Lomatunnelmia ja tasapainoa

Olen ollut hyvin ahkera vaihtamaan työpaikkaa tässä viimeisen parin vuoden aikana, joten tälle kesälle ei lomapäiviä kertynyt kuin 8, joista vielä pari piti säästää syksymmälle Onnidog reissua varten. Viikko jäi kuitenkin nyt elokuussa vietettäväksi ja vaikka kuinka tykkään työstäni, tuli tämä hengähdystauko tarpeeseen! Sattui vielä niin, että mies oli juuri samaan aikaan kalareissussa Ruotsissa, joten meillä oli koirien kanssa ihan omaa lomaa. Mitään suuria suunnitelmia ei ollut, mutta ne vähätkin sitten kariutuivat, kun Nadi ja Pira päättivät ajoittaa juoksunsa ja vielä tärpit juuri lomaviikolleni. Kuinka voikaan osua! Ei sitten lähdetty Yyterin koirarannalle tai retkeilemään, sen verran hormoonihuuruista oli meno. Lisäksi itse kärsin kamalista allergiaoireista pujon kukinnan aikaan, joten vietettiin sitten suunniteltuakin rauhallisempi loma.

Kun kerrankin oli kaikki illat aikaa, buukkasin kimppatreenejä melkein jokaiselle illalle. Alkuviikko tokoiltiin ja pyöriteltiin rallyjuttuja. Liikkuritreenejä päästiin tekemään pariin kertaan, kyllä tuo teinikoira vaan nopeasti oppii liikkurin käskytykset ja ennakoinnin. Tosin muuta en odottanutkaan. Erityisesti luoksetulon kanssa on tehty nyt töitä, tarvittiin kai yksi toisto liikkuroituna kun Nila alkoi nykimään ja ennakoimaan kutsua, vaikka yksin tehdessä istuu hyvin varmasti ja rauhallisesti paikallaan. Paljon palkkaa ja ylipitkiä istumisia käskytettynä luoksetuloon, niin alkaa jo tulla lisää varmuutta. Seuraamiseen liikkuri vaikuttaa yllättävän vähän, tosin olen alusta asti hyvin valikoiden ja viiveellä toteuttanut liikkeenohjausta, jotta siitä ei tulisi Nilalle liian merkityksellistä. Rutiinia vaan näihin paljon lisää. Päästiin tekemään myös useampi paikallaolotreeni porukassa, niin tuttujen kuin vieraiden koirien kanssa. Nilalla ei aika ole ongelma, sillä alkaa olla niin paljon makoilukokemuksia 'käysiihen' käskyllä. Sen sijaan tässäkin päästään kropan hallintaan ja käskyjen erotteluun, kun vahviste historiaa on ensisijaisesti vapaamuotoisesta oleilusta ja kropan hallinta on vielä kesken, se erittäin helposti alkaa matoilemaan paikallamakuussa. Täytyy tehdä 'käysiihen' ja paikkamakuu erottelua, jotta sille muodostuu selkeä kuva kumpaa halutaan. Paikkamakuuta on nyt työstetty luopumisen kautta häiriöillä ja jopas alkaa asento parantua ja pysyä paremmin kasassa. Alut ja loputkin alkaa paranemaan myös porukassa, kun niitä on päästy tekemään.

Lomalla päästiin myös rally-tokoilemaan ihan rataa. Rallyssä ehdottomasti vaikeinta on kyllä muistaa oikeat suorituspaikat ja tavat eri kylteille, tälläkin kertaa tajusin vasta pitkän aikaa oman ratatreenin jälkeen suorittaneeni kaksi kylttiä ihan väärin. Koira kyllä osaisi, mutta ohjaaja sekoilee... Lisäksi itselleni on erittäin hankalaa edelleen se hihnan kanssa pelaaminen, varsinkin kun sen hankaluuden takia luistan hihnan kanssa treenaamisesta jatkuvasti. Se ehkä helpottuisi, jos sitä treenaisi. Muutan rallattelu on kyllä hauskaa, tehtävät on mukavan yksinkertaisia ja radat sujuvia, tuntuu oikein hyvältä tehdä ketjutus ja palkattomuustreenejä tätä kautta! Nilaa tosin ei kauheasti tunnu palkattomuus hetkauttavan, kunhan tehtävät on tuttuja ja onnistumiset merkataan kehuilla.

