Mennyttä ja tulevaa

Vuoden vaihde lähenee, joten voisi olla aika käydä läpi mennyttä vuotta ja hieman suunnitella tulevaa.

Nila

Vuosi sitten olen ehtinyt juuri tehdä suunnitelmat keväälle ja jotain pieniä tavoitteitakin asettaa, varovaisina tavoitteina on ollut rallyn ja tokon korkkaus vuoden aikana sekä agilityn pohjataitojen luominen. Hyvä, kun olen nämä ehtinyt muistiin kirjoittaa, kun kaikki suunnitelmat meni uusiksi ja päädyttiin aktiivisen treenikevään sijaan leikkauspöydälle. Kaikeksi onneksi sekä leikkaus että kuntoutus sujui ilman suurempia ongelmia ja loppukeväästä päästiin takaisin normaalimpaan elämään treeneineen ja kunnollisine lenkkeineen. Treenit lähtivät käyntiin hyvin ja edistys on ollut todella nopeaa, aika usein sitä itsekin meinaa unohtaa kuinka lyhyen aikaa varsinaisesti mitään lajitreeniä on tehty, kun touko/kesäkuussa vasta on täysin vapauduttu liikuntarajoitteista. Vaikka tammikuussa ocd-diagnoosi tuntui lähes maailmanlopulta ja olin varma, että jotain menee vikaan, ei se tällä hetkellä juurikaan vaikuta arkeemme. Toki, agilityhaaveet olen toistaiseksi haudannut ja olen pyrkinyt huolehtimaan Nilan kropasta kokonaisvaltaisesti mahdollisimman hyvin, jottei olkanivel rasitu ylimääräistä tai aiheuta kompensaationa jotain muuta vaivaa. Luustokuviin piti mennä tämän vuoden puolella, mutta tuli pieni viivytys karenssiaikojen takia, joten kuvaus siirtyy alkuvuoteen. Samalla kurkataan myös olat ja ollaan sen jälkeen hieman viisaampia missä mennään. Terveyden osalta toivotaan, että ensi vuosi sujuu oireettomana ja ilman suurempia tapaturmia, jotta saadaan keskittyä mieluisampiin asioihin.

Tokon osalta kokeet jäi tänä vuonna korkkaamatta, kokonaisuus tarvitsee vielä lisää varmuutta ennen kuin haluan tuon herkästi kuumuvan teinin tokokehään viedä. Koekehien korkkaus on kyllä edessä kevään aikana. Tavoitteena ensi vuodelle on pysyä treeni- ja koekunnossa ja saada alaluokista hyvää kokemusta ennen ylempiin siirtymistä. Treenilistan kärjessä komeilee mielentilanhallinta ja kokonaisuudet ja niiden perässä vino pino pieniä, paljon treeniä tarvitsevia palasia. Toiveissa on, että saamme näytettyä edistystä riittävästi myös nuorten koirien tokoringissä ja näin saisimme jatkaa vielä toisen vuoden mukana.

Rally-tokossa korkattiin kisaura ja ansaittiin kolmella kisalla RTK1 koulutustunnus, mihin olen oikein tyytyväinen. Avoimeen luokkaan oltaisiin valmiita, pari pientä viilausta ja ei kun sovittelemaan työvuoroja ja kisakalenteria yhteen. Nila tosin aloittanee juoksun ihan tässä lähiaikoina, joten voi olla että odotellaan se ensin alta pois. Ensi vuodelle rallyssa tavoitteena RTK2 ja mahdollisesti myös voittajaan siirtyminen, oikealla seuraaminen meillä on jo hyvällä mallilla joten hyppäys ei sen osalta ole kovinkaan iso.

