Viikko sitten käytiin sisarusporukalla ihmettelemässä lampaita ja paimennuksen alkeita Sabinalla. Nilahan ehti syksyllä kerran käydä katsomassa ja kokeilemassa ja oli jo silloin sitä mieltä, että tämä on sen elämän tehtävä ja parasta mitä voi olla. Kuten arvelinkin, ei sen mieli ollut asian suhteen muuttunut, päin vastoin!
Ensimmäisellä kierroksella annettiin koiran aikalailla oman halunsa mukaan tutustua tilanteeseen ja toimia parhaaksi katsomallaan tavalla, toki liinalla varmistaen ja rajoittaen tarvittaessa. Nila haluaa kerätä ja pysäyttää, hakee herkästi tasapainoon lampaiden sivulle ja haluaisi pitää lauman paikallaan. Esitti hienoa hiipimistä ja silmää, mutta olisi mielellään kokeillut myös lauman pölläyttämistä liikkeelle. Teki oikeastaan juuri sitä, mitä ennakkoon olin sen arvellutkin tekevän! Jännä, kuinka sitä oppii oman koiransa tuntemaan ja osaa ennustaa sen käytöstä, vaikka paimennus lajina on itselle (vielä) hyvin hyvin vierasta.
Toisella kierroksella Nilalta alettiin jo vaatia enemmän, koska se on niin syttynyt ja motivoitunut. Koiralle kerrottiin, että liinan tulee pysyä löysänä ja lampaita saa lähestyä ainoastaan silloin. Kylläpä olikin raskasta aivotyötä pienelle "Kyllä minä tiedän" teinille sellainen! Mutta hienosti se myös korjasi tekemistään ja alkoi kuunnella ohjeita. Erittäin mielenkiintoista ja opettavaista, seuraavat treenit on jo varattuna. Nilalla silmän käyttö myös arjessa ja muita lajeja treenatessa on melko voimakasta, joten toivotaan, että tarjoamalla sille mahdollisuuden käyttää tätä taipumusta siihen mihin se on tarkoitettu, silmän saisi helpommin hallintaan myös laitumen ulkopuolella. Voi olla, ettei näillä lopulta ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta kyllä me halutaan oppia paimennuksesta lisää joka tapauksessa!
Sisaruksia oli paikalla viisi sekä Kulo emä. Olipa mukavaa nähdä pitkästä aikaa myös kauempana asuvia veljiä! Meillä on niin mukava porukka, että aikaa saisi kulumaan vaikka kuinka paljon kokemuksia ja mielipiteitä vaihtaen. Sisaruksista Nila osoitti selvästi eniten silmää ja on voimakkaimmin syttynyt, muut sisarukset vielä sulattelevat asiaa. Loop on käynyt muutaman kerran ja sen tekeminen ja kiinnostus lampaisiin on nousussa, Love oli meidän kanssa syksyllä sen kerran ja toiset olivat ensimmäistä kertaa, joten eipä näistä vielä sen suurempia johtopäätöksiä pysty tekemään. Eikä toki kukaan ole tästä pentueesta koiraa paimeneksi ottanutkaan, joten mielenkiintoista oli nähdä koirien reaktiot!
Vasemmalta Rover, Kulo, Love, Tina, Nila ja Loop
Nilan mielestä se olisi ollut paljon parempi kuin muut, julmaa joutua odottamaan!
Seuraava tapaaminen lampaiden kanssa on edessä kuluvalla viikolla, katsotaan mitä Nila on mieltä! Siitä on tullut ihan virallisesti nyt teini ja pentulisenssi on päättynyt, kun ensimmäinen juoksu alkoi. Hieman on ollut ilmassa keskittymiskyvyttömyyttä ja ajatuksen harhailua, saa nähdä vaikuttaako se paimennukseen jotenkin vai ei.
Koska hei, me treenataan taas! Hyvin pienesti ja varovasti, mutta kuitenkin.
Kahdet treenit, kaksi kertaa uimassa ja tavalliset lenkit ja kotipuuhastelut päälle, niin alkaa pieni bordercollie olla taas tyytyväinen elämäänsä! Samalla kaikki muutkin, kun pikkupyörremyrsky jopa nukkuu kotona.