Lomalla tietysti myös lenkkeiltiin ja uitiin, tai tarkemmin Nila ui. Itsellani on talviturkki tiukasti päällä ollut jo monta vuotta ja Pira on omatoimisesti vähentänyt tänä kesänä uimaan menoa, koska siitä kipeytyy. En sen tosin juoksuisena olisi uida antanutkaan.

Jäljelläkin käytiin, enkä voi olla kuin tyytyväinen! Nilan kanssa on ihanan mutkatonta kokeilla erilaisia juttuja, kun sen asenne kaikkeen yhdessä tekemiseen on avoin ja positiivinen, 'jaa tämmöstä hommaa, joo miten kivaa!'. Jäljellä se vielä luontaisesti työskentelee sopivalla tahdilla ja saa toteuttaa itsenäisyyttään vastapainoksi kentällä pyörimiseen. Toinen jälki sujui siis edelleen yli odotusten, nyt se tiesi heti alusta mitä ollaan tekemässä ja lähti tasaisen varmasti heti alusta asti liikkeelle. Pituutta jäljellä oli tällä kertaa noin 400m ja keppejä jälleen kuusi. Maasto oli pääasiassa melko selkeää varvikkoa, mutta osan matkasta myös ryteikköisempää kivikkoa. Päästin Nilan taas itse nostamaan jäljen, se tarkasti pätkän takajälkeä ja lähti varmasti sitten oikeaan suuntaan. Kolme ensimmäistä keppiä nousivat hienosti, mutta kolmannen kepin jälkeen iski epävarmuus tai hukka. Nila teki tässä kuitenkin hienosti töitä, se tarkasti noin 10 metrin ympyrällä alueen, palasi jäljellä hieman taaksepäin ja yritti uudelleen, kun ei vieläkään päässyt eteenpäin tarkasti uudelleen ja vielä kerran, jolloin yhtäkkiä vaan pääsikin takaisin jäljelle ja jatkoi matkaa taas hienosti ja varmasti. Vaikea sanoa, mikä menoa tuossa kohdassa sotki, mutta niin vain pikkukoira selvitti tilanteen ja jatkoi jäljen varmasti loppuun nostaen kaikki kepit! Tehtiin pieni esineruutukaistalekin, mutta se oli aika vaikea tuulettoman ja painostavan ilman takia. Esineitä pitäisi tehdä erikseen ja niin, että tuulesta saisi edes pienen avun alkeisharjoituksiin. Innolla Nila nytkin etsi ja löysi, mutta haluaisin ensin tehdä motivaatiota helpommilla treeneillä.

Tässä piti olla hieno video viimeisen kepin nostosta, mutta jäljellä ohjaaja keskittyi enemmän koiraan kuin puhelimeen, joten videon pituus oli 2 s ja se alkoi siitä, mihin sen piti loppua sisältäen kehuja ja mustaa tämän alkuasetelman jälkeen... Siinä se nyt kuitenkin seisoo, jäljen viimeinen keppi suussa!

 Lomaviikon lopuksi tehtiin taas jotain ihan uutta osallistumalla Saarilahden Päivin rauhoittumistuokioon. En tarkalleen tiennyt mitä on tulossa, olin kuuntelemassa Päivin ja Kivimäen Riitan luentoa tuossa jokin aika sitten ja siitä innostuneena ilmoittauduin tännekin. Uteliaisuus kannattaa, tuokio oli oikein antoisa. Varsinaisesti mitään ei juuri tehty, mutta Päivin tarkkojen silmien alla sain niin ihanaa palautetta sekä Nilasta että meistä koirakkona, että vieläkin melkein itkettää edes miettiä asiaa! Päivi pyysi ennakkotietoja, joita kirjoittelin hänelle näin:

Tässä jotain taustatietoja vihdoin, toivottavasti en nyt unohda mitään oleellista.

Nila on 1v1kk bordercollie narttu, yleisolemukseltaan vilkas ja iloinen. Nila mukautuu todella taitavasti tilanteen mukaan, se kulkee kanssani töissä kehitysvammaisten asumispalveluyksikössä ollen siellä rauhallinen ja järkevä, kun taas treeneissä se aika herkästi kerää kierroksia varsinkin juoksemisesta. Se on fyysinen koira, joka rakastaa uimista, juoksemista ja ylipäänsä liikkumista. Nila on kiihkeä ja taistelutahtoinen ja toisaalta kainalossa viihtyvä, tassut kohti taivasta rennosti ottava nuori koira.

