torstai 24. elokuuta 2017

Möllirallit vol 2

Tänään oli vuorossa Nilan rally-tokotreenit kylteillä, radat nro 4 ja 5, ei me oikein meinata päästä mihinkään kimppatreeneihin niin sujuu se näinkin. Osallistuttiin taas kahdelle radalle, nyt kysyin jo valmiiksi mahdollisuuden tehdä toisenkin jos ensimmäinen sujuu ja jos alo/avo radalla on tarpeeksi kylttejä mitä me ollaan tehty. Tuomarina Koiranpäivien Päivi Nummi, joka oli tehnyt mukavat radat kaikkiin luokkiin.

Ensin mölliluokka, joka sujuikin mukavasti! Virhepisteitä oli kerätty ainoastaan yksi, kyltiltä 8 vino, -1. Näin ollen tulos 99pistettä ja möllien voitto. Tästä ei ole videota, mutta tuomarin kommentti Näppärä rata! kertonee oleellisen.


Päätin sitten ahnehtia vaihteeksi ja osallistua vielä toisellekin radalle, vaikka siellä oli taas monta kylttiä, joita ei oltu tehty. Luokkana siis alo/avo ja heti ensimmäisenä pyörähdys, jota Nila ei osaa ja koska sitä ei ole koulutettu houkuttelemalla juurikaan, se ajatteli nenästä vedätyksen olevan joku häiriötreeni, kun testasin saisinko sen niin pyörähtämään. Pohjalle siis valmis -10, mutta tärkeämpänä oli kokonaisen kisapituisen radan suorittaminen, virheistä viis. 



Virheitä keräiltiin enemmänkin, tuo pyörähdyksen -10, kyltiltä 3 -1 kontr, kyltiltä 4 -10 tvä, koska pöljä ohjaaja ei pysähtynyt palatessa (vaikka osasi saman kyltin edellisellä radalla suorittaa...), kyltiltä 5 -3 tvä, kyltti 7 uusittiin ja otettiin uusinnallakin -1 tvä ja vielä kyltiltä 10 -10 tvä rintamasuunnasta, jota en viitsinyt korjata kun koira alkoi selvästi turhautua loppuradan tehtäviin, joita ei oltu läheskään kaikkia ennen tätä päivää treenattu. Tältä radalta jäi saldoksi 62 pistettä ja tuomarin kommentti Mukavaa yhteistyötä! Tästä löytyy myös video, kokonaisuutena olen kyllä tyytyväinen fiilikseen!




Nilan kanssa on kyllä kiva tehdä, se tekee aina just sen minkä osaa. Ja jos ohjaus on epäselvää, se kertoo sen kyllä. Jälkimmäisellä radalla se murahteli pariin kertaan, kun tehtiin vaikeita juttuja joita se ei osannut, mutta muuten pysyi äänettömänä, kuulolla, eikä palkattomuus vaikuta koiraan käytännössä mitenkään! Mun paras pieni teinikoira.


Lomatunnelmia ja tasapainoa

Olen ollut hyvin ahkera vaihtamaan työpaikkaa tässä viimeisen parin vuoden aikana, joten tälle kesälle ei lomapäiviä kertynyt kuin 8, joista vielä pari piti säästää syksymmälle Onnidog reissua varten. Viikko jäi kuitenkin nyt elokuussa vietettäväksi ja vaikka kuinka tykkään työstäni, tuli tämä hengähdystauko tarpeeseen! Sattui vielä niin, että mies oli juuri samaan aikaan kalareissussa Ruotsissa, joten meillä oli koirien kanssa ihan omaa lomaa. Mitään suuria suunnitelmia ei ollut, mutta ne vähätkin sitten kariutuivat, kun Nadi ja Pira päättivät ajoittaa juoksunsa ja vielä tärpit juuri lomaviikolleni. Kuinka voikaan osua! Ei sitten lähdetty Yyterin koirarannalle tai retkeilemään, sen verran hormoonihuuruista oli meno. Lisäksi itse kärsin kamalista allergiaoireista pujon kukinnan aikaan, joten vietettiin sitten suunniteltuakin rauhallisempi loma.