Keskiviikkona käytiin ensimmäistä kertaa hallilla. Olin varautunut kauheaan huutokonserttiin ja keskittymättömyyteen, mutta Nilapa päätti yllättää! Ei huutoa, vaan ihan yllättävän hyvää keskittymistä ja vain ihan vähän piippausta. Tehtiin kaikkea tosi vaikeaa, kuten omalle alustalle rauhoittumista, käsikosketusta ja käsikosketuksen avulla nami/lelu erottelua. Eli ihan pentuhommia, mutta kuitenkin treeniä! Alustalla tein kyllä aika vaikeitakin häiriöitä, mistä Nila selviytyi hyvin. En ollenkaan ajatellut, että sen kanssa voisi heti ensimmäisellä kerralla tauon jälkeen tehdä niin suurta itsehillintää vaativaa kuin leluhäiriöitä, mutta niin se vaan keskittyi ja tsemppasi. Lelupalkkaus on aika hankalaa, kun kauheasti en haluaisi vielä repiä, mutta vielä vähemmän on luvallista lähteä mitään älymäellä-rallia harrastamaan, joten lelupalkkaus on pääasiassa lelun puremista ja pientä vetoleikkiä. Toimintamalli lelun kanssa vaan on niin vahva, että Nila hyppii vasten ja tyrkyttää leluaan hyvin aktiivisesti vedettäväksi, joten täytyyhän sitä vähän.
Illalla käytiin vielä uimassa omalla porukalla niin, että Pirakin pääsi altaaseen kun juoksu on ohi. Tämä hieman nosti Nilan kierroksia ja aiheutti huutoa, mutta aika hyvin se itseään uimiseen purkaa jolloin mielikin tasaantuu. Ainakin vähän...
Torstaina vähän rauhotettiin menoa ja käytiin kaksin lenkillä, ai että Nilan kanssa on mukava kävellä kun se nauttii reippaasta vauhdista! Aikuiset kun haluaisi hihnalenkeillä lähinnä haistella ja nuohota pientareita, mitä itse en jaksaisi oikein yhtään. Sen takia edelleen käytän nuo erikseen, lisäksi kaksin Nilan kanssa pystyy paremmin keskittymään uusien käytösten opetteluun, mitkä toivottavasti tulevaisuudessa helpottavat myös porukalla ulkoiluja. Nila osaa kehotuksesta kävellä tien reunassa, eroteltuna oikea/vasen reuna, ylittää tien kohtisuoraan ja tämän jälkeen hakeutua uudelleen reunaan, lisäksi opetellaan suuntakäskyjä risteyksiin. Nuo jo pääasiassa toimivat hyvin, vaikka harjoitusta tarvitaankin jottei lintu, toinen koira tai joku muu vie mielenkiintoa. Autot ja polkupyörät se jo ohittaa huomiotta, myös osa ihmisistä menee, mutta joidenkin kohdalla tarvitsee vielä ottaa koira lähemmäksi ja vahvistaa reunassa kulkemista. En ole tainnut vielä yhdellekään koiralleni opettaa näin systemaattisesti hihnalenkkeilytaitoja, kun aiemmin suurin osa ajasta on rymytty metsissä. Jotenkin uskon, että kiitän itseäni tästä vielä moneen kertaan myöhemmin!
Perjantaina illalla jatkettiin treenailuja, tällä kertaa kuokittiin kavereiden rally-toko vuorolle tuuraamaan. Jälleen varauduin pahimpaan, ajattelin että viimeistään pienempi halli ja vieraammat koirat suht lähellä tekemässä omia treenejään räjäyttää pakan, mutta ei. Pieni bc skarppasi oikeastaan entisestään, tosin itsekin palkkasin sitä rohkeammin myös taistelulla. Ja sitten kotimatkalla jo podin huonoa omaatuntoa, josko se sittenkin oli vielä liikaa.... Koirassa ei kyllä ollut viitteitä tästä, joten ehkä tämä epävarmuus nyt vain kuuluu asiaan. Perjantainakin pääpaino treeneissä oli omalle alustalle häiriössä rauhoittuminen. Tämä sujuu kyllä todella hyvin treeniin nähden! Toki ollaan tätä kotona päivittäin tehty, samoin kun Nila on töissä, on sillä oma alusta rauhoittumiseen, mutta jotenkin ajattelin sen olevan paljon hankalampaa treeniympäristössä. Rauhoittumisen lisäksi tehtiin samoja käsikosketusjuttuja kuin keskiviikkona, lisäksi kontaktia ja yhdessä kulkemista isommassa tilassa ja istumisen ja maahanmenon tarjoamista lelun kanssa. Ihmeesti sieltä vaan näin melkein kolmen kuukauden tauon jälkeen asiat tulevat, eikä edes mitenkään dramaattisesti huonompina kuin sairausloman alkaessa. Kovasti se haluaisi jo pyrkiä perusasentoon, mutta näitä vielä koitetaan välttää, kun kiepsahdus rasittaa juurikin etupäätä kaikkein eniten. Nyt on vaan vieläkin vaikeampaa malttaa odottaa, että saadaan kaikki rajoitteet pois ja päästään kunnolla tekemään myös vauhtijuttuja!