Meillä on kolme koiraa, kohta yhdeksän täyttävä kuuroutunut belgi"mummo", kuusi vuotias bortsu Pira ja Nila nuorimpana. Lauma toimii hyvin, Nila on sopivan joustava ottamatta kuitenkaan itseensä Piran niuhotuksista. Belgi Nadin kanssa ne ovat  hyvä tiimi, Nila huolehtii että vanhin pysyy porukan mukana, toimii Nadin korvina.

Nilalla on tammikuussa operoitu ocd vasemmasta olasta, minkä jälkeen se koko kevään joutui pidättelemään itseään jotta kuntoutus saatiin vietyä läpi kunnialla. Sairausloman jälkeen se reilun kuukauden olisi halunnut vain juosta, juosta ja juosta, mutta nyt tuntuu siltä osin tapahtuneen tasaantumista eikä sillä ole enää kaiken aikaa pelko, että kohta taas joutuu häkkiin/hihnaan.

Mitään varsinaisia ongelmia Nilan kanssa ei ole, mielenkiinnosta tullaan ja toivottavasti saadaan uutta ajateltavaa ja keinoja vireen hallintaan.

Näillä pohjatiedoilla saavuimme paikalle, minä toki unohtaen koiran hihnan kotiin ja turvautuen joustoliinaan, mikä onneksi autosta löytyi. Me istuttiin alas ja Päivi tarkkaili meitä. Nila tutki tilan, nuuski hetken mattoa ja kävi sitten jalkoihini makoilemaan kääntyen vielä hetken kuluttua niin, että nenä oli melkein kiinni varpaissani. Ja siinä se sitten makoili, välillä vähän asentoa vaihtaen ja välillä tarkkaillen Päivin kynää ja Päiviä ja piiskaten hännällä maata, jossain välissä se kävi kiehnäämässä Päivin ja sen jälkeen asettui meidän puoliväliin takaisin makoilemaan. Päivin mukaan Nila on harvinaisen hyvin tasapainossa, luottaa minuun ohjaajana täysin ja on täynnä rakkautta koko koira. Että tätä pitäisi nyt vaalia ja ylläpitää, ei ahnehtia eikä luoda turhaa painetta meidän väleihin. Niin helposti sanottu, toivotaan että osaan tätä neuvoa noudattaa. Päivi tuntee myös Nilan siskon Popan ja kiteytti niin loistavasti siskosten eron, ettei tottakaan: Jos Popa on professori, joka ajattelee, miettii, pohtii ja ratkaisee asiat aina aivoillaan, niin Nila on psykologi, niin täynnä rakkautta että se oikein pursuilee koirasta.

Taas sitä muistaa, kuinka tärkeää on välillä ihan vaan pysähtyä hetkeen ja olla läsnä. Olen jo kauan ollut sitä mieltä, että ihmiselle useimmiten osuu koiraksi sellainen, mitä eniten siinä tilanteessa tarvitsee. Minä todella tarvitsin Nilan nyt, tässä hetkessä ja näillä kokemuksilla. Ensimmäisenä tai edes toisena koirana en olisi varmasti osannut arvostaa sen mutkattomuutta ja onnellista elämänasennetta. Nyt osaan ja yritän nauttia jokaisesta hetkestä meidän yhteisellä matkalla! Nilan kanssa se on kyllä suurimmaksi osaksi helppoa, sen ilo ja luottamus maailmaan tarttuu helposti. Kaikeksi onneksi se on vielä yhtä innoissaan kaiken maailman harrastuspiiperryksistä kuin minäkin!

On tullut Päivillä käynnin jälkeen pohdittua suhdettani myös vanhempiin koiriini ja sitä, kuinka Nila on osaltaan helpottanut suhdettani varsinkin Piran kanssa. Vaikka minua edelleen harmittaa, ettei Piran kanssa päästy jatkamaan harrastuksia, on minun nyt helpompi nähdä, kuinka koira on hyötynyt stressittömämmästä elämästä ja kuinka se pystyy nyt paremmin säätelemään kiihtymystään. Nadin kohdalla olen kriisini kärsinyt jo niin kauan sitten, että sen erikoisen persoonan kanssa olen ollut sinut jo pitkään. Olen kuitenkin entistä paremmin nyt tiedostanut, kuinka kaikki kolme peilaavat minua hyvin tarkasti ja kuinka ne reagoivat toimintaani. Olen hyvin onnekas, että minulla on ja on ollut hyvin erilaisia koirapersoonia elämässäni opettamassa, kuinka arvokas jokainen on yksilönä ja kuinka kaikilta voi oppia ihan valtavasti, vaikkei harrastuskentillä pääsisikään loistamaan!

Mun pieni rakkauskoira