Koiratanssi tuli mukaan kuvioihin vähän vahingossa ja on edelleen sellainen sivulaji, jota tehdään kun muilta jutuilta joudetaan tai tulee hyvä tilaisuus kokeilla jotain uutta. Erityisesti HTM on meillä ollut työnalla ja ensimmäinen ohjelma on valmis, ensiesiintyminenkin siintää jo lähitulevaisuudessa. Sen jälkeen ollaan vähän viisaampia, onko oma ajatukseni lajista lähelläkään haluttua. Pari uutta positiota olisi tarkoitus joka tapauksessa seuraamiseen opiskella, niistä kun olisi välillisesti hyötyä myös tokoon ja rallyyn. Jännää kokeilla jotain ihan uutta ja tuntematonta! HTM ja rally-toko myös tasoittavat kropan kuormitusta tokolta, mikä on yhtenä isona osatekijänä ja motivaattorina ollut näitä juttuja puuhaillessa. Mutta koiratanssikuulumisiin palataan tässä parin viikon sisällä!

Paimentamaan päästiin kesän ja syksyn aikana muutamia kertoja. Tässä lajissa on editys ollut huimaa vähäisistä treenimääristä huolimatta. Toiveena on ensi kesänä päästä hieman säännöllisemmin lampaille ja kehittyä lisää tässä erittäin kiinnostavassa ja haastavassa lajissa.

Jälkeä tehtiin satunnaisesti. Nila on luontaisesti niin taitava nenänkäyttäjä, että tässä ei ohjaajalla ole juuri muuta virkaa kuin yrittää olla pilaamatta hyvää aihiota. Jälkeä jatketaan ajan ja motivaation mukaan, kisatavoitteita ei ainakaan vielä ole. Esineitäkin pitäisi muistaa tehdä, ihan vaan että on sitten palasia jo olemassa jos vaikka sinne kokeisiin joskus eksytään! Lisäksi maastolajit on mukavaa puuhailua ja vastapainoa kentällä hinkuttamiseen, tekee hyvää sekä koiralle että ohjaajalle.

Pira

Pira voi paremmin kuin vuosiin! Sen viimeinen agilitystartti on ollut lokakuussa 2015, minkä jälkeen se on paria pientä yritystä lukuunottamatta ollut sairauslomalla. Nyt, ilman mitään suuria muutoksia oikein missään, se yhtäkkiä vaan parani. Tämä osaltaan kyllä tukee ajatusta, että välilevyt ne siellä ovat harmia selässä aiheuttaneet. Edelleenkään ei Piran elämässä ole mitään suuria muutoksia tehty, se saa liikkua ja leikkiä mielensä mukaan, mutta kovalle treenille en uskalla sitä altistaa. Toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että se nyt pysyisi kunnossa! Olen niin onnellinen, että se leikkii, leikittää Nilaa ja Nadia, hyppii, loikkii ja saa riemuhepuleita, vaikka on ollut märkää ja koleaa, mikä on viimeiset vuodet ollut sille todella hankalaa aikaa. Tosin nyt, kun selkä on parempi, vaivaa yksi varvas ajoittain. Jossain kohtaa täytyy kuvauttaa etutassut ja kurkata, mikä siellä kaihertaa. En ole kuviin kiirehtinyt, kun koira on elämäniloisempi ja parempivointisempi kuin vuosiin, mutta toki tuo täytyy tarkistaa kun jotain siellä selvästi on.

Harrastusten osalta en aseta mitään tavotteita, pienesti ollaan kotioloissa temppuiltu ja kokeiltu nosework juttuja, mutta itselleen uskollisena se kiihtyy nollasta sataan heti ja ehtii tehdä noin sata asiaa täysillä ennen mitään ohjetta tai käskyä. Pieniä eteistreenejä olen sen kanssa nyt tehnyt myös rallyä ajatellen, olisihan se kiva jos vaikka ne pari puuttuvaa rallyn alo-tulosta saataisiin haettua. Tästä ei kuitenkaan mitään paineita, tärkeintä olisi pysyä kunnossa. Intoa Piralla kuitenkin riittäisi, joten koetellaan kroppaa varovaisesti. Periaatteessa se osaisi pienellä muistuttelulla myös rallyn avoimen asiat, mutta koitan olla innostumatta sen kanssa nyt liikaa.