Treeneissä on tosiaan muuten mennyt yli odotuksen, mutta yksi uusi ajatustyötä vaativa kohta on ilmennyt, Nila ei niele nameja. Se kyllä ottaa ne ja "syö", mutta herkästi hetken päästä ne joko tipahtavat suusta tai tipahtavat kurkkuun aiheuttaen kakomista. Erityisesti ensimmäisellä kerralla se kakoi ja nameja tipahteli jatkuvasti, nyt eilen tilanne oli jo parempi, kun koitin muistaa antaa sen edes pienesti saalistaa namit lattialta. Uskon ja toivon, että tämäkin helpottaa kunhan saadaan lisää vauhtia treeneihin ja stressi peruttua paremmin lelun kanssa. Ruualla palkkaus kun on kuitenkin erittäin tarpeellista monessa kohtaa ja mielellään ilman, että koira tukehtuu... Lupasin itselleni, etten murehdi tästä nyt enempää, katsotaan mitä tuleman pitää!
Tänään jatkettiin aktiiviviikkoa suuntaamalla heti aamupäivästä kaverin ja tämän 3,5kk ikäisen presa canario pennun kanssa lenkille. Otin ensimmäistä kertaa kaikki mukaan niin, että aikuiset sai olla vapaana (muualla kuin omassa pihassa) ja Nila oli fleksissä. Hieman yliarvioin pennun vetovoiman Nilalle, kyllä veto oli valtava Piran perään. Onneksi oltiin pääosa ajasta pellolla, missä Nilankin oli helpompi olla ja pystyi antamaan pennulle huomiota. Ihanan keväinen lenkki ja ihanan väsyneet aikuiset koirat kokonaan uusissa maastoissa hölkkäilystä! Nila nukkui autossa ja oli taas täynnä virtaa. Niin kyllä ajattelinkin, olimme sopineet uimatreffit Popa-siskon kanssa Kangasalle iltapäiväksi. Siskoksilla oli niiiin mukavaa! Tosin alku oli taas hieman hankalaa, kun altaassa oli edelliset uimassa. Sen verran aamupäivän ulkoilu kyllä auttoi, ettei ihan valtavaksi konsertiksi yltynyt, vaikka vähän piti ujeltaa ja haukkua. Kivasti Nila alkaa myös vaikeissa tilanteissa tarjoamaan "käysiihen" toimintoa päästäkseen tavoitteeseensa! Vaikeaahan se vielä on noin kiihdyttävissä tilanteissa, mutta kaikki muu kuin huutaminen on positiivista. Siskosten uimisesta pieni video:
Uinnin jälkeen vietiin Popa omistajineen kotiin ja suunnattiin Tampereelle kyläilemaan Nilan lempi-pikkuihmisen, veljenpoikani luokse. Tällä väsytyksellä oli oikein mukava vierailu, Nila ei hajottanut yhtään lelua ja malttoi rauhoittua lepäilemäänkin. Ja veljenpoika oli onnellinen, koska "Nia kutikuti" kun se nuuskuttelee kaulaa. Hauska pentu, se on niin läpeensä kiltti, ettei yhtään tarvitse miettiä lasten seurassa oloa varsinkaan noin, kun suurimmat virrat on saatu purettua. Ja kaikella tällä oli vieläpä loistava lopputulos, Nila on ehkä ensimmäistä kertaa tänä vuonna nukkunut tyytyväistä, tekemisestä väsyneen koiran unta koko illan!
Vapaa viikonloppu ja aurinko, voiko paremmin osua! On ihanaa, että Nilan kanssa pystyy jo elämään ajoittain lähes normaalia elämää, toki tietyillä rajoitteilla. Eilen suunnattiin heti aamupäivästä kaveriperheen kanssa jäälle ja läheiselle laavulle ulkoilemaan. Kun matka ei ollut pitkä, pääsi Nilakin mukaan ja kyllä se nautti! Monta tuntia ulkona, vaikkakin fleksissä ja rauhallisesti, tuli todellakin tarpeeseen! Mukana oli vielä lapsia, joten katseltavaa riitti niin luonnossa kuin ihmisissä.
