Onnidog 2017

Vietettiin Nilan kanssa laatuaikaa ihan kaksin, tai no kuuden partacollien ja kolmen muun ihmisen kanssa kokonaiset neljä päivää Jämsän Himoksella järjestetyssä Onnidog tapahtumassa. Tapahtuma oli neljäs, mutta meille kerta oli ensimmäinen. Tapahtuman ajatuksena on tarjota mahdollisuus tutustua saman viikonlopun aikana mahdollisimman moneen eri koiraharrastuslajiin tiiviisti muutaman päivän aikana.

Ilmoittauduin mukaan jo keväällä, jolloin minulla ei ollut juuri käsitystä Nilan tämän hetken osaamisesta tai edes kokemushistoriasta, kun se vielä oli sairauslomalla ocd-operaation jäljiltä ja näin ollen ei osannut juuri mitään. Koska itsellä alkaa olla aika selkeät ajatukset joidenkin asioiden opettamisesta, valitsin tarkoituksella ohjelmaan paljon erilaisia juttuja, joita on tehty (oli ilmoittautuessa ajatuksena tehdä) joko vähän tai ei ollenkaan. Paikan päällä vielä muokkasin vähän ohjelmaamme varsinkin sunnuntain osalta, koira alkoi olla jo tosi väsynyt joten ei olisi ollut mitään järkeä enää tehdä montaa tuntia hommia.

Sää ei todellakaan tapahtumaa suosinut, joka päivä satoi enemmän ja vähemmän jatkuvasti aamusta iltaan. Onneksi kovimmat rankkasateet kiersivät alueen ja suurimman osan ajasta sade oli pientä tihkua, joka toki kasteli myös tehokkaasti. Itseä tämä ei niin häirinnyt, mutta Nila vähäkarvaisena alkaa herkästi palella kylmässä, märässä maassa odotellessa. Tämä aiheutti hieman haastetta, kun taukokäytöksenä on makuulla odottelu, enkä halunnut pitkiä aikoja makuuttaa koiraa. Hengailu kesken treenien ei taas sovi Nilalle ollenkaan, se turhautuu ja alkaa haukkua, että kerro nyt jo mitä tehdään! Temputin sitä sitten pienillä, helpoilla tehtävillä tai annoin roikkua lelussa, jos odottelu venyi liian pitkäksi makuuttamiseen. Tässä ei oikeastaan ole muuta ongelmaa kuin koiran energian "tuhlaaminen", kun se on koko ajan työmoodissa.

Nila ja puolet mökkikavereista Himoksen rinteillä

TORSTAI

Aloitettiin heti torstaina klo 12, kun tapahtuma alkoi. Meillä oli ensimmäisenä vuorossa Nosework, mitä on tehty keväällä alkeiskurssin verran ja joitain kertoja kotona sen jälkeen, mutta kokonaisuutena todella vähän. Nila kuitenkin muisti homman heti ja suoriutui niin purkkierottelusta kuin laatikkotehtävistä ongelmitta. Rakennusetsintä tyyppinen piilo hankala, mutta siitäkin selvittiin kun siirrettiin haju helpompaan kohtaan. Purkkierottelusta otin oikein videon, ainoan koko tapahtuman aikana...

Kevyet purkit houkuttelee keilaukseen ja piti niitä koittaa vähän nostellakin, mutta haju oli kuitenkin pääosassa. Tätäkin olisi niin kiva ehtiä ja muistaa tehdä useammin!