Nadi

Mummokoira on viimeisen vuoden aikana jotenkin vanhentunut, se nukkuu entistäkin sikeämmin ja on omissa omituisuuksissaan entistä tarkempi. En osaa sitä iän puolesta pitää vielä mitenkään vanhana, mutta jotenkin on ajan rajallisuus konkretisoitunut sen kanssa nyt syksystä entisestään. Sillä on rinnassa patti, mikä tarvinee poistaa ja samalla tehdään muutenkin terveystarkastus, Nadilla kun ei ole koskaan ollut mitään isompaa ongelmaa terveyden osalta niin eläinlääkärikäynnit ovat jääneet rokotuksiin. Se saa olla ja hömpötellä mukana tai jäädä halutessaan kotiin. Lenkille se kyllä useimmiten haluaa, iltalenkit välillä jää väliin kun ei herää mukaan lähtemään. Kotipihassa oleilua Nadi ei enää juuri arvosta, vaan hetken ulkona oltuaan menee ovelle odottamaan sisään pääsyä, vaikka kaikki muut ulkona olisivat. Toivotaan, että isommilta vaivoilta vältyttäisiin jatkossakin.

Paimentamassa

Pari viikkoa sitten sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa paimentamaan ja vieläpä sukulaisseurassa. Paimennus on kyllä todella mielenkiintoista, on hyvin opettavaista nähdä kuinka koira toimii ja ratkaisee tilanteita itsenäisesti, vaikka sen kokemushistoria lampaiden kanssa on vielä varsin vähäinen. Erityisen kiinnostavaa on käsittämättömän nopea edistyminen nyt, kun ollaan samalla kanavalla ja Nila paimentaa minulle eikä vain itselleen.

Ensimmäisellä kierroksella aloitettiin pienessä pyöröaitauksessa, missä oltiin edellisellä kerralla pari kuukautta aiemmin etsitty yhteiset pelisäännöt hommaan. Nila jatkoi tasan siitä, tai oikeastaan vähän pidemmältäkin, mihin oli viimeksi jäänyt. Se pitää nyt itse hyvää etäisyyttä lampaisiin, kuuntelee ohjausta ja on rento ja keskittynyt. Aikalailla eri koira, kuin vielä alkukesästä. Silloin Nila oli sitä mieltä, että painukaa te ihmiset pois minun ja lampaideni välistä! Nyt tälläinen kokematon ohjaajakin pystyy hallitsemaan tilanteen ja kuuntelemaan neuvoja, kun kaikki energia ei mene koiran pidättelyyn.

Toisella kierroksella päästiinkin sitten jo isolle pellolle, missä Nila sai tehdä vähän enemmän töitä. Päästiin nopeasti kuljetuksien treenaamiseen, mihin pääasiassa keskityimme sekä toisen, että kolmannen kierroksen. Annoin itseni ymmärtää, että koira toimii järkevästi eikä hämmenny uusissakaan tilanteissa. Se esimerkiksi pystyi jatkamaan järkevää toimintaa, vaikka ajautui pyöröaitaukseen. Aika paljon se kyllä juoksee, välillä vaikuttaa että ihan juoksemisen ilosta, mutta kuulemma se siitä vanhemmiten mahdollisesti vähän tasaantuu. Tai sitten ei. Koska onhan juokseminen yksi hienoimmista asioista pienen bc:n elämässä!

Kasailin videolle pätkiä, tältä se nyt näyttää:

Monitoimiteini

Nila on kuluneen viikon aikana käynyt paimentamassa, jäljellä, tokoillut ja treenannut koiratanssia, melkoinen monitoimikoira! Ja kaikkea se tekee yhtä suurella innolla ja halulla onnistua, nykyään useimmiten jopa muistaa ottaa minutkin mukaan.

Alkuviikosta tiistaina käytiin paimentamassa, pari edellistä yritystä kun on päättyneet melkoiseen kiihtymykseen ja "minä itse" possuiluun, joten nyt uusin keinoin kokeilemaan. Ajatuksena, ettei lampaille vaan pääse jos ei tee ihmisen kanssa yhteistyötä. Ensin Nila meinasi, että jos ei tehdä minun tavalla niin ei tehdä ollenkaan, mutta hetken kun asiaa työstettiin, se päätti sittenkin vielä kokeilla ja olikin tosi hieno! Ohjattavissa, kuulolla ja alkoi ihan itse säädellä etäisyyttä lampaisiin, olipa kivaa! Toivottavasti päästään pian uudestaan.

