Vuoden 2017 päätteeksi ehdittiin vielä korkata kokonaan uusi laji niin minulle ohjaajana kuin sitä myöden Nilallekin, kun saatiin sopivasti vapaapäivälle kisapaikka koiratanssikisoihin Akaaseen.
Valmistautuminen ei ehkä mennyt ihan niin kuin olisi viisasta, kisapaikkaa yrittäessä ei ohjelmasta tai musiikista ollut vielä oikein mitään hajua. Kun kisapaikka sitten irtosi, jäi ihan kokonaiset neljä viikkoa aikaa tehdä, opetella ja vielä treenata koreografia. Ohjelman raakaversio valmistui 14.12 ja sen jälkeen muutin sitä jokaisella treenikerralla ja lopuksi vielä Nila vähän teki omia ratkaisuja itse kisasuorituksessa.
Tanssit tanssittiin Akaan Viialan tanssisalilla, tuomareina Katja Tamminen, Mari Väänänen ja Susanna Ekblom ja lajina meillä Heelwork to music eli HTM.
Tuomareiden pisteet olivat kaikilla välillä 162-166, keskiarvoiksi tekniikasta 83 ja taiteellisuudesta 81, yhteensä 164 pistettä ja kunniamaininta! Näin ollen meillä on nyt oikeus joko siirtyä avoimeen luokkaan tai jatkaa vielä alokkaassa ja siirtyä vasta viimeistään kolmannen KM:n jälkeen. Katsotaan mihin päädytään, mitään varsinaisia suunnitelmia ei vielä ole. Tällä suorituksella myös sijoituttiin seitsemän koiran luokassa sijalle 3.
Jokainen tuomari oli kirjoittanut aika pitkästi palautetta, pääasiassa oikein positiivista. Seuraaminen oli pääasiassa hyvää, mutta pari pomppimista ja kuumuminen ja tästä johtuva tökkiminen ja hetkittäinen painaminen vaikuttivat kokonaisuuteen. Lisää treeniä ja tasaisuutta siis, tämä oli kyllä varsin hyvin selvillä jo valmiiksi. Kokonaisuutena olen kyllä oikein tyytyväinen, vaikka pari kämmiä mukaan mahtui, Nila oli hiljaa ja keskittynyt, piti hyvin kontaktia ja ennakoi vain vähän.
Seuraavaan koreografiaan voisi myös paneutua vähän enemmän ja vaikka hyödyntää siihen apuja kokeneemmilta. Ensin taidetaan kuitenkin keskittyä parin uuden position opiskeluun ja kautta linjan sen laadun ja tasaisuuden tavoitteluun! Kiva uusi kokemus, varmasti taas sopivassa välissä kasaillaan uutta ohjelmaa ja kokeillaan uudelleen.
lauantai 30. joulukuuta 2017
keskiviikko 27. joulukuuta 2017
Mennyttä ja tulevaa
Vuoden vaihde lähenee, joten voisi olla aika käydä läpi mennyttä vuotta ja hieman suunnitella tulevaa.
Nila
Vuosi sitten olen ehtinyt juuri tehdä suunnitelmat keväälle ja jotain pieniä tavoitteitakin asettaa, varovaisina tavoitteina on ollut rallyn ja tokon korkkaus vuoden aikana sekä agilityn pohjataitojen luominen. Hyvä, kun olen nämä ehtinyt muistiin kirjoittaa, kun kaikki suunnitelmat meni uusiksi ja päädyttiin aktiivisen treenikevään sijaan leikkauspöydälle. Kaikeksi onneksi sekä leikkaus että kuntoutus sujui ilman suurempia ongelmia ja loppukeväästä päästiin takaisin normaalimpaan elämään treeneineen ja kunnollisine lenkkeineen. Treenit lähtivät käyntiin hyvin ja edistys on ollut todella nopeaa, aika usein sitä itsekin meinaa unohtaa kuinka lyhyen aikaa varsinaisesti mitään lajitreeniä on tehty, kun touko/kesäkuussa vasta on täysin vapauduttu liikuntarajoitteista. Vaikka tammikuussa ocd-diagnoosi tuntui lähes maailmanlopulta ja olin varma, että jotain menee vikaan, ei se tällä hetkellä juurikaan vaikuta arkeemme. Toki, agilityhaaveet olen toistaiseksi haudannut ja olen pyrkinyt huolehtimaan Nilan kropasta kokonaisvaltaisesti mahdollisimman hyvin, jottei olkanivel rasitu ylimääräistä tai aiheuta kompensaationa jotain muuta vaivaa. Luustokuviin piti mennä tämän vuoden puolella, mutta tuli pieni viivytys karenssiaikojen takia, joten kuvaus siirtyy alkuvuoteen. Samalla kurkataan myös olat ja ollaan sen jälkeen hieman viisaampia missä mennään. Terveyden osalta toivotaan, että ensi vuosi sujuu oireettomana ja ilman suurempia tapaturmia, jotta saadaan keskittyä mieluisampiin asioihin.
Tokon osalta kokeet jäi tänä vuonna korkkaamatta, kokonaisuus tarvitsee vielä lisää varmuutta ennen kuin haluan tuon herkästi kuumuvan teinin tokokehään viedä. Koekehien korkkaus on kyllä edessä kevään aikana. Tavoitteena ensi vuodelle on pysyä treeni- ja koekunnossa ja saada alaluokista hyvää kokemusta ennen ylempiin siirtymistä. Treenilistan kärjessä komeilee mielentilanhallinta ja kokonaisuudet ja niiden perässä vino pino pieniä, paljon treeniä tarvitsevia palasia. Toiveissa on, että saamme näytettyä edistystä riittävästi myös nuorten koirien tokoringissä ja näin saisimme jatkaa vielä toisen vuoden mukana.
Rally-tokossa korkattiin kisaura ja ansaittiin kolmella kisalla RTK1 koulutustunnus, mihin olen oikein tyytyväinen. Avoimeen luokkaan oltaisiin valmiita, pari pientä viilausta ja ei kun sovittelemaan työvuoroja ja kisakalenteria yhteen. Nila tosin aloittanee juoksun ihan tässä lähiaikoina, joten voi olla että odotellaan se ensin alta pois. Ensi vuodelle rallyssa tavoitteena RTK2 ja mahdollisesti myös voittajaan siirtyminen, oikealla seuraaminen meillä on jo hyvällä mallilla joten hyppäys ei sen osalta ole kovinkaan iso.
Koiratanssi tuli mukaan kuvioihin vähän vahingossa ja on edelleen sellainen sivulaji, jota tehdään kun muilta jutuilta joudetaan tai tulee hyvä tilaisuus kokeilla jotain uutta. Erityisesti HTM on meillä ollut työnalla ja ensimmäinen ohjelma on valmis, ensiesiintyminenkin siintää jo lähitulevaisuudessa. Sen jälkeen ollaan vähän viisaampia, onko oma ajatukseni lajista lähelläkään haluttua. Pari uutta positiota olisi tarkoitus joka tapauksessa seuraamiseen opiskella, niistä kun olisi välillisesti hyötyä myös tokoon ja rallyyn. Jännää kokeilla jotain ihan uutta ja tuntematonta! HTM ja rally-toko myös tasoittavat kropan kuormitusta tokolta, mikä on yhtenä isona osatekijänä ja motivaattorina ollut näitä juttuja puuhaillessa. Mutta koiratanssikuulumisiin palataan tässä parin viikon sisällä!
Paimentamaan päästiin kesän ja syksyn aikana muutamia kertoja. Tässä lajissa on editys ollut huimaa vähäisistä treenimääristä huolimatta. Toiveena on ensi kesänä päästä hieman säännöllisemmin lampaille ja kehittyä lisää tässä erittäin kiinnostavassa ja haastavassa lajissa.
Jälkeä tehtiin satunnaisesti. Nila on luontaisesti niin taitava nenänkäyttäjä, että tässä ei ohjaajalla ole juuri muuta virkaa kuin yrittää olla pilaamatta hyvää aihiota. Jälkeä jatketaan ajan ja motivaation mukaan, kisatavoitteita ei ainakaan vielä ole. Esineitäkin pitäisi muistaa tehdä, ihan vaan että on sitten palasia jo olemassa jos vaikka sinne kokeisiin joskus eksytään! Lisäksi maastolajit on mukavaa puuhailua ja vastapainoa kentällä hinkuttamiseen, tekee hyvää sekä koiralle että ohjaajalle.
Pira
Pira voi paremmin kuin vuosiin! Sen viimeinen agilitystartti on ollut lokakuussa 2015, minkä jälkeen se on paria pientä yritystä lukuunottamatta ollut sairauslomalla. Nyt, ilman mitään suuria muutoksia oikein missään, se yhtäkkiä vaan parani. Tämä osaltaan kyllä tukee ajatusta, että välilevyt ne siellä ovat harmia selässä aiheuttaneet. Edelleenkään ei Piran elämässä ole mitään suuria muutoksia tehty, se saa liikkua ja leikkiä mielensä mukaan, mutta kovalle treenille en uskalla sitä altistaa. Toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että se nyt pysyisi kunnossa! Olen niin onnellinen, että se leikkii, leikittää Nilaa ja Nadia, hyppii, loikkii ja saa riemuhepuleita, vaikka on ollut märkää ja koleaa, mikä on viimeiset vuodet ollut sille todella hankalaa aikaa. Tosin nyt, kun selkä on parempi, vaivaa yksi varvas ajoittain. Jossain kohtaa täytyy kuvauttaa etutassut ja kurkata, mikä siellä kaihertaa. En ole kuviin kiirehtinyt, kun koira on elämäniloisempi ja parempivointisempi kuin vuosiin, mutta toki tuo täytyy tarkistaa kun jotain siellä selvästi on.
Harrastusten osalta en aseta mitään tavotteita, pienesti ollaan kotioloissa temppuiltu ja kokeiltu nosework juttuja, mutta itselleen uskollisena se kiihtyy nollasta sataan heti ja ehtii tehdä noin sata asiaa täysillä ennen mitään ohjetta tai käskyä. Pieniä eteistreenejä olen sen kanssa nyt tehnyt myös rallyä ajatellen, olisihan se kiva jos vaikka ne pari puuttuvaa rallyn alo-tulosta saataisiin haettua. Tästä ei kuitenkaan mitään paineita, tärkeintä olisi pysyä kunnossa. Intoa Piralla kuitenkin riittäisi, joten koetellaan kroppaa varovaisesti. Periaatteessa se osaisi pienellä muistuttelulla myös rallyn avoimen asiat, mutta koitan olla innostumatta sen kanssa nyt liikaa.
Nadi
Mummokoira on viimeisen vuoden aikana jotenkin vanhentunut, se nukkuu entistäkin sikeämmin ja on omissa omituisuuksissaan entistä tarkempi. En osaa sitä iän puolesta pitää vielä mitenkään vanhana, mutta jotenkin on ajan rajallisuus konkretisoitunut sen kanssa nyt syksystä entisestään. Sillä on rinnassa patti, mikä tarvinee poistaa ja samalla tehdään muutenkin terveystarkastus, Nadilla kun ei ole koskaan ollut mitään isompaa ongelmaa terveyden osalta niin eläinlääkärikäynnit ovat jääneet rokotuksiin. Se saa olla ja hömpötellä mukana tai jäädä halutessaan kotiin. Lenkille se kyllä useimmiten haluaa, iltalenkit välillä jää väliin kun ei herää mukaan lähtemään. Kotipihassa oleilua Nadi ei enää juuri arvosta, vaan hetken ulkona oltuaan menee ovelle odottamaan sisään pääsyä, vaikka kaikki muut ulkona olisivat. Toivotaan, että isommilta vaivoilta vältyttäisiin jatkossakin.
Nila
Vuosi sitten olen ehtinyt juuri tehdä suunnitelmat keväälle ja jotain pieniä tavoitteitakin asettaa, varovaisina tavoitteina on ollut rallyn ja tokon korkkaus vuoden aikana sekä agilityn pohjataitojen luominen. Hyvä, kun olen nämä ehtinyt muistiin kirjoittaa, kun kaikki suunnitelmat meni uusiksi ja päädyttiin aktiivisen treenikevään sijaan leikkauspöydälle. Kaikeksi onneksi sekä leikkaus että kuntoutus sujui ilman suurempia ongelmia ja loppukeväästä päästiin takaisin normaalimpaan elämään treeneineen ja kunnollisine lenkkeineen. Treenit lähtivät käyntiin hyvin ja edistys on ollut todella nopeaa, aika usein sitä itsekin meinaa unohtaa kuinka lyhyen aikaa varsinaisesti mitään lajitreeniä on tehty, kun touko/kesäkuussa vasta on täysin vapauduttu liikuntarajoitteista. Vaikka tammikuussa ocd-diagnoosi tuntui lähes maailmanlopulta ja olin varma, että jotain menee vikaan, ei se tällä hetkellä juurikaan vaikuta arkeemme. Toki, agilityhaaveet olen toistaiseksi haudannut ja olen pyrkinyt huolehtimaan Nilan kropasta kokonaisvaltaisesti mahdollisimman hyvin, jottei olkanivel rasitu ylimääräistä tai aiheuta kompensaationa jotain muuta vaivaa. Luustokuviin piti mennä tämän vuoden puolella, mutta tuli pieni viivytys karenssiaikojen takia, joten kuvaus siirtyy alkuvuoteen. Samalla kurkataan myös olat ja ollaan sen jälkeen hieman viisaampia missä mennään. Terveyden osalta toivotaan, että ensi vuosi sujuu oireettomana ja ilman suurempia tapaturmia, jotta saadaan keskittyä mieluisampiin asioihin.