Lasten syödessä jostain syystä totesin viisaammaksi ottaa kaikki koirat kiinni
Piralla riitti tärkeitä puuhommia
Laavuretken päälle Nipsu pääsi vielä uimaan siskonsa Popan kanssa. Uinti reissu oli onnea kyllä lähinnä Nilalle, sillä keitti ihan ylitse kun JOKU UI NILAN ALTAASSA kun mentiin paikalle. Se huusi, kiljui, vinkui ja haukkui samaan aikaan eikä meinannut millään pystyä asettumaan vaikka mentiin pois tilasta ja yritettiin rauhallisempaa lähestymistä. Lopulta otin sen kainaloon ja kannoin pesulle, niin pysyi jotenkin järjissään. Se on aivan mahdoton vesipeto, reilun vartin uinnin aikana se kävi kerran poissa altaasta ja pari kertaa ponnistamassa rampilta uuteen vauhtiin. Muuten se uiskenteli ympyrää altaassa koko ajan. Alla Popan omistajan kuvaama video neitien uimisesta, Popa vasta toista kertaa uimassa oman ocd-operaationsa jälkeen.
Nila on pikkuhiljaa saanut myös pienen osan vapauttaan takaisin, omalla pihalla saa käydä vapaana pissalla silloin, kun mielentila on tarpeeksi rauhallinen. Myös siirtymät autoon ja autosta onnistuu jo vapaana, jopa silloin kun mukana on aikuisetkin koirat. Pyrin palauttamaan rutiineja mahdollisimman luontevasti takaisin normaaliin heti, kun se turvallisesti onnistuu, jottei vapaudesta tulisi mitään liian ihanaa ja erikoista. Toki vielä ei tulisi mieleenkään sanoa sille "vapaa" missään tilanteessa missä se on ilman hihnaa tai muita koiria on mukana. Mutta vapautta kohti mennään!
Tänään käytiin ensimmäistä kertaa metsässä lenkillä, aiemmin ollaan tehty vaan lyhyitä pyörähdyksiä poluilla osana lenkkejä. Kyllä oli paljon haisteltavaa ja ihmeteltävää, vähän meinasi hirttää vauhti kaahauksen puolelle paikoitellen ja fleksin kanssa kulkemista piti muistutella tasaisesti. Mutta kylläpä oli mukavaa. Ainakin aina silloin, kun Nila malttoi kuunnella mistä ja miten mennään. Menisi nyt aika nopeasti!
Toivotaan paljon aurinkoisia ulkoilupäiviä, jotta nämä viimeisetkin hihnaviikot kuluisivat äkkiä. Nopeasti on kyllä aika tähän asti kulunut, joten eiköhän se kohta ole tämä saikku lusittu. Kun vaan nyt kaikki sujuisi loppuun asti hyvin!
Hannes Lohen koirien geenitutkimustyöryhmä tekee hienoa työtä perinnöllisten sairauksien taustojen selvittämiseksi. Yhtenä projektina on juurikin bordercollieden osteokondroosi muutokset, joten Nila kävi tänään Kulo-emän ja samasta vaivasta kärsivän Popa-siskon kanssa luovuttamassa jokainen 3ml verta tutkimukselle. Alustavia tuloksia on jo saatu ja niitä suuntaamme kuuntelemaan huhtikuussa, erittäin mielenkiintoista, kun sattui vielä näin akuuttiin hetkeen meidän kohdalla.
Olen muistakin koiristani näytteet antanut, vaikkei niillä suoraan mihinkään tutkimukseen sopivaa vaivaa ole ollutkaan. Vaikka Nilan sairaus on erittäin ei toivottu, niin tuntuu hyvältä, jos pystyy edes sen 3ml verran olemaan muille hyödyksi! Näytteitä erityisesti sairastuneista koirista ja niiden oireettomista sisaruksista kaivataan akuutisti, joten jos osuu kohdalle niin kiireesti verta luovuttamaan 😊
Nila, Popa ja Kulo. Ainoa, missä kaikki näyttivät suunnilleen normaaleilta...
Siskosten jälleen näkeminen oli vähintäänkin riemukas.