Kun kerrankin oli kaikki illat aikaa, buukkasin kimppatreenejä melkein jokaiselle illalle. Alkuviikko tokoiltiin ja pyöriteltiin rallyjuttuja. Liikkuritreenejä päästiin tekemään pariin kertaan, kyllä tuo teinikoira vaan nopeasti oppii liikkurin käskytykset ja ennakoinnin. Tosin muuta en odottanutkaan. Erityisesti luoksetulon kanssa on tehty nyt töitä, tarvittiin kai yksi toisto liikkuroituna kun Nila alkoi nykimään ja ennakoimaan kutsua, vaikka yksin tehdessä istuu hyvin varmasti ja rauhallisesti paikallaan. Paljon palkkaa ja ylipitkiä istumisia käskytettynä luoksetuloon, niin alkaa jo tulla lisää varmuutta. Seuraamiseen liikkuri vaikuttaa yllättävän vähän, tosin olen alusta asti hyvin valikoiden ja viiveellä toteuttanut liikkeenohjausta, jotta siitä ei tulisi Nilalle liian merkityksellistä. Rutiinia vaan näihin paljon lisää. Päästiin tekemään myös useampi paikallaolotreeni porukassa, niin tuttujen kuin vieraiden koirien kanssa. Nilalla ei aika ole ongelma, sillä alkaa olla niin paljon makoilukokemuksia 'käysiihen' käskyllä. Sen sijaan tässäkin päästään kropan hallintaan ja käskyjen erotteluun, kun vahviste historiaa on ensisijaisesti vapaamuotoisesta oleilusta ja kropan hallinta on vielä kesken, se erittäin helposti alkaa matoilemaan paikallamakuussa. Täytyy tehdä 'käysiihen' ja paikkamakuu erottelua, jotta sille muodostuu selkeä kuva kumpaa halutaan. Paikkamakuuta on nyt työstetty luopumisen kautta häiriöillä ja jopas alkaa asento parantua ja pysyä paremmin kasassa. Alut ja loputkin alkaa paranemaan myös porukassa, kun niitä on päästy tekemään.

Lomalla päästiin myös rally-tokoilemaan ihan rataa. Rallyssä ehdottomasti vaikeinta on kyllä muistaa oikeat suorituspaikat ja tavat eri kylteille, tälläkin kertaa tajusin vasta pitkän aikaa oman ratatreenin jälkeen suorittaneeni kaksi kylttiä ihan väärin. Koira kyllä osaisi, mutta ohjaaja sekoilee... Lisäksi itselleni on erittäin hankalaa edelleen se hihnan kanssa pelaaminen, varsinkin kun sen hankaluuden takia luistan hihnan kanssa treenaamisesta jatkuvasti. Se ehkä helpottuisi, jos sitä treenaisi. Muutan rallattelu on kyllä hauskaa, tehtävät on mukavan yksinkertaisia ja radat sujuvia, tuntuu oikein hyvältä tehdä ketjutus ja palkattomuustreenejä tätä kautta! Nilaa tosin ei kauheasti tunnu palkattomuus hetkauttavan, kunhan tehtävät on tuttuja ja onnistumiset merkataan kehuilla.


Lomalla tietysti myös lenkkeiltiin ja uitiin, tai tarkemmin Nila ui. Itsellani on talviturkki tiukasti päällä ollut jo monta vuotta ja Pira on omatoimisesti vähentänyt tänä kesänä uimaan menoa, koska siitä kipeytyy. En sen tosin juoksuisena olisi uida antanutkaan.