Tokon osalta kokeet jäi tänä vuonna korkkaamatta, kokonaisuus tarvitsee vielä lisää varmuutta ennen kuin haluan tuon herkästi kuumuvan teinin tokokehään viedä. Koekehien korkkaus on kyllä edessä kevään aikana. Tavoitteena ensi vuodelle on pysyä treeni- ja koekunnossa ja saada alaluokista hyvää kokemusta ennen ylempiin siirtymistä. Treenilistan kärjessä komeilee mielentilanhallinta ja kokonaisuudet ja niiden perässä vino pino pieniä, paljon treeniä tarvitsevia palasia. Toiveissa on, että saamme näytettyä edistystä riittävästi myös nuorten koirien tokoringissä ja näin saisimme jatkaa vielä toisen vuoden mukana.
Rally-tokossa korkattiin kisaura ja ansaittiin kolmella kisalla RTK1 koulutustunnus, mihin olen oikein tyytyväinen. Avoimeen luokkaan oltaisiin valmiita, pari pientä viilausta ja ei kun sovittelemaan työvuoroja ja kisakalenteria yhteen. Nila tosin aloittanee juoksun ihan tässä lähiaikoina, joten voi olla että odotellaan se ensin alta pois. Ensi vuodelle rallyssa tavoitteena RTK2 ja mahdollisesti myös voittajaan siirtyminen, oikealla seuraaminen meillä on jo hyvällä mallilla joten hyppäys ei sen osalta ole kovinkaan iso.
Koiratanssi tuli mukaan kuvioihin vähän vahingossa ja on edelleen sellainen sivulaji, jota tehdään kun muilta jutuilta joudetaan tai tulee hyvä tilaisuus kokeilla jotain uutta. Erityisesti HTM on meillä ollut työnalla ja ensimmäinen ohjelma on valmis, ensiesiintyminenkin siintää jo lähitulevaisuudessa. Sen jälkeen ollaan vähän viisaampia, onko oma ajatukseni lajista lähelläkään haluttua. Pari uutta positiota olisi tarkoitus joka tapauksessa seuraamiseen opiskella, niistä kun olisi välillisesti hyötyä myös tokoon ja rallyyn. Jännää kokeilla jotain ihan uutta ja tuntematonta! HTM ja rally-toko myös tasoittavat kropan kuormitusta tokolta, mikä on yhtenä isona osatekijänä ja motivaattorina ollut näitä juttuja puuhaillessa. Mutta koiratanssikuulumisiin palataan tässä parin viikon sisällä!
Paimentamaan päästiin kesän ja syksyn aikana muutamia kertoja. Tässä lajissa on editys ollut huimaa vähäisistä treenimääristä huolimatta. Toiveena on ensi kesänä päästä hieman säännöllisemmin lampaille ja kehittyä lisää tässä erittäin kiinnostavassa ja haastavassa lajissa.
Jälkeä tehtiin satunnaisesti. Nila on luontaisesti niin taitava nenänkäyttäjä, että tässä ei ohjaajalla ole juuri muuta virkaa kuin yrittää olla pilaamatta hyvää aihiota. Jälkeä jatketaan ajan ja motivaation mukaan, kisatavoitteita ei ainakaan vielä ole. Esineitäkin pitäisi muistaa tehdä, ihan vaan että on sitten palasia jo olemassa jos vaikka sinne kokeisiin joskus eksytään! Lisäksi maastolajit on mukavaa puuhailua ja vastapainoa kentällä hinkuttamiseen, tekee hyvää sekä koiralle että ohjaajalle.
Pira
Pira voi paremmin kuin vuosiin! Sen viimeinen agilitystartti on ollut lokakuussa 2015, minkä jälkeen se on paria pientä yritystä lukuunottamatta ollut sairauslomalla. Nyt, ilman mitään suuria muutoksia oikein missään, se yhtäkkiä vaan parani. Tämä osaltaan kyllä tukee ajatusta, että välilevyt ne siellä ovat harmia selässä aiheuttaneet. Edelleenkään ei Piran elämässä ole mitään suuria muutoksia tehty, se saa liikkua ja leikkiä mielensä mukaan, mutta kovalle treenille en uskalla sitä altistaa. Toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että se nyt pysyisi kunnossa! Olen niin onnellinen, että se leikkii, leikittää Nilaa ja Nadia, hyppii, loikkii ja saa riemuhepuleita, vaikka on ollut märkää ja koleaa, mikä on viimeiset vuodet ollut sille todella hankalaa aikaa. Tosin nyt, kun selkä on parempi, vaivaa yksi varvas ajoittain. Jossain kohtaa täytyy kuvauttaa etutassut ja kurkata, mikä siellä kaihertaa. En ole kuviin kiirehtinyt, kun koira on elämäniloisempi ja parempivointisempi kuin vuosiin, mutta toki tuo täytyy tarkistaa kun jotain siellä selvästi on.
Harrastusten osalta en aseta mitään tavotteita, pienesti ollaan kotioloissa temppuiltu ja kokeiltu nosework juttuja, mutta itselleen uskollisena se kiihtyy nollasta sataan heti ja ehtii tehdä noin sata asiaa täysillä ennen mitään ohjetta tai käskyä. Pieniä eteistreenejä olen sen kanssa nyt tehnyt myös rallyä ajatellen, olisihan se kiva jos vaikka ne pari puuttuvaa rallyn alo-tulosta saataisiin haettua. Tästä ei kuitenkaan mitään paineita, tärkeintä olisi pysyä kunnossa. Intoa Piralla kuitenkin riittäisi, joten koetellaan kroppaa varovaisesti. Periaatteessa se osaisi pienellä muistuttelulla myös rallyn avoimen asiat, mutta koitan olla innostumatta sen kanssa nyt liikaa.
Nadi
Mummokoira on viimeisen vuoden aikana jotenkin vanhentunut, se nukkuu entistäkin sikeämmin ja on omissa omituisuuksissaan entistä tarkempi. En osaa sitä iän puolesta pitää vielä mitenkään vanhana, mutta jotenkin on ajan rajallisuus konkretisoitunut sen kanssa nyt syksystä entisestään. Sillä on rinnassa patti, mikä tarvinee poistaa ja samalla tehdään muutenkin terveystarkastus, Nadilla kun ei ole koskaan ollut mitään isompaa ongelmaa terveyden osalta niin eläinlääkärikäynnit ovat jääneet rokotuksiin. Se saa olla ja hömpötellä mukana tai jäädä halutessaan kotiin. Lenkille se kyllä useimmiten haluaa, iltalenkit välillä jää väliin kun ei herää mukaan lähtemään. Kotipihassa oleilua Nadi ei enää juuri arvosta, vaan hetken ulkona oltuaan menee ovelle odottamaan sisään pääsyä, vaikka kaikki muut ulkona olisivat. Toivotaan, että isommilta vaivoilta vältyttäisiin jatkossakin.
Tunnisteet:
jälki,
koiratanssi,
Kuvat,
paimennus,
rally-toko,
terveys,
toko
maanantai 25. joulukuuta 2017
lauantai 9. joulukuuta 2017
Hyviä uutisia!
Eilen saapui tieto, jonka mukaan meidät on valittu mukaan Pohjois-Hämeen Kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin vuoden paikalle! Olin ja olen erittäin positiivisesti yllättynyt, kuten aiemmin jo totesin oli näytön taso todella korkea, eikä meidän osuus mennyt ihan oppikirjan mukaan. Mikäli ringissä olo ehdot täyttyvät vuoden aikana riittävästi, on meillä etusija jatkaa myös toinen vuosi.
Tämä tuli kyllä oikein hyvään kohtaa, ajoittain kun on ollut ohjaajalla hieman vaikeuksia nähdä, kuinka pitkälle on reilussa puolessa vuodessa sairausloman jälkeen päästy!
Tämä tuli kyllä oikein hyvään kohtaa, ajoittain kun on ollut ohjaajalla hieman vaikeuksia nähdä, kuinka pitkälle on reilussa puolessa vuodessa sairausloman jälkeen päästy!
Kiitämme luottamuksesta ja tartumme innolla uusiin treenihaasteisiin!
Nilastahan tuli samalla toisen polven tokorinkiläinen, kun Kulo-emä on sieltä aikanaan ponnistanut valmennusrenkaaseen mukaan.
maanantai 20. marraskuuta 2017
Koetreeniä
Jospa näin yövuoron kuluksi päivittäisi tännekin hieman treenikuulumisia. Ollaan nyt ensisijaisesti tokoiltu, koskan syksyn tavoite P-H Kennelpiirin nuorten koirien tokoringin näyttökoe oli viikko sitten ja piti saada kokonaisuus johonkin malliin ennen sitä. Samalla on tullut kasailtua alokasluokan liikkeitä valmiimmiksi muutenkin.
Näyttökoe sisälsi neljä liikettä, kolme määriteltyä ja yhden vapaavalintaisen sekä paikallaolon. Me oltiin suoritusvuorossa heti kolmansina, joten kauheasti ei jäänyt aamuun aikaan ihmetellä. Näytön ottivat vastaan Riitta Räsänen ja Mika Jalonen.
Luoksetulo oli ensimmäinen. Nila jäi hyvin, mutta nytkähti liikkurin käskytyksestä. Tuli lujaa ja ihan siivosti sivulle. Vapautuksesta kiljahti ja loikkasi noin metrin ilmaan. Ensimmäisen liikkeiden välin (joka tuntui kestävän ikuisuuden) rapsuttelin maassa, annoin Nilan kieriä ja möyriä ja näin vähän purkaa itseään.
Seuraavaksi oli vuorossa seuraaminen. Nila kävi vähän kierroksilla, mutta aloitti melko korrektisti. Kaavio oli perinteinen L, mennessä yksi seis ja hidas käynti, käännös oikealle, täyskäännös, käännös vasemmalle, juoksuun, normaalikäyntiin ja liike seis. Nila hieman mutisi hiljaisesti ja yritti kamalasti liikaa, mikä aiheutti makaroniefektiä kroppaan. Ennen täyskäännöstä otti voimakkaasti häiriötä ympäristöstä, hämääntyi tästä ja jäi jälkeen missaten täyskäännöksen. Sen jälkeen skarppasi, mutta juoksussa vähän pomppi. Kokonaisuutena tuntui levottomalta, mutta onneksi äänenkäyttö pysyi hyvin hiljaisena protestointina, eikä ehkä näyttänyt ihan niin kuumalta miltä tuntui. Taas odoteltiin pitkä pätkä, temputin vähän mikä nosti kierroksia ja sai aikaiseksi komennushaukun. Vapautin syliin kierimään, mikä laski kierrokset maltillisemmalle tasolle.
Kapulan pito oli meille työvoitto, tätä on treenattu ja rakennettu pitkään ja hartaasti sytykekoneesta hieman maltillisempaan muotoon. Kapula on vaan niin ihana! Ja sen takia sitä piti ensin väistää ja ottaa vasta toisella käskyllä suuhun. Sen jälkeen kuitenkin pito hyvä ja rauhallinen, luovutus hyvin. Viimeisen odottelun ensin kehuin ja otin melko nopeasti seuraamiseen, mitä tein pienellä ympyrällä kahdeksikkona. Näin pysyi rauhallisena ja alkoi tuntua jopa mukavalta.
Vapaavalinnaisena liikkeenä tehtiin liikkeestä maahan meno. Tämä oli kokonaisuutena paras, seuraaminen oli korrektia ja maa suht ripeä, pysyi rauhallisena ja nousi hyvin. Jäi kiva fiilis, kun viimeinen liike onnistui parhaiten! Vapautin ja annoin hillua aika korkealla hetken, mutta otin vielä hallintaan ja seurautin pois kehästä.
Kokonaisuutena ei todellakaan meidän parasta osaamista, ajoittain aika vallatonta ja ne pari ääntä kyllä häiritsee. Olen silti positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin Nila pystyi itsensä kasaamaan pitkien odottelujen jälkeen. Todella vaikea tilanne nuorelle, kisatilanteista täysin kokemattomalle koiralle ensin suorittaa, sitten vaan olla todella kauan, taas tehdä pieni juttu ja taas odotella. "Oikeissa" koesuorituksissa kehät kuitenkin varsinkin alaluokissa etenevät aika joutuisasti liikkeestä toiseen, joten eiköhän niistä selviä kun tästäkin.
Taas odoteltiin, käytiin vähän kävelemässä ja jatkettiin odottelua. Paikallaolot tehtiin viimeisinä kolmen koirakon ryhmissä. Me oltiin heti ensimmäisessä ryhmässä. Nila oli hyvin kuulolla kehään mennessä, jaksoi odottaa ja malttoi hyvin muiden käskytyksen. Meni maahan ensimmäisellä käskyllä ja jäi rauhallisena. Myös makasi rauhallisena, kunnes jossain n. 45s kohdalla tipautti lonkalle. Ehdin juuri miettiä, että mitenhän se tuolta itsensä kampeaa ylös, kun yhtäkkiä, juuri ennen ajan täyttymistä koira seisoi hämmentyneen näköisenä rivissä. Hämmennyin siinä itsekin niin, etten tajunnut sanoa uutta käskyä, vaan pyysin käsimerkillä luokse.
Nilalla on kyllä ollut vireongelmaa ajoittain paikallaolossa, mutta yleensä niin päin, että kierroksia on liikaa ja pysyminen siksi vaikeaa. Silloinkin se on kyllä pysynyt, mutta ollut levoton. Jos tiputtaa lonkalle, on mielentila rauhallinen ja silloin ei ole ollut mitään ongelmaa, pitkäkään aika ei ole levollisena ollut todellakaan ongelma. En yhtään osannut odottaa ja vähän kyllä harnittaa kun vielä ihan lopussa nousi. Niin siinä kuitenkin nyt kävi, joten lisää treeniä ja onnistumisia. Tosin syyllinen nousemiseen saattoi selvitä, kun keskiviikkona osteopaatilla avattiin lannerangasta iso lukko. Koko koira on sen jälkeen ollut täynnä hyväntuulista energiaa ja vartalon kannattelu on paljon helpomman oloista nyt kuin viikko sitten. Toki harmittaa, jos meidän rinkiin pääsy jää tästä kiinni, mutta eipä sille mitään voi.