Noseworkin jälkeen suuntasimme kahdeksi tunniksi koiratanssimaailmaan, kun ensin vuorossa oli Freestyle ja heti perään Heelwork to music tunti. FS tunnilla keskityttiin ketjutusjuttuihin lyhyillä temppusarjoilla. Lisäksi puhuttiin musiikista ja sen valinnasta ja vaikutuksesta ohjelmaan ja liikkumiseen. HTM tunnilla tehtiin eri positioita, me keskityttiin oikealla seuraamisen naksutteluun. Edessä kylki ohjaajakohden positiot on Nilalle hankalia hahmottaa, näitä täytyisi jonkun kohteen tai korokkeen avulla vahvistaa ihan rauhassa kotona ensin. Joitain ihan ok toistoja sain niihinkin aikaiseksi. Koiratanssi on kyllä hauskaa ja kiinnostavaa, olisi jo hinku alkaa jotain ohjelmaa kasaamaan! Näissä pikakoulutuksissa itseäni hieman häiritsee se, että kouluttajat usein koittavat pikakelata läpi "kaiken", jolloin koen koiran joutuvan aika epäreiluun asemaan kun tyhjästä pitäisi päästä jo vaikka kuinka pitkälle. Epämääräisyys on vielä meille koirakkona todella vaikeaa, koira turhautuu jos ei osaa ja ohjaaja turhautuu, kun ei saa rauhassa pilkkoa asioita. Onneksi osaa jo itse säädellä tekemisiään ja tuntee koiraa kaiken aikaa paremmin ja tietää, mitä sen kanssa ei kannata tehdä. Toki tämä koskee kyllä muitakin teknisiä taitoja vaativia treenejä, koiratanssissa vaan usein korostuu kun ollaan vielä alkeissa, eikä ole säännöllistä treeniporukkaa vaan käydään lähinnä koulutuspäivillä hakemassa vinkkejä.

Illalla vielä tokoiltiin. Vaikka takana oli jo pitkä päivä, oli Nila todella hyvä! Keskittynyt, rauhallinen ja innokas ilman kiljumista tai kuumumista. Käytin tilaisuutta hyväksi ja tein uuden liikkurin kanssa häiriöisessä ympäristössä seuraamista, paikallaolot (makuu ja istuminen) ja jäävistä maahan meno ja istuminen. Loppuun otettiin vielä vauhtinouto ja päivä oli todellakin paketissa!

PERJANTAI

Perjantain aloitin Katriina Tiiran luennolla 'Käyttäytyminen ja persoonallisuuden periytyminen - geenien ja ympäristön vaikutus', joka oli taattua Katriinan laatua, kiinnostava, täynnä tietoa ja loppui aivan liian pian! Tiivistetysti yhteen lauseeseen käyttäytyminen muodostuu kolmesta osasta, jotka ovat tilanteen hyödyt ja haitat, aikaisemmat kokemukset sekä kolmantena persoonallisuus eli geenit ja ympäristö. Näiden palasten summana syntyy käyttäytyminen jonka me näemme ja jota me pyrimme koulutuksella muokkaamaan. Katriina kertoi myös uusista koiran persoonallisuuden mittausmenetelmistä ja tuloksista, joita pystytään mittaamaan ja arvioimaan. Tälläisiä mitattavia, tutkimustietoon perustuvia ominaisuuksia ovat pelokkuus - rohkeus, sosiaalisuus ihmisiä kohtaan, yhteistyöhalukkuus, aggressiivisuus koiria ja erikseen ihmisiä kohtaan, aktiivisuus, impulsiivisuus, leikkisyys, kiinnostus riistaan ja sinnikkyys. Lisäksi puhuttiin perinnöllisyydestä, mitkä ominaisuudet ja kuinka paljon ovat tieteen mukaan perinnöllisiä ja miten emon hoiva, hyvässä ja pahassa, vaikuttaa pentujen elämään tulevaisuudessa. Sivuttiin myös epigenetiikkaa, pelkoa ja aggressiivisuutta sekä ääniarkuutta ja impulsiivisuutta. Luennosta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, se vaatisi kokonaan oman postauksen! Ehdottomasti kannattaa mennä Katriinaa kuuntelemaan jos vaan tilaisuus tulee!

Varsinaisista koulutuksista ensimmäisenä oli vuorossa esine-etsintää. Nämä olivat Nilalle ensimmäiset varsinaiset esine-etsintä treenit ja jälleen se ylitti odotukset uusien haasteiden edessä! Aluksi palkkailin vieraan esineen nostoista käteen läheltä, osalla kerroista joutui hieman etsimään. Hoksasi nopeasti ja nosti varmasti, joten isompaan, valmiiksi tallattuun ruutuun. Ensimmäisellä toistolla mietti hetken, nosti sitten esineen ja sai palkkabileet, joten toisen toiston teki kuin vanha tekijä! Toiselle kierrokselle otettiinkin sitten heti jo kolme esinettä mukaan harjoitukseen. Ennen meidän vuoroa esittelin sille esineet ja nostatin niitä läheltä ensin vuorotellen ja sitten niin, että kaikki olivat valmiiksi maassa ja ne piti hakea yksi kerrallaan. Näissä ei ongelmaa, etsi ja nosti ja toi nopeasti. Ruutuun vietiin sitten kaikki kolme esinettä, yksi vasempaan takakulmaan, yksi keskellä ja yksi oikeaan takakulmaan. Aloitin keskeltä, mistä nousi nopeasti ensimmäinen esine. Toinen pisto oli tyhjä, kun lähetin huonosti. Kolmannella lähetyksellä nousi vasemman reunan esine, neljäs oli tyhjä ja viidennellä pistolla nousi hienosti kolmas esine, kaikki hyvällä vauhdilla ja intensiivisellä työskentelyllä! Esineet eivät olleet mitään helpoimpia, ohut korttilompakko/tasku, pieni tyynyn tapainen ja muovinen lusikka. Kyllä tuo vaan onnistuu tasaisesti yllättämään tuolla asioiden oppimiskyvyllään!

