keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Nadi 3 vuotta!

Rakkaista rakkain Nappula täyttää tänään jo kolme vuotta!
Ihan vastahan se oli näin pieni kurkistellessaan kotimatkalla lentolaukusta:


Nyt, kun kolme vuotta tuli täyteen ja aikuisuus koitti, haluaa Nappula poseerata tyylilleen uskollisen näin:
Ilmeisesti kyseessä on jonkin sortin valmistautuminen sunnuntain missikisoihin tai jotain muuta yhtä tärkeää ;-) On se vaan kaunis :D

maanantai 28. marraskuuta 2011

Tuunausta

Ostin joku aika sitten tytöille uudet heijastin liivit ja vaikka Nadin liivi on kokoa M ja Piran S, ovat ne ärsyttävän samankokoisen näköiset. Jokainen lenkille lähtö alkoi heijastinliiviarpajaisilla ja ärsytys lisääntyi lisääntymistään. Eilen löysin kuitenkin pelastuksen tilanteeseen, liimalla varustettua heijastin kangasta, josta saa leikattua sopivan palan, suojamuovi pois ja paikalleen! Tyttöjen liivit saivat siis vähän lisäheijastusta ja meidän liivienpukuoperaatio helpotusta:

Askartelin liivien etuosaan nimikirjaimet, toiselle puolelle sydämen sisään ja toiselle puolelle pelkät kirjaimet. Nyt ei mene enää sekaisin! Niin ja tulihan niistä ihan söpöt :) Toivottavasti liima pitää ja nimikoinnit pysyvät matkassa myös ensimmäisen sateen jälkeen.
Viralliset tuunauksenvalvojatkin olivat paikalla:

Liivien omistajia kiinnosti ihan näin paljon:



Asiaan saattaa vaikuttaa se, että tuunaus tapahtui heti lenkiltä ja treenailemasta kotiutumisen jälkeen ;-) Nadi on kyllä näyttänyt tuolta juoksun alusta asti, ulkona onneksi herää henkiin. Sisätiloissa tulee välillä enemmän mieleen ameeba tai vastaava, koira valuu pitkin lattioita kuin löysä p... Koskahan tän voi uskotella ittelleen ja tietoa odottaville olevan raskausoire..? ;-)



Pira 20 viikkoa

Eilen tuli Piralle täyteen pyöreitä, kun 20 viikko täyttyi. Neiti joutui jo ennen punnitusta painon tarkkailuun, kun kylkiin on ilmestynyt pieni ylimääräinen rasvakerros ja maha pullotti. Mitenkään lihavaksi ei P ole ehtinyt, mutta pikkuisen turhan pyöreä kasvavaksi pennuksi mun makuun. Painoa on kertynyt 10,4 kg. Toisaalta pennun painon tarkkailu on ajoittain melko haastavaakin, kun tänään tuntuu, että pentu on paksu ja huomenna se onkin jo kasvanut niin, ettei pyöreydestä ole tietoakaan. Pirankaan ruokamäärää ei ole lisätty aikoihin eikä liikunta ole ainakaan vähentynyt, pidemmillä jaloilla kun pääsee aina kovempaa ;-) Treeninakit tietysti vaikuttavat osaltaan, muttei niitäkään mitenkään ylettömästi ole mässäilty. Ennemmin epäilen vaikutusta olevan uusio käytettyllä kissan ruualla, mitä pikku-P vetelee enemmän kuin hyvällä ruokahalulla aina kohdalle sattuessa ja kissojen vessan siivoojaan ollessa liian hidas. Nyt on löytynyt kissojen vessapaikka myös ulkoa, mistä pentua saa olla jatkuvasti hakemassa pois... Melkein jo päätin jättää viikottaiset punnitukset, mutta jatketaan nyt vielä muutama viikko seurailua :)

perjantai 25. marraskuuta 2011

Videoo

Pikku-P treenailee, tällä kertaa metallinoutoa, penkille nousua, purkkiin astumista ja vähän seuraamista.
Taustalla ihme mölinää ála se toinen joka asuu täällä, sille tuli ihan yllätyksenä, että P osaa jo jotakin :D Paljon se seurailee mitä sen kodissa tapahtuu... Yritin löytää jostain jotain ilmaisia ja luvalla käytetäviä taustamusiikkeja, mutten ainakaan toistaiseksi löytänyt. Täytyy jatkaa etsintää :-/