Palautteet näyttökokeesta ei ole vielä tulleet, lupasivat ne parin viikon sisällä ilmoittaa. Meille tilaisuus toimi kuitenkin ennen kaikkea hyvänä koetreeninä, vaikka toki todella rinkiin haluaisinkin päästä. Kokeen taso oli todella korkea ja mukana oli paljon todella taitavia koirakoita, joten odotukset eivät ole mitenkään kovin korkealla mukaan pääsyn osalta. Aika näyttää kuinka käy ja mitä arvostelussa on painotettu.
Lämpimästi suosittelen kyllä kaikkia tavoitteellisesti tokoilevia mukaan hakemaan, Piran kanssa oltiin ringissä ja päästiin sitä kautta mukaan erittäin laadukkaisiin koulutuksiin. Lisäksi ringin kautta tuli paljon uusia, saman henkisiä kontakteja ja treenikavereita. Niin ja yksi koira, Nilan Kulo emään kun olen aikanaan tutustunut nimenomaan ringin kautta!
Näyttökoe sisälsi neljä liikettä, kolme määriteltyä ja yhden vapaavalintaisen sekä paikallaolon. Me oltiin suoritusvuorossa heti kolmansina, joten kauheasti ei jäänyt aamuun aikaan ihmetellä. Näytön ottivat vastaan Riitta Räsänen ja Mika Jalonen.
Luoksetulo oli ensimmäinen. Nila jäi hyvin, mutta nytkähti liikkurin käskytyksestä. Tuli lujaa ja ihan siivosti sivulle. Vapautuksesta kiljahti ja loikkasi noin metrin ilmaan. Ensimmäisen liikkeiden välin (joka tuntui kestävän ikuisuuden) rapsuttelin maassa, annoin Nilan kieriä ja möyriä ja näin vähän purkaa itseään.
Seuraavaksi oli vuorossa seuraaminen. Nila kävi vähän kierroksilla, mutta aloitti melko korrektisti. Kaavio oli perinteinen L, mennessä yksi seis ja hidas käynti, käännös oikealle, täyskäännös, käännös vasemmalle, juoksuun, normaalikäyntiin ja liike seis. Nila hieman mutisi hiljaisesti ja yritti kamalasti liikaa, mikä aiheutti makaroniefektiä kroppaan. Ennen täyskäännöstä otti voimakkaasti häiriötä ympäristöstä, hämääntyi tästä ja jäi jälkeen missaten täyskäännöksen. Sen jälkeen skarppasi, mutta juoksussa vähän pomppi. Kokonaisuutena tuntui levottomalta, mutta onneksi äänenkäyttö pysyi hyvin hiljaisena protestointina, eikä ehkä näyttänyt ihan niin kuumalta miltä tuntui. Taas odoteltiin pitkä pätkä, temputin vähän mikä nosti kierroksia ja sai aikaiseksi komennushaukun. Vapautin syliin kierimään, mikä laski kierrokset maltillisemmalle tasolle.
Kapulan pito oli meille työvoitto, tätä on treenattu ja rakennettu pitkään ja hartaasti sytykekoneesta hieman maltillisempaan muotoon. Kapula on vaan niin ihana! Ja sen takia sitä piti ensin väistää ja ottaa vasta toisella käskyllä suuhun. Sen jälkeen kuitenkin pito hyvä ja rauhallinen, luovutus hyvin. Viimeisen odottelun ensin kehuin ja otin melko nopeasti seuraamiseen, mitä tein pienellä ympyrällä kahdeksikkona. Näin pysyi rauhallisena ja alkoi tuntua jopa mukavalta.
Vapaavalinnaisena liikkeenä tehtiin liikkeestä maahan meno. Tämä oli kokonaisuutena paras, seuraaminen oli korrektia ja maa suht ripeä, pysyi rauhallisena ja nousi hyvin. Jäi kiva fiilis, kun viimeinen liike onnistui parhaiten! Vapautin ja annoin hillua aika korkealla hetken, mutta otin vielä hallintaan ja seurautin pois kehästä.
Kokonaisuutena ei todellakaan meidän parasta osaamista, ajoittain aika vallatonta ja ne pari ääntä kyllä häiritsee. Olen silti positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin Nila pystyi itsensä kasaamaan pitkien odottelujen jälkeen. Todella vaikea tilanne nuorelle, kisatilanteista täysin kokemattomalle koiralle ensin suorittaa, sitten vaan olla todella kauan, taas tehdä pieni juttu ja taas odotella. "Oikeissa" koesuorituksissa kehät kuitenkin varsinkin alaluokissa etenevät aika joutuisasti liikkeestä toiseen, joten eiköhän niistä selviä kun tästäkin.
Taas odoteltiin, käytiin vähän kävelemässä ja jatkettiin odottelua. Paikallaolot tehtiin viimeisinä kolmen koirakon ryhmissä. Me oltiin heti ensimmäisessä ryhmässä. Nila oli hyvin kuulolla kehään mennessä, jaksoi odottaa ja malttoi hyvin muiden käskytyksen. Meni maahan ensimmäisellä käskyllä ja jäi rauhallisena. Myös makasi rauhallisena, kunnes jossain n. 45s kohdalla tipautti lonkalle. Ehdin juuri miettiä, että mitenhän se tuolta itsensä kampeaa ylös, kun yhtäkkiä, juuri ennen ajan täyttymistä koira seisoi hämmentyneen näköisenä rivissä. Hämmennyin siinä itsekin niin, etten tajunnut sanoa uutta käskyä, vaan pyysin käsimerkillä luokse.
Nilalla on kyllä ollut vireongelmaa ajoittain paikallaolossa, mutta yleensä niin päin, että kierroksia on liikaa ja pysyminen siksi vaikeaa. Silloinkin se on kyllä pysynyt, mutta ollut levoton. Jos tiputtaa lonkalle, on mielentila rauhallinen ja silloin ei ole ollut mitään ongelmaa, pitkäkään aika ei ole levollisena ollut todellakaan ongelma. En yhtään osannut odottaa ja vähän kyllä harnittaa kun vielä ihan lopussa nousi. Niin siinä kuitenkin nyt kävi, joten lisää treeniä ja onnistumisia. Tosin syyllinen nousemiseen saattoi selvitä, kun keskiviikkona osteopaatilla avattiin lannerangasta iso lukko. Koko koira on sen jälkeen ollut täynnä hyväntuulista energiaa ja vartalon kannattelu on paljon helpomman oloista nyt kuin viikko sitten. Toki harmittaa, jos meidän rinkiin pääsy jää tästä kiinni, mutta eipä sille mitään voi.
Palautteet näyttökokeesta ei ole vielä tulleet, lupasivat ne parin viikon sisällä ilmoittaa. Meille tilaisuus toimi kuitenkin ennen kaikkea hyvänä koetreeninä, vaikka toki todella rinkiin haluaisinkin päästä. Kokeen taso oli todella korkea ja mukana oli paljon todella taitavia koirakoita, joten odotukset eivät ole mitenkään kovin korkealla mukaan pääsyn osalta. Aika näyttää kuinka käy ja mitä arvostelussa on painotettu.
Lämpimästi suosittelen kyllä kaikkia tavoitteellisesti tokoilevia mukaan hakemaan, Piran kanssa oltiin ringissä ja päästiin sitä kautta mukaan erittäin laadukkaisiin koulutuksiin. Lisäksi ringin kautta tuli paljon uusia, saman henkisiä kontakteja ja treenikavereita. Niin ja yksi koira, Nilan Kulo emään kun olen aikanaan tutustunut nimenomaan ringin kautta!
torstai 26. lokakuuta 2017
Talvi
Tuli yhdessä yössä talvi ja saatiin lenkkiseuraksi ihana tervupentu Taiga (ja kutsu Pohjois-Hämeen kennelpiirin nuorten koirien tokoringin näyttöön, jännää!!). Pieni brittineiti hieman juoksutti belgialaisia serkkuja, ihanaa kun joku jaksaa juosta! Nadikin heittäytyi ihan villiksi lumesta. Lunta tuli kaiken aikaa lisää, joten kuvista julkaisukelpoisia oli kokonaista kolme. Onneksi näistä välittyy fiilis ihan riittävästi! Toivotaan, että lumi pysyy maassa kauemmin kuin ennustetut kaksi päivää.
keskiviikko 18. lokakuuta 2017
Paimentamassa
Pari viikkoa sitten sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa paimentamaan ja vieläpä sukulaisseurassa. Paimennus on kyllä todella mielenkiintoista, on hyvin opettavaista nähdä kuinka koira toimii ja ratkaisee tilanteita itsenäisesti, vaikka sen kokemushistoria lampaiden kanssa on vielä varsin vähäinen. Erityisen kiinnostavaa on käsittämättömän nopea edistyminen nyt, kun ollaan samalla kanavalla ja Nila paimentaa minulle eikä vain itselleen.
Ensimmäisellä kierroksella aloitettiin pienessä pyöröaitauksessa, missä oltiin edellisellä kerralla pari kuukautta aiemmin etsitty yhteiset pelisäännöt hommaan. Nila jatkoi tasan siitä, tai oikeastaan vähän pidemmältäkin, mihin oli viimeksi jäänyt. Se pitää nyt itse hyvää etäisyyttä lampaisiin, kuuntelee ohjausta ja on rento ja keskittynyt. Aikalailla eri koira, kuin vielä alkukesästä. Silloin Nila oli sitä mieltä, että painukaa te ihmiset pois minun ja lampaideni välistä! Nyt tälläinen kokematon ohjaajakin pystyy hallitsemaan tilanteen ja kuuntelemaan neuvoja, kun kaikki energia ei mene koiran pidättelyyn.
Toisella kierroksella päästiinkin sitten jo isolle pellolle, missä Nila sai tehdä vähän enemmän töitä. Päästiin nopeasti kuljetuksien treenaamiseen, mihin pääasiassa keskityimme sekä toisen, että kolmannen kierroksen. Annoin itseni ymmärtää, että koira toimii järkevästi eikä hämmenny uusissakaan tilanteissa. Se esimerkiksi pystyi jatkamaan järkevää toimintaa, vaikka ajautui pyöröaitaukseen. Aika paljon se kyllä juoksee, välillä vaikuttaa että ihan juoksemisen ilosta, mutta kuulemma se siitä vanhemmiten mahdollisesti vähän tasaantuu. Tai sitten ei. Koska onhan juokseminen yksi hienoimmista asioista pienen bc:n elämässä!
Kasailin videolle pätkiä, tältä se nyt näyttää:
Ensimmäisellä kierroksella aloitettiin pienessä pyöröaitauksessa, missä oltiin edellisellä kerralla pari kuukautta aiemmin etsitty yhteiset pelisäännöt hommaan. Nila jatkoi tasan siitä, tai oikeastaan vähän pidemmältäkin, mihin oli viimeksi jäänyt. Se pitää nyt itse hyvää etäisyyttä lampaisiin, kuuntelee ohjausta ja on rento ja keskittynyt. Aikalailla eri koira, kuin vielä alkukesästä. Silloin Nila oli sitä mieltä, että painukaa te ihmiset pois minun ja lampaideni välistä! Nyt tälläinen kokematon ohjaajakin pystyy hallitsemaan tilanteen ja kuuntelemaan neuvoja, kun kaikki energia ei mene koiran pidättelyyn.
Toisella kierroksella päästiinkin sitten jo isolle pellolle, missä Nila sai tehdä vähän enemmän töitä. Päästiin nopeasti kuljetuksien treenaamiseen, mihin pääasiassa keskityimme sekä toisen, että kolmannen kierroksen. Annoin itseni ymmärtää, että koira toimii järkevästi eikä hämmenny uusissakaan tilanteissa. Se esimerkiksi pystyi jatkamaan järkevää toimintaa, vaikka ajautui pyöröaitaukseen. Aika paljon se kyllä juoksee, välillä vaikuttaa että ihan juoksemisen ilosta, mutta kuulemma se siitä vanhemmiten mahdollisesti vähän tasaantuu. Tai sitten ei. Koska onhan juokseminen yksi hienoimmista asioista pienen bc:n elämässä!
Kasailin videolle pätkiä, tältä se nyt näyttää:
lauantai 30. syyskuuta 2017
Nilalle RTK1
Tänään oli tamskilla 70 v -rally-tokon tuplajuhlakilpailut, joihin olin ilmoittanut Nilan kumpaankin kisaan. Toiveena oli, että kummastakin kisasta saataisiin tulos ja päästäisiin hihnasta eroon jatkossa.
Tavoitteet täyttyivät yli odotusten, ensimmäisenä aloitettiin B-kisalla jonka tuomaroi Taru Leskinen.
Tavoitteet täyttyivät yli odotusten, ensimmäisenä aloitettiin B-kisalla jonka tuomaroi Taru Leskinen.
B-kisan rata |
Tältä radalta tuomari oli löytänyt ainoastaan yhden vähennyksen, kyltiltä 12 eli askelsiirtymissä -1 vino ja kommentoinut 'Tehokasta takapäänkäyttöä, joka näkyy kauniina käännöksinä'. Myös aika oli nopein, joten tällä suorituksella päädyttiin sijalle 1. Nila kävi aika kuumana, seuraaminen oli ihan siinä rajoilla pysyykö hanskassa, mutta pysyi se. Aika tiivistä ja ylisuorittavaa, mutta hiljaista työskentelyä.
Toinen kisa alkoi heti perään, tässä tuomarina Minna Hillebrand.
Toinen rata aloitettiin uusinnalla, kun Nila oli ihan varma, että istu tarkoittaa maahan, äskenkin tehtiin niin! Uusinnalla oikein, mutta -3 tästä. Lisäksi kyltiltä 6, P-käännös vasemmalle, -1 kotr, painaa välillä jalkaan kävellessä ja kyltiltä 8, juoksu, -1 kontr kun vähän keuli. Tuomarin kommenttina 'Taisaisen varmaa menoa!' Saldoksi jäi lopulta 95 pistettä, joten toive RTK1 saavutettiin kirkkaasti! Toiselta radalta löytyy myös video:
Vähän vallatonta on meno, mutta meillä on niin hauskaa yhdessä!
