keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Paimentamassa

Pari viikkoa sitten sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa paimentamaan ja vieläpä sukulaisseurassa. Paimennus on kyllä todella mielenkiintoista, on hyvin opettavaista nähdä kuinka koira toimii ja ratkaisee tilanteita itsenäisesti, vaikka sen kokemushistoria lampaiden kanssa on vielä varsin vähäinen. Erityisen kiinnostavaa on käsittämättömän nopea edistyminen nyt, kun ollaan samalla kanavalla ja Nila paimentaa minulle eikä vain itselleen.

Ensimmäisellä kierroksella aloitettiin pienessä pyöröaitauksessa, missä oltiin edellisellä kerralla pari kuukautta aiemmin etsitty yhteiset pelisäännöt hommaan. Nila jatkoi tasan siitä, tai oikeastaan vähän pidemmältäkin, mihin oli viimeksi jäänyt. Se pitää nyt itse hyvää etäisyyttä lampaisiin, kuuntelee ohjausta ja on rento ja keskittynyt. Aikalailla eri koira, kuin vielä alkukesästä. Silloin Nila oli sitä mieltä, että painukaa te ihmiset pois minun ja lampaideni välistä! Nyt tälläinen kokematon ohjaajakin pystyy hallitsemaan tilanteen ja kuuntelemaan neuvoja, kun kaikki energia ei mene koiran pidättelyyn.

Toisella kierroksella päästiinkin sitten jo isolle pellolle, missä Nila sai tehdä vähän enemmän töitä. Päästiin nopeasti kuljetuksien treenaamiseen, mihin pääasiassa keskityimme sekä toisen, että kolmannen kierroksen. Annoin itseni ymmärtää, että koira toimii järkevästi eikä hämmenny uusissakaan tilanteissa. Se esimerkiksi pystyi jatkamaan järkevää toimintaa, vaikka ajautui pyöröaitaukseen. Aika paljon se kyllä juoksee, välillä vaikuttaa että ihan juoksemisen ilosta, mutta kuulemma se siitä vanhemmiten mahdollisesti vähän tasaantuu. Tai sitten ei. Koska onhan juokseminen yksi hienoimmista asioista pienen bc:n elämässä!

Kasailin videolle pätkiä, tältä se nyt näyttää:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti