Onnidog 2018

Eipäs-juupas pohdinnan jäljeen ja Millin houkuttelemana päädyin lähtemään tänäkin vuonna mukaan Onnidogiin. Erityisesti hyvät luennoitsijat houkuttelivat, koulutuksista kun on ennakkoon todella vaikea tietää sisältöä tai sopivuutta, kun kouluttajia tai tuntiesittelyjä ei juuri ollut saatavilla ilmoittautumishetkellä. Muutenkin ilmoittautuminen oli tänä vuonna erittäin epäonnistunutta säätöä, mikä välillä jo ärsytti niin, että meinasin perua koko lähtemisen useampaan kertaan. Onneksi en, sillä pitkän viikonlopun saldo jäi reilusti plussalle!

Koska tunteja valitessa helmikuussa en tiennyt, onko minulla yksi vai kolme treenikuntoista koiraa, perustui ohjelmani pääasiassa luentoihin ja niiden väleihin valittuihin kiinnostaviin koulutuksiin niin, että tunnille olisi voinut mennä oikeastaan minkä tahansa koirani kanssa. Kun paikanpäällä paljastui kouluttajat, harmitti etten joitan tunteja ollut epätietoisena tästä valinnut lainkaan. Toisaalta Hile ei helmikuussa ollut edes syntynyt, joten sen tarpeita oli muutenkin hyvin hankala ennakkoon arvioida, kun en tiennyt edes onko sieltä meille pentua tulossa. Hyvän paketin sain kuitenkin kasaan, koirilla riitti virtaa kaikkeen (Hilellä jäi hyvin myös varastoon) ja itsekin jaksoin jopa yllättävän hyvin! Olimme paikalla pe-su, mikä oli selvästi parempi kuin viime vuoden neljä päivää yhden koiran kanssa vain parilla luennolla.

Reissukoirat Popa, Priya, Nila ja Hile

Majoittuminen ja matkaseura järjestyi kivasti, kun päästiin yöpymään Millin mummilaan Jyväskylään, mistä oli noin puolentunnin ajomatka itse tapahtuma-alueelle. Kilometrejä kertyi viikonlopun aikana ihan mukavasti, mutta rauhallinen ympäristö ja lenkkimaastot olivat ihan luksusta! Jyväskylään ajeltiin jo torstaina niin, että käytiin illalla siellä lenkillä ja päästiin aamulla starttaamaan rauhassa kohti tapahtuma-aluetta.

Perjantai

Hile pääsi aloittamaan koulutukset osallistumalla kohdetyöskentely tunnille. Tunnin tehtävät olivat Hilelle pääasiassa jo ennenstään tuttuja, mutta oli erittäin hienoa huomata, kuinka pentu pystyy yleistämään oppimaansa uuteen ympäristöön vaivatta. Vähän erilainen kohde kuin kotona ei ihmetytä, kuten ei myöskään viereisen kentän agility tai toisen puolen koiratanssi. Hile pystyi vapaana treenaamaan ja oli erittäin hyvin kuulolla suoriutuen puolipallolla tehdyistä etutassutargeteista hienosti. Tehtiin myös peruuttamisen yleistämistä ja vahvistin taukokäytöstä. Kiva tunti aloitukseksi!

Kuva Jenny Söderlund

Seuraavaksi suunnattiin Mika Jalosen luennolle Palkkaamalla palkattomuuteen. Luennolla oli paljon tuttua asiaa, joka vaatii aina tasaisesti mieleen palauttelua. Tärkeimmiksi ajatuksiksi omalla kohdallani nousivat ajatus tiimityöstä, ohjaajan asenteen tulee olla kunnossa jotta koiralta voidaan odottaa samaa. Ohjaajalla tulisi myös olla keinot tarkistaa, onko koira sinut ympäristönsä kanssa ja näin valmis tekemään harjoituksia. Mika puhuu tässä yhteydessä puskurikäytöksestä, joka on toiminta, jolla saadaan kasvatettua suorituksen aikaa ja toisaalta joka ei ole osa mitään koeliikettä, jolloin mitään ei "hajoa" vaikka puskurikäytöksellä varmistaisi koiran rentouden ja valmiuden toimia. Puskurikäytös voi olla esimerkiksi takana kävely, jota koira pysyy suorittamaan "loputtomasti" ja jonka aikana sen reaktioita ympäristöön on helppo seurata ja näin päästä selville siitä, mikä ympäristössä mahdollisesti häiritsee ja tulee ohjaajan ja koiran väliin. Tärkeiksi teemoiksi nousivat myös toiminnan todellinen ärsykekontrolli sekä sekundäärivahvisteiden aito toimivuus. Läpi kaiken teknisen opettamisen tulisi aina muistaa, ettei ulkoista itseään "palkkojen taakse" vaan huolehtii kummankin sitoutumisesta treeniin. Mikan kerronta on rönsyilevää ja aaltoilevaa, mutta vaikka aiheet välillä ajautuvat aika kauaksikin lähdöstä, sieltä löytyy tärkeät perustaidot kerta toisensa jälkeen. Mikan luentoja aina mukava kuunnella!

Luennon jälkeen oli Nilan vuoro päästä hommiin. Olin valinnut sille perjantain tunniksi noudon ja meidän iloksi noutotuntia oli kouluttamassa Elli Kinnunen, jonka tavasta kouluttaa ja esittää asiat olen jo aiemmin saanut erittäin positiivisen kuvan. Nilan noudon suurimmat haasteet ovat nyt ja tulevat varmaan aina olemaan luopumisen puolella, kapulat on maailman parasta ja herkästi silmää käyttävänä koirana Nila mielellään vaipuisi kapuloineen ihan omaan kuplaansa. Meillä on tähän olemassa jo hyviä ja toimivia treenejä ja rutiineja, joita näytettiin Ellille ja saatiin jatkoon hyviä vinkkejä ja paljon tsemppausta. Testattiin esimerkiksi, pystyykö Nila kääntymään kapulalle juostessa palkalle 'jes' kuulessaan ja kyllä, se pystyy! Muiden tehdessä treenejä temputin Nilaa kapula suussa. Nämä ovat välillä olleet vähän hankalia, mutta nyt sujui tämäkin! Meillä oli oikein mukavaa ja Elli oli tänäkin vuonna loistava kouluttaja, kiitos!