Noin, nyt päästään hihnasta eroon ja uusien haasteiden pariin rallyssa! Muutama juttu on opiskeltavana ennen avoimen luokan korkkausta, katsotaan ehditäänkö vielä syksyn aikana vai jääkö alkuvuoteen. Edelleen tuntuu oikein hyvältä reitiltä aloittaa kisaaminen tätä kautta, saadaan rutiinia ja sujuvia suorituksia. Pikkuhiljaa alan myös innostua rally-tokosta ihan oikeasti, voisi alkaa treenata vähän suunnitelmallisemmin myös ylempien luokkien juttuja. Oikealla seuraamista ollaan työstetty pikku hiljaa, joten jotain pohjia on jo olemassa.
Huikea palkintokassi, Tamskin kisoissa kyllä kannattaa menestyä! Kettu tuli päiviensä päähän heti Nilan hampaisiin päädyttyään... |
perjantai 15. syyskuuta 2017
Syyskuvia
Pitkästä aikaa pääsi ihan oikea kamera mukaan lenkille! Muutama laumakuva on pakko jakaa tännekin, sekä tietysti juniorista ja seniorista omat kuvansa.
Nila 14 kk näyttää jo ihan aikuiselta! Se tosin on luonteeltaankin vähän sellainen pikkuvanha, vanhasielu ja käyttäytyy useimmiten kuin aikuinen. Kotona piilossa sitten pöljäillään.
Nadi ihan kohta 9 vuotta ei taas ulkoisesti tunnu vanhenevan oikeastaan ollenkaan, muutama valkoinen karva tulee lisää aina karvanvaihdon yhteydessä. Harmillisesti aistit alkavat pettää ja kuulo on lähtenyt todennäköisesti lähes täysin ja näkö epäilyttää, vaikkei Nadi ole rotuisekseen todellakaan vanha. Katsellaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kovin helpolta ei vaikuta, kun kommunikointikeinot ovat aika vähäiset, mutta eiköhän me jotain keksitä!
Piraa ei tällä reissulla juuri poseeraaminen kiinnostanut, yhteiskuvien verran se juuri viitsi kameraa katsoa. On ne vaan hauska porukka, mun musta ja mustavalkoiset.
torstai 14. syyskuuta 2017
Onnidog 2017
Vietettiin Nilan kanssa laatuaikaa ihan kaksin, tai no kuuden partacollien ja kolmen muun ihmisen kanssa kokonaiset neljä päivää Jämsän Himoksella järjestetyssä Onnidog tapahtumassa. Tapahtuma oli neljäs, mutta meille kerta oli ensimmäinen. Tapahtuman ajatuksena on tarjota mahdollisuus tutustua saman viikonlopun aikana mahdollisimman moneen eri koiraharrastuslajiin tiiviisti muutaman päivän aikana.
Ilmoittauduin mukaan jo keväällä, jolloin minulla ei ollut juuri käsitystä Nilan tämän hetken osaamisesta tai edes kokemushistoriasta, kun se vielä oli sairauslomalla ocd-operaation jäljiltä ja näin ollen ei osannut juuri mitään. Koska itsellä alkaa olla aika selkeät ajatukset joidenkin asioiden opettamisesta, valitsin tarkoituksella ohjelmaan paljon erilaisia juttuja, joita on tehty (oli ilmoittautuessa ajatuksena tehdä) joko vähän tai ei ollenkaan. Paikan päällä vielä muokkasin vähän ohjelmaamme varsinkin sunnuntain osalta, koira alkoi olla jo tosi väsynyt joten ei olisi ollut mitään järkeä enää tehdä montaa tuntia hommia.
Sää ei todellakaan tapahtumaa suosinut, joka päivä satoi enemmän ja vähemmän jatkuvasti aamusta iltaan. Onneksi kovimmat rankkasateet kiersivät alueen ja suurimman osan ajasta sade oli pientä tihkua, joka toki kasteli myös tehokkaasti. Itseä tämä ei niin häirinnyt, mutta Nila vähäkarvaisena alkaa herkästi palella kylmässä, märässä maassa odotellessa. Tämä aiheutti hieman haastetta, kun taukokäytöksenä on makuulla odottelu, enkä halunnut pitkiä aikoja makuuttaa koiraa. Hengailu kesken treenien ei taas sovi Nilalle ollenkaan, se turhautuu ja alkaa haukkua, että kerro nyt jo mitä tehdään! Temputin sitä sitten pienillä, helpoilla tehtävillä tai annoin roikkua lelussa, jos odottelu venyi liian pitkäksi makuuttamiseen. Tässä ei oikeastaan ole muuta ongelmaa kuin koiran energian "tuhlaaminen", kun se on koko ajan työmoodissa.
Aloitettiin heti torstaina klo 12, kun tapahtuma alkoi. Meillä oli ensimmäisenä vuorossa Nosework, mitä on tehty keväällä alkeiskurssin verran ja joitain kertoja kotona sen jälkeen, mutta kokonaisuutena todella vähän. Nila kuitenkin muisti homman heti ja suoriutui niin purkkierottelusta kuin laatikkotehtävistä ongelmitta. Rakennusetsintä tyyppinen piilo hankala, mutta siitäkin selvittiin kun siirrettiin haju helpompaan kohtaan. Purkkierottelusta otin oikein videon, ainoan koko tapahtuman aikana...
Kevyet purkit houkuttelee keilaukseen ja piti niitä koittaa vähän nostellakin, mutta haju oli kuitenkin pääosassa. Tätäkin olisi niin kiva ehtiä ja muistaa tehdä useammin!
Noseworkin jälkeen suuntasimme kahdeksi tunniksi koiratanssimaailmaan, kun ensin vuorossa oli Freestyle ja heti perään Heelwork to music tunti. FS tunnilla keskityttiin ketjutusjuttuihin lyhyillä temppusarjoilla. Lisäksi puhuttiin musiikista ja sen valinnasta ja vaikutuksesta ohjelmaan ja liikkumiseen. HTM tunnilla tehtiin eri positioita, me keskityttiin oikealla seuraamisen naksutteluun. Edessä kylki ohjaajakohden positiot on Nilalle hankalia hahmottaa, näitä täytyisi jonkun kohteen tai korokkeen avulla vahvistaa ihan rauhassa kotona ensin. Joitain ihan ok toistoja sain niihinkin aikaiseksi. Koiratanssi on kyllä hauskaa ja kiinnostavaa, olisi jo hinku alkaa jotain ohjelmaa kasaamaan! Näissä pikakoulutuksissa itseäni hieman häiritsee se, että kouluttajat usein koittavat pikakelata läpi "kaiken", jolloin koen koiran joutuvan aika epäreiluun asemaan kun tyhjästä pitäisi päästä jo vaikka kuinka pitkälle. Epämääräisyys on vielä meille koirakkona todella vaikeaa, koira turhautuu jos ei osaa ja ohjaaja turhautuu, kun ei saa rauhassa pilkkoa asioita. Onneksi osaa jo itse säädellä tekemisiään ja tuntee koiraa kaiken aikaa paremmin ja tietää, mitä sen kanssa ei kannata tehdä. Toki tämä koskee kyllä muitakin teknisiä taitoja vaativia treenejä, koiratanssissa vaan usein korostuu kun ollaan vielä alkeissa, eikä ole säännöllistä treeniporukkaa vaan käydään lähinnä koulutuspäivillä hakemassa vinkkejä.
Illalla vielä tokoiltiin. Vaikka takana oli jo pitkä päivä, oli Nila todella hyvä! Keskittynyt, rauhallinen ja innokas ilman kiljumista tai kuumumista. Käytin tilaisuutta hyväksi ja tein uuden liikkurin kanssa häiriöisessä ympäristössä seuraamista, paikallaolot (makuu ja istuminen) ja jäävistä maahan meno ja istuminen. Loppuun otettiin vielä vauhtinouto ja päivä oli todellakin paketissa!
Ilmoittauduin mukaan jo keväällä, jolloin minulla ei ollut juuri käsitystä Nilan tämän hetken osaamisesta tai edes kokemushistoriasta, kun se vielä oli sairauslomalla ocd-operaation jäljiltä ja näin ollen ei osannut juuri mitään. Koska itsellä alkaa olla aika selkeät ajatukset joidenkin asioiden opettamisesta, valitsin tarkoituksella ohjelmaan paljon erilaisia juttuja, joita on tehty (oli ilmoittautuessa ajatuksena tehdä) joko vähän tai ei ollenkaan. Paikan päällä vielä muokkasin vähän ohjelmaamme varsinkin sunnuntain osalta, koira alkoi olla jo tosi väsynyt joten ei olisi ollut mitään järkeä enää tehdä montaa tuntia hommia.
Sää ei todellakaan tapahtumaa suosinut, joka päivä satoi enemmän ja vähemmän jatkuvasti aamusta iltaan. Onneksi kovimmat rankkasateet kiersivät alueen ja suurimman osan ajasta sade oli pientä tihkua, joka toki kasteli myös tehokkaasti. Itseä tämä ei niin häirinnyt, mutta Nila vähäkarvaisena alkaa herkästi palella kylmässä, märässä maassa odotellessa. Tämä aiheutti hieman haastetta, kun taukokäytöksenä on makuulla odottelu, enkä halunnut pitkiä aikoja makuuttaa koiraa. Hengailu kesken treenien ei taas sovi Nilalle ollenkaan, se turhautuu ja alkaa haukkua, että kerro nyt jo mitä tehdään! Temputin sitä sitten pienillä, helpoilla tehtävillä tai annoin roikkua lelussa, jos odottelu venyi liian pitkäksi makuuttamiseen. Tässä ei oikeastaan ole muuta ongelmaa kuin koiran energian "tuhlaaminen", kun se on koko ajan työmoodissa.
Nila ja puolet mökkikavereista Himoksen rinteillä |
TORSTAI
Aloitettiin heti torstaina klo 12, kun tapahtuma alkoi. Meillä oli ensimmäisenä vuorossa Nosework, mitä on tehty keväällä alkeiskurssin verran ja joitain kertoja kotona sen jälkeen, mutta kokonaisuutena todella vähän. Nila kuitenkin muisti homman heti ja suoriutui niin purkkierottelusta kuin laatikkotehtävistä ongelmitta. Rakennusetsintä tyyppinen piilo hankala, mutta siitäkin selvittiin kun siirrettiin haju helpompaan kohtaan. Purkkierottelusta otin oikein videon, ainoan koko tapahtuman aikana...
Kevyet purkit houkuttelee keilaukseen ja piti niitä koittaa vähän nostellakin, mutta haju oli kuitenkin pääosassa. Tätäkin olisi niin kiva ehtiä ja muistaa tehdä useammin!
Noseworkin jälkeen suuntasimme kahdeksi tunniksi koiratanssimaailmaan, kun ensin vuorossa oli Freestyle ja heti perään Heelwork to music tunti. FS tunnilla keskityttiin ketjutusjuttuihin lyhyillä temppusarjoilla. Lisäksi puhuttiin musiikista ja sen valinnasta ja vaikutuksesta ohjelmaan ja liikkumiseen. HTM tunnilla tehtiin eri positioita, me keskityttiin oikealla seuraamisen naksutteluun. Edessä kylki ohjaajakohden positiot on Nilalle hankalia hahmottaa, näitä täytyisi jonkun kohteen tai korokkeen avulla vahvistaa ihan rauhassa kotona ensin. Joitain ihan ok toistoja sain niihinkin aikaiseksi. Koiratanssi on kyllä hauskaa ja kiinnostavaa, olisi jo hinku alkaa jotain ohjelmaa kasaamaan! Näissä pikakoulutuksissa itseäni hieman häiritsee se, että kouluttajat usein koittavat pikakelata läpi "kaiken", jolloin koen koiran joutuvan aika epäreiluun asemaan kun tyhjästä pitäisi päästä jo vaikka kuinka pitkälle. Epämääräisyys on vielä meille koirakkona todella vaikeaa, koira turhautuu jos ei osaa ja ohjaaja turhautuu, kun ei saa rauhassa pilkkoa asioita. Onneksi osaa jo itse säädellä tekemisiään ja tuntee koiraa kaiken aikaa paremmin ja tietää, mitä sen kanssa ei kannata tehdä. Toki tämä koskee kyllä muitakin teknisiä taitoja vaativia treenejä, koiratanssissa vaan usein korostuu kun ollaan vielä alkeissa, eikä ole säännöllistä treeniporukkaa vaan käydään lähinnä koulutuspäivillä hakemassa vinkkejä.
Illalla vielä tokoiltiin. Vaikka takana oli jo pitkä päivä, oli Nila todella hyvä! Keskittynyt, rauhallinen ja innokas ilman kiljumista tai kuumumista. Käytin tilaisuutta hyväksi ja tein uuden liikkurin kanssa häiriöisessä ympäristössä seuraamista, paikallaolot (makuu ja istuminen) ja jäävistä maahan meno ja istuminen. Loppuun otettiin vielä vauhtinouto ja päivä oli todellakin paketissa!
PERJANTAI
Perjantain aloitin Katriina Tiiran luennolla 'Käyttäytyminen ja persoonallisuuden periytyminen - geenien ja ympäristön vaikutus', joka oli taattua Katriinan laatua, kiinnostava, täynnä tietoa ja loppui aivan liian pian! Tiivistetysti yhteen lauseeseen käyttäytyminen muodostuu kolmesta osasta, jotka ovat tilanteen hyödyt ja haitat, aikaisemmat kokemukset sekä kolmantena persoonallisuus eli geenit ja ympäristö. Näiden palasten summana syntyy käyttäytyminen jonka me näemme ja jota me pyrimme koulutuksella muokkaamaan. Katriina kertoi myös uusista koiran persoonallisuuden mittausmenetelmistä ja tuloksista, joita pystytään mittaamaan ja arvioimaan. Tälläisiä mitattavia, tutkimustietoon perustuvia ominaisuuksia ovat pelokkuus - rohkeus, sosiaalisuus ihmisiä kohtaan, yhteistyöhalukkuus, aggressiivisuus koiria ja erikseen ihmisiä kohtaan, aktiivisuus, impulsiivisuus, leikkisyys, kiinnostus riistaan ja sinnikkyys. Lisäksi puhuttiin perinnöllisyydestä, mitkä ominaisuudet ja kuinka paljon ovat tieteen mukaan perinnöllisiä ja miten emon hoiva, hyvässä ja pahassa, vaikuttaa pentujen elämään tulevaisuudessa. Sivuttiin myös epigenetiikkaa, pelkoa ja aggressiivisuutta sekä ääniarkuutta ja impulsiivisuutta. Luennosta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, se vaatisi kokonaan oman postauksen! Ehdottomasti kannattaa mennä Katriinaa kuuntelemaan jos vaan tilaisuus tulee!