Keskiviikkona suunnattiin jäljelle, mikä on ollut suunnitelmissa jo pitkään, mutta toteutus on hieman venynyt. Matkalla metsään mietin, tehtiinkö me jotain järkevää jäljen osalta syksyllä ja päädyin siihen, etten muista. Päätin sitten lähteä ihan vaan suoraan kokeilemaan, saisiko Nila juonesta kiinni puhtaasti keppien kautta. Tallasin sille jäljen, jolla oli pituutta n. 140m ja jossa oli kuusi keppiä. Otin koiran autosta esittelin sille jälkikepin, piilotin sen metsätien penkalle ja palkkasin nostosta ja tästä jäljelle, toki vielä "janan" kautta eli viistosti niin, että sai itse bongata jäljen. Ja niin se vaan sen sieltä nosti! Vähän epätietoisena lähti jäljestämään, pyöri hajussa ja mietti mitä tehdä, kun sai samalla hajun ensimmäisestä kepistä ja nosti sen, mistä bileet. Hetken leikin jälkeen jatkettiin matkaa, vieläkin vähän ihmetellen mikä homma, herkästi kehuista kääntyi kohti mutta pysyi jäljellä kaiken aikaa. Tähän väliin jäi yksi keppi, mutta alkoi myös tiivistää jäljestystä ja oikein etsi seuraavan kepin ja nosti sen. Ja sitten se lähti kuin juna, jäljesti sopivan reippaasti mutta niin, että perässä oli helppo pysyä ja nosti kaikki loput kepit! Käsittämätöntä, miten nopeasti ja helposti se hoksasi idean! Nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja koittaa tehdä jälkeä säännöllisesti, on se niin mukavaa vastapainoa kentällä piiperrykselle.

Itseensä hyvin tyytyväinen koira

Viikolla toki myös tokoiltiin, työnalla nouto ja varsinkin kapulasta luopuminen, sitä on jo aika kauan työstetty ja hommaa tuntuu riittävän. Seuraaminen on tällä hetkellä melko vaihtelevaa tasoltaan, kuumentavien juttujen treenaaminen heijastuu sinne aikalailla heti, mutta pikkuhiljaa minulla alkaa olla keinoja saada neiti takaisin maanpinnalle. Nyt on tokotreenejä mukavasti sovittuna myös porukassa, joten ehkä se siitä alkaa taas tasaantua. Rallytoko juttuja on aina samalla vähän pyöritelty, lähinnä eteentuloja ja takaa sivulle kiertämistä, muut jutut alokkaassa ei rallyssä juuri eroa tokon perusteista.

Tänään sunnuntaina päästiin vielä treeniviikon kruunuksi äkkilähtönä mukaan Tamskin koiratanssipäivään, jossa kouluttajana oli Johanna Saariluoma. Hetken arvoin kun tarjous tuli, mutta onneksi lähdettiin, oli todella mielenkiintoinen ja opettavainen päivä! On todella kiinnostavaa päästä seuraamaan ihan uuden lajin koulutuksia ja oppimaan uutta, koiratanssimaailma on täysin oma juttunsa. Useammalle koirakolle rakennettiin uutta ohjelmaa, osalla viilattiin olemassa olevaa ja sitten oli pari meitä, jotka keskittyivät tekniikkaan ja perustaitoihin. Johanna piti myös hyvän luennon ohjelman rakentamisesta ja siitä, mikä on tärkeää kilpailuihin valmistautuessa ja mitä ottaa huomioon erilaisten koirien kanssa ohjelmaa treenatessa.