Seuraavaksi ohjelmassa oli leikitystunti. Luulin, että kyseessä olisi ollut tunti, missä joku muu leikittää koiraa, mutta kyseessä olikin ohjaajan ja koiran leikkihetki, missä sai vinkkejä ja kommentteja jatkoon. Tästä ei meille kauheasti lisäinfoa tullut, mutta koiralla ainakin oli hauskaa kun sai ihan "ilmaiseksi" roikkua lelussa.

Lenkkimaastot oli todellakin kohdillaan!

Toisena uutena juttuna päästiin kokeilemaan Flyballia. Nila kuumui palloista aikalailla ja omalla vuorollaan meni vähän takkiauki pallokoneelle. Niinhän siinä sitten kävi, että koneesta päin lentävä pallo yllätti pienen bordercollien ja sen jälkeen koko laitetta piti vähän kierrellä ja palloa yrittää saada liikkeelle esimerkiksi haukkumalla, peruuttamalla ja tuijottamalla. Toisella laatikolla pallon sai haettua laukaisematta laatikkoa, mikä sujuikin ongelmitta. Tunnin aika sivummalla tein kosketusalustaa niin, että kopittelin palloa palkaksi. Lopuksi vielä naksuttelin tassukosketusta flyball-laatikkoon ja palkkailin ruualla sekä niin, että heitin itse palkaksi pallon kopattavaksi. Tämä sujui ja näin varmaan aika nopeasti päästäisiin haluttuun lopputulokseen eli koira kävisi itse laukaisemassa pallokoneen. Hyppyjä Nila ei tajunnut yhtään, ne täytyisi erikseen opettaa. Kiva kokeilu, toivottavasti joskus päästään vielä uudelleen testaamaan!

Perjantain päätteksi käytiin vielä rally-tokoilemassa jatkoryhmässä. Aluksi tehtiin kehäänmeno harjoitus, jossa minä säädin hihnan kanssa ja mistä kävi harvinaien selväksi, ettei näitä ole lainkaan treenattu... Kouluttaja suositteli miettimään näihin jo valmiiksi rutiinia, ettei tuollaista säätöä tulisi. Ehdotti vaihtoehdoksi myös sellaista hihna-panta yhdistelmää, minkä saisi radan ajaksi kokonaan pois. Näitä täytyisi kyllä oikeasti miettiä, jos meinataan rallattelua jatkaa pidemmälle. Ja jos meinaa jatkaa pidemmälle, kannattaisi toki ottaa ne rutiinit käyttöön heti. Treenejä jatkettiin puolenvaihdoilla, aloitettiin jalan alta vaihdolla. Tässä ei meillä mitään ihmeellistä kun pujottelu sujuu, joten keskityin vahvistamaan oikean puolen seuruuta samalla. Nila alkaa kivasti hahmottaa sitäkin! Seuraavaksi kokeiltiin valkovuokkoa, missä koira ja ohjaaja kääntyvät toisistaan poispäin täyskäännöksen. Me ei oltu tätä koskaan ennen tehty, joten naksuttelin lähinnä pyörähdyksiä, joita sentään oli kotona treenattu ainakin se kaksi kertaa. Nämä kuitenkin alkavat sujua kumpaankin suuntaan, vaikka kotona myötäpäivään pyörähdys oli aluksi tosi vaikea. Viimeisenä vuorossa oli edestä puolenvaihto, missä käytin käsikohdetta apuna. Jatkossa varmaan kosketuskeppi olisi tähän kätevä! Lopuksi tehtiin pieni radanpätkä, missä tuli nämä kaikki kolme puolenvaihtoa ja vaikka vähän epäilin, niin muutamalla välipalkalla me selvittiin haasteesta ihan hyvin! Rally-kouluttaja Elli oli todella mukava ja osaava, erittäin hyvä tunti!