Varsinaisista koulutuksista ensimmäisenä oli vuorossa esine-etsintää. Nämä olivat Nilalle ensimmäiset varsinaiset esine-etsintä treenit ja jälleen se ylitti odotukset uusien haasteiden edessä! Aluksi palkkailin vieraan esineen nostoista käteen läheltä, osalla kerroista joutui hieman etsimään. Hoksasi nopeasti ja nosti varmasti, joten isompaan, valmiiksi tallattuun ruutuun. Ensimmäisellä toistolla mietti hetken, nosti sitten esineen ja sai palkkabileet, joten toisen toiston teki kuin vanha tekijä! Toiselle kierrokselle otettiinkin sitten heti jo kolme esinettä mukaan harjoitukseen. Ennen meidän vuoroa esittelin sille esineet ja nostatin niitä läheltä ensin vuorotellen ja sitten niin, että kaikki olivat valmiiksi maassa ja ne piti hakea yksi kerrallaan. Näissä ei ongelmaa, etsi ja nosti ja toi nopeasti. Ruutuun vietiin sitten kaikki kolme esinettä, yksi vasempaan takakulmaan, yksi keskellä ja yksi oikeaan takakulmaan. Aloitin keskeltä, mistä nousi nopeasti ensimmäinen esine. Toinen pisto oli tyhjä, kun lähetin huonosti. Kolmannella lähetyksellä nousi vasemman reunan esine, neljäs oli tyhjä ja viidennellä pistolla nousi hienosti kolmas esine, kaikki hyvällä vauhdilla ja intensiivisellä työskentelyllä! Esineet eivät olleet mitään helpoimpia, ohut korttilompakko/tasku, pieni tyynyn tapainen ja muovinen lusikka. Kyllä tuo vaan onnistuu tasaisesti yllättämään tuolla asioiden oppimiskyvyllään!
Seuraavaksi ohjelmassa oli leikitystunti. Luulin, että kyseessä olisi ollut tunti, missä joku muu leikittää koiraa, mutta kyseessä olikin ohjaajan ja koiran leikkihetki, missä sai vinkkejä ja kommentteja jatkoon. Tästä ei meille kauheasti lisäinfoa tullut, mutta koiralla ainakin oli hauskaa kun sai ihan "ilmaiseksi" roikkua lelussa.
Lenkkimaastot oli todellakin kohdillaan! |
Toisena uutena juttuna päästiin kokeilemaan Flyballia. Nila kuumui palloista aikalailla ja omalla vuorollaan meni vähän takkiauki pallokoneelle. Niinhän siinä sitten kävi, että koneesta päin lentävä pallo yllätti pienen bordercollien ja sen jälkeen koko laitetta piti vähän kierrellä ja palloa yrittää saada liikkeelle esimerkiksi haukkumalla, peruuttamalla ja tuijottamalla. Toisella laatikolla pallon sai haettua laukaisematta laatikkoa, mikä sujuikin ongelmitta. Tunnin aika sivummalla tein kosketusalustaa niin, että kopittelin palloa palkaksi. Lopuksi vielä naksuttelin tassukosketusta flyball-laatikkoon ja palkkailin ruualla sekä niin, että heitin itse palkaksi pallon kopattavaksi. Tämä sujui ja näin varmaan aika nopeasti päästäisiin haluttuun lopputulokseen eli koira kävisi itse laukaisemassa pallokoneen. Hyppyjä Nila ei tajunnut yhtään, ne täytyisi erikseen opettaa. Kiva kokeilu, toivottavasti joskus päästään vielä uudelleen testaamaan!
Perjantain päätteksi käytiin vielä rally-tokoilemassa jatkoryhmässä. Aluksi tehtiin kehäänmeno harjoitus, jossa minä säädin hihnan kanssa ja mistä kävi harvinaien selväksi, ettei näitä ole lainkaan treenattu... Kouluttaja suositteli miettimään näihin jo valmiiksi rutiinia, ettei tuollaista säätöä tulisi. Ehdotti vaihtoehdoksi myös sellaista hihna-panta yhdistelmää, minkä saisi radan ajaksi kokonaan pois. Näitä täytyisi kyllä oikeasti miettiä, jos meinataan rallattelua jatkaa pidemmälle. Ja jos meinaa jatkaa pidemmälle, kannattaisi toki ottaa ne rutiinit käyttöön heti. Treenejä jatkettiin puolenvaihdoilla, aloitettiin jalan alta vaihdolla. Tässä ei meillä mitään ihmeellistä kun pujottelu sujuu, joten keskityin vahvistamaan oikean puolen seuruuta samalla. Nila alkaa kivasti hahmottaa sitäkin! Seuraavaksi kokeiltiin valkovuokkoa, missä koira ja ohjaaja kääntyvät toisistaan poispäin täyskäännöksen. Me ei oltu tätä koskaan ennen tehty, joten naksuttelin lähinnä pyörähdyksiä, joita sentään oli kotona treenattu ainakin se kaksi kertaa. Nämä kuitenkin alkavat sujua kumpaankin suuntaan, vaikka kotona myötäpäivään pyörähdys oli aluksi tosi vaikea. Viimeisenä vuorossa oli edestä puolenvaihto, missä käytin käsikohdetta apuna. Jatkossa varmaan kosketuskeppi olisi tähän kätevä! Lopuksi tehtiin pieni radanpätkä, missä tuli nämä kaikki kolme puolenvaihtoa ja vaikka vähän epäilin, niin muutamalla välipalkalla me selvittiin haasteesta ihan hyvin! Rally-kouluttaja Elli oli todella mukava ja osaava, erittäin hyvä tunti!
LAUANTAI
Lauantaina aamusta kävin katselemassa Jalosen Mikan koulutuksia, mihin emme valitettavasti mahtuneet mukaan. Varsinkin ensimmäinen, eteenlähetyksiä käsitellyt tunti antoi ajateltavaa ja lisää teemoja treenilistalle. Mika rakentaa eteenlähetyksen tyhjien kuppien, eli kohteiden kautta ja opettaa koiralle, että aina se kohde, mikä on suoraan ohjaajan rintamasuunnassa, on ns. kuumakohde eli sinne suunnataan. Näin koira oppii irtoamaan aina suoraan eteenpäin. Tämä toteutettiin niin, että ensin koiralle naksuteltiin kupin katsominen ja palkka kuppiin. Tämän jälkeen koira sai tarjota irtoamista, matkalla kupille naks ja palkka koiran ohi kuppiin. Tästä matkaa pidennetään ja kiinnitetään huomiota, että vain täysin suorat irtoamiset merkataan. Kun koira on hoksannut idean, lyhennetään matkaa ja otetaan mukaan toinen kuppi, merkataan kohde eli kuuma kuppi koiralle rintamasuunnalla ja annetaan tarjota. Muutaman toiston jälkeen vaihdetaan rintamasuunta kohti toista kuppia, jolloin koiran pitäisi tarjota sitä. Jos se jää jumiin edelliseen kohteeseen, muutetaan omaa sijaitia suhteessa uuteen kohteeseen niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Näin lisätään matkaa ja kuppeja niin, että lopulta koira osaa valita aina oikean kupin ja irrota sinne rennosti ja nopeasti. Toisella tunnilla aiheena oli nouto, missä Mika painotti palkan ajoituksen tärkeyttä ja sitä, että koiran tulee ymmärtää mitä siltä halutaan jotta se voi suorittaa oikein. Mielenkiintoiset tunnit seurata ja varsinkin ensimmäiselle olisi ollut mielenkiintoista päästä mukaan! Mika on todella kannustava ja positiivinen kouluttaja.
Nilan ensimmäiset treenit lauantaina olivat koiratanssia. Nyt eri kouluttajan kanssa lähestyttiin aihetta vähän eri kulmasta, meille sopivammalla tavalla. Tehtävänä oli koota koiran jo osaamista tempuista 5-7 liikkeen sarja, joka voisi olla osa kokonaista esitystä. Nilan sarja oli seuraavanlainen:
-kutsu maasta seuraamaan vasemmalle
-seuraamisessa pivot vasemmalle (360 astetta vasemmalle)
-pujottelu 4 alitusta, päätyy vasemmalle (harkitsin tähän oikeaa, mutta ei ole vielä tarpeeksi kestoa oikealla seuruussa)
- ohjaajan ympäri 1,5 kierrosta niin, että päätyy (jalkojen) väliin
- välissä seuruu kaarella
- maahan, astun ylitse niin, että koira jää vasemmalle sivulle
- suoraan maasta juoksuseuraamiseen
Tämä pätkä piti ensin näyttää kouluttajalle ilman koiraa, sen jälkeen edelleen ilman koiraa käskytettynä ja lopulta kaikille osallistujille koiran kanssa. Meillä oli parissa kohdassa pientä säätöä, kun koira ei ihan ollut hereillä, mutta pääasiassa sujui ja harjoitus oli tosi kiva! Tässä pääsi oikeasti miettimään, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon ohjelmaa suunniteltaessa, eikä nyt ollut edes musiikkia mukana. Vinkkeinä jatkoon mun kannattaisi nimetä kaikki toiminnot, eikä luottaa pelkkiin vartalovihjeisiin. Oon ollut vähän laiska tässä, vaikka tiedän että niin kannattaisi tehdä. Lisäksi ohjaajan pitäisi päästä pois tokomoodista ja sekös se vasta on helppoa näin ihan muutaman tokovuoden jälkeen... Riittää haastetta tässä lajissa!
Odotettu Vepe oli seuraavana tutustumisvuorossa. Aloitettiin tutustuttamalla koira kumiveneeseen. Nilalla oli hieman kierrokset katossa koska VETTÄ! Ei sitä vene sen suuremmin ihmetyttänyt, se keskittyi veden tuijottamiseen ja luvan odottamiseen. Pienen veneajelun jälkeen alettiin harjoitella veneestä veteen hyppyä. Rannassa ja matalalla ei ongelmaa, joten otettiin etäisyyttä. Ensimmäinen hyppy veteen kuitenkin yllätti superuimarin ja päätyi sukellukseen. Seuraavalla toistolla piti sitten hetki prosessoida veneen reunalla, että miten tästä nyt pääsisi vähän järkevämmin. Pienen kitinätuokion päätteeksi Nila loikkasi sujuvalla hypyllä veteen. Seuraavalla kierroksella jatkettiin näitä ja saatiin jo varsin maltillisia loikkia ilman lähtöpohdintaa aikaiseksi! Kolmannella kierroksella sitten aloitettiin esineen vienti harjoituksia. Varsinaisessa liikkeessä ohjaaja antaa rannassa koiralle esineen, jonka se vie veneeseen apuohjaajalle ja palaa sen jälkeen rantaan ohjaajan luo. Koska Nilalle uiminen ja vesi on melko kuumottava kokonaisuus, halusin heti alusta asti alkaa luoda tähän selkeää rutiinia, missä esine annetaan apuohjaajan käteen ja sen jälkeen palataan minun luo palkalle. Aloitettiin kuivalla maalla niin, että otin ensin pari toistoa esineen nostoa minulle, sen jälkeen vaihdettiin apuohjaajan käsi tyrkylle viereen ja sinne se esine nousi! Lisättiin tähän esineen antaminen koiralle, missä ei ongelmaa. Näitä kuivalla maalla muutama, että saatiin vähän etäisyyttä kasvatettua ja luotua asetelma, jossa koira menee kohti apuohjaajaa, antaa esineen ja saa palkkasanan ja minulta palkan. Tämän sujuessa käännyttiin niin, että apuohjaaja istui veneen keulassa rannassa. Tämä ei sitten enää ollutkaan helppoa, no, koska VETTÄ!! Piti kuikuilla ja kokeilla, jos sittenkin voisi vaan livahtaa uimaan. Lopulta saatiin onnistumisia, kun seisottiin ihan vastakkain ja koira käytännössä käänsi päätään minulta apuohjaajalle. Kyllä voi olla vaikeaa toimia, kun lähellä on jotain mahdottoman upeaa! Vepe-tyyppisiä harjoituksia olisi kyllä hyvä jatkaa, jotta veden lähellä toimiminen alkaisi sujua pikkuisen paremmin. Menee kyllä ensi kesän puuhiksi, nyt alkaa olla jo kylmä.
Lauantain päätteeksi käytiin vielä pienesti tokoilemassa, kun tunnille oli ilmottauduttu. Alkuun tehtiin paikalla olot, sekä makuu että istuminen. Istumisessa piti ryhtiä korjata kertaalleen, muuten rauhalliset ja keskittyneet pysymiset. Muuten meni aikalailla höntsäilyksi, aluksi pieni liikkuroitu seuraaminen ja luoksetulo ja loppuajan naksuttelin seuraamista ja jäävien asentoja. Nila oli jo todella väsynyt ja olisi halunnut lähinnä räksyttää, joten keskityin saamaan aikaan mukavamman mielentilan ja lopetin siihen.
Lauantain päätteeksi käytiin vielä pienesti tokoilemassa, kun tunnille oli ilmottauduttu. Alkuun tehtiin paikalla olot, sekä makuu että istuminen. Istumisessa piti ryhtiä korjata kertaalleen, muuten rauhalliset ja keskittyneet pysymiset. Muuten meni aikalailla höntsäilyksi, aluksi pieni liikkuroitu seuraaminen ja luoksetulo ja loppuajan naksuttelin seuraamista ja jäävien asentoja. Nila oli jo todella väsynyt ja olisi halunnut lähinnä räksyttää, joten keskityin saamaan aikaan mukavamman mielentilan ja lopetin siihen.