Jäljelläkin käytiin, enkä voi olla kuin tyytyväinen! Nilan kanssa on ihanan mutkatonta kokeilla erilaisia juttuja, kun sen asenne kaikkeen yhdessä tekemiseen on avoin ja positiivinen, 'jaa tämmöstä hommaa, joo miten kivaa!'. Jäljellä se vielä luontaisesti työskentelee sopivalla tahdilla ja saa toteuttaa itsenäisyyttään vastapainoksi kentällä pyörimiseen. Toinen jälki sujui siis edelleen yli odotusten, nyt se tiesi heti alusta mitä ollaan tekemässä ja lähti tasaisen varmasti heti alusta asti liikkeelle. Pituutta jäljellä oli tällä kertaa noin 400m ja keppejä jälleen kuusi. Maasto oli pääasiassa melko selkeää varvikkoa, mutta osan matkasta myös ryteikköisempää kivikkoa. Päästin Nilan taas itse nostamaan jäljen, se tarkasti pätkän takajälkeä ja lähti varmasti sitten oikeaan suuntaan. Kolme ensimmäistä keppiä nousivat hienosti, mutta kolmannen kepin jälkeen iski epävarmuus tai hukka. Nila teki tässä kuitenkin hienosti töitä, se tarkasti noin 10 metrin ympyrällä alueen, palasi jäljellä hieman taaksepäin ja yritti uudelleen, kun ei vieläkään päässyt eteenpäin tarkasti uudelleen ja vielä kerran, jolloin yhtäkkiä vaan pääsikin takaisin jäljelle ja jatkoi matkaa taas hienosti ja varmasti. Vaikea sanoa, mikä menoa tuossa kohdassa sotki, mutta niin vain pikkukoira selvitti tilanteen ja jatkoi jäljen varmasti loppuun nostaen kaikki kepit! Tehtiin pieni esineruutukaistalekin, mutta se oli aika vaikea tuulettoman ja painostavan ilman takia. Esineitä pitäisi tehdä erikseen ja niin, että tuulesta saisi edes pienen avun alkeisharjoituksiin. Innolla Nila nytkin etsi ja löysi, mutta haluaisin ensin tehdä motivaatiota helpommilla treeneillä.

Tässä piti olla hieno video viimeisen kepin nostosta, mutta jäljellä ohjaaja keskittyi enemmän koiraan kuin puhelimeen, joten videon pituus oli 2 s ja se alkoi siitä, mihin sen piti loppua sisältäen kehuja ja mustaa tämän alkuasetelman jälkeen... Siinä se nyt kuitenkin seisoo, jäljen viimeinen keppi suussa!
 Lomaviikon lopuksi tehtiin taas jotain ihan uutta osallistumalla Saarilahden Päivin rauhoittumistuokioon. En tarkalleen tiennyt mitä on tulossa, olin kuuntelemassa Päivin ja Kivimäen Riitan luentoa tuossa jokin aika sitten ja siitä innostuneena ilmoittauduin tännekin. Uteliaisuus kannattaa, tuokio oli oikein antoisa. Varsinaisesti mitään ei juuri tehty, mutta Päivin tarkkojen silmien alla sain niin ihanaa palautetta sekä Nilasta että meistä koirakkona, että vieläkin melkein itkettää edes miettiä asiaa! Päivi pyysi ennakkotietoja, joita kirjoittelin hänelle näin:

Tässä jotain taustatietoja vihdoin, toivottavasti en nyt unohda mitään oleellista.

Nila on 1v1kk bordercollie narttu, yleisolemukseltaan vilkas ja iloinen. Nila mukautuu todella taitavasti tilanteen mukaan, se kulkee kanssani töissä kehitysvammaisten asumispalveluyksikössä ollen siellä rauhallinen ja järkevä, kun taas treeneissä se aika herkästi kerää kierroksia varsinkin juoksemisesta. Se on fyysinen koira, joka rakastaa uimista, juoksemista ja ylipäänsä liikkumista. Nila on kiihkeä ja taistelutahtoinen ja toisaalta kainalossa viihtyvä, tassut kohti taivasta rennosti ottava nuori koira.

Meillä on kolme koiraa, kohta yhdeksän täyttävä kuuroutunut belgi"mummo", kuusi vuotias bortsu Pira ja Nila nuorimpana. Lauma toimii hyvin, Nila on sopivan joustava ottamatta kuitenkaan itseensä Piran niuhotuksista. Belgi Nadin kanssa ne ovat  hyvä tiimi, Nila huolehtii että vanhin pysyy porukan mukana, toimii Nadin korvina.

Nilalla on tammikuussa operoitu ocd vasemmasta olasta, minkä jälkeen se koko kevään joutui pidättelemään itseään jotta kuntoutus saatiin vietyä läpi kunnialla. Sairausloman jälkeen se reilun kuukauden olisi halunnut vain juosta, juosta ja juosta, mutta nyt tuntuu siltä osin tapahtuneen tasaantumista eikä sillä ole enää kaiken aikaa pelko, että kohta taas joutuu häkkiin/hihnaan.

