Kohtaus

Sieltä se sitten tuli, keväästä asti pelätty uusi kohtaus. Tai uusi kohtaus, joka on nähty, onhan niitä voinut olla kun ei olla näkemässä, mutta ei ole ollut tähän mennessä syytä niin olettaa, koska mitään merkkejä ei ole ollut, ei oksennusta tai epäilyttävän väsynyttä koiraa.

Tällä kertaa Nila oli nukkunut rauhassa sohvalla, mistä herännyt oksentamaan ja siitä seurannut nopeasti yleistynyt epilepsiakohtaus, joka kesti reilun minuutin. En itse ollut kotona, mutta mies onneksi oli ja sai siirrettyä Nilan omaan huoneeseensa missä sai rauhassa toipua. Oli myös ottanut kohtauksen videolle, joten pääsin vertaamaan ensimmäiseen. Tämä ei onneksi ollut ihan niin raju kuin ensimmäinen, mutta voimakas tämäkin. Kohtauksen jälkeen ilta meni lepäillessä, mutta viimeisellä ulkoilulla Nila olisi jo ollut valmis leikkiin Piran ja Hilen kanssa. Se sitten siitä toivosta, että kevään kohtaus olisi jäänyt yksittäiseksi. Toisaalta, jos nyt jotain positiivista niin onneksi kohtausväli oli pitkä, noin puoli vuotta.

10 viikkoisena, kun tulevaisuuden murheita ei vielä ollut

Olo vaihtelee toivottomasta pelokkaan kautta varovaiseen uskoon, että ehkä tämä tästä vielä. Kovin paljoa en uskalla toivoa, mutta jos edes päivä kerrallaan ilman uusia kohtauksia. Katsotaan mikä meitä tulevaisuudessa odottaa.

Nilalle on suunnitteilla sterilaatio vielä tämän vuoden puolelle, mitä pelkäsin jo valmiiksi paljon. Lienee sanomattakin selvää, että nyt odotan operaatiota lähinnä kauhuissani. Tekisi mieli perua koko homma, mutta toisaalta en missään tapauksessa halua, että yksiäkään juoksuja ja niiden mukana hormonitasojen muutoksia enää tulee. Operaatio tehdään, jos sinne asti selvitään ilman dramaattisia muutoksia.

Hetkittäin tekisi mieli luovuttaa, sanoa taudille että voitit. Seuraavana hetkenä en todellakaan halua antaa periksi, vaan uskoa ja toivoa epätoivoisesti tuleviin yhteisiin vuosiin. Tai edes kuukausiin. Epävarmuus on kamalaa, samaan aikaan kun toivoo pitkää kohtauksetonta jaksoa pelkää lähes hysteerisesti kohtausrypästä, joka ei lopu. Jälkimmäistä en missään tapauksessa haluaisi Nilan kohtaloksi, mutta mistään sitä ei ennakkoon voi tietää onko sellaista luvassa vai ei. Olen kuitenkin määritellyt itselleni tiettyjä rajoja, joita pidemmälle en halua sairautta katsoa ja toivon, että mikäli tilanne menee pahemmaksi, osaan olla ajoissa reilu ja tehdä sen vaikeimman päätöksen. Onneksi koirat elävät hetkessä, eikä Nila itse kropan rasitusta lukuunottamatta osaa murehtia mennyttä tai tulevaa. Kun itsekin siihen pystyisi!

Jokainen kohtaus on koiran kropalle valtava rasitus, kouristelevat lihakset jäävät kipeiksi ja osa kramppiin. Nyt erityisesti oikea takajalka on selvästi pahasti jumissa, joten koitetaan saada oloa helpotettua parhaan mukaan. Onneksi sain lainaan Medi-Laserin ja hieronta-aika on luvassa pian, lisäksi meillä on hyviä venyttelyohjeita joilla koitetaan saada kroppaa auki. Edellisestä kohtauksesta meni fyysisesti toipua todella kauan, katsotaan miten tällä kertaa. Tuntuu niin vähäpätöiseltä, että viime viikolla murehdin jotain seuraamisen ääntelyä, mitä sillä on lopulta väliä jos vaan saadaan edes jotain vielä yhdessä puuhailla.

Onneksi on ympärillä useita ihania ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella murheitani ja tsempata ja myötäelää pelkoa, kiitos teille jokaiselle 🖤 En tiedä miten selviäisin ilman teitä.

Hile 7kk

Taas on kuukausi vierähtänyt pennun elämää. Se on nyt hassussa iässä, kun hetkittäin näyttää ja käyttäytyy kuin aikuinen ja seuraavassa hetkessä tekee jotain tosi pentumaisen hölmöä. Hile edelleen rakastaa koko maailmaa varauksetta, sillä ei toistaiseksi ole ollut mitään mörköikää tai muutakaan epävarmuuksia minkään suhteen. Erilaiset alustat, ympäristöt, äänet, ihmiset tai koirat eivät sitä sen suuremmin ihmetytä, kiinnostavat kyllä senkin edestä.