Nipsusta ihan parasta, leluja ja kapuloita!

Perjantain päätteeksi suunnattiin vielä toiselle luennolle, Reija Nieminen luennoi Koiraharrastajan voimaantumisesta. Tärkeä aihe ja paljon pohdittavaa jäi matkaan. Jokaisen kannattaisi miettiä, mitkä ovat omat arvot ja tavoitteet elämässä yleensä sekä koiraharrastuksessa osana muuta elämää ja tarkistaa, etteivät arvot ja tavoitteet ole ristiriidassa keskenään.  Omat tavoitteet tulisi asettaa  aina arvojen mukaisiksi, jos nämä ovat ristiriidassa eivät tavoitteet ole saavutettavissa ja näin syntyy pettymyksiä ja turhautumista. Reija korosti myös läsnäolon ja pysähtymisen tärkeyttä, vain tuntemalla itsensä pystyy antamaan parastaan koiralleen ja läheisilleen. Pitäisi myös aina muistaa, että kyky epäonnistua on yksi menestyksen edellytys. Epäonnistuminen tulee hyväksyä osana prosessia, jotta oppiminen on mahdollista. Koska koiraharrastuksessa on osapuolia kaksi, lähtee sujuva kommunikointi aina tunneyhteyden löytymisestä.

Tiiviin päivän päätteeksi metsälenkki ihanan rauhallisissa keski-suomen maastoissa teki tehtävänsä, eikä kovin myöhään jaksettu enää saunan jälkeen maailmaa parantaa kun uni vei voiton. Aamulla olikin taas aikanen lähtö odottamassa.

Lauantai

Lauantai aloitettiin luennolla, tällä kertaa luennoimassa Krista Karhu ja aiheena Koiran ja ohjaajan henkinen valmentautuminen kisoihin. Aihe omalta osaltaan hyvin jatkoi edellisen illan Reijan luentoa, kun edelleen pysyttiin tiiviisti omien motiivien ja tavoitteiden maailmassa.
Krista muistutti, että halutessamme kehään 100% osallistumista, tulee sen jakautua sekä koiralle että ohjaajalle vähintään 50%/50%, mutta ohjaaja on se, jonka tulee pystyä tsemppaamaan ja kannattelemaan myös koira läpi tilanteesta kuin tilanteesta. Näin ollen prosentit voivat vaihdella ohjaajan osalta isommiksi, mutta tärkeintä on aina muistaa, että 100% suoritukseen tarvitaan molempia! Krista painotti oman koiran tuntemusta ja sitä, että koira lopulta aina määrittää etenemisen ja tavoitteiden toteutumisen. Jos joku osa-alue on vielä vaiheessa, tulee tavoitteiden joustaa, ei koiran hyvinvoinnin. On myös tärkeää muistaa laatu ennen määrää, hyvin suunniteltu ja toteutettu treeni on paljon arvokkaampi kuin suunnittelematon tai huonosti toteutettu. Tulee myös olla realistinen omista ja koiran taidoista, sekä toisaalta pitää kiinni omista ihanteista. Koeohje antaa raamit, mutta ohjaajan tulee tietää, miten juuri hän koiransa jonkun asian haluaa suorittavan. Aina nämä eivät ole ihan vastaavat keskenään, mutta ohjaajan tulee tämä tiedostaa ja toimia sen mukaan.
Realistinen usko osaamiseen ja luottamus omaan koiraan kantavat pitkälle myös kilpailuissa, kun koira on koulutettu niin hyvin kuin mahdollista. Tärkeää on muistaa, että ohjaaja on oman koiransa edunvalvoja ja aina vastuussa siitä, ettei koira joudu liian vaikeaan tilanteeseen osaamiseensa nähden. Tekemisen flow syntyy, kun vaikeustaso ja taitotaso ovat tasapainossa keskenään. Suoritusvarmuus taas muodostuu, kun kilpailutilanne muistuttaa mahdollisimman paljon treenitilannetta (tai toisinpäin) ja ohjaajalla on selkeät rutiinit kisaamiseen. Oman koiran tuntemista ei voi liiaksi korostaa, se vaikuttaa niin treeneihin ennen kisoja kuin rutiineihin kisapaikalla ja kehässä. Kun tunnistaa oman koiran heikkoudet ja vahvuudet ja keinot auttaa koiraansa selviytymään, on kilpaileminen mielekästä ja molemmille mukavaa! Kristan luento eteni selkeästi ja oli erittäin miellyttävää kuunneltavaa, elävän eämän esimerkit toivat paljon lisää antia luentoon. Näiden perusasioiden äärelle on erittäin hyödyllistä palata kerta toisensa jälkeen ja muistuttaa itselleen, miksi kilpailee ja ketä varten.
Krista kiteytti luennon seuraavaan lainaukseen:

"If you're not willing to learn, no one can help you.

If you're determined to learn, no one can stop you."

Ole voittaja!

Ensimmäisen luennon jälkeen käytin nopeasti koirat pissalla ja jatkoin suoraan seuraavalle, Jirka Vierimaan luennolle Perustekniikoita pidemmälle - kohteet ja luopuminen. Jirka lähestyy kouluttamista hyvin tieteellisestä näkökulmasta, mutta onnistuu tekemään sen mielenkiintoisesti ja sitomaan käyttäytymismallit käytäntöön niin, että termit on helppo ymmärtää. Perustekniikoilla tarkoitetaan yksinkertaisia toimintoja, jotka koira oppii nopeasti ja osaa toteuttaa vihjeestä erilaisissa ympäristöissä. Kun näitä perustekniikoita yhdistellään, saadaan käytösketjuja eli sovellettuja tekniikoita. Perustekniikoissa kannattaa testata ja vaihdella palkkaa, esimerkiksi käsitarget ruualla vs. lelulla, pysyykö suu kiinni myös lelulla vai alkaako myös target muuttua saaliiksi eli koira tulee suu auki kohteelle? Perustekniikka ei ole enää perustekniikka silloin, kun sitä voidaan käyttää jossain yhteydessä tai osana pidempää toimintaketjua.

Luopuminen on koiralle tärkeä taito, jota se tarvitsee lähes kaikessa toiminnassaan. Ohjaajan on tärkeää pystyä määrittelemään luopuminen toimintana, mitä koira tekee luopuessaan? Toiminta voi olla esimerkiksi kontakti ohjaajaan tai aktiivinen tarjoaminen. Kun koiralla on luopumisen periaate selvillä ja perustaitona sivulle tulo, voi esimerkiksi ketjun koira leikkii ohjaajan kanssa - irti - ohjaaja laittaa lelun taskuun - sivu - koira tulee sivulle toimintaketjun lyhentää muotoon koira leikkii ohjaajan kanssa - kesken leikin 'sivu' - koira ei tarvitse erillistä irrotusvihjettä vaan ymmärtää ketjun ja itse irrottaa ja lähtee suoraan siirtymään sivulle, jolloin ohjaaja voi laittaa lelun taskuun ja toiminta pääsee jatkumaan nopeammin perusasennosta. Tätä oli toki pakko testata luennon jälkeen ja kyllä, Nila ensimmäisellä kerralla irrotti vähän hämmentyneenä hitaasti ja tarvitsi toisen sivu vihjeen, mutta sen jälkeen ongelmitta lyhensi ketjun muotoon sivu - jes - sivu - jes. Itseasiassa näin sivulle tulot olivat nopeita ja hyviä, kun irrottamisesta ei tullut yhtään ristiriitaa tai hitautta itse suoritukseen. Tämä oli itselleni luennon paras oivallus, mikä ehdottomasti täytyy muistaa jatkossakin!

Kohteita Jirka suosii, koska ne ovat paljon helpompia häivyttää kuin fyysiset avut tai ohjaaminen. Kohteiden avulla myös esimerkiksi aiemmin houkuttelemalla koulutettu koira oivaltaa yleensä hyvin idean, jolloin aivot aktivoituvat ja tapahtuu oppimista. 

Kun perustekniikka on vakiintunut, voi toiminnan laukaisijana toimia erilaiset vihjeet. Käytöksiä kouluttaessa tulisi aina tiedostaa, mikä toimii minkäkin toiminnan laukaisevana vihjeenä. Onko se esimerkiksi visuaalinen ärsyke vai ohjaajan fyysinen ohjaaminen? Tai toimiiko koira itsenäisesti tilanne vihjeen avulla vai oikeasti ohjaajan suullisen vihjeen kuultuaan? Mikäli koira herkästi pyrkii toimimaan itsenäisesti tilannevihjeiden avulla eli ennakoimaan, tehdään harjoituksesta yhteensopimaton eli tehdään jotain muuta kuin koira odottaa. Esimerkiksi koira karkaa ruutuun sen nähdessään ilman ohjaajan suullista vihjettä -> teetetäänkin ruutua lähestyttäessa ihan muita temppuja, vaikka maahanmenoja tai kaukokäskyt.

Luennolla käytiin läpi myös koiran vireystilaa ja optimaalista toiminta-aluetta Mendlin mallin mukaisesti. Perinteisen nelikentän pystyakselilla on vire matalasta korkeaan ja vaaka-akselilla valenssi eli välttävyys-kiehtovuus asteikko. Tähän kaavioon voidaan määrittää optimaalinen oppimisen alue ja pohtia, miten mahdollisimman hyvin pysytään kouluttaessa positiivisten tunteiden maailmassa. 

Yhteenvetona perustekniikat ovat palapelin osia, yksittäisi ja helposti muusta erillään opetettavia, kun 

taas soveltavat tekniikat ovat palapelin kasaamista, tehtäväsarjoja jotka kootaan valmiista palasista.

Teoria oppimisen taustalla on vuosi vuodelta alkanut kiinnostaa itseäni enemmän, joten Jirkan elävä kerronta käytännön esimerkkeineen yhdistettynä vankkaan teoriaosaamiseen viihdytti, eikä ainakaan vähentänyt tiedonjanoa. Jäin jo innolla odottamaan illan seuraavaa Jirkan luentoa.

Aamupäivän luentojen jälkeen pääsi koiratkin vihdoin hommiin. Hile sai aloittaa takateho tunnilla, mikä osoittautukin erittäin hyväksi tunniksi! Hile oli jälleen mainio pentu ja tärkeänä suoritti osittain sille tuttuja ja osittain ihan uusia asentotuntoa ja takapään hallintaa parantavia harjoituksia. Tunti aloitettiin kevyesti lämmittelemällä erilaisilla pyörityksillä ja lyhyillä, aktivoivilla venytyksillä. Niiden jälkeen siirryttiin ensin matalalla kavaletille, jonka toinen pää oli maassa ja toinen noin 10 cm korkeudesta. Tästä koiran tuli siirtyä mahdollisimman askeltamalla sivuttain yli. Hile hieman innokkaasti ensin loikki, mutta aika pian asettui ja saatiin hienoja toistoja! Lisäksi tunnilla tehtiin tasapainotyynyllä ensin etutassutarget, sen jälkeen takatassut tasapainotyynylle. Nämä olivat Hilelle tuttuja juttuja, joita se tyytyväisenä toisti kentällä. Vaikeampaa oli saada kaikki tassut luun muotoiselle isommalle tasapainotyynylle, millä oli tarkoitus tehdä istu-seiso vaihtoja niin, että koira aktiivisesti joutuu miettimään omaa alustalla pysymistään. Luutyyny oli Hilelle juuri ja juuri vielä sopiva, joten se joutui kovasti pohtimaan tassujaan ja pelkkä tyynyn päällä seisominen jo vaati keskittymistä. Saatiin sitten muutama istuminenkin aikaiseksi, mutta näitä treenejä pitää kyllä jatkaa ja tehdä Nilalle myös. Meille kokonaan uusi (tai ainakin unohtunut) treeni oli laatikkoon peruuttaminen. Koiran annettiin ensin tulla laatikon läpi ja palkattiin etutassut laatikossa, sen jälkeen takajalat laatikkoon. Näin koiralle syntyi ajatus siitä, ettei takana oleva este ole läpäisemätön, vaan sinne saa hyvin jalat nosteltua. Tarkoitus on aluksi vahvistaa ihan yhden jalan edestakaista liikettä laatikkoon ja ulos, sen jälkeen toisen ja kun tämä sujuu, voi palkata vähän kauemmaksi niin, että mukaan tulee peruutusaskelia muutama ennen laatikkoa. Hilestä tämä oli hauskaa, minusta erittäin hyödyllistä ja menee myös ehdottomasti tyttöjen jumppaohjelmaan! Lopuksi vielä pujoteltiin matalien rimojen ylitse ja kierrettiin neljän riman ylitse rimojen ollessa keskeltä yhdessä. Näissä koira taipuu ja joutuu miettimään jokaisen askelensa asettelun sekä askelpituuden, ihan unohtuneita treenejä itseltä nämäkin. Erittäin hyvä tunti ja taitava kouluttaja, joka osasi asettaa sopivat haasteet kaikille osallistujille, paljon kiitoksia Houndy koirapalvelu!

Nila oli joutunut odottelemaan pitkän aamupäivän autossa, mutta vihdoin oli sen vuoro. Olin ennakkoon varautunut hieman kiihkeään menoon, kun lämppälenkkikin jäi tiiviin aikataulun takia tyngäksi, mutta oli lähes helteistä, joten kuumuus verotti (onneksi) suurimman kiihkon. Nila pääsi Krista Karhun avoimen luokan tasoiseen rally-tokon ratatreeniin. Rata oli mukava, eikä siinä ollut tehtävinä meille mitään kovin haastavaa, mutta ajatuksenani oli ensisijaisesti saada sujuvaa rataa ilman kauheaa kiihkoilua. Nila lähti radalle mukavassa mielentilassa, mutta heti ensimmäisellä kyltillä ei mennyt maahan ennen kuin kolmannella yrityksellä ja silloinkin vähän hassusti. Muuten radalla ei isompia tekniikka virheitä tullut, eteentuloissa otin tarkoituksella apuaskeleen jotta sain ne suoremmiksi kun verkassa teki tosi huonoja vasemmalta eteen siirtymisiä. Pari tukahdutettua ynähdystä matkaan mahtui, kun odotukset meinasi kivuta turhan korkealle, mutta muuten meille oikein kiva ja sopiva treeni tähän väliin. Kristalta saatiin hyviä vinkkejä jatkoon ja esitin myös toiveen jonkilaiselle rallya tokoilijalle -luennolle, kun onnistuin radalla tekemään oikein perinteisen tokoilija rallattelee virheen siirtymällä suorituspaikalta koiran viereen, vaikka pitäisi muistaa aina pysyä paikallaan... Tuntuu, että kysymyksiä tämän aiheen tiimoilta nousee lähes jokaisessa treenissä, vaikka olen useampaa kaveria vaivannut kysymyksilläni pitkin kesää.

Nila sai jatkaa suoraan rallyn jälkeen vielä Mika Jalosen tokoon, onneksi ehdittiin hetki hengähtää ja käydä vähän kävelemässä välissä. Mikan tunnilla tehtävät vaihtuivat ja ohjaajat laitettiin laittamaan itsensä peliin. Oltiin alkutunnista kumpikin vähän unessa, joten ensimmäiset raivokkaat luoksetulot eivät ihan siltä näyttäneet, mutta siitä se sitten lähti rullaamaan. Vauhtia luoksetuloihin, asenetta stoppeihin. Nila teki vähän luoksetulon pysäytyksiä ja vastasi liikkeeseen kivasti! Lopuksi päädyttiin perusasentoihin ja itsensä kopioimisen maailmaan, kun tehtiin askel kerrallaan seuraamista joista jokaisen tulisi olla toisensa kopio. Nilalla oli odotusarvot vielä vähän juoksemisessa, jolloin toinen pa oli väljä, mutta sen jälkeen toisti ihan hienosti oikeaa sijaintia ja kontaktia. Hauska ja tiivis paketti toimintaa, Mikan tunneilla ei kyllä tule tylsää!

Vielä mahtuu samaan häkkiin tarvittaessa

Lenkin jälkeen koirat autoon lepäämään ja takaisin luentosaliin, missä vierähtikin loppuilta Jirka Vierimaan Classisen ehdollistuman workshopissa. Luento oli jälleen erittäin kiinnostava, mutta sijaintina lauantai-ilta ei ollut se kaikkein otollisin. Kun kaikki loputkin energianrippeet meni kuuntelemiseen, jäi loppupuolella annettu ryhmätehtävä kyllä meidän ryhmältä jo ihan ymmärryksen ulkopuolelle. 

Luennolla jatkettiin osittain aamupäivällä aloitettujen teemojen parissa, mutta mentiin myös vielä pidemmälle niin terminologian kuin oppimisen lainalaisuuksien kanssa. Aluksi Jirka selitti, mitä classisen ehdollistumisen nykyaikaisempi nimi respondentti pitää sisällään. Se on luonnollista käyttäytymistä, jota ohjaa osaltaan respondetti käyttäytyminen eli perimä ja osaltaan classinen ehdollistuminen eli oppiminen. Perimä ja oppiminen ovat aina läsnä kaikessa toiminnassa, eikä niitä voi käytännössä erottaa toisistaan.

Luennolla pohdittiin sisäsyntyisten, ehdollistumattomien vaikutteiden/ärsykkeiden (US) aiheuttamia ehdollistumattomia reaktioita (UR) sekä opittujen eli ehdollistuneiden vaikutteiden (CS, esim. naksutin) aiheuttamia ehdollistuneita reaktioita (CR, esimerkiksi kuolaaminen/nälkä naksuttimen äänestä). Teknisen osuuden workshop-osuus meni tosiaan aikalailla sumussa, tuntui täysin mahdottomalta pystyä enää siinä vaiheessa päivää erittelemään toiminnasta ärsykkeiden aiheuttamia reaktioita. Harmittaa, mutta tulipa todettua mikä on liikaa yhdelle päivälle! 

Aamupäivän nelikenttää työstettiin myös pidemmälle, pohdittiin erilaisten koirien sijoittumista optimaalisessa oppimistilassa kenttään ja muutoksia sijoittumisessa esimerkiksi treenin, epäonnistumisen tai muun ulkoisen muutoksen seurauksena. Mitä lähempänä koira pysyy omaa optimiaan, sen tehokkaampaa on oppiminen. Eli mitä vähemmän ja lyhyemmin poiketaan negatiiviselle puolelle, sen parempi.

Luennon loppupuolella palattiin vielä yhteiselämän peruspalikoiden ääreen, kun Jirka oman esimerkkinsä kautta kertoi yhden koiran koulutusprosessista. Lopulta ne yhteiselämän peruspalikat ovlivat tässä tapauksessa, ja varmasti lähes aina muulloinkin, yhdessä nukkuminen (turvallisuus), yhdessä liikkuminen (arkiliikunta) sekä yhdessä leikkiminen (koulutus kun leikki sujuu). Mietittäväksi jokaiselle jäi, millaisia tunnetiloja opetan koiralle? Miten kiihdytän koiraa ja miten saan sen sieltä alas? Miten saan koiran vielä jaksamaan ja uskomaan, että se on maailman paras? Näihin kun löytäisi vastaukset! Tärkeää on myös muistaa, että sosiaalistaminen on tunne-ehdollistumisen yleistämistä, tunteet ovat voimakkaasti mukana kaikessa koirien toiminnassa ja kun pääsemme kouluttamisella kiinni niihin, ovat tulokset pitkäkestoisia ja yhteistyö antoisaa. 

Lauantai-iltana oli väsyneitä koiria ja ihmisiä, ei paljon jaksettu muuta kuin pakolliset iltahommat ja nukkumaan. Tai Hile olisi jaksanut, se kun nukkuu autossa täysin sikeästi ja ehtii näin latautua odotellessa loistavasti! Lopulta sekin rauhoittui, kun sai mahan täyteen ja vähän ekstrahuomiota osakseen.

Sunnuntai

Sunnuntaiaamu aloitettiin peltojäljellä, jonne pääsi kokeilemaan Hile. Sille tehtiin kolme noin 1m x 1m ruokaruutua peräkkäin niin, että siirtymää aina seuraavaan ruutuun oli muutama askel. Hile työskenteli tarkasti ja motivoituneesti, teki pari pientä tarkistusta pois tallatulta alueelta, mutta palasi heti takaisin ruuan pariin. Sille myös jäi todella voimaksa halu takaisin ruutuun harjoituksen jälkeen, joten oikein onnistunut nuuskuttelutuokio! Jatkossa todennäköisesti Hilen kanssa tulee olemaan vauhdin kanssa tekemistä, joten kouluttaja ehdotti kokeilemaan kahdella liinalla ajamista heti jo alkuun. Katsotaan, miten peltoilusta innostutaan ja mihin päädytään, varmasti Hile kuitenkin saa jatkossakin osan ruuistaan syödä tavalla tai toisella haistelemalla.

Seuraavaksi oli Nilan vuoro, aiheena rallytoko. Tunnin aiheena oli peruutukset, kuinka sopivasti meille! Nilalla on oikean takajalan jumin jäljiltä muodustunut tapa peruuttaa voimakkaasti kaarelle matkan pidentyessä, mitä ollaan tässä kehonhuollon ohella koitettu saada purettua. Pohdittiin, mitä mahdollisesti voisi hyödyntää avuksi. Mikäli edestä palkan suunnalla ja käsikosketuksen kautta peruuttamaan lähettäminen ei ala tuottaa tulosta, voisi olla hyvä kokeilla esimerkiksi kosketusalustaa kohteena peruuttaessa. Ensin nyt toki täytyy varmistua siitä, ettei jumi ole kiusaamassa ja liike näin fyysisesti epämukava. Peruutustreenit kuumentavat vähän tunteita tällä hetkellä, joten myös mielentilaa tulee miettiä. Tehtiin peruutuksia myös sivulla. Vasemmalla tämä sujuu ihan hyvin, oikealla saatiin hyviä toistoja kun siirryin peruutukseeen pivotin kautta. Lopuksi tehtiin vielä ratapätkää, missä oli puolenvaihtoja ja sivulla peruuttamista. Kyllä teki hyvää meille tehdä välillä taas rauhallisempia rallyratoja ilman hyppyjä, putkia tai merkkiä, mitkä nostattavat kierroksia vähän liikaa.