LAUANTAI

Lauantaina aamusta kävin katselemassa Jalosen Mikan koulutuksia, mihin emme valitettavasti mahtuneet mukaan. Varsinkin ensimmäinen, eteenlähetyksiä käsitellyt tunti antoi ajateltavaa ja lisää teemoja treenilistalle. Mika rakentaa eteenlähetyksen tyhjien kuppien, eli kohteiden kautta ja opettaa koiralle, että aina se kohde, mikä on suoraan ohjaajan rintamasuunnassa, on ns. kuumakohde eli sinne suunnataan. Näin koira oppii irtoamaan aina suoraan eteenpäin. Tämä toteutettiin niin, että ensin koiralle naksuteltiin kupin katsominen ja palkka kuppiin. Tämän jälkeen koira sai tarjota irtoamista, matkalla kupille naks ja palkka koiran ohi kuppiin. Tästä matkaa pidennetään ja kiinnitetään huomiota, että vain täysin suorat irtoamiset merkataan. Kun koira on hoksannut idean, lyhennetään matkaa ja otetaan mukaan toinen kuppi, merkataan kohde eli kuuma kuppi koiralle rintamasuunnalla ja annetaan tarjota. Muutaman toiston jälkeen vaihdetaan rintamasuunta kohti toista kuppia, jolloin koiran pitäisi tarjota sitä. Jos se jää jumiin edelliseen kohteeseen, muutetaan omaa sijaitia suhteessa uuteen kohteeseen niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Näin lisätään matkaa ja kuppeja niin, että lopulta koira osaa valita aina oikean kupin ja irrota sinne rennosti ja nopeasti. Toisella tunnilla aiheena oli nouto, missä Mika painotti palkan ajoituksen tärkeyttä ja sitä, että koiran tulee ymmärtää mitä siltä halutaan jotta se voi suorittaa oikein. Mielenkiintoiset tunnit seurata ja varsinkin ensimmäiselle olisi ollut mielenkiintoista päästä mukaan! Mika on todella kannustava ja positiivinen kouluttaja.

Nilan ensimmäiset treenit lauantaina olivat koiratanssia. Nyt eri kouluttajan kanssa lähestyttiin aihetta vähän eri kulmasta, meille sopivammalla tavalla. Tehtävänä oli koota koiran jo osaamista tempuista 5-7 liikkeen sarja, joka voisi olla osa kokonaista esitystä. Nilan sarja oli seuraavanlainen:

-kutsu maasta seuraamaan vasemmalle

-seuraamisessa pivot vasemmalle (360 astetta vasemmalle)

-pujottelu 4 alitusta, päätyy vasemmalle (harkitsin tähän oikeaa, mutta ei ole vielä tarpeeksi kestoa oikealla seuruussa)

- ohjaajan ympäri 1,5 kierrosta niin, että päätyy (jalkojen) väliin

- välissä seuruu kaarella

- maahan, astun ylitse niin, että koira jää vasemmalle sivulle

- suoraan maasta juoksuseuraamiseen

Tämä pätkä piti ensin näyttää kouluttajalle ilman koiraa, sen jälkeen edelleen ilman koiraa käskytettynä ja lopulta kaikille osallistujille koiran kanssa. Meillä oli parissa kohdassa pientä säätöä, kun koira ei ihan ollut hereillä, mutta pääasiassa sujui ja harjoitus oli tosi kiva! Tässä pääsi oikeasti miettimään, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon ohjelmaa suunniteltaessa, eikä nyt ollut edes musiikkia mukana. Vinkkeinä jatkoon mun kannattaisi nimetä kaikki toiminnot, eikä luottaa pelkkiin vartalovihjeisiin. Oon ollut vähän laiska tässä, vaikka tiedän että niin kannattaisi tehdä. Lisäksi ohjaajan pitäisi päästä pois tokomoodista ja sekös se vasta on helppoa näin ihan muutaman tokovuoden jälkeen... Riittää haastetta tässä lajissa!

Odotettu Vepe oli seuraavana tutustumisvuorossa. Aloitettiin tutustuttamalla koira kumiveneeseen. Nilalla oli hieman kierrokset katossa koska VETTÄ! Ei sitä vene sen suuremmin ihmetyttänyt, se keskittyi veden tuijottamiseen ja luvan odottamiseen. Pienen veneajelun jälkeen alettiin harjoitella veneestä veteen hyppyä. Rannassa ja matalalla ei ongelmaa, joten otettiin etäisyyttä. Ensimmäinen hyppy veteen kuitenkin yllätti superuimarin ja päätyi sukellukseen. Seuraavalla toistolla piti sitten hetki prosessoida veneen reunalla, että miten tästä nyt pääsisi vähän järkevämmin. Pienen kitinätuokion päätteeksi Nila loikkasi sujuvalla hypyllä veteen. Seuraavalla kierroksella jatkettiin näitä ja saatiin jo varsin maltillisia loikkia ilman lähtöpohdintaa aikaiseksi! Kolmannella kierroksella sitten aloitettiin esineen vienti harjoituksia. Varsinaisessa liikkeessä ohjaaja antaa rannassa koiralle esineen, jonka se vie veneeseen apuohjaajalle ja palaa sen jälkeen rantaan ohjaajan luo. Koska Nilalle uiminen ja vesi on melko kuumottava kokonaisuus, halusin heti alusta asti alkaa luoda tähän selkeää rutiinia, missä esine annetaan apuohjaajan käteen ja sen jälkeen palataan minun luo palkalle. Aloitettiin kuivalla maalla niin, että otin ensin pari toistoa esineen nostoa minulle, sen jälkeen vaihdettiin apuohjaajan käsi tyrkylle viereen ja sinne se esine nousi! Lisättiin tähän esineen antaminen koiralle, missä ei ongelmaa. Näitä kuivalla maalla muutama, että saatiin vähän etäisyyttä kasvatettua ja luotua asetelma, jossa koira menee kohti apuohjaajaa, antaa esineen ja saa palkkasanan ja minulta palkan. Tämän sujuessa käännyttiin niin, että apuohjaaja istui veneen keulassa rannassa. Tämä ei sitten enää ollutkaan helppoa, no, koska VETTÄ!! Piti kuikuilla ja kokeilla, jos sittenkin voisi vaan livahtaa uimaan. Lopulta saatiin onnistumisia, kun seisottiin ihan vastakkain ja koira käytännössä käänsi päätään minulta apuohjaajalle. Kyllä voi olla vaikeaa toimia, kun lähellä on jotain mahdottoman upeaa! Vepe-tyyppisiä harjoituksia olisi kyllä hyvä jatkaa, jotta veden lähellä toimiminen alkaisi sujua pikkuisen paremmin. Menee kyllä ensi kesän puuhiksi, nyt alkaa olla jo kylmä.

Lauantain päätteeksi käytiin vielä pienesti tokoilemassa, kun tunnille oli ilmottauduttu. Alkuun tehtiin paikalla olot, sekä makuu että istuminen. Istumisessa piti ryhtiä korjata kertaalleen, muuten rauhalliset ja keskittyneet pysymiset. Muuten meni aikalailla höntsäilyksi, aluksi pieni liikkuroitu seuraaminen ja luoksetulo ja loppuajan naksuttelin seuraamista ja jäävien asentoja. Nila oli jo todella väsynyt ja olisi halunnut lähinnä räksyttää, joten keskityin saamaan aikaan mukavamman mielentilan ja lopetin siihen.

Mökillä meno oli lauantai-iltana näin villiä

SUNNUNTAI

Sunnuntaille olin suunnitellut vielä joitakin koulutuksia, mutta jo illalla päätin, ettei me ainakaan kaikkiin osallistuta. Nila alkoi olla liian väsynyt ja taivaalta tuli vettä siihen tahtiin, että toinen setti vepeä ja frisbeen testaus jäi toiseen kertaan. 