Nilan kanssa katsottiin perusteita ja hyvin nopeasti Johanna oli kanssani samaa mieltä, että HTM on meidän tapauksessa sekä ohjaajalle että koiralle parempi valinta aloittaa, kiihkeä, nopea ja toiminnallinen koira ei ole mikään helppo freestyle koirana, kun kierrokset nousee helposti käsky käskyltä, mukana on paljon juoksemista ja liikevaihtoja, joissa koiralla on mahdollisuus sooloilla. Eli katsellaan sitä FS puolta sitten kymmenen vuotiaana... HTM on koiralle yksiselitteisempää ja toimintoja on vähemmän, mutta niiden tulee olla laadukkaita ja tasaisia. Nilan kanssa pitäisi nyt tosissaan ottaa treeniin oikean puolen seuruu, niin meillä olisi se kolme positiota,  mitkä alokasluokkaan riittävät. Monen erilaisen position sijaan kannattaa Johannan mukaan alokasluokassa panostaa laadukkaiden positioiden monipuolisiin suuntiin. Suunnat siis eteen, taakse, paikalla ympäri (pivot) ja sivusuuntaan, lisäksi erilaisia käännöksiä ja tempoja liikkua.

Meille työnalle myös sivuttaiset liikkeet ja samalla kropan hallintaa, Nilalla on kyllä käsitys jokaisesta jalasta,  mutta selkäranka ja sitä myötä kokonaisuus on vielä hukassa, se menee mutkalle ja vemppuu miten sattuu. Tähän hahmottamiseen saatiin hyvänä vinkkinä opetella peruuttamaan pujotellen, eli koira peruuttaa (vapaasti ohjaajan edessä) ja se ohjataan takaperin pujottelemaan esimerkiksi törppöjä. Tässä takapää johtaa liikettä, joten se on pakko hallita osana kokonaisuutta. Menee meillä ehdottomasti treeniin, ei ollut helppoa kun tänään kokeiltiin! Lisäksi treenilistalle lisätään siellä jo pitkään roikkuneet pyörähdykset itsensä ympäri sekä ohjaajan kiertäminen, kaikkia on jossain kohtaa vähän aloitettu ja sitten ne on jääneet muiden juttujen jalkoihin. Näistä saa muokattua vaikka minkälaisia positiosta toiseen vaihtoja, lisäksi pyörähdykset tarvitaan rallyssakin.

Opiskelija, muistiinpanot ja kaikki!

Kaikkiaan huippu viikko, monipuolisesti tekemistä ja paljon uutta ajateltavaa ja treenattavaa! Ensi viikko minulla on lomaa, toivottavasti ehditään vielä paljon lisää.

Pieni suuri paimenkoira

Viikko sitten käytiin sisarusporukalla ihmettelemässä lampaita ja paimennuksen alkeita Sabinalla. Nilahan ehti syksyllä kerran käydä katsomassa ja kokeilemassa ja oli jo silloin sitä mieltä, että tämä on sen elämän tehtävä ja parasta mitä voi olla. Kuten arvelinkin, ei sen mieli ollut asian suhteen muuttunut, päin vastoin!

Ensimmäisellä kierroksella annettiin koiran aikalailla oman halunsa mukaan tutustua tilanteeseen ja toimia parhaaksi katsomallaan tavalla, toki liinalla varmistaen ja rajoittaen tarvittaessa. Nila haluaa kerätä ja pysäyttää, hakee herkästi tasapainoon lampaiden sivulle ja haluaisi pitää lauman paikallaan. Esitti hienoa hiipimistä ja silmää, mutta olisi mielellään kokeillut myös lauman pölläyttämistä liikkeelle. Teki oikeastaan juuri sitä, mitä ennakkoon olin sen arvellutkin tekevän! Jännä, kuinka sitä oppii oman koiransa tuntemaan ja osaa ennustaa sen käytöstä, vaikka paimennus lajina on itselle (vielä) hyvin hyvin vierasta.