Valokuvauksen problematiikkaa

Viime viikonloppuna, kun ensin kävin läpi Nadin kuvia pentueilmoitukseen ja sitten purin kamerasta koneelle jälleen uuden muistikortillisen ja vähän päälle uusia kuvia, palasi jälleen mieleen muutama aiemminkin askarruttanut ajatus kuvaamisesta.



Ensinnäkin, kuvia on paljon. Siis todella PALJON. Niitä oli reilusti jo paperikuvien aikana, digikuvaus nosti kuvien määrää erittäin paljon ja järjestelmäkameran hommaaminen v. 2008 suorastaan räjäytti pankin. Kuulun niihin onnettomiin, jotka ovat joutuneet ostamaan paremman tietokoneen ja isomman näytön ja ulkoisen kovalevyn ja..... jotta saan jonnekin talletettua kaikki kuvat. Alkuun järkkärillä otetut kuvat olivat lähes kaikki omastamielestä ihan ok, eikä juuri mikään joutunut poistoon. Tai ei juuri sillä hetkellä ollut aikaa käydä kuvia läpi tai ajattelin joskus myöhemmin voivani tarvita sitä tai tätä kuvaa johonkin. Juu ei, siellä ne makaavat muokkaamattomina täyttämässä kovalevyjä, toki niiden valmiiden otosten välissä...



No niin, toiseksi, taitojen karttuessa (ja sen uuden näytön hommaamisen myötä) on seula tiukentunut paljon. Suurin osa vanhoista kuvista ei täytä tämän päivän seulaa. Niihin vanhoihin kuviin kuitenkin liittyy nyt jo muistoja, hetkiä arjesta, ystävistä, eläimistä ja juhlista. Niistä ei ole enää tässä vaiheessa helppo luopua. Saati, että olisi aikaa käydä ne kaikki kuvat läpi ja poimia seasta ne säilytettävät ja poistaa hävitettävät.



Mutta toisaalta, kolmanneksi, kenelle minä kuvaan? Kuvia makaa kuten jo mainittu lukematon määrä kovalevyllä. Pieni osuus on julkaistu jossakin, lähinnä Facebookissa ja Picasassa. Picasassakin suurin osa albumeista on piilossa niin, että vain muutama ihminen ne sieltä näkee ja FB:n kansioita en ole jaksanut päivittää ikuisuuteen lähinnä kuvien laadun kärsimisen ja oman laiskuuden takia. Ennemmin olen sieltäkin suunnitellut karsivani vanhoja kuvia pois oikein urakalla. Tiedän, etteivät kuvani ole mitenkään tavattoman hyviä tai ihmeellisiä ja vaikka kehitystä tapahtuukin, ei rahapussi anna ihan myöden kaikkien valokuvaamiseen liittyvien haaveiden (=paremman optiikan) toteuttamiseen. Jatkossakin siis joudun tyytymään keskinkertaiseen kalustoon ja sen hitaaseen päivittämiseen. Jos ostan valovoimaa, kärsin mekaniikan laadussa ja toisaalta laadukkaisiin tuotteisiin on tällä erää varaa erittäin harvoin. Jotenkin olisi kuitenkin kiva olla hyödyksi. Voisikohan esimerkiksi rotuyhdistyksiä kiinnostaa kuvat? Kuvissa pyörivät otoksesta toiseen samat koirat eri kulmista ja suunnista, onko niillä oikeasti mitään arvoa muille kuin kuvaajalle ja koirat tuntevalle pienelle porukalle? Esimerkiksi toko-kokeiden kuvaamisella ja kuvien jakamisella aikaan saatu aito ilo oikeasti lämmittää mieltä, mutta koskaan en tunne riittävästi kilpailijoita, joten tulee kuvattua niissäkin lähinnä tuttuja koirakoita. Erilaisissa koulutuspäivissä ja seminaareissa otetut vieraiden ihmisten koirien kuvat makaavat ainoastaan joukon jatkona siellä kovalevyllä... Lisä"ongelman" aiheuttaa vielä sekin, että hyvissä olosuhteissa alkaa kuvien onnistumisprosentti nousta liiaksi, kun (pahimmillaan) n.30% kuvista on periaatteessa ihan julkaisukelpoisia.