Aamupäivällä suunnattiin sitten päivän ainoaan koulutukseen ja mentiin rally-tokoilemaan. Tunti oli jälleen hyvä, teemana houkutus. Me ei tätä varsinaisesti houkutus-kylttinä olla treenattu, mutta erilaisia muita luopumistreenejä kyllä. Mitään isompaa ongelmaa ei meillä ollut, saatiin hyviä toistoja ja Nila jaksoi hienosti tsempata vielä pitkän reissun päätteeksi. Lopussa oli yksilöaikaa, jonka käytin oikealla seuruun katsomiseen. Tämä olikin erittäin hyödyllistä, sain kouluttajalta hyvän potkun eteenpäin myös rally-tokon kokonaisuuden osalta. Nythän olen treenaillut rallya vähän puolihuolimattomasi siinä sivussa, mikä toki vielä alokasluokassa toimiikin hyvin. Kuulemma siitä huolimatta kannattaisi alkaa ajatella myös eteenpäin, luoda rutiineja ja keskittyä niihin ylempien luokkien juttuihin. Oikealla seuruuta me tarvitaan myös koiratanssissa, joten sen rakentamiseen kannattaisi nyt kuureina panostaa kunnolla, jotta vahvistetiheys myös oikealle puolelle nousisi. Huomasin myös, että kun nyt pääsi koulutuksissa treenaamaan ylempien luokkien juttuja, alkoi oma motivaatio koko lajiin nousta. Erittäin hyvä kouluttaja antoi hyvin ajateltavaa ja herätteli huomaamaan, kuinka hyvin (tähänkin) lajiin sopiva koira minulla on käsissäni. Saatiin sopivassa suhteessa kehuja ja kannustusta ja tsemppausta eteenpäin, rally-toko tunnit jäivätkin koulutuksellisesti meille parhaiksi anniltaan!

Itse suuntasin vielä kuuntelemaan Jalosen Mikan luentoa aiheesta Vaihtelevuutta (toko)treeneihin. Mika on myös puhujana innostava ja aika kuluikin kuin siivillä Mikan koulutusfilosofiaa kuunnellessa. Mikan mottona on Enemmän VirheVapaata Koulutusta eli EVVK, kaikki koulutus perustuu koiran aktiivisuuteen ja toimintojen tarjoamiseen. Luennolla sivuttiin niin perusasioita alkaen koulutustekniikasta kuin käytännönläheisiä erilaisia kaavanrikkomistreenejä. Loistava luento kaiken kaikkiaan, katsotaan jos saan omista muistiinpanoistani aikaiseksi jonkin muillekin ymmärrettävän tiivistelmän tänne.

Luennon jälkeen juotiin vielä mökkiporukan kanssa vohvelikahvit ja muiden suunnatessa kotimatkalle lähdettiin vielä Nilan kanssa kiertämään viimeinen lenkki upeissa maisemissa ennen ajomatkaa.

Sunnuntaina alueella oli pentunäyttely, Nila halusi kokeilla misseilyä kuvauspisteellä

Kotiinlähtö lenkillä

Kokonaisuutena Onnidog oli ehdottomasti kokemisen arvoinen tapahtuma. Neljän päivän rupeama nuorelle koiralle oli aika pitkä, olisi helpottanut jos olisi ollut toinenkin koira ottaa mukaan. Valinnan varaa koulutuksissa oli niin paljon, että tuli "väkisin" otettua vähän liikaa koulutuksia. Toisaalta, omaa ohjelmaa pystyi säätämään vielä paikan päällä, mikä helpotti osaltaan. Oli erittäin kiinnostavaa nähdä, kuinka Nila ensimmäisellä tälläisellä pidemmällä reissulla sopeutui ja suoriutui vastaantulevista tilanteista. Se asui ongelmitta kuuden partacollien kanssa samassa mökissä, nukkui onnellisena sängyssä (kotona ei makuuhuoneeseen pääse) ja käyttäytyi erittäin kypsästi ja fiksusti kaikin puolin. Toinen kiinnostava kohta oli kotiin paluu, kuinka palautuminen sujuu? Maanantai meni aikalailla kierrokset korkealla, Nila oli selvästi väsynyt muttei saanut levätyksi, kun yhden sateettoman päivän kunniaksi piti tehdä kaikki rästissä olleet pihahommat pois ja Nila tietenkin osallistui. Tiistain se sitten nukkuikin lähes koko päivän, illalla käytiin treeneissä ja siellä oli kaikki onnistuu -fiilis, eli palautuminen oli onnistunut hyvin. Tämä viikko otetaan kyllä kokonaisuutena rauhallisemmin, lenkkeillään ja tehdään vaan pieniä tempputreenejä. Ja suunnitellaan, mitä mahdollisella ensi vuoden reissulla tehdään toisin ja mitä on pakko päästä kokeilemaan!

Kotisohvalla reissut nollautuu