Hile on edelleen kasvanut ja on nyt jo selvästi Nilaakin korkeampi, yli 50 cm. Rakenteeltaan se on vielä niin pentumainen, ettei näytä niin korkealta. Taitaa siitä kuitenkin aika raamikas neiti olla kasvamassa. Hile on sen verran itsenäinen, että edelleen saan vahvistaa paljon kaikkea itseeni kohdistuvaa toimintaa, muuten se keksii omaa puuhaa. Myös kesken treenien voi keksiä omaa puuhaa, jos palkkaa ei tule tai tehtävä on liian vaikea. Erityisesti agilityn alkeissa tämä on aiheuttanut ajoittain päänvaivaa, uusia ohjauksia treenatessa on välillä vaikea saada ensimmäistä toistoa onnistumaan ja jos se ei onnistu, keksii Hile nopeasti kyllä itselleen kannattavampaa toimintaa. Sen kohdalla täytyy todella tarkkaan miettiä juurikin treenien alut, koska ne määrittelevät jatkon onnistumisen.

Tokossa pitäisi alkaa etenemään treeneissä rohkeammin, olen vähän jäänyt junnaamaan paikalleen. Tai hieman potkittuna olen nyt tsempannut! Vielä vaan rohkeammin pitäisi viedä asioita eteenpäin, Hile tuntuu tällä hetkellä oppivan valtavan nopeasti ja nauttivan haasteista. Seuraamisen opettaminen on osoittautunut yllättävän haastavaksi, mutta vähän vahingossa sain tiiviyttä vahvistettua jalkojenvälissä pujottelun kautta, joten nyt ollaan siinäkin päästy vähän eteenpäin. Kropaltaan tuo on edelleen sen verran kesken ja vempula, että aika varovasti olen mitään pysymisiä tai paljon kropanhallintaa vaativaa tehnyt. Kaukojen tekniikkaa on kokeiltu sen verran, että todennäköisesti Hile tulee tekemään vaihdot etupää paikallaan, koska luontaisesti vaihtoja niin päin tekee. Jonkin verran ollaan tätä nyt jumpattu, että saadaan liikeradat lihasmuistiin. Noutoon alkaa löytyä kivasti vauhtia ja asennetta, mutta pito vielä on vaiheessa. Ajattelin nopeasti opettaa leukakosketuksen kämmeneen ja sitä kautta pidon, mutta onnistuin opettamaan "ota vauhtia ja liu'uta voimalla leukaa kättä pitkin" toiminnon, mistä meni hetki saada jalostettua järkevämpi kesto. Nyt ollaan lisätty mukaan kapulaa, mutta ruoka aiheuttaa tähän sellaista raivoa, että taidetaan pitää tuumaustauko ja miettiä vähän ajan kuluttua uudelleen. Hile kuitenkin kohtelee kapulaa luonnostaan hyvin, toistaiseksi ei ole mälvännyt tai pureskellut kapulaa lainkaan. Asentojen perusteet ovat kivalla mallilla, nyt vaan täytyy huolehtia yleistämisestä ja nostaa vaatimustasoa. Hile ketjuttaa todella nopeasti asioita ja herkästi mieltää tietyn tehtävän tiettyyn paikkaan, esimerkiksi sivulle se osaa tulla suoraan takaa, mutta edessä tarjoaa taukokäytöstä, koska se kuuluu tehdä edessä jos ei tiedä mitä muuta tekisi. Näitä toki työstetään ja Hile muokkaakin käytöstään nopeasti kun vaan saaa jutun juonesta kiinni.

Agilityssa ollaan nyt käyty pentukurssi ja sen jälkeen alkeis/jatkokurssi. Paikoitellen Hile väläyttelee hienoa oivaltamista ja innostusta, toisena hetkenä taas luopuu tehtävästä aika helposti jos ei heti hoksaa mikä on hommana. Sille on toistaiseksi itsessään palkitsevaa myös omatoiminen juoksentelu ja esteiden loikkiminen. Näitä mahdollisuuksia pyrin estämään, mutta ihan aina ei suunnittelu vastaa todellisuutta varsinkaan, jos keskityn kouluttajan kuunteluun. Yksin treenatessa pystyn paremmin pitämään tuokiot tiiviinä ja haahuilun minimissä, joten sitä laatua on nyt luvassa ensi vuoden puolelle. Antaa pienen kasvaa ja jatketaan sitten lajitreenien parissa ohjatusti.