Pienet painit edes!
Nilalla meni vähän lujaa...
Todistekuva, osasi se yksin odotella ihan rauhassakin!
Meillä oli Nilan kanssa melko kiireinen viikonloppu, oltiin menossa aamusta iltaan. Tai oikeastaan aloitettiin meneminen jo torstaista, kun kauhealla kiirellä töistä suoraan lähdettiin treeneihin. Kas kummaa, ajatuksen ihan muualla ohjaajalla ja hieman vilkas ja päivän kotona ollut pentu, niin treeneistähän ei sitten meinannut tulla mitään. Keskittyminen erittäin hankalaa kun pitäisi päästä hillumaan sinne ja tänne ja ainiin meillä oli se joku temppukin tässä ja hiphei maailma! Ja ohjaajalla surisee päässä työjutut ja väsymys ja siinä sitten vaan katselee, että no niin, mitähän sitten. Saatiin me muutama perusasento aikaiseksi ja pari pätkää seuraamisen alkuakin, mutta eipä ole hetkeen taas ihan noin hankalaa ollut.
Onneksi perjantaina päästiin heti tekemään lisää ja kas kummaa, ohjaaja paremmassa vireessä niin alkoi pennullakin olla ajatukset hommissa. Oltiin pennulle uudessa hallissa ja treenattiin rally-toko radan keskellä, mutta nämä nyt ei Nipsua häirinneet. Eivätkä häirinneet samaan aikaan kentällä olleet Nilalle ennestään vieraat koiratkaan! On se vaan mainio ipana <3
Lauantai alkoikin sitten ajoissa, kello soi 6.00, jotta ehdin koetoimitsijaksi Tampereelle 7:30. Flunssainen mies kehotti ottamaan pennun mukaan (hieman ihmettelen, että miksi ihmeessä ;) ), joten häkki matkaan ja menoksi. Siinä se päivä vierähti toimitsijapöydän takana istuessa ja pennun katsellessa lämmittelyaluetta ja osittain kehääkin. Hienosti se malttoi, aluksi hieman ärsytti sellainen häkissä oleilu kun muut sai tehdä, mutta pääasiassa Nila seuraili tilannetta hyvin rauhallisena mutta intensiivisesti koko päivän. Kokeen jälkeen se jaksoi treenata vielä hienosti ja keskittyi tosi hyvin, saatiin hyvät häiriötreenit kun hallissa alettiin valmistautua illan pikkujoulunäytökseen ja testailtiin musiikkilaitteita. Ja oli illan kotona jopa rauhallinen.
Sunnuntaina oli taas kello soimassa vapaan viikonlopun kunniaksi ihan liian aikaisin, kun alkoi odotettu reissu kohti Elimäkeä ja Tendance -belgien päivää. Pira jäi kotiin, koska tiukkiksena se ei ole parhaimmillaan tämmöisissä tapaamisessa, enkä halua sen jäävän yhdenkään koiran jalkoihin kipeän selkänsä kanssa. Aamulla klo 8 oltiin siis valmiina lähtöön Nadin ja Nilan kanssa, kun Sara ja Gabby (Nadin pentu) nappasivat meidät kyytiin.
Nilan mielestä oli erittäin kiinnostavaa matkustaa kerrankin niin, että näki maisemat. Valitettavasti tylsä omistaja kyllä kehotti takaisin koiraverkon turvallisemmalle puolelle... Hyvässä seurassa pidempikin matka taittuu joutuisasti koirajuttuja höpistessä, joten perille päästiin yhdessä hujauksessa ja aivan aikataulussa klo 11. Ja siitä se päivä varsinaisesti vasta alkoikin, ihana nähdä vanhoja tuttuja pitkästä aikaa! Yhdessä päivässä ei vaan millään ehdi kaikkien kanssa vaihtaa ihan kaikkia kuulumisia, mutta paljon onneksi kuitenkin. Pentu solahti belgijengiin ongelmitta, on se vaan mainio! Jakoi huomiotaan tasapuolisesti kaikille paikalla olleille ja pyrki hyvin sinnikkäästi myös niiden suosioon, joita ei pentu niin kauheasti olisi kiinnostanut. Onneksi löytyi myös painiseuraa, niin ei mennyt pelkästään aikuisten piinaamiseksi.