Mökillä meno oli lauantai-iltana näin villiä |
SUNNUNTAI
Sunnuntaille olin suunnitellut vielä joitakin koulutuksia, mutta jo illalla päätin, ettei me ainakaan kaikkiin osallistuta. Nila alkoi olla liian väsynyt ja taivaalta tuli vettä siihen tahtiin, että toinen setti vepeä ja frisbeen testaus jäi toiseen kertaan.
Aamupäivällä suunnattiin sitten päivän ainoaan koulutukseen ja mentiin rally-tokoilemaan. Tunti oli jälleen hyvä, teemana houkutus. Me ei tätä varsinaisesti houkutus-kylttinä olla treenattu, mutta erilaisia muita luopumistreenejä kyllä. Mitään isompaa ongelmaa ei meillä ollut, saatiin hyviä toistoja ja Nila jaksoi hienosti tsempata vielä pitkän reissun päätteeksi. Lopussa oli yksilöaikaa, jonka käytin oikealla seuruun katsomiseen. Tämä olikin erittäin hyödyllistä, sain kouluttajalta hyvän potkun eteenpäin myös rally-tokon kokonaisuuden osalta. Nythän olen treenaillut rallya vähän puolihuolimattomasi siinä sivussa, mikä toki vielä alokasluokassa toimiikin hyvin. Kuulemma siitä huolimatta kannattaisi alkaa ajatella myös eteenpäin, luoda rutiineja ja keskittyä niihin ylempien luokkien juttuihin. Oikealla seuruuta me tarvitaan myös koiratanssissa, joten sen rakentamiseen kannattaisi nyt kuureina panostaa kunnolla, jotta vahvistetiheys myös oikealle puolelle nousisi. Huomasin myös, että kun nyt pääsi koulutuksissa treenaamaan ylempien luokkien juttuja, alkoi oma motivaatio koko lajiin nousta. Erittäin hyvä kouluttaja antoi hyvin ajateltavaa ja herätteli huomaamaan, kuinka hyvin (tähänkin) lajiin sopiva koira minulla on käsissäni. Saatiin sopivassa suhteessa kehuja ja kannustusta ja tsemppausta eteenpäin, rally-toko tunnit jäivätkin koulutuksellisesti meille parhaiksi anniltaan!
Itse suuntasin vielä kuuntelemaan Jalosen Mikan luentoa aiheesta Vaihtelevuutta (toko)treeneihin. Mika on myös puhujana innostava ja aika kuluikin kuin siivillä Mikan koulutusfilosofiaa kuunnellessa. Mikan mottona on Enemmän VirheVapaata Koulutusta eli EVVK, kaikki koulutus perustuu koiran aktiivisuuteen ja toimintojen tarjoamiseen. Luennolla sivuttiin niin perusasioita alkaen koulutustekniikasta kuin käytännönläheisiä erilaisia kaavanrikkomistreenejä. Loistava luento kaiken kaikkiaan, katsotaan jos saan omista muistiinpanoistani aikaiseksi jonkin muillekin ymmärrettävän tiivistelmän tänne.
Luennon jälkeen juotiin vielä mökkiporukan kanssa vohvelikahvit ja muiden suunnatessa kotimatkalle lähdettiin vielä Nilan kanssa kiertämään viimeinen lenkki upeissa maisemissa ennen ajomatkaa.
Kokonaisuutena Onnidog oli ehdottomasti kokemisen arvoinen tapahtuma. Neljän päivän rupeama nuorelle koiralle oli aika pitkä, olisi helpottanut jos olisi ollut toinenkin koira ottaa mukaan. Valinnan varaa koulutuksissa oli niin paljon, että tuli "väkisin" otettua vähän liikaa koulutuksia. Toisaalta, omaa ohjelmaa pystyi säätämään vielä paikan päällä, mikä helpotti osaltaan. Oli erittäin kiinnostavaa nähdä, kuinka Nila ensimmäisellä tälläisellä pidemmällä reissulla sopeutui ja suoriutui vastaantulevista tilanteista. Se asui ongelmitta kuuden partacollien kanssa samassa mökissä, nukkui onnellisena sängyssä (kotona ei makuuhuoneeseen pääse) ja käyttäytyi erittäin kypsästi ja fiksusti kaikin puolin. Toinen kiinnostava kohta oli kotiin paluu, kuinka palautuminen sujuu? Maanantai meni aikalailla kierrokset korkealla, Nila oli selvästi väsynyt muttei saanut levätyksi, kun yhden sateettoman päivän kunniaksi piti tehdä kaikki rästissä olleet pihahommat pois ja Nila tietenkin osallistui. Tiistain se sitten nukkuikin lähes koko päivän, illalla käytiin treeneissä ja siellä oli kaikki onnistuu -fiilis, eli palautuminen oli onnistunut hyvin. Tämä viikko otetaan kyllä kokonaisuutena rauhallisemmin, lenkkeillään ja tehdään vaan pieniä tempputreenejä. Ja suunnitellaan, mitä mahdollisella ensi vuoden reissulla tehdään toisin ja mitä on pakko päästä kokeilemaan!
Luennon jälkeen juotiin vielä mökkiporukan kanssa vohvelikahvit ja muiden suunnatessa kotimatkalle lähdettiin vielä Nilan kanssa kiertämään viimeinen lenkki upeissa maisemissa ennen ajomatkaa.
Sunnuntaina alueella oli pentunäyttely, Nila halusi kokeilla misseilyä kuvauspisteellä |
Kotiinlähtö lenkillä |
Kotisohvalla reissut nollautuu |
lauantai 2. syyskuuta 2017
Ensimmäiset viralliset rallyt!
Nila korkkasi tänään viralliset kisat rally-tokoilemalla alokasluokasta tulokset 94 pistettä.
Tuomarina oli Hannele Pirttimaa ja rata näytti seuraavalta:
Pari ilmoa lisää lähti matkaan, ajatuksena treenailla rallyssä alaluokat kisaamista ja vireensäätelyä, niin on tokokehään jotain pohjaa jo olemassa. Palkattomuus ei kyllä juuri koiraan vaikuta, on se mainio!
Tuomarina oli Hannele Pirttimaa ja rata näytti seuraavalta:
Virheitä kerättiin kyltiltä 3 -3 uusinnasta ja -1 kontr ja lisäksi kylteiltä 6 ja 13 kummaltakin -1 taluttimesta (argh!!). Vähennyksiä yhteensä -6 ja tulos 94 pistettä. Meillä oli kehässä kivaa yhdessä ja Nila teki parhaansa, pysyi sopivassa vireessä ääntelemättä tai sähläämättä (jos unohdetaan tuon kolmoskyltin kuuntelemattomuus).
Videolta välittyy kivafiilis ja pienoinen ylisuorittaminen, mutta mieluummin niin päin!
Pari ilmoa lisää lähti matkaan, ajatuksena treenailla rallyssä alaluokat kisaamista ja vireensäätelyä, niin on tokokehään jotain pohjaa jo olemassa. Palkattomuus ei kyllä juuri koiraan vaikuta, on se mainio!
perjantai 1. syyskuuta 2017
Kesäkuvia
Kesä tuli ja meni aikalailla huomaamatta, kameraakin tuli ulkoilutettua hävettävän vähän. Jotain sentään löytyi muistikortilta:
Innokkaat mallit |
Edes vähän kuvauksellisempina |
Siiri 1v 1kk |
Lentävä jackrussel |
Teinipainit |
Nila aina niin ystävällisenä |
Välipalaa |
torstai 24. elokuuta 2017
Möllirallit vol 2
Tänään oli vuorossa Nilan rally-tokotreenit kylteillä, radat nro 4 ja 5, ei me oikein meinata päästä mihinkään kimppatreeneihin niin sujuu se näinkin. Osallistuttiin taas kahdelle radalle, nyt kysyin jo valmiiksi mahdollisuuden tehdä toisenkin jos ensimmäinen sujuu ja jos alo/avo radalla on tarpeeksi kylttejä mitä me ollaan tehty. Tuomarina Koiranpäivien Päivi Nummi, joka oli tehnyt mukavat radat kaikkiin luokkiin.
Ensin mölliluokka, joka sujuikin mukavasti! Virhepisteitä oli kerätty ainoastaan yksi, kyltiltä 8 vino, -1. Näin ollen tulos 99pistettä ja möllien voitto. Tästä ei ole videota, mutta tuomarin kommentti Näppärä rata! kertonee oleellisen.
Nilan kanssa on kyllä kiva tehdä, se tekee aina just sen minkä osaa. Ja jos ohjaus on epäselvää, se kertoo sen kyllä. Jälkimmäisellä radalla se murahteli pariin kertaan, kun tehtiin vaikeita juttuja joita se ei osannut, mutta muuten pysyi äänettömänä, kuulolla, eikä palkattomuus vaikuta koiraan käytännössä mitenkään! Mun paras pieni teinikoira.
Ensin mölliluokka, joka sujuikin mukavasti! Virhepisteitä oli kerätty ainoastaan yksi, kyltiltä 8 vino, -1. Näin ollen tulos 99pistettä ja möllien voitto. Tästä ei ole videota, mutta tuomarin kommentti Näppärä rata! kertonee oleellisen.
Päätin sitten ahnehtia vaihteeksi ja osallistua vielä toisellekin radalle, vaikka siellä oli taas monta kylttiä, joita ei oltu tehty. Luokkana siis alo/avo ja heti ensimmäisenä pyörähdys, jota Nila ei osaa ja koska sitä ei ole koulutettu houkuttelemalla juurikaan, se ajatteli nenästä vedätyksen olevan joku häiriötreeni, kun testasin saisinko sen niin pyörähtämään. Pohjalle siis valmis -10, mutta tärkeämpänä oli kokonaisen kisapituisen radan suorittaminen, virheistä viis.
Virheitä keräiltiin enemmänkin, tuo pyörähdyksen -10, kyltiltä 3 -1 kontr, kyltiltä 4 -10 tvä, koska pöljä ohjaaja ei pysähtynyt palatessa (vaikka osasi saman kyltin edellisellä radalla suorittaa...), kyltiltä 5 -3 tvä, kyltti 7 uusittiin ja otettiin uusinnallakin -1 tvä ja vielä kyltiltä 10 -10 tvä rintamasuunnasta, jota en viitsinyt korjata kun koira alkoi selvästi turhautua loppuradan tehtäviin, joita ei oltu läheskään kaikkia ennen tätä päivää treenattu. Tältä radalta jäi saldoksi 62 pistettä ja tuomarin kommentti Mukavaa yhteistyötä! Tästä löytyy myös video, kokonaisuutena olen kyllä tyytyväinen fiilikseen!
Nilan kanssa on kyllä kiva tehdä, se tekee aina just sen minkä osaa. Ja jos ohjaus on epäselvää, se kertoo sen kyllä. Jälkimmäisellä radalla se murahteli pariin kertaan, kun tehtiin vaikeita juttuja joita se ei osannut, mutta muuten pysyi äänettömänä, kuulolla, eikä palkattomuus vaikuta koiraan käytännössä mitenkään! Mun paras pieni teinikoira.
Lomatunnelmia ja tasapainoa
Olen ollut hyvin ahkera vaihtamaan työpaikkaa tässä viimeisen parin vuoden aikana, joten tälle kesälle ei lomapäiviä kertynyt kuin 8, joista vielä pari piti säästää syksymmälle Onnidog reissua varten. Viikko jäi kuitenkin nyt elokuussa vietettäväksi ja vaikka kuinka tykkään työstäni, tuli tämä hengähdystauko tarpeeseen! Sattui vielä niin, että mies oli juuri samaan aikaan kalareissussa Ruotsissa, joten meillä oli koirien kanssa ihan omaa lomaa. Mitään suuria suunnitelmia ei ollut, mutta ne vähätkin sitten kariutuivat, kun Nadi ja Pira päättivät ajoittaa juoksunsa ja vielä tärpit juuri lomaviikolleni. Kuinka voikaan osua! Ei sitten lähdetty Yyterin koirarannalle tai retkeilemään, sen verran hormoonihuuruista oli meno. Lisäksi itse kärsin kamalista allergiaoireista pujon kukinnan aikaan, joten vietettiin sitten suunniteltuakin rauhallisempi loma.
Kun kerrankin oli kaikki illat aikaa, buukkasin kimppatreenejä melkein jokaiselle illalle. Alkuviikko tokoiltiin ja pyöriteltiin rallyjuttuja. Liikkuritreenejä päästiin tekemään pariin kertaan, kyllä tuo teinikoira vaan nopeasti oppii liikkurin käskytykset ja ennakoinnin. Tosin muuta en odottanutkaan. Erityisesti luoksetulon kanssa on tehty nyt töitä, tarvittiin kai yksi toisto liikkuroituna kun Nila alkoi nykimään ja ennakoimaan kutsua, vaikka yksin tehdessä istuu hyvin varmasti ja rauhallisesti paikallaan. Paljon palkkaa ja ylipitkiä istumisia käskytettynä luoksetuloon, niin alkaa jo tulla lisää varmuutta. Seuraamiseen liikkuri vaikuttaa yllättävän vähän, tosin olen alusta asti hyvin valikoiden ja viiveellä toteuttanut liikkeenohjausta, jotta siitä ei tulisi Nilalle liian merkityksellistä. Rutiinia vaan näihin paljon lisää. Päästiin tekemään myös useampi paikallaolotreeni porukassa, niin tuttujen kuin vieraiden koirien kanssa. Nilalla ei aika ole ongelma, sillä alkaa olla niin paljon makoilukokemuksia 'käysiihen' käskyllä. Sen sijaan tässäkin päästään kropan hallintaan ja käskyjen erotteluun, kun vahviste historiaa on ensisijaisesti vapaamuotoisesta oleilusta ja kropan hallinta on vielä kesken, se erittäin helposti alkaa matoilemaan paikallamakuussa. Täytyy tehdä 'käysiihen' ja paikkamakuu erottelua, jotta sille muodostuu selkeä kuva kumpaa halutaan. Paikkamakuuta on nyt työstetty luopumisen kautta häiriöillä ja jopas alkaa asento parantua ja pysyä paremmin kasassa. Alut ja loputkin alkaa paranemaan myös porukassa, kun niitä on päästy tekemään.