Koiratanssi- ja rallyjuttuja on myös pienesti aloiteltu temppujen kautta. Ensimmäisessä tanssikoulutuksessakin oltiin, kun Nadja Böckerman oli kouluttamassa Viialassa. Nadja kehotti opettamaan Hilelle tassutemppuja, joita onkin nyt aloiteltu. Sillä kun on niin komeat tassut, että niitä kannattaa hyödyntää! Lisäksi Hile tykkää pelailla tassuillaan, joten katsotaan mitä kaikkea tästä keksitään varioida. Toki opeteltavaa on vielä niin valtavasti, ettei nämä nyt ihan ensimmäisenä ole valmistumassa. Lisäksi Hile on opiskellut pujotteluita, pyörimisiä, syönyt edessä istuen nakkia, harjoitellut oikean puolen perusasentoa, jalkojen välissä oloa ja puolenvaihtojen liikeratoja. Ja paljon muita pieniä palasia eri lajeista.

Kotona on meneillään puuhailuvaihe, Hile ei missään nimessä tarkoituksella tuhoa mitään, mutta ohimennessä vaan asioita tapahtuu. Jos oikaisee pöydän yli saattaa siinä ollut lasi kaatua, jos nukkuu sohvalla tai sängyllä sieltä saattaa pudota kun ei vaan muista että on korkealla tai vahingossa saattaa innostua juoksemaan sisällä ja törmätä seinään. Se on niin huoleton, ettei sitä mitkään pikkukolhut (tuskin isommatkaan, muttei kiitos kokeilla) hetkauta minnekään vaan meno jatkuu samaa rataa. Sohvalta tai sängystä se tippuu edelleen noin joka toinen päivä. Lisäksi se on nyt keksinyt ylettyvänsä työpöydille keittiössä, joten kaikki hedelmät ja leivät on täytynyt siirtää yläkaappeihin. Erilaisia ovia Hile availee tarpeen mukaan ja osaa murtautua koiranruokatynnyriin jos jää kodinhoitohuoneessa ilman valvontaa. Ja kaiken puuhailun päätteksi se hyppää syliin, suoraan ja voimalla. Hile haluaa nukkua kainalossa tai sylissä aina kuin mahdollista, mieluiten selällään. Ja sitten taas pudota lattialle kun ei ihan mahtunutkaan kierimään samalla. Myös sohvan selkä- tai käsinoja käy nukkumiseen hyvin. Se on niin rakastettava pieni koira, että olen edelleen joka päivä onnellisempi että se päätyi juuri meille.

Ringin uusintanäyttö

Käytiin Nilan kanssa antamassa tänään varsin kyseenalainen näyttö meidän edistymisestä kuluneen vuoden aikana ja anottiin samalla toista vuotta Pohjois-Hämeen Kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin. Näytössä oli viisi liikettä: yksilökiikkeet (alo) luoksetulo, seuraaminen, nouto/pito ja vapaavalintainen liike sekä ryhmäliikkeenä (alo) paikalla makuu.

Tiesin jo näyttöön ilmoittautuessa, että meillä tulee olemaan seuraamisen kanssa suuria ongelmia. Nilan odotusarvot ovat tällä hetkellä seuraamisen osalta aivan taivaassa, mikä sen kohdalla tarkoittaa ääntä ja keskittymättömyyttä. Vaikka tähän on meneillään toimenpiteitä, en mitenkään ehtinyt saada pakettia kasaan ennen näyttöä. Koska me olimme näytössä toista kertaa, katsoin että meidän tulee esittää jo avoimen liikkeitä eli nouto ja vapaavalinnaisena jokin avoimen liike, joista valitsin kierron. Näyttö toimi kivana mahdollisuutena päästä testaamaan koemaisessa tilanteessa avoimen liikkeitä!

Kävin aamulla lenkillä, minkä jälkeen Nila odotteli autossa. Käytin sen vielä hallilla pissalla ja lämmittelin vapaalla kentällä. Tein seuraamisen alkuja ja koitin saada kierroksia alemmas. Nila olikin varsin cool omaa vuoroa odotellessa kentän ulkopuolella. Harmi vaan coolius oli kaukana itse kehässä. Nila alkoi kuumua jo omaa vuoroa odotellessa kuunnellessaan edellisen koirakon liikkurointia. Erityisesti seuraamisen käskytys saa sen nousemaan ihan sfääreihin tällä hetkellä.

Luoksepäästävyys sujui ongelmitta, samoin kehään meno ja luoksetulon alku. Poistumisen aikana oli Nila vajonnut korppikotkaksi, mutta istui tyynenä kutsuun asti. Tuli järkyttävän lujaa, veti liinat kiinni ihan vasta edessä ja ulvahti kiepsahtaessa perusasentoon. Vapautin, kehuin ja otin perusasentoon odottamaan seuraavaa liikettä.