Sunnuntain odotettuna luentona oli vuorossa Jari Kantoluodon Tunteista tekniikkaan -paketti. Luennolla paneuduttiin Jarin ajatuksiin koulutuksesta ja erityisesti aina kaikessa kouluttamisessa mukana kulkevasta tunnetilasta. Koira opetetaan pienestä asti toimimaan keskittyneenä ja varmistetaan, että se pystyy valitussa ympäristössä toimimaan. Tärkeät taidot Jarin mukaan ovat ensimmäisenä kontakti, sen jälkeen luopuminen. Kun nämä ovat koiralla hyvin hallinnassa, annetaan koiralle mahdollisuus kehittää itseään harjoitukseen, jolloin ihminen ainoastaan vahvistaa oikeaa tekemistä. Jari käyttää kouluttaessa sekatekniikkaa, eli saattaa kyllä houkutella koiraa johonkin suuntaan, mutta koiran tulee itse keksiä, mitä ohjaaja haluaa sen tekevän. Oivallut tuottaa mielihyvää, joten aina tulisi antaa koiran ratkaista tilanne itse. Esimerkiksi, jos koira haistelee treenitilanteeseen tullessa, tulisi ohjaajan odottaa, kunnes koira on valmis työskentelemään ja tarjoaa itse kontaktia ja yhteistyötä. Tätä sitten vahvistetaan heti! Jari puhuu negatiivisesta ja positiivisesta stressistä, joista positiivinen stressi on tila, missä koira käyttäytyy tietyllä tavalla saavuttaakseen jotain ja negatiivisessa stressissä välttääkseen jotain. Tavoitteena on tilanne, jossa koira kouluttaessa on kaiken aikaa positiivisessa stressissä. Jos taas palkkauksen odotusarvot nousevat liian korkealle, voi positiivinen stressi muuttua negatiiviseksi, jolloin tulee taas odottaa ja antaa koiran tasata itsensä. Tilannetta voidaan kuvata näin:

Turhauma/stressi

Toiminta-alua

passiivisuus

Koiran tulisi pysyä mahdollisimman paljon (aina) toiminta-alueella, ei nousta tai laskea liiaksi. Käytännössä toiminta-alua vakiintuu, kun palkataan aina koiraa sen siirtyessä toiminta-alueelle niin passiivisuudesta kuin turhaumasta. Näin vahvistetaan tunnetilaa ja yleistyy.
Tulee kuitenkin olla tarkkana, ettei palkan arvon nousu johda turhaumaan, vaan koira oppisi pitämään itsensä toiminta-alueella palkkaustavasta riippumatta, jolloin palkkion arvon nousua pystytään hyödyntämään kouluttaessa. Koira säätelee omaa toimintaansa, mutta ohjaajan vastuulla on valita oikea palkkaushetki, joka tukee toiminta-alueella pysymistä.
Hyvässä yhteistyössä koira ja ohjaaja ovat treenitilanteen keskiössä, palkkiot muodostavat yhteistyölle ainoastaan kehän tukemaan yhteistyötä. Usein ainakin jossain kohtaa koulutusta käy niin, että koira ja palkkiot ovat keskiössä ja ohjaaja yrittää päästä mukaan ulkokehältä, jolloin yhteistyö on puutteellista. Läpi kaiken koulutuksen Jari korostaa yhteistyön ja tunnetilan tärkeyttä. Koiran aktiivinen keskittyminen ohjaajaan ja "mitä tehdään" asenne on kaiken perusta. Koulutuksen tulisi olla koiralle selkeää ja tunnetilan itsevarma, utelias, motivoitunut, haluaks ja innokas sekä keskittynyt ja prosessoiva eli "ratkaisemisen tilassa", jolloin sitä on mahdollista haastaa oppimaan lisää. Kaiken pohjalla on turvallisuuden tunne. Jarin omassa koulutuksessa luopuminen on mukana kaikessa, koira luopuu aktiivisesti käytännössä koko ajan saadakseen palkkion, jolloin se myös prosessoi luopumista. Myös koiran oletuksia rikotaan, eli ei koulututeta koeohjeen mukaisesti vaan sovelletaan harjoitellessa liikkeitä. Ohjaajan on aina tärkeää muistaa, ketä varten kouluttaa? Ohjaajan tulisi aina muistaa, että kouluttaa itseään ja koiraansa varten, ei kouluttajaansa, kavereitaan tai muita ulkoisia tekijöitä. Koirankoulutuksen pitäisi olla nautintoa, ei suorittamista tai yhteisön ehdoilla toimimista!
Jarin luennolla siis palattiin jälleen kerran perusasioiden pariin taas hieman eri kantilta katsottuna.

Viikonlopun luennoista jäi päälimmäisenä mieleen, kuinka jokainen luennoitsija osaltaan palasi perusteisiin niin koiran mielentilan kuin ohjaajan tavoitteiden ja ulkoisten paineiden siedon osalta. Kun kouluttaminen on iloista, koiraa ja ohjaaja varten tapahtuvaa, mutta selkeää ja koiralle ymmärrettävää, ollaan jo pitkällä! Ohjaajan tulee pitää kirkkaana mielessään päämäärä ja pyrkiä sitä kohti joustavasti omaa koiraa kuunnellen ja sen tunnetiloja ymmärtäen. Olin onnistunut valitsemaan itselleni oikein sopivat luennot, jotka tukivat toisiaan ja saivat taas kerran palaamaan perusteiden äärelle. Toivotaan, että koiranikin saavat osansa viikonlopun annista edes hieman selkeämmän ohjaajan muodossa.