Lomalla päästiin myös rally-tokoilemaan ihan rataa. Rallyssä ehdottomasti vaikeinta on kyllä muistaa oikeat suorituspaikat ja tavat eri kylteille, tälläkin kertaa tajusin vasta pitkän aikaa oman ratatreenin jälkeen suorittaneeni kaksi kylttiä ihan väärin. Koira kyllä osaisi, mutta ohjaaja sekoilee... Lisäksi itselleni on erittäin hankalaa edelleen se hihnan kanssa pelaaminen, varsinkin kun sen hankaluuden takia luistan hihnan kanssa treenaamisesta jatkuvasti. Se ehkä helpottuisi, jos sitä treenaisi. Muutan rallattelu on kyllä hauskaa, tehtävät on mukavan yksinkertaisia ja radat sujuvia, tuntuu oikein hyvältä tehdä ketjutus ja palkattomuustreenejä tätä kautta! Nilaa tosin ei kauheasti tunnu palkattomuus hetkauttavan, kunhan tehtävät on tuttuja ja onnistumiset merkataan kehuilla.
Lomalla tietysti myös lenkkeiltiin ja uitiin, tai tarkemmin Nila ui. Itsellani on talviturkki tiukasti päällä ollut jo monta vuotta ja Pira on omatoimisesti vähentänyt tänä kesänä uimaan menoa, koska siitä kipeytyy. En sen tosin juoksuisena olisi uida antanutkaan.
Jäljelläkin käytiin, enkä voi olla kuin tyytyväinen! Nilan kanssa on ihanan mutkatonta kokeilla erilaisia juttuja, kun sen asenne kaikkeen yhdessä tekemiseen on avoin ja positiivinen, 'jaa tämmöstä hommaa, joo miten kivaa!'. Jäljellä se vielä luontaisesti työskentelee sopivalla tahdilla ja saa toteuttaa itsenäisyyttään vastapainoksi kentällä pyörimiseen. Toinen jälki sujui siis edelleen yli odotusten, nyt se tiesi heti alusta mitä ollaan tekemässä ja lähti tasaisen varmasti heti alusta asti liikkeelle. Pituutta jäljellä oli tällä kertaa noin 400m ja keppejä jälleen kuusi. Maasto oli pääasiassa melko selkeää varvikkoa, mutta osan matkasta myös ryteikköisempää kivikkoa. Päästin Nilan taas itse nostamaan jäljen, se tarkasti pätkän takajälkeä ja lähti varmasti sitten oikeaan suuntaan. Kolme ensimmäistä keppiä nousivat hienosti, mutta kolmannen kepin jälkeen iski epävarmuus tai hukka. Nila teki tässä kuitenkin hienosti töitä, se tarkasti noin 10 metrin ympyrällä alueen, palasi jäljellä hieman taaksepäin ja yritti uudelleen, kun ei vieläkään päässyt eteenpäin tarkasti uudelleen ja vielä kerran, jolloin yhtäkkiä vaan pääsikin takaisin jäljelle ja jatkoi matkaa taas hienosti ja varmasti. Vaikea sanoa, mikä menoa tuossa kohdassa sotki, mutta niin vain pikkukoira selvitti tilanteen ja jatkoi jäljen varmasti loppuun nostaen kaikki kepit! Tehtiin pieni esineruutukaistalekin, mutta se oli aika vaikea tuulettoman ja painostavan ilman takia. Esineitä pitäisi tehdä erikseen ja niin, että tuulesta saisi edes pienen avun alkeisharjoituksiin. Innolla Nila nytkin etsi ja löysi, mutta haluaisin ensin tehdä motivaatiota helpommilla treeneillä.
Tässä jotain taustatietoja vihdoin, toivottavasti en nyt unohda mitään oleellista.
Kun kerrankin oli kaikki illat aikaa, buukkasin kimppatreenejä melkein jokaiselle illalle. Alkuviikko tokoiltiin ja pyöriteltiin rallyjuttuja. Liikkuritreenejä päästiin tekemään pariin kertaan, kyllä tuo teinikoira vaan nopeasti oppii liikkurin käskytykset ja ennakoinnin. Tosin muuta en odottanutkaan. Erityisesti luoksetulon kanssa on tehty nyt töitä, tarvittiin kai yksi toisto liikkuroituna kun Nila alkoi nykimään ja ennakoimaan kutsua, vaikka yksin tehdessä istuu hyvin varmasti ja rauhallisesti paikallaan. Paljon palkkaa ja ylipitkiä istumisia käskytettynä luoksetuloon, niin alkaa jo tulla lisää varmuutta. Seuraamiseen liikkuri vaikuttaa yllättävän vähän, tosin olen alusta asti hyvin valikoiden ja viiveellä toteuttanut liikkeenohjausta, jotta siitä ei tulisi Nilalle liian merkityksellistä. Rutiinia vaan näihin paljon lisää. Päästiin tekemään myös useampi paikallaolotreeni porukassa, niin tuttujen kuin vieraiden koirien kanssa. Nilalla ei aika ole ongelma, sillä alkaa olla niin paljon makoilukokemuksia 'käysiihen' käskyllä. Sen sijaan tässäkin päästään kropan hallintaan ja käskyjen erotteluun, kun vahviste historiaa on ensisijaisesti vapaamuotoisesta oleilusta ja kropan hallinta on vielä kesken, se erittäin helposti alkaa matoilemaan paikallamakuussa. Täytyy tehdä 'käysiihen' ja paikkamakuu erottelua, jotta sille muodostuu selkeä kuva kumpaa halutaan. Paikkamakuuta on nyt työstetty luopumisen kautta häiriöillä ja jopas alkaa asento parantua ja pysyä paremmin kasassa. Alut ja loputkin alkaa paranemaan myös porukassa, kun niitä on päästy tekemään.
Lomalla päästiin myös rally-tokoilemaan ihan rataa. Rallyssä ehdottomasti vaikeinta on kyllä muistaa oikeat suorituspaikat ja tavat eri kylteille, tälläkin kertaa tajusin vasta pitkän aikaa oman ratatreenin jälkeen suorittaneeni kaksi kylttiä ihan väärin. Koira kyllä osaisi, mutta ohjaaja sekoilee... Lisäksi itselleni on erittäin hankalaa edelleen se hihnan kanssa pelaaminen, varsinkin kun sen hankaluuden takia luistan hihnan kanssa treenaamisesta jatkuvasti. Se ehkä helpottuisi, jos sitä treenaisi. Muutan rallattelu on kyllä hauskaa, tehtävät on mukavan yksinkertaisia ja radat sujuvia, tuntuu oikein hyvältä tehdä ketjutus ja palkattomuustreenejä tätä kautta! Nilaa tosin ei kauheasti tunnu palkattomuus hetkauttavan, kunhan tehtävät on tuttuja ja onnistumiset merkataan kehuilla.
Lomalla tietysti myös lenkkeiltiin ja uitiin, tai tarkemmin Nila ui. Itsellani on talviturkki tiukasti päällä ollut jo monta vuotta ja Pira on omatoimisesti vähentänyt tänä kesänä uimaan menoa, koska siitä kipeytyy. En sen tosin juoksuisena olisi uida antanutkaan.
Jäljelläkin käytiin, enkä voi olla kuin tyytyväinen! Nilan kanssa on ihanan mutkatonta kokeilla erilaisia juttuja, kun sen asenne kaikkeen yhdessä tekemiseen on avoin ja positiivinen, 'jaa tämmöstä hommaa, joo miten kivaa!'. Jäljellä se vielä luontaisesti työskentelee sopivalla tahdilla ja saa toteuttaa itsenäisyyttään vastapainoksi kentällä pyörimiseen. Toinen jälki sujui siis edelleen yli odotusten, nyt se tiesi heti alusta mitä ollaan tekemässä ja lähti tasaisen varmasti heti alusta asti liikkeelle. Pituutta jäljellä oli tällä kertaa noin 400m ja keppejä jälleen kuusi. Maasto oli pääasiassa melko selkeää varvikkoa, mutta osan matkasta myös ryteikköisempää kivikkoa. Päästin Nilan taas itse nostamaan jäljen, se tarkasti pätkän takajälkeä ja lähti varmasti sitten oikeaan suuntaan. Kolme ensimmäistä keppiä nousivat hienosti, mutta kolmannen kepin jälkeen iski epävarmuus tai hukka. Nila teki tässä kuitenkin hienosti töitä, se tarkasti noin 10 metrin ympyrällä alueen, palasi jäljellä hieman taaksepäin ja yritti uudelleen, kun ei vieläkään päässyt eteenpäin tarkasti uudelleen ja vielä kerran, jolloin yhtäkkiä vaan pääsikin takaisin jäljelle ja jatkoi matkaa taas hienosti ja varmasti. Vaikea sanoa, mikä menoa tuossa kohdassa sotki, mutta niin vain pikkukoira selvitti tilanteen ja jatkoi jäljen varmasti loppuun nostaen kaikki kepit! Tehtiin pieni esineruutukaistalekin, mutta se oli aika vaikea tuulettoman ja painostavan ilman takia. Esineitä pitäisi tehdä erikseen ja niin, että tuulesta saisi edes pienen avun alkeisharjoituksiin. Innolla Nila nytkin etsi ja löysi, mutta haluaisin ensin tehdä motivaatiota helpommilla treeneillä.
Tässä jotain taustatietoja vihdoin, toivottavasti en nyt unohda mitään oleellista.
Nila on 1v1kk bordercollie narttu, yleisolemukseltaan vilkas ja iloinen. Nila mukautuu todella taitavasti tilanteen mukaan, se kulkee kanssani töissä kehitysvammaisten asumispalveluyksikössä ollen siellä rauhallinen ja järkevä, kun taas treeneissä se aika herkästi kerää kierroksia varsinkin juoksemisesta. Se on fyysinen koira, joka rakastaa uimista, juoksemista ja ylipäänsä liikkumista. Nila on kiihkeä ja taistelutahtoinen ja toisaalta kainalossa viihtyvä, tassut kohti taivasta rennosti ottava nuori koira.
Meillä on kolme koiraa, kohta yhdeksän täyttävä kuuroutunut belgi"mummo", kuusi vuotias bortsu Pira ja Nila nuorimpana. Lauma toimii hyvin, Nila on sopivan joustava ottamatta kuitenkaan itseensä Piran niuhotuksista. Belgi Nadin kanssa ne ovat hyvä tiimi, Nila huolehtii että vanhin pysyy porukan mukana, toimii Nadin korvina.
Nilalla on tammikuussa operoitu ocd vasemmasta olasta, minkä jälkeen se koko kevään joutui pidättelemään itseään jotta kuntoutus saatiin vietyä läpi kunnialla. Sairausloman jälkeen se reilun kuukauden olisi halunnut vain juosta, juosta ja juosta, mutta nyt tuntuu siltä osin tapahtuneen tasaantumista eikä sillä ole enää kaiken aikaa pelko, että kohta taas joutuu häkkiin/hihnaan.
Mitään varsinaisia ongelmia Nilan kanssa ei ole, mielenkiinnosta tullaan ja toivottavasti saadaan uutta ajateltavaa ja keinoja vireen hallintaan.
Näillä pohjatiedoilla saavuimme paikalle, minä toki unohtaen koiran hihnan kotiin ja turvautuen joustoliinaan, mikä onneksi autosta löytyi. Me istuttiin alas ja Päivi tarkkaili meitä. Nila tutki tilan, nuuski hetken mattoa ja kävi sitten jalkoihini makoilemaan kääntyen vielä hetken kuluttua niin, että nenä oli melkein kiinni varpaissani. Ja siinä se sitten makoili, välillä vähän asentoa vaihtaen ja välillä tarkkaillen Päivin kynää ja Päiviä ja piiskaten hännällä maata, jossain välissä se kävi kiehnäämässä Päivin ja sen jälkeen asettui meidän puoliväliin takaisin makoilemaan. Päivin mukaan Nila on harvinaisen hyvin tasapainossa, luottaa minuun ohjaajana täysin ja on täynnä rakkautta koko koira. Että tätä pitäisi nyt vaalia ja ylläpitää, ei ahnehtia eikä luoda turhaa painetta meidän väleihin. Niin helposti sanottu, toivotaan että osaan tätä neuvoa noudattaa. Päivi tuntee myös Nilan siskon Popan ja kiteytti niin loistavasti siskosten eron, ettei tottakaan: Jos Popa on professori, joka ajattelee, miettii, pohtii ja ratkaisee asiat aina aivoillaan, niin Nila on psykologi, niin täynnä rakkautta että se oikein pursuilee koirasta.
Taas sitä muistaa, kuinka tärkeää on välillä ihan vaan pysähtyä hetkeen ja olla läsnä. Olen jo kauan ollut sitä mieltä, että ihmiselle useimmiten osuu koiraksi sellainen, mitä eniten siinä tilanteessa tarvitsee. Minä todella tarvitsin Nilan nyt, tässä hetkessä ja näillä kokemuksilla. Ensimmäisenä tai edes toisena koirana en olisi varmasti osannut arvostaa sen mutkattomuutta ja onnellista elämänasennetta. Nyt osaan ja yritän nauttia jokaisesta hetkestä meidän yhteisellä matkalla! Nilan kanssa se on kyllä suurimmaksi osaksi helppoa, sen ilo ja luottamus maailmaan tarttuu helposti. Kaikeksi onneksi se on vielä yhtä innoissaan kaiken maailman harrastuspiiperryksistä kuin minäkin!