Nadillakin oli ihanaa, sillä oli selvästi ollut Hannaa ikävä, kun piti moneen kertaan käydä pussailemassa ja kiipeilemässä syliin. Tosin illalla sille selvästi tuli myös huoli, että pitääkö sitä nyt jäädäkin tänne ja mun jokaista liikettä piti tarkkailla sekä olla ensimmäisenä ovella jonottamassa. Että juu kiva käydä, mutta kyllä kotiin on päästävä! Se on niin symppis hömppä ettei sitä meinaa aina oikein kestää. Kuvia tuli räpsittyä peltolenkillä melkoinen määrä, tässä joitakin maistiaisia. Mukana menossa monta mustaa, pari bc:tä ja mali ja kultsu, kaikki sulassa sovussa. Tai pari pikku pöhinää aluksi, mutta muuten porukassa ulkoilu ja sisällä olokin onnistui todella hyvin!
Valtavat kiitokset kaikille osallisille, oli huippu viikonloppu! Maanantai meni jopa Nilalla lepäillessä, tänään onkin sitten ollut virtaa enemmän kuin riittävästi...
Koirien kanssa keskenään viikonloppu J:n mopoillessa jossain pohjanmaalla, joten mitä muuta me tehtäisiin kun ulkoiltaisiin ja treenattaisiin? Totta, eipä juuri mitään!
Lauantaina kolmatta tuntia pitkin lähiseutuja. Ensin vähän leikittiin ja purettiin energiaa:
Ensimmäinen stoppi pidettiin ammattikoululla pienten tokoilujen merkeissä. Sain aikaiseksi oikein malliesimerkin mahdollisimman epäonnistuneista treeneistä :D Talvitakki, minkä samassa taskussa namit ja lelut ei ole kovin onnistunut treenivaatetus.... Kesken seuraamisen ihmettelin, mikä Piran oikein tuli kun alkoi pälyileen yritti häipyä?? No, selvisi se, olin edellisen palkan kanssa tiputtanut melkein kourallisen nameja maahan... Oli melko vaikea häiriö, tehtiin toki vielä pari pätkää, mutta aina tilaisuuden tullen Pira paineli etsimään nameja maasta... Vaihdettiin vähän paikkaa ja saatiin onnistuneempia suorituksia, mutta ei näin jatkossa! Tai toki häiriötreenejä, mutta niin kiitos, että itse tajuisi missä mennään :D Otettiin sitten parit poseeraukset ennen matkan jatkumista,
ja jatkettiin matkaa jäälle. Ihmettelin matkalla, kuinka missään ei näkynyt ketään, vaikka ilma oli mitä parhain ulkoiluun, aurinkoa ja pikkupakkanen. Jäällä sitten olikin väkeä, hiihtäjiä ja kävelijöitä. Onneksi toisesta päästä löytyi sopiva kolonen pienelle painille ja palloleikille
Nadi haluaa LEIKKIÄ LEiKKIÄ LEIKKIÄ, Pira taas että joku heittäis pallon ;)
Meidän normilauantai...
Pippi ja pallo <3
Joko nyt leikitääään!!??
Jäällä saatiin Piran kanssakin onnistuneemmat treenit tehtyä, hyviä stoppeja ja jääviä! Oli aika paljon helpompaa, kun urpo-ohjaaja ei tiputtele kasoittain nameja ensin maahan....
Tänään jatkettiin, ensin pikatreenit Piran kanssa katsastuskonttorilla. Ihmettelen, miten oon taas unohtanut koko paikan, siellä on aurattua tyhjää tilaa vaikka kuinka! Pira oli superhyvä, tosin seuraamisessa meinaa taas vähän edistää. Tarvii pitää naksukuuri paikasta, niin eiköhän se siitä. Tosi hyviä noudon palautuksia, laukalla sivulle asti kun palkkailin matkalla vaihtelevalla etäisyydellä, jes! Erittäin skarttpia jäävien erottelua, vain kaksi väärin vaikka tehtiin monta monta putkeen! Toki tavoite on 0 väärin, mutta sinne ollaan matkalla :) Loppuun vielä luoksetulon stoppia, mikä onnistui tänään erittäin hyvin, varmaan paremmin kuin koskaan! Pätevä pieni :) Tästä suoraan jäälle, missä oli sovittuna treffit Gabbyn ja Saran kanssa. Pari tuntia vierähtikin pitkästä aikaa nähdessä ihan hetkessä! Gabby on ihan iso, melkein Nadin kokoinen ja niin saman oloinen.