Tiiviin kolmepäiväisen lopuksi oli vuorossa vielä Nosework tunti. Kuuntelin kouluttajan tuntisuunnitelman ja päädyin ottamaan tunnille Hilen, harjoitukset eivät olisi oikein palvelleet Nilan tämän hetken tilannetta nose workissä. Aiheena oli laatikko etsinnän alkeet, jotka tällä kertaa koulutettiin ruuan kautta. Koiralle opetettiin, että (pahvi)laatikot ovat kivoja ja niitä haistelemalla löytää ruokaa. Kun tämä oli tehty, vaihdettiin ruoka hydrolaattiin, jonka luo aluksi jätettiin ruokaa ja koiran syötyä palkattiin vielä hajun haistelusta. Hile pohjattoman ruokahalunsa kanssa etsi ruuat tarkasti ja haisteli kiinnostuneena. Nopeasti se kuitenkin alkoi myös tarjota laatikoille erilaisia kohdetemppuja, joten lopuksi vaihdettiin ihan hajun haisteluun, mikä olikin Hilelle paljon sopivampi tapa. Jatketaan näitäkin harjoituksia kotona ja katsotaan, kuinka paljon nosea ehditään kaiken muun ohessa treenailemaan. Selvästi sillä alkaa kyllä jo olla ajatus hydrolaatin haistelun kannattavuudesta, vaikka treenejä on takana vasta muutamia.

Viimeisen koulutuksen jälkeen pääsi Nila vielä osallistumaan temppuradalle, missä oli tunteita kuumentavasti sekä putki että sarjahyppy. Hieman oli hallinta ja mielentila koetuksella, mutta selvittiin lähes kunnialla rata läpi! Vielä ennen kotimatkaa käytiin Millin ja koirien kanssa ihastelemassa upeita maisemia lenkillä. Himoksen ympräristö on kyllä upea paikka tapahtumalle, lenkkireittejä riittää ja maastoja treenaamiseen löytyy sopivan läheltä tapahtuma-aluetta. Toivottavasti itse tapahtuma ottaisi ensi vuoteen harppauksen eteenpäin myös järjestelyiden osalta, jotta toiminta olisi sujuvaa ja tuntien valinta helpompaa.

Kotona, omalla pöydällä nukkumassa 

Koirat jaksoivat hyvin, olin osannut valita niille sopivasti mutten liikaa ohjelmaa. Lauantain kolme pitkää, asiasisältöistä luentoa olivat itselleni vähän jo liikaa, mutta sinnittelin ne läpi ja jopa muistan siitä viimeisestäkin edes jotain! Kotiin päästyä olivat koirat hyvin levänneitä automatkan jäljiltä, eikä enää maanantaina näkynyt merkkiäkään mistään reissusta. Vähän olin toivonut pennun lepäävän edes sen yhden päivän, mutta sen pikalaturi alkaa olla niin hyvin kehittynyt, että turha toivo! Toivotaan, että tämä ominaisuus säilyy aikuisuuteen asti, nukutaan kun väsyttää ja sitten jaksaakin aina keskittyä tekemiseen kun on sen aika! 

Latautuu... 😀

Onnidog 2017

Vietettiin Nilan kanssa laatuaikaa ihan kaksin, tai no kuuden partacollien ja kolmen muun ihmisen kanssa kokonaiset neljä päivää Jämsän Himoksella järjestetyssä Onnidog tapahtumassa. Tapahtuma oli neljäs, mutta meille kerta oli ensimmäinen. Tapahtuman ajatuksena on tarjota mahdollisuus tutustua saman viikonlopun aikana mahdollisimman moneen eri koiraharrastuslajiin tiiviisti muutaman päivän aikana.

Ilmoittauduin mukaan jo keväällä, jolloin minulla ei ollut juuri käsitystä Nilan tämän hetken osaamisesta tai edes kokemushistoriasta, kun se vielä oli sairauslomalla ocd-operaation jäljiltä ja näin ollen ei osannut juuri mitään. Koska itsellä alkaa olla aika selkeät ajatukset joidenkin asioiden opettamisesta, valitsin tarkoituksella ohjelmaan paljon erilaisia juttuja, joita on tehty (oli ilmoittautuessa ajatuksena tehdä) joko vähän tai ei ollenkaan. Paikan päällä vielä muokkasin vähän ohjelmaamme varsinkin sunnuntain osalta, koira alkoi olla jo tosi väsynyt joten ei olisi ollut mitään järkeä enää tehdä montaa tuntia hommia.

Sää ei todellakaan tapahtumaa suosinut, joka päivä satoi enemmän ja vähemmän jatkuvasti aamusta iltaan. Onneksi kovimmat rankkasateet kiersivät alueen ja suurimman osan ajasta sade oli pientä tihkua, joka toki kasteli myös tehokkaasti. Itseä tämä ei niin häirinnyt, mutta Nila vähäkarvaisena alkaa herkästi palella kylmässä, märässä maassa odotellessa. Tämä aiheutti hieman haastetta, kun taukokäytöksenä on makuulla odottelu, enkä halunnut pitkiä aikoja makuuttaa koiraa. Hengailu kesken treenien ei taas sovi Nilalle ollenkaan, se turhautuu ja alkaa haukkua, että kerro nyt jo mitä tehdään! Temputin sitä sitten pienillä, helpoilla tehtävillä tai annoin roikkua lelussa, jos odottelu venyi liian pitkäksi makuuttamiseen. Tässä ei oikeastaan ole muuta ongelmaa kuin koiran energian "tuhlaaminen", kun se on koko ajan työmoodissa.