Ja neljänneksi, miten hoitaa järkevästi varmuuskopiointi ja samalla arkistointi? Koneen kovalevy on huonoin kaikista vaihtoehdoista, se voi hajota käytännössä koska tahansa. Ulkoinen kovalevykään ei ole ikuinen, mutta jo parempi. Tosi harvoin vaan tuntuvat kuvat sinnekään siirtyvän... Verkkotila olisi ehdottomasti parasvaihtoehto, mutta tässä tulee taas vastaan pieni pulma. Tilan täytyisi olla käytännössä rajaton, haluaisin kuvat säilöön alkuperäisessä koossa ja mahdollisesti vielä samasta kuvasta useamman version. Verkkoalbumina esimerkiksi juuri Picasa toimii ihan hyvin, kuvien jakaminen on näppärää samalla säilyvät ainakin jossain muodossa ne jo kertaalleen julkaistut versiot. Mutta eivät ne tulostuslaatuisia ole. Tallennustila ei saisi myöskään olla kallis ja sen pitäisi olla suht helppokäyttöinen, mieluiten joku sellainen, joka esim. yöllä itsekseen tarksitaisi ennalta määrätyt kovalevysijainnit ja kopioisi ne verkkoon. Onkos vähän liikaa vaadittu :D Hyviä ideoita otetaan vastaan??



Mä muuten kohta hukun näihin!





sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Pira 19 viikkoa

Kuulin eilen väittämän, että on olemassa yksi koirarotu, joka ei osaa kävellä





Mistä lie sellainen juttu saanut alkunsa...?
Painoa on vauhdissa (tai siitä huolimatta) kertynyt jo 9,6 kg, ei siis enää mikään ihan taskumalli :)

Videoita Pörjestä

Pari videota Nadin mahdollisten pentujen isästä Pörjestä, ensin tältä syksyltä koejälki


Agilityä vuodelta 2009:


Täällä lisäksi muutama kuva Pörjestä samoista kisoista!

Pörje agilityn mm-karsinnoissa 0-koirana 2008

http://www.youtube.com/watch?v=IMlhJWOrOng&feature=mfu_in_order&list=UL

Tämä linkkinä, kun Bloggerin YuoTube haku ei suostu tuota löytämään upotettavaksi...

Aurinkoenergiaa!

Vihdoin aurinko ja vapaapäivä olivat jälleen samassa rytmissä :) Me otettiin koirien kanssa ilo irti oikein pitkällä pelto ja metsälenkillä. Alku ei tosin ollut kovin lupaava, kun ensin seuraan liittyi tämä:

Ymmärsi onneksi poistua samaa vauhtia kuin paikalle ilmestyikin. Hetken aikaa ehdittiin toipua tästä, kun saatiin lisää seuraa:

Mukavaa... Mielessä ehti käydä jo vaikka mitä, kun tulokas osoittautui urokseksi ja Nadilla tosiaan juoksu parhaimmillaan. Onneksi ajokilla oli työmoraali kohdillaan. Pysähtyi kyllä meidän luona, kävi pentua haistamassakin, mutta kun vähän ärähdin ja käskin mennä takaisin töihin, sai Nadi olla mun jalkojen välissä rauhassa. Muutama kunniakierros ja koira jatkoi matkaansa jonnekin, eikä uudelleen meidän kanssa samaan paikkaan (onneksi) eksynyt.

Nadi nättinä




Pirakin ehti pysähtyä pariin otteeseen:




Vähän myös juostiin ja painittiin:








Käytiin metsässäkin