Mitään varsinaisia ongelmia Nilan kanssa ei ole, mielenkiinnosta tullaan ja toivottavasti saadaan uutta ajateltavaa ja keinoja vireen hallintaan.


Näillä pohjatiedoilla saavuimme paikalle, minä toki unohtaen koiran hihnan kotiin ja turvautuen joustoliinaan, mikä onneksi autosta löytyi. Me istuttiin alas ja Päivi tarkkaili meitä. Nila tutki tilan, nuuski hetken mattoa ja kävi sitten jalkoihini makoilemaan kääntyen vielä hetken kuluttua niin, että nenä oli melkein kiinni varpaissani. Ja siinä se sitten makoili, välillä vähän asentoa vaihtaen ja välillä tarkkaillen Päivin kynää ja Päiviä ja piiskaten hännällä maata, jossain välissä se kävi kiehnäämässä Päivin ja sen jälkeen asettui meidän puoliväliin takaisin makoilemaan. Päivin mukaan Nila on harvinaisen hyvin tasapainossa, luottaa minuun ohjaajana täysin ja on täynnä rakkautta koko koira. Että tätä pitäisi nyt vaalia ja ylläpitää, ei ahnehtia eikä luoda turhaa painetta meidän väleihin. Niin helposti sanottu, toivotaan että osaan tätä neuvoa noudattaa. Päivi tuntee myös Nilan siskon Popan ja kiteytti niin loistavasti siskosten eron, ettei tottakaan: Jos Popa on professori, joka ajattelee, miettii, pohtii ja ratkaisee asiat aina aivoillaan, niin Nila on psykologi, niin täynnä rakkautta että se oikein pursuilee koirasta.

Taas sitä muistaa, kuinka tärkeää on välillä ihan vaan pysähtyä hetkeen ja olla läsnä. Olen jo kauan ollut sitä mieltä, että ihmiselle useimmiten osuu koiraksi sellainen, mitä eniten siinä tilanteessa tarvitsee. Minä todella tarvitsin Nilan nyt, tässä hetkessä ja näillä kokemuksilla. Ensimmäisenä tai edes toisena koirana en olisi varmasti osannut arvostaa sen mutkattomuutta ja onnellista elämänasennetta. Nyt osaan ja yritän nauttia jokaisesta hetkestä meidän yhteisellä matkalla! Nilan kanssa se on kyllä suurimmaksi osaksi helppoa, sen ilo ja luottamus maailmaan tarttuu helposti. Kaikeksi onneksi se on vielä yhtä innoissaan kaiken maailman harrastuspiiperryksistä kuin minäkin!

On tullut Päivillä käynnin jälkeen pohdittua suhdettani myös vanhempiin koiriini ja sitä, kuinka Nila on osaltaan helpottanut suhdettani varsinkin Piran kanssa. Vaikka minua edelleen harmittaa, ettei Piran kanssa päästy jatkamaan harrastuksia, on minun nyt helpompi nähdä, kuinka koira on hyötynyt stressittömämmästä elämästä ja kuinka se pystyy nyt paremmin säätelemään kiihtymystään. Nadin kohdalla olen kriisini kärsinyt jo niin kauan sitten, että sen erikoisen persoonan kanssa olen ollut sinut jo pitkään. Olen kuitenkin entistä paremmin nyt tiedostanut, kuinka kaikki kolme peilaavat minua hyvin tarkasti ja kuinka ne reagoivat toimintaani. Olen hyvin onnekas, että minulla on ja on ollut hyvin erilaisia koirapersoonia elämässäni opettamassa, kuinka arvokas jokainen on yksilönä ja kuinka kaikilta voi oppia ihan valtavasti, vaikkei harrastuskentillä pääsisikään loistamaan!

Mun pieni rakkauskoira 



sunnuntai 13. elokuuta 2017

Monitoimiteini

Nila on kuluneen viikon aikana käynyt paimentamassa, jäljellä, tokoillut ja treenannut koiratanssia, melkoinen monitoimikoira! Ja kaikkea se tekee yhtä suurella innolla ja halulla onnistua, nykyään useimmiten jopa muistaa ottaa minutkin mukaan.

Alkuviikosta tiistaina käytiin paimentamassa, pari edellistä yritystä kun on päättyneet melkoiseen kiihtymykseen ja "minä itse" possuiluun, joten nyt uusin keinoin kokeilemaan. Ajatuksena, ettei lampaille vaan pääse jos ei tee ihmisen kanssa yhteistyötä. Ensin Nila meinasi, että jos ei tehdä minun tavalla niin ei tehdä ollenkaan, mutta hetken kun asiaa työstettiin, se päätti sittenkin vielä kokeilla ja olikin tosi hieno! Ohjattavissa, kuulolla ja alkoi ihan itse säädellä etäisyyttä lampaisiin, olipa kivaa! Toivottavasti päästään pian uudestaan.

Keskiviikkona suunnattiin jäljelle, mikä on ollut suunnitelmissa jo pitkään, mutta toteutus on hieman venynyt. Matkalla metsään mietin, tehtiinkö me jotain järkevää jäljen osalta syksyllä ja päädyin siihen, etten muista. Päätin sitten lähteä ihan vaan suoraan kokeilemaan, saisiko Nila juonesta kiinni puhtaasti keppien kautta. Tallasin sille jäljen, jolla oli pituutta n. 140m ja jossa oli kuusi keppiä. Otin koiran autosta esittelin sille jälkikepin, piilotin sen metsätien penkalle ja palkkasin nostosta ja tästä jäljelle, toki vielä "janan" kautta eli viistosti niin, että sai itse bongata jäljen. Ja niin se vaan sen sieltä nosti! Vähän epätietoisena lähti jäljestämään, pyöri hajussa ja mietti mitä tehdä, kun sai samalla hajun ensimmäisestä kepistä ja nosti sen, mistä bileet. Hetken leikin jälkeen jatkettiin matkaa, vieläkin vähän ihmetellen mikä homma, herkästi kehuista kääntyi kohti mutta pysyi jäljellä kaiken aikaa. Tähän väliin jäi yksi keppi, mutta alkoi myös tiivistää jäljestystä ja oikein etsi seuraavan kepin ja nosti sen. Ja sitten se lähti kuin juna, jäljesti sopivan reippaasti mutta niin, että perässä oli helppo pysyä ja nosti kaikki loput kepit! Käsittämätöntä, miten nopeasti ja helposti se hoksasi idean! Nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja koittaa tehdä jälkeä säännöllisesti, on se niin mukavaa vastapainoa kentällä piiperrykselle.

Itseensä hyvin tyytyväinen koira
Viikolla toki myös tokoiltiin, työnalla nouto ja varsinkin kapulasta luopuminen, sitä on jo aika kauan työstetty ja hommaa tuntuu riittävän. Seuraaminen on tällä hetkellä melko vaihtelevaa tasoltaan, kuumentavien juttujen treenaaminen heijastuu sinne aikalailla heti, mutta pikkuhiljaa minulla alkaa olla keinoja saada neiti takaisin maanpinnalle. Nyt on tokotreenejä mukavasti sovittuna myös porukassa, joten ehkä se siitä alkaa taas tasaantua. Rallytoko juttuja on aina samalla vähän pyöritelty, lähinnä eteentuloja ja takaa sivulle kiertämistä, muut jutut alokkaassa ei rallyssä juuri eroa tokon perusteista.

Tänään sunnuntaina päästiin vielä treeniviikon kruunuksi äkkilähtönä mukaan Tamskin koiratanssipäivään, jossa kouluttajana oli Johanna Saariluoma. Hetken arvoin kun tarjous tuli, mutta onneksi lähdettiin, oli todella mielenkiintoinen ja opettavainen päivä! On todella kiinnostavaa päästä seuraamaan ihan uuden lajin koulutuksia ja oppimaan uutta, koiratanssimaailma on täysin oma juttunsa. Useammalle koirakolle rakennettiin uutta ohjelmaa, osalla viilattiin olemassa olevaa ja sitten oli pari meitä, jotka keskittyivät tekniikkaan ja perustaitoihin. Johanna piti myös hyvän luennon ohjelman rakentamisesta ja siitä, mikä on tärkeää kilpailuihin valmistautuessa ja mitä ottaa huomioon erilaisten koirien kanssa ohjelmaa treenatessa.

