Monitoimiteini

Nila on kuluneen viikon aikana käynyt paimentamassa, jäljellä, tokoillut ja treenannut koiratanssia, melkoinen monitoimikoira! Ja kaikkea se tekee yhtä suurella innolla ja halulla onnistua, nykyään useimmiten jopa muistaa ottaa minutkin mukaan.

Alkuviikosta tiistaina käytiin paimentamassa, pari edellistä yritystä kun on päättyneet melkoiseen kiihtymykseen ja "minä itse" possuiluun, joten nyt uusin keinoin kokeilemaan. Ajatuksena, ettei lampaille vaan pääse jos ei tee ihmisen kanssa yhteistyötä. Ensin Nila meinasi, että jos ei tehdä minun tavalla niin ei tehdä ollenkaan, mutta hetken kun asiaa työstettiin, se päätti sittenkin vielä kokeilla ja olikin tosi hieno! Ohjattavissa, kuulolla ja alkoi ihan itse säädellä etäisyyttä lampaisiin, olipa kivaa! Toivottavasti päästään pian uudestaan.

Keskiviikkona suunnattiin jäljelle, mikä on ollut suunnitelmissa jo pitkään, mutta toteutus on hieman venynyt. Matkalla metsään mietin, tehtiinkö me jotain järkevää jäljen osalta syksyllä ja päädyin siihen, etten muista. Päätin sitten lähteä ihan vaan suoraan kokeilemaan, saisiko Nila juonesta kiinni puhtaasti keppien kautta. Tallasin sille jäljen, jolla oli pituutta n. 140m ja jossa oli kuusi keppiä. Otin koiran autosta esittelin sille jälkikepin, piilotin sen metsätien penkalle ja palkkasin nostosta ja tästä jäljelle, toki vielä "janan" kautta eli viistosti niin, että sai itse bongata jäljen. Ja niin se vaan sen sieltä nosti! Vähän epätietoisena lähti jäljestämään, pyöri hajussa ja mietti mitä tehdä, kun sai samalla hajun ensimmäisestä kepistä ja nosti sen, mistä bileet. Hetken leikin jälkeen jatkettiin matkaa, vieläkin vähän ihmetellen mikä homma, herkästi kehuista kääntyi kohti mutta pysyi jäljellä kaiken aikaa. Tähän väliin jäi yksi keppi, mutta alkoi myös tiivistää jäljestystä ja oikein etsi seuraavan kepin ja nosti sen. Ja sitten se lähti kuin juna, jäljesti sopivan reippaasti mutta niin, että perässä oli helppo pysyä ja nosti kaikki loput kepit! Käsittämätöntä, miten nopeasti ja helposti se hoksasi idean! Nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja koittaa tehdä jälkeä säännöllisesti, on se niin mukavaa vastapainoa kentällä piiperrykselle.

Itseensä hyvin tyytyväinen koira

Viikolla toki myös tokoiltiin, työnalla nouto ja varsinkin kapulasta luopuminen, sitä on jo aika kauan työstetty ja hommaa tuntuu riittävän. Seuraaminen on tällä hetkellä melko vaihtelevaa tasoltaan, kuumentavien juttujen treenaaminen heijastuu sinne aikalailla heti, mutta pikkuhiljaa minulla alkaa olla keinoja saada neiti takaisin maanpinnalle. Nyt on tokotreenejä mukavasti sovittuna myös porukassa, joten ehkä se siitä alkaa taas tasaantua. Rallytoko juttuja on aina samalla vähän pyöritelty, lähinnä eteentuloja ja takaa sivulle kiertämistä, muut jutut alokkaassa ei rallyssä juuri eroa tokon perusteista.

Tänään sunnuntaina päästiin vielä treeniviikon kruunuksi äkkilähtönä mukaan Tamskin koiratanssipäivään, jossa kouluttajana oli Johanna Saariluoma. Hetken arvoin kun tarjous tuli, mutta onneksi lähdettiin, oli todella mielenkiintoinen ja opettavainen päivä! On todella kiinnostavaa päästä seuraamaan ihan uuden lajin koulutuksia ja oppimaan uutta, koiratanssimaailma on täysin oma juttunsa. Useammalle koirakolle rakennettiin uutta ohjelmaa, osalla viilattiin olemassa olevaa ja sitten oli pari meitä, jotka keskittyivät tekniikkaan ja perustaitoihin. Johanna piti myös hyvän luennon ohjelman rakentamisesta ja siitä, mikä on tärkeää kilpailuihin valmistautuessa ja mitä ottaa huomioon erilaisten koirien kanssa ohjelmaa treenatessa.

Nilan kanssa katsottiin perusteita ja hyvin nopeasti Johanna oli kanssani samaa mieltä, että HTM on meidän tapauksessa sekä ohjaajalle että koiralle parempi valinta aloittaa, kiihkeä, nopea ja toiminnallinen koira ei ole mikään helppo freestyle koirana, kun kierrokset nousee helposti käsky käskyltä, mukana on paljon juoksemista ja liikevaihtoja, joissa koiralla on mahdollisuus sooloilla. Eli katsellaan sitä FS puolta sitten kymmenen vuotiaana... HTM on koiralle yksiselitteisempää ja toimintoja on vähemmän, mutta niiden tulee olla laadukkaita ja tasaisia. Nilan kanssa pitäisi nyt tosissaan ottaa treeniin oikean puolen seuruu, niin meillä olisi se kolme positiota,  mitkä alokasluokkaan riittävät. Monen erilaisen position sijaan kannattaa Johannan mukaan alokasluokassa panostaa laadukkaiden positioiden monipuolisiin suuntiin. Suunnat siis eteen, taakse, paikalla ympäri (pivot) ja sivusuuntaan, lisäksi erilaisia käännöksiä ja tempoja liikkua.

Meille työnalle myös sivuttaiset liikkeet ja samalla kropan hallintaa, Nilalla on kyllä käsitys jokaisesta jalasta,  mutta selkäranka ja sitä myötä kokonaisuus on vielä hukassa, se menee mutkalle ja vemppuu miten sattuu. Tähän hahmottamiseen saatiin hyvänä vinkkinä opetella peruuttamaan pujotellen, eli koira peruuttaa (vapaasti ohjaajan edessä) ja se ohjataan takaperin pujottelemaan esimerkiksi törppöjä. Tässä takapää johtaa liikettä, joten se on pakko hallita osana kokonaisuutta. Menee meillä ehdottomasti treeniin, ei ollut helppoa kun tänään kokeiltiin! Lisäksi treenilistalle lisätään siellä jo pitkään roikkuneet pyörähdykset itsensä ympäri sekä ohjaajan kiertäminen, kaikkia on jossain kohtaa vähän aloitettu ja sitten ne on jääneet muiden juttujen jalkoihin. Näistä saa muokattua vaikka minkälaisia positiosta toiseen vaihtoja, lisäksi pyörähdykset tarvitaan rallyssakin.

Opiskelija, muistiinpanot ja kaikki!

Kaikkiaan huippu viikko, monipuolisesti tekemistä ja paljon uutta ajateltavaa ja treenattavaa! Ensi viikko minulla on lomaa, toivottavasti ehditään vielä paljon lisää.