Kerroin Nilalle, että seuraavana on seuraaminen. Oli ihan järkevä vielä odottelussa, piti kontaktia sivulla. Itse seuraaminen olikin sitten ihan kauheaa. Äänteli lähes koko seuraamiskaavion läpi, rauhoitteli itseään jopa nuuskimalla maata ja kertaalleen rapsuttelemalla itseään, kun päässä kiehui niin valtavasti. Tässä oikein videolla koko kauheus.

Seuraamisen jälkeen jatkettiin noudolla. Meinasin heittää Riittaa kapulalla, mutta Nila hoiti vaikeaan paikkaan lentäneestä kapulasta huolimatta oman osansa varsin mallikkaasti. Istui heiton rauhassa, ainoastaan häntä heilui, meni lujaa ja palautti lujaa, tosin joutui korjaamaan linjaansa kertaalleen. En oli ihan varma, korjasiko kerran otetta. Palautus hyvä, piti tiiviisti käskyyn asti ja irrotti itse. Tähän olen oikein tyytyväinen, noudon toimiminen kokonaisuudessa ei todella ole tullut tuon kapulahullun kanssa ilmaiseksi!

Viimeisenä vapaavalintainen liike, meillä kierto. Valmistelin kertomalla mitä tehdään ja Nila tsekkasi tötsän. Siitä huolimatta tiesin sen ajatusten olevan vähän jumissa oikealle puolelle jääneessä ruudussa ja hetken jo mietin, ampuuko se sinne. Odotti korrektisti sivulla, lähti oikeaan suuntaan mutta pienen vedon ruutu sai keskelle aikaan. Tämän takia kiertolinja meni vähän hassuksi ja tötsä kaatui kierron lopussa. Olen kuitenkin tähänkin ihan tyytyväinen, kierron kanssa on ollut haasteita joten oli hyvä päästä se kokeilemaan kokonaisuudessa ja vielä niin, että ruutu oli samalla kentällä. Tötsän kaatuilu on ollut viime aikoina vähän ongelma, mutta tällä kertaa se taisi kyllä oikeasti olla ihan vahinko. Tai sitten Nila on vaan kehittänyt uuden tavan keilata tötterö kumoon, kun olen parhaani mukaan niitä aiempia variaatioita yrittänyt karsia.

Lopuksi kolmen koirakon ryhmissä paikalla olot. Nilan mielentila vaikutti olevan ihan ok paikkikseen mennessä, mutta rivissä pää pyöri vähän liikaa. Meni kuitenkin omalla käskyllä alas ja jäi hyvin. Vähän levoton fiilis jäi makuusta, huomaa ettei sitä ole nyt treenattu tarpeeksi. Tai oikeastaan juuri ollenkaan, kun ne vähät ryhmäpaikkikset on tehty istumista. Varsinaisesti ei liikkunut, mutta pää seilasi ja vähän keikutteli pyllyä ja siirsi etutassua. Palatessa haisteli maata, eli ei oikein tuntenut oloaan varmaksi. Nousi kuitenkin omalla käskyllä, ei teknisesti niin kuin haluan mutta nousi kuitenkin.

Kauheasti on vielä tekemistä ennen kuin ollaan avoimen kokeeseen valmiita, mutta tämä oli hyvä tsekkaus. Mitään suuria yllätyksiä ei tullut, vaan ongelmat olivat ne mitkä jo tiesin ja toisaalta noudon onnistuminen lämmittää mieltä. Myös siirtymät olivat hyviä, eikä niissä tullut ollenkaan sellainen kalasteluntarve itselle, vaan voin luottaa että koira pysyy mukana. Jatketaan seuraamisen kanssa treenejä ja katsotaan, mitä saadaan aikaiseksi. Valintatulokset tulevat joskus tulevaisuudessa, mutta ne ovat aika toisarvoisia meille. Ehdottomasti jatkovuosi haluttaisiin, mutta se tulee jos on tullakseen. Näytöstä saatiin ihan riittävästi infoa jatkoon jo näin, toki kirjallinen palaute on mielenkiintoista saada myös.

Seuraamistreenit jatkuivat jo heti iltapäivällä, jolloin näyttökokeen, lenkin ja puolen nakkipaketin jälkeen, ilman liikkeen ohjausta pystyi jo seuraamaan ihan korrektisti. Pystyi myös juoksemaan putkeen ja jatkamaan korrektia seuraamista sekä tekemään noudon ja sen jälkeen hiljaista, keskittynyttä seuraamista! Ehkä meillä on toivoa, mutta ei se helpolla tule. Toivottavasti meillä on aikaa.