Nilan kanssa katsottiin perusteita ja hyvin nopeasti Johanna oli kanssani samaa mieltä, että HTM on meidän tapauksessa sekä ohjaajalle että koiralle parempi valinta aloittaa, kiihkeä, nopea ja toiminnallinen koira ei ole mikään helppo freestyle koirana, kun kierrokset nousee helposti käsky käskyltä, mukana on paljon juoksemista ja liikevaihtoja, joissa koiralla on mahdollisuus sooloilla. Eli katsellaan sitä FS puolta sitten kymmenen vuotiaana... HTM on koiralle yksiselitteisempää ja toimintoja on vähemmän, mutta niiden tulee olla laadukkaita ja tasaisia. Nilan kanssa pitäisi nyt tosissaan ottaa treeniin oikean puolen seuruu, niin meillä olisi se kolme positiota,  mitkä alokasluokkaan riittävät. Monen erilaisen position sijaan kannattaa Johannan mukaan alokasluokassa panostaa laadukkaiden positioiden monipuolisiin suuntiin. Suunnat siis eteen, taakse, paikalla ympäri (pivot) ja sivusuuntaan, lisäksi erilaisia käännöksiä ja tempoja liikkua.

Meille työnalle myös sivuttaiset liikkeet ja samalla kropan hallintaa, Nilalla on kyllä käsitys jokaisesta jalasta,  mutta selkäranka ja sitä myötä kokonaisuus on vielä hukassa, se menee mutkalle ja vemppuu miten sattuu. Tähän hahmottamiseen saatiin hyvänä vinkkinä opetella peruuttamaan pujotellen, eli koira peruuttaa (vapaasti ohjaajan edessä) ja se ohjataan takaperin pujottelemaan esimerkiksi törppöjä. Tässä takapää johtaa liikettä, joten se on pakko hallita osana kokonaisuutta. Menee meillä ehdottomasti treeniin, ei ollut helppoa kun tänään kokeiltiin! Lisäksi treenilistalle lisätään siellä jo pitkään roikkuneet pyörähdykset itsensä ympäri sekä ohjaajan kiertäminen, kaikkia on jossain kohtaa vähän aloitettu ja sitten ne on jääneet muiden juttujen jalkoihin. Näistä saa muokattua vaikka minkälaisia positiosta toiseen vaihtoja, lisäksi pyörähdykset tarvitaan rallyssakin.

Opiskelija, muistiinpanot ja kaikki!
Kaikkiaan huippu viikko, monipuolisesti tekemistä ja paljon uutta ajateltavaa ja treenattavaa! Ensi viikko minulla on lomaa, toivottavasti ehditään vielä paljon lisää.

maanantai 7. elokuuta 2017

Hyvin kuuluu!

Nimittäin kun on riittävän isot kuuloelimet!




Viralliset 1v studiokuvat, jotka otettu vain 1kk myöhässä, eli Nila 1v1kk ja juuri sopivat korvat 💗

torstai 3. elokuuta 2017

Päiväretki Pukalaan

Olen jo pitkään suunnitellut useampaakin päiväretkeä lähiseuduille, mutta työt, kurjat säät ja mun useimmiten viikolle osuville vapaille seuran saaminen on ollut hankalaa. Nyt vihdoin kävi tuuri ja osui vähäsateiseksi ennustettu vapaapäivä niin, että sain vielä seuraakin mukaan! Aamulla liikkeelle klo 8, autoon kolme ihmistä ja neljä koiraa ja matkaan kohti Orivedellä sijaitsevaa Pukalan virkistysmetsää. Perillä liikkeelle päästiin ennen kymmentä mukavassa auringonpaisteessa.


Alueella on monta eri reittivaihtoehtoa, me kiersimme kaksi rengasreittiä, joiden yhteispituudeksi tuli noin 14km. Ajoimme auton Roninmaan parkkipaikalle, mistä lähdimme eteläisen rengasreitin rantaa kohti pohjoista. Alkumatka mukaili rantoja ja oli paikoin melko mäkistä ja märän sään ansiosta liukasta. Kiipeilyä riitti, maisemat olivat hienot ja korkealta näki kauas!