Toisella kierroksella Nilalta alettiin jo vaatia enemmän, koska se on niin syttynyt ja motivoitunut. Koiralle kerrottiin, että liinan tulee pysyä löysänä ja lampaita saa lähestyä ainoastaan silloin. Kylläpä olikin raskasta aivotyötä pienelle "Kyllä minä tiedän" teinille sellainen! Mutta hienosti se myös korjasi tekemistään ja alkoi kuunnella ohjeita. Erittäin mielenkiintoista ja opettavaista, seuraavat treenit on jo varattuna. Nilalla silmän käyttö myös arjessa ja muita lajeja treenatessa on melko voimakasta, joten toivotaan, että tarjoamalla sille mahdollisuuden käyttää tätä taipumusta siihen mihin se on tarkoitettu, silmän saisi helpommin hallintaan myös laitumen ulkopuolella. Voi olla, ettei näillä lopulta ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta kyllä me halutaan oppia paimennuksesta lisää joka tapauksessa!

Sisaruksia oli paikalla viisi sekä Kulo emä. Olipa mukavaa nähdä pitkästä aikaa myös kauempana asuvia veljiä! Meillä on niin mukava porukka, että aikaa saisi kulumaan vaikka kuinka paljon kokemuksia ja mielipiteitä vaihtaen. Sisaruksista Nila osoitti selvästi eniten silmää ja on voimakkaimmin syttynyt, muut sisarukset vielä sulattelevat asiaa. Loop on käynyt muutaman kerran ja sen tekeminen ja kiinnostus lampaisiin on nousussa, Love oli meidän kanssa syksyllä sen kerran ja toiset olivat ensimmäistä kertaa, joten eipä näistä vielä sen suurempia johtopäätöksiä pysty tekemään. Eikä toki kukaan ole tästä pentueesta koiraa paimeneksi ottanutkaan, joten mielenkiintoista oli nähdä koirien reaktiot!

Vasemmalta Rover, Kulo, Love, Tina, Nila ja Loop

Nilan mielestä se olisi ollut paljon parempi kuin muut, julmaa joutua odottamaan!

Seuraava tapaaminen lampaiden kanssa on edessä kuluvalla viikolla, katsotaan mitä Nila on mieltä! Siitä on tullut ihan virallisesti nyt teini ja pentulisenssi on päättynyt, kun ensimmäinen juoksu alkoi. Hieman on ollut ilmassa keskittymiskyvyttömyyttä ja ajatuksen harhailua, saa nähdä vaikuttaako se paimennukseen jotenkin vai ei.

Pira 2v!

Aika menee kuin siivillä, mun pentu täytti kuluneella viikolla jo 2!

Synttäreiden kunniaksi vähän kuvapäivitystä, aloitetaan kevään paimennusreissusta:

"Koskaan en saa tehdä mitään"

Samalta reissulta pari siskospotrettia:

Viikonloppu vierähti Porissa treenatessa ja upeasta kesästä nauttiessa, joten pari sukulaiskuvaa:

Piralla oli sairaan hauskaa ;)

Paimenessa

Käytiin tänään Piran kanssa Lopella Aitopaimenessa kokeilemassa, mitä Pira on mieltä lampaista. Maha hieman vaivaa edelleen, mikä näkyi tavallisuudesta poikkeavana herkkyytenä, mutta koiran ehdoilla päästiin kokeilemaan ja taisi touhussa pientä ajatustakin olla :)

Ensimmäisellä kierroksella koira oli ensin liinassa, kierrettiin yhdessä lampaiden ympäri. Koira sai hakea paikkaa ja ohjaaja peruutti vähitellen keskelle lampaiden kanssa koiran jäädessä ympyrän kehälle. Pira oli heti kiinnostunut lampaista ja alkoi aika luonnostaan niitä kiertää. Ympyrällä vaihdeltiin suuntaa ja tästä pikkuhiljaa siirryttiin kuljetushajoituksiin, missä ohjaaja peruuttaa lampaiden kanssa ja koira pitää huolen, että lampaat pysyivät kasassa ja suunta oikeana. Vaikeaa ohjaajalle, kun pitäisi keskittyä lampaisiin, koiraan, itseensä ja vielä paimensauvaankin :D Kokoajan tuntui, että unohtaa joko lampaat, koiran tai on muuten solmussa ;)

Pari kuvaa Pirasta ja lampaista, kiitokset Maijalle mun kameran käytöstä ja Heidille videoinnista!

Paimennettavat :)

Rankan urakan jälkeen pääsi vähän pulahtamaan :)

Videokoostetta: