Päiväretki Pukalaan

Olen jo pitkään suunnitellut useampaakin päiväretkeä lähiseuduille, mutta työt, kurjat säät ja mun useimmiten viikolle osuville vapaille seuran saaminen on ollut hankalaa. Nyt vihdoin kävi tuuri ja osui vähäsateiseksi ennustettu vapaapäivä niin, että sain vielä seuraakin mukaan! Aamulla liikkeelle klo 8, autoon kolme ihmistä ja neljä koiraa ja matkaan kohti Orivedellä sijaitsevaa Pukalan virkistysmetsää. Perillä liikkeelle päästiin ennen kymmentä mukavassa auringonpaisteessa.

Alueella on monta eri reittivaihtoehtoa, me kiersimme kaksi rengasreittiä, joiden yhteispituudeksi tuli noin 14km. Ajoimme auton Roninmaan parkkipaikalle, mistä lähdimme eteläisen rengasreitin rantaa kohti pohjoista. Alkumatka mukaili rantoja ja oli paikoin melko mäkistä ja märän sään ansiosta liukasta. Kiipeilyä riitti, maisemat olivat hienot ja korkealta näki kauas!

Koirista Nilalla oli vetovaljaat ja joustoliina, Nadilla valjaat ja tavallinen hihna ja Piralla panta ja hihna, se kun ei koskaan vedä. Itselläni vetovyö lantiolla, mihin sain hyvin kaikki hihnat kiinni ja kädet vapaaksi, mikä oli todella tarpeen paikoitellen.

Ihan ei kännykän kuvat tee maisemille oikeutta, mutta korkealla käytiin! Korkeuseroa n 300 metriä koko reitillä

Lähtöpaikka näkyy eteläisen rengasreitin keskellä, siitä lähdettiin alas laavulle ja siitä reittiä pitkin aina valkeajärven laavulle asti, sieltä toista laitaa takaisin lähtöpisteeseen.

Nadi oli jo puolivälissä matkaa sitä mieltä, että ikälisinä tarvis päikkärit! Hyvin se kuitenkin lopulta jaksoi, ihan lopussa piti vähän kannustaa.

Nilan mielestä upeat, puhtaat, lumpeita täynnä olleet järvet oli ehdottomasti tehty uitaviksi! Tauoilla, kun muut lepäsivät, se ui. Kun lähestyttiin uutta järveä, se oli sitä mieltä että jee, uimaan. Pikkusen piti menoa rajoittaa, että riitti energia loppuun asti. Nila oli tosiaan vetovaljaissa ja joustoliinassa ja veti suurimman osan reitistä! Sai vapaasti valita vetääkö vai ei, mutta jotenkin sen valinta ei yllättänyt.

Piraa meinasi loppumatkasta alkaa hihnassaolo ärsyttää, se laahusti perässä ja töksäytteli polulle. Loppumatkan jyrkissä laskuissa päästin koirat irti, kun omat voimat ei enää riittäneet sekä laskeutumiseen että koirien himmailuun, niin johan alkoi Piraakin taas kiinnostaa. Yllättävän pitkään se kyllä jaksoi hihnailla, se kun ei kuulu koskaan neidin mieluisimpiin asioihin.

Sää suosi melkein koko päivän, yksi isompi sadekuuro saatiin niskaan ja toinen osui sopivasti laavulla olo hetkeen, eikä näin ollen haitannut. Taisi sää myös sopivasti karkottaa muut kulkijat, törmättiin ainoastaan heti lähtiessä yhteen leiriytyneeseen porukkaan ja yksi kolmen hengen ryhmä tuli vastaan, muuten ei nähty ketään. Luetun perusteella ajoittain reiteillä on jopa ruuhkaa, joten meille osui juuri sopiva päivä.

Reitin laavut olivat siistejä ja hyvin varusteltuja, hieman kulku-uralta sivussa upeissa maisemissa.

Nila ei ollenkaan ymmärtänyt, miksei kaikkia taukoja voinut vaan uida.

Oikein mukava päivä kaiken kaikkiaan, miinuksena paikoitellen todella rikkinäiset pitkospuut, jotka vielä sateiden takia olivat järkyttävän liukkaat, joten aina kun mahdollista kuljimme pitkosten vieressä. Samoin sillat olivat aika kiikkerän oloisia, osa selvästi jo lahoamassa. Kuitenkin kaikki ihan kuljettavissa, joten isompaa ongelmaa ei näistä seurannut. Seuraavalle retkelle täytyy hommata Nilalle pidempi joustoliina, niin saa Nadille tuon lyhyen ja mahdutaan poluille paremmin. Muuten oli oikein toimiva systeemi pitää koirat vetovyössä, ihan parissa paikassa oli kaikkien turvallisuuden takia päästettävä ne hetkeksi vapaaksi, mutta sekään ei näin rauhallisena päivänä haitannut. Haavereittakin selvittiin, mitä nyt Nadi tippui kertaalleen suohon eikä meinannut päästä ylös ja toisen kerran kalliolta järveen, mutta eipä tarvinut sitä pestä suokylvyn jäljiltä. Niin ja seuraavalla kerralla tarvii kyllä varautua parilla suklaapatukalla, jotka voi syödä kävellessä! Nyt meinasi nälkä päästä vähän liian isoksi, kun olimme päättäneet syödä matkan puolivälissä, mikä ajallisesti menikin aika pitkälle, kun alkumatka oli maastoltaan vaativampaa. Nyt vaan seuraavaa reissua suunnittelemaan!