kun alkoi odotettu reissu kohti Elimäkeä ja Tendance -belgien päivää. Pira jäi kotiin, koska tiukkiksena se ei ole parhaimmillaan tämmöisissä tapaamisessa, enkä halua sen jäävän yhdenkään koiran jalkoihin kipeän selkänsä kanssa. Aamulla klo 8 oltiin siis valmiina lähtöön Nadin ja Nilan kanssa, kun Sara ja Gabby (Nadin pentu) nappasivat meidät kyytiin.
Nilan mielestä oli erittäin kiinnostavaa matkustaa kerrankin niin, että näki maisemat. Valitettavasti tylsä omistaja kyllä kehotti takaisin koiraverkon turvallisemmalle puolelle... Hyvässä seurassa pidempikin matka taittuu joutuisasti koirajuttuja höpistessä, joten perille päästiin yhdessä hujauksessa ja aivan aikataulussa klo 11. Ja siitä se päivä varsinaisesti vasta alkoikin, ihana nähdä vanhoja tuttuja pitkästä aikaa! Yhdessä päivässä ei vaan millään ehdi kaikkien kanssa vaihtaa ihan kaikkia kuulumisia, mutta paljon onneksi kuitenkin. Pentu solahti belgijengiin ongelmitta, on se vaan mainio! Jakoi huomiotaan tasapuolisesti kaikille paikalla olleille ja pyrki hyvin sinnikkäästi myös niiden suosioon, joita ei pentu niin kauheasti olisi kiinnostanut. Onneksi löytyi myös painiseuraa, niin ei mennyt pelkästään aikuisten piinaamiseksi.
Nadillakin oli ihanaa, sillä oli selvästi ollut Hannaa ikävä, kun piti moneen kertaan käydä pussailemassa ja kiipeilemässä syliin. Tosin illalla sille selvästi tuli myös huoli, että pitääkö sitä nyt jäädäkin tänne ja mun jokaista liikettä piti tarkkailla sekä olla ensimmäisenä ovella jonottamassa. Että juu kiva käydä, mutta kyllä kotiin on päästävä! Se on niin symppis hömppä ettei sitä meinaa aina oikein kestää. Kuvia tuli räpsittyä peltolenkillä melkoinen määrä, tässä joitakin maistiaisia. Mukana menossa monta mustaa, pari bc:tä ja mali ja kultsu, kaikki sulassa sovussa. Tai pari pikku pöhinää aluksi, mutta muuten porukassa ulkoilu ja sisällä olokin onnistui todella hyvin!
Valtavat kiitokset kaikille osallisille, oli huippu viikonloppu! Maanantai meni jopa Nilalla lepäillessä, tänään onkin sitten ollut virtaa enemmän kuin riittävästi...