On tullut Päivillä käynnin jälkeen pohdittua suhdettani myös vanhempiin koiriini ja sitä, kuinka Nila on osaltaan helpottanut suhdettani varsinkin Piran kanssa. Vaikka minua edelleen harmittaa, ettei Piran kanssa päästy jatkamaan harrastuksia, on minun nyt helpompi nähdä, kuinka koira on hyötynyt stressittömämmästä elämästä ja kuinka se pystyy nyt paremmin säätelemään kiihtymystään. Nadin kohdalla olen kriisini kärsinyt jo niin kauan sitten, että sen erikoisen persoonan kanssa olen ollut sinut jo pitkään. Olen kuitenkin entistä paremmin nyt tiedostanut, kuinka kaikki kolme peilaavat minua hyvin tarkasti ja kuinka ne reagoivat toimintaani. Olen hyvin onnekas, että minulla on ja on ollut hyvin erilaisia koirapersoonia elämässäni opettamassa, kuinka arvokas jokainen on yksilönä ja kuinka kaikilta voi oppia ihan valtavasti, vaikkei harrastuskentillä pääsisikään loistamaan!
Mun pieni rakkauskoira |
Tunnisteet:
arkea,
jälki,
laumaelämää,
Nila,
rally-toko,
toko
sunnuntai 13. elokuuta 2017
Monitoimiteini
Nila on kuluneen viikon aikana käynyt paimentamassa, jäljellä, tokoillut ja treenannut koiratanssia, melkoinen monitoimikoira! Ja kaikkea se tekee yhtä suurella innolla ja halulla onnistua, nykyään useimmiten jopa muistaa ottaa minutkin mukaan.
Alkuviikosta tiistaina käytiin paimentamassa, pari edellistä yritystä kun on päättyneet melkoiseen kiihtymykseen ja "minä itse" possuiluun, joten nyt uusin keinoin kokeilemaan. Ajatuksena, ettei lampaille vaan pääse jos ei tee ihmisen kanssa yhteistyötä. Ensin Nila meinasi, että jos ei tehdä minun tavalla niin ei tehdä ollenkaan, mutta hetken kun asiaa työstettiin, se päätti sittenkin vielä kokeilla ja olikin tosi hieno! Ohjattavissa, kuulolla ja alkoi ihan itse säädellä etäisyyttä lampaisiin, olipa kivaa! Toivottavasti päästään pian uudestaan.
Keskiviikkona suunnattiin jäljelle, mikä on ollut suunnitelmissa jo pitkään, mutta toteutus on hieman venynyt. Matkalla metsään mietin, tehtiinkö me jotain järkevää jäljen osalta syksyllä ja päädyin siihen, etten muista. Päätin sitten lähteä ihan vaan suoraan kokeilemaan, saisiko Nila juonesta kiinni puhtaasti keppien kautta. Tallasin sille jäljen, jolla oli pituutta n. 140m ja jossa oli kuusi keppiä. Otin koiran autosta esittelin sille jälkikepin, piilotin sen metsätien penkalle ja palkkasin nostosta ja tästä jäljelle, toki vielä "janan" kautta eli viistosti niin, että sai itse bongata jäljen. Ja niin se vaan sen sieltä nosti! Vähän epätietoisena lähti jäljestämään, pyöri hajussa ja mietti mitä tehdä, kun sai samalla hajun ensimmäisestä kepistä ja nosti sen, mistä bileet. Hetken leikin jälkeen jatkettiin matkaa, vieläkin vähän ihmetellen mikä homma, herkästi kehuista kääntyi kohti mutta pysyi jäljellä kaiken aikaa. Tähän väliin jäi yksi keppi, mutta alkoi myös tiivistää jäljestystä ja oikein etsi seuraavan kepin ja nosti sen. Ja sitten se lähti kuin juna, jäljesti sopivan reippaasti mutta niin, että perässä oli helppo pysyä ja nosti kaikki loput kepit! Käsittämätöntä, miten nopeasti ja helposti se hoksasi idean! Nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja koittaa tehdä jälkeä säännöllisesti, on se niin mukavaa vastapainoa kentällä piiperrykselle.
Viikolla toki myös tokoiltiin, työnalla nouto ja varsinkin kapulasta luopuminen, sitä on jo aika kauan työstetty ja hommaa tuntuu riittävän. Seuraaminen on tällä hetkellä melko vaihtelevaa tasoltaan, kuumentavien juttujen treenaaminen heijastuu sinne aikalailla heti, mutta pikkuhiljaa minulla alkaa olla keinoja saada neiti takaisin maanpinnalle. Nyt on tokotreenejä mukavasti sovittuna myös porukassa, joten ehkä se siitä alkaa taas tasaantua. Rallytoko juttuja on aina samalla vähän pyöritelty, lähinnä eteentuloja ja takaa sivulle kiertämistä, muut jutut alokkaassa ei rallyssä juuri eroa tokon perusteista.
Tänään sunnuntaina päästiin vielä treeniviikon kruunuksi äkkilähtönä mukaan Tamskin koiratanssipäivään, jossa kouluttajana oli Johanna Saariluoma. Hetken arvoin kun tarjous tuli, mutta onneksi lähdettiin, oli todella mielenkiintoinen ja opettavainen päivä! On todella kiinnostavaa päästä seuraamaan ihan uuden lajin koulutuksia ja oppimaan uutta, koiratanssimaailma on täysin oma juttunsa. Useammalle koirakolle rakennettiin uutta ohjelmaa, osalla viilattiin olemassa olevaa ja sitten oli pari meitä, jotka keskittyivät tekniikkaan ja perustaitoihin. Johanna piti myös hyvän luennon ohjelman rakentamisesta ja siitä, mikä on tärkeää kilpailuihin valmistautuessa ja mitä ottaa huomioon erilaisten koirien kanssa ohjelmaa treenatessa.
Nilan kanssa katsottiin perusteita ja hyvin nopeasti Johanna oli kanssani samaa mieltä, että HTM on meidän tapauksessa sekä ohjaajalle että koiralle parempi valinta aloittaa, kiihkeä, nopea ja toiminnallinen koira ei ole mikään helppo freestyle koirana, kun kierrokset nousee helposti käsky käskyltä, mukana on paljon juoksemista ja liikevaihtoja, joissa koiralla on mahdollisuus sooloilla. Eli katsellaan sitä FS puolta sitten kymmenen vuotiaana... HTM on koiralle yksiselitteisempää ja toimintoja on vähemmän, mutta niiden tulee olla laadukkaita ja tasaisia. Nilan kanssa pitäisi nyt tosissaan ottaa treeniin oikean puolen seuruu, niin meillä olisi se kolme positiota, mitkä alokasluokkaan riittävät. Monen erilaisen position sijaan kannattaa Johannan mukaan alokasluokassa panostaa laadukkaiden positioiden monipuolisiin suuntiin. Suunnat siis eteen, taakse, paikalla ympäri (pivot) ja sivusuuntaan, lisäksi erilaisia käännöksiä ja tempoja liikkua.
Meille työnalle myös sivuttaiset liikkeet ja samalla kropan hallintaa, Nilalla on kyllä käsitys jokaisesta jalasta, mutta selkäranka ja sitä myötä kokonaisuus on vielä hukassa, se menee mutkalle ja vemppuu miten sattuu. Tähän hahmottamiseen saatiin hyvänä vinkkinä opetella peruuttamaan pujotellen, eli koira peruuttaa (vapaasti ohjaajan edessä) ja se ohjataan takaperin pujottelemaan esimerkiksi törppöjä. Tässä takapää johtaa liikettä, joten se on pakko hallita osana kokonaisuutta. Menee meillä ehdottomasti treeniin, ei ollut helppoa kun tänään kokeiltiin! Lisäksi treenilistalle lisätään siellä jo pitkään roikkuneet pyörähdykset itsensä ympäri sekä ohjaajan kiertäminen, kaikkia on jossain kohtaa vähän aloitettu ja sitten ne on jääneet muiden juttujen jalkoihin. Näistä saa muokattua vaikka minkälaisia positiosta toiseen vaihtoja, lisäksi pyörähdykset tarvitaan rallyssakin.
Kaikkiaan huippu viikko, monipuolisesti tekemistä ja paljon uutta ajateltavaa ja treenattavaa! Ensi viikko minulla on lomaa, toivottavasti ehditään vielä paljon lisää.
Alkuviikosta tiistaina käytiin paimentamassa, pari edellistä yritystä kun on päättyneet melkoiseen kiihtymykseen ja "minä itse" possuiluun, joten nyt uusin keinoin kokeilemaan. Ajatuksena, ettei lampaille vaan pääse jos ei tee ihmisen kanssa yhteistyötä. Ensin Nila meinasi, että jos ei tehdä minun tavalla niin ei tehdä ollenkaan, mutta hetken kun asiaa työstettiin, se päätti sittenkin vielä kokeilla ja olikin tosi hieno! Ohjattavissa, kuulolla ja alkoi ihan itse säädellä etäisyyttä lampaisiin, olipa kivaa! Toivottavasti päästään pian uudestaan.
Keskiviikkona suunnattiin jäljelle, mikä on ollut suunnitelmissa jo pitkään, mutta toteutus on hieman venynyt. Matkalla metsään mietin, tehtiinkö me jotain järkevää jäljen osalta syksyllä ja päädyin siihen, etten muista. Päätin sitten lähteä ihan vaan suoraan kokeilemaan, saisiko Nila juonesta kiinni puhtaasti keppien kautta. Tallasin sille jäljen, jolla oli pituutta n. 140m ja jossa oli kuusi keppiä. Otin koiran autosta esittelin sille jälkikepin, piilotin sen metsätien penkalle ja palkkasin nostosta ja tästä jäljelle, toki vielä "janan" kautta eli viistosti niin, että sai itse bongata jäljen. Ja niin se vaan sen sieltä nosti! Vähän epätietoisena lähti jäljestämään, pyöri hajussa ja mietti mitä tehdä, kun sai samalla hajun ensimmäisestä kepistä ja nosti sen, mistä bileet. Hetken leikin jälkeen jatkettiin matkaa, vieläkin vähän ihmetellen mikä homma, herkästi kehuista kääntyi kohti mutta pysyi jäljellä kaiken aikaa. Tähän väliin jäi yksi keppi, mutta alkoi myös tiivistää jäljestystä ja oikein etsi seuraavan kepin ja nosti sen. Ja sitten se lähti kuin juna, jäljesti sopivan reippaasti mutta niin, että perässä oli helppo pysyä ja nosti kaikki loput kepit! Käsittämätöntä, miten nopeasti ja helposti se hoksasi idean! Nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja koittaa tehdä jälkeä säännöllisesti, on se niin mukavaa vastapainoa kentällä piiperrykselle.
Itseensä hyvin tyytyväinen koira |
Tänään sunnuntaina päästiin vielä treeniviikon kruunuksi äkkilähtönä mukaan Tamskin koiratanssipäivään, jossa kouluttajana oli Johanna Saariluoma. Hetken arvoin kun tarjous tuli, mutta onneksi lähdettiin, oli todella mielenkiintoinen ja opettavainen päivä! On todella kiinnostavaa päästä seuraamaan ihan uuden lajin koulutuksia ja oppimaan uutta, koiratanssimaailma on täysin oma juttunsa. Useammalle koirakolle rakennettiin uutta ohjelmaa, osalla viilattiin olemassa olevaa ja sitten oli pari meitä, jotka keskittyivät tekniikkaan ja perustaitoihin. Johanna piti myös hyvän luennon ohjelman rakentamisesta ja siitä, mikä on tärkeää kilpailuihin valmistautuessa ja mitä ottaa huomioon erilaisten koirien kanssa ohjelmaa treenatessa.
Nilan kanssa katsottiin perusteita ja hyvin nopeasti Johanna oli kanssani samaa mieltä, että HTM on meidän tapauksessa sekä ohjaajalle että koiralle parempi valinta aloittaa, kiihkeä, nopea ja toiminnallinen koira ei ole mikään helppo freestyle koirana, kun kierrokset nousee helposti käsky käskyltä, mukana on paljon juoksemista ja liikevaihtoja, joissa koiralla on mahdollisuus sooloilla. Eli katsellaan sitä FS puolta sitten kymmenen vuotiaana... HTM on koiralle yksiselitteisempää ja toimintoja on vähemmän, mutta niiden tulee olla laadukkaita ja tasaisia. Nilan kanssa pitäisi nyt tosissaan ottaa treeniin oikean puolen seuruu, niin meillä olisi se kolme positiota, mitkä alokasluokkaan riittävät. Monen erilaisen position sijaan kannattaa Johannan mukaan alokasluokassa panostaa laadukkaiden positioiden monipuolisiin suuntiin. Suunnat siis eteen, taakse, paikalla ympäri (pivot) ja sivusuuntaan, lisäksi erilaisia käännöksiä ja tempoja liikkua.
Meille työnalle myös sivuttaiset liikkeet ja samalla kropan hallintaa, Nilalla on kyllä käsitys jokaisesta jalasta, mutta selkäranka ja sitä myötä kokonaisuus on vielä hukassa, se menee mutkalle ja vemppuu miten sattuu. Tähän hahmottamiseen saatiin hyvänä vinkkinä opetella peruuttamaan pujotellen, eli koira peruuttaa (vapaasti ohjaajan edessä) ja se ohjataan takaperin pujottelemaan esimerkiksi törppöjä. Tässä takapää johtaa liikettä, joten se on pakko hallita osana kokonaisuutta. Menee meillä ehdottomasti treeniin, ei ollut helppoa kun tänään kokeiltiin! Lisäksi treenilistalle lisätään siellä jo pitkään roikkuneet pyörähdykset itsensä ympäri sekä ohjaajan kiertäminen, kaikkia on jossain kohtaa vähän aloitettu ja sitten ne on jääneet muiden juttujen jalkoihin. Näistä saa muokattua vaikka minkälaisia positiosta toiseen vaihtoja, lisäksi pyörähdykset tarvitaan rallyssakin.
Opiskelija, muistiinpanot ja kaikki! |
Tunnisteet:
jälki,
koiratanssi,
paimennus,
rally-toko,
toko
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)