Koirista Nilalla oli vetovaljaat ja joustoliina, Nadilla valjaat ja tavallinen hihna ja Piralla panta ja hihna, se kun ei koskaan vedä. Itselläni vetovyö lantiolla, mihin sain hyvin kaikki hihnat kiinni ja kädet vapaaksi, mikä oli todella tarpeen paikoitellen.

Ihan ei kännykän kuvat tee maisemille oikeutta, mutta korkealla käytiin! Korkeuseroa n 300 metriä koko reitillä

Lähtöpaikka näkyy eteläisen rengasreitin keskellä, siitä lähdettiin alas laavulle ja siitä reittiä pitkin aina valkeajärven laavulle asti, sieltä toista laitaa takaisin lähtöpisteeseen.

Nadi oli jo puolivälissä matkaa sitä mieltä, että ikälisinä tarvis päikkärit! Hyvin se kuitenkin lopulta jaksoi, ihan lopussa piti vähän kannustaa.

Nilan mielestä upeat, puhtaat, lumpeita täynnä olleet järvet oli ehdottomasti tehty uitaviksi! Tauoilla, kun muut lepäsivät, se ui. Kun lähestyttiin uutta järveä, se oli sitä mieltä että jee, uimaan. Pikkusen piti menoa rajoittaa, että riitti energia loppuun asti. Nila oli tosiaan vetovaljaissa ja joustoliinassa ja veti suurimman osan reitistä! Sai vapaasti valita vetääkö vai ei, mutta jotenkin sen valinta ei yllättänyt.

Piraa meinasi loppumatkasta alkaa hihnassaolo ärsyttää, se laahusti perässä ja töksäytteli polulle. Loppumatkan jyrkissä laskuissa päästin koirat irti, kun omat voimat ei enää riittäneet sekä laskeutumiseen että koirien himmailuun, niin johan alkoi Piraakin taas kiinnostaa. Yllättävän pitkään se kyllä jaksoi hihnailla, se kun ei kuulu koskaan neidin mieluisimpiin asioihin.

Sää suosi melkein koko päivän, yksi isompi sadekuuro saatiin niskaan ja toinen osui sopivasti laavulla olo hetkeen, eikä näin ollen haitannut. Taisi sää myös sopivasti karkottaa muut kulkijat, törmättiin ainoastaan heti lähtiessä yhteen leiriytyneeseen porukkaan ja yksi kolmen hengen ryhmä tuli vastaan, muuten ei nähty ketään. Luetun perusteella ajoittain reiteillä on jopa ruuhkaa, joten meille osui juuri sopiva päivä.

Reitin laavut olivat siistejä ja hyvin varusteltuja, hieman kulku-uralta sivussa upeissa maisemissa.

Nila ei ollenkaan ymmärtänyt, miksei kaikkia taukoja voinut vaan uida.

Oikein mukava päivä kaiken kaikkiaan, miinuksena paikoitellen todella rikkinäiset pitkospuut, jotka vielä sateiden takia olivat järkyttävän liukkaat, joten aina kun mahdollista kuljimme pitkosten vieressä. Samoin sillat olivat aika kiikkerän oloisia, osa selvästi jo lahoamassa. Kuitenkin kaikki ihan kuljettavissa, joten isompaa ongelmaa ei näistä seurannut. Seuraavalle retkelle täytyy hommata Nilalle pidempi joustoliina, niin saa Nadille tuon lyhyen ja mahdutaan poluille paremmin. Muuten oli oikein toimiva systeemi pitää koirat vetovyössä, ihan parissa paikassa oli kaikkien turvallisuuden takia päästettävä ne hetkeksi vapaaksi, mutta sekään ei näin rauhallisena päivänä haitannut. Haavereittakin selvittiin, mitä nyt Nadi tippui kertaalleen suohon eikä meinannut päästä ylös ja toisen kerran kalliolta järveen, mutta eipä tarvinut sitä pestä suokylvyn jäljiltä. Niin ja seuraavalla kerralla tarvii kyllä varautua parilla suklaapatukalla, jotka voi syödä kävellessä! Nyt meinasi nälkä päästä vähän liian isoksi, kun olimme päättäneet syödä matkan puolivälissä, mikä ajallisesti menikin aika pitkälle, kun alkumatka oli maastoltaan vaativampaa. Nyt vaan seuraavaa reissua suunnittelemaan!