Nila ja puolet mökkikavereista Himoksen rinteillä

TORSTAI

Aloitettiin heti torstaina klo 12, kun tapahtuma alkoi. Meillä oli ensimmäisenä vuorossa Nosework, mitä on tehty keväällä alkeiskurssin verran ja joitain kertoja kotona sen jälkeen, mutta kokonaisuutena todella vähän. Nila kuitenkin muisti homman heti ja suoriutui niin purkkierottelusta kuin laatikkotehtävistä ongelmitta. Rakennusetsintä tyyppinen piilo hankala, mutta siitäkin selvittiin kun siirrettiin haju helpompaan kohtaan. Purkkierottelusta otin oikein videon, ainoan koko tapahtuman aikana...

Kevyet purkit houkuttelee keilaukseen ja piti niitä koittaa vähän nostellakin, mutta haju oli kuitenkin pääosassa. Tätäkin olisi niin kiva ehtiä ja muistaa tehdä useammin!

Noseworkin jälkeen suuntasimme kahdeksi tunniksi koiratanssimaailmaan, kun ensin vuorossa oli Freestyle ja heti perään Heelwork to music tunti. FS tunnilla keskityttiin ketjutusjuttuihin lyhyillä temppusarjoilla. Lisäksi puhuttiin musiikista ja sen valinnasta ja vaikutuksesta ohjelmaan ja liikkumiseen. HTM tunnilla tehtiin eri positioita, me keskityttiin oikealla seuraamisen naksutteluun. Edessä kylki ohjaajakohden positiot on Nilalle hankalia hahmottaa, näitä täytyisi jonkun kohteen tai korokkeen avulla vahvistaa ihan rauhassa kotona ensin. Joitain ihan ok toistoja sain niihinkin aikaiseksi. Koiratanssi on kyllä hauskaa ja kiinnostavaa, olisi jo hinku alkaa jotain ohjelmaa kasaamaan! Näissä pikakoulutuksissa itseäni hieman häiritsee se, että kouluttajat usein koittavat pikakelata läpi "kaiken", jolloin koen koiran joutuvan aika epäreiluun asemaan kun tyhjästä pitäisi päästä jo vaikka kuinka pitkälle. Epämääräisyys on vielä meille koirakkona todella vaikeaa, koira turhautuu jos ei osaa ja ohjaaja turhautuu, kun ei saa rauhassa pilkkoa asioita. Onneksi osaa jo itse säädellä tekemisiään ja tuntee koiraa kaiken aikaa paremmin ja tietää, mitä sen kanssa ei kannata tehdä. Toki tämä koskee kyllä muitakin teknisiä taitoja vaativia treenejä, koiratanssissa vaan usein korostuu kun ollaan vielä alkeissa, eikä ole säännöllistä treeniporukkaa vaan käydään lähinnä koulutuspäivillä hakemassa vinkkejä.

Illalla vielä tokoiltiin. Vaikka takana oli jo pitkä päivä, oli Nila todella hyvä! Keskittynyt, rauhallinen ja innokas ilman kiljumista tai kuumumista. Käytin tilaisuutta hyväksi ja tein uuden liikkurin kanssa häiriöisessä ympäristössä seuraamista, paikallaolot (makuu ja istuminen) ja jäävistä maahan meno ja istuminen. Loppuun otettiin vielä vauhtinouto ja päivä oli todellakin paketissa!

PERJANTAI

Perjantain aloitin Katriina Tiiran luennolla 'Käyttäytyminen ja persoonallisuuden periytyminen - geenien ja ympäristön vaikutus', joka oli taattua Katriinan laatua, kiinnostava, täynnä tietoa ja loppui aivan liian pian! Tiivistetysti yhteen lauseeseen käyttäytyminen muodostuu kolmesta osasta, jotka ovat tilanteen hyödyt ja haitat, aikaisemmat kokemukset sekä kolmantena persoonallisuus eli geenit ja ympäristö. Näiden palasten summana syntyy käyttäytyminen jonka me näemme ja jota me pyrimme koulutuksella muokkaamaan. Katriina kertoi myös uusista koiran persoonallisuuden mittausmenetelmistä ja tuloksista, joita pystytään mittaamaan ja arvioimaan. Tälläisiä mitattavia, tutkimustietoon perustuvia ominaisuuksia ovat pelokkuus - rohkeus, sosiaalisuus ihmisiä kohtaan, yhteistyöhalukkuus, aggressiivisuus koiria ja erikseen ihmisiä kohtaan, aktiivisuus, impulsiivisuus, leikkisyys, kiinnostus riistaan ja sinnikkyys. Lisäksi puhuttiin perinnöllisyydestä, mitkä ominaisuudet ja kuinka paljon ovat tieteen mukaan perinnöllisiä ja miten emon hoiva, hyvässä ja pahassa, vaikuttaa pentujen elämään tulevaisuudessa. Sivuttiin myös epigenetiikkaa, pelkoa ja aggressiivisuutta sekä ääniarkuutta ja impulsiivisuutta. Luennosta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, se vaatisi kokonaan oman postauksen! Ehdottomasti kannattaa mennä Katriinaa kuuntelemaan jos vaan tilaisuus tulee!

Varsinaisista koulutuksista ensimmäisenä oli vuorossa esine-etsintää. Nämä olivat Nilalle ensimmäiset varsinaiset esine-etsintä treenit ja jälleen se ylitti odotukset uusien haasteiden edessä! Aluksi palkkailin vieraan esineen nostoista käteen läheltä, osalla kerroista joutui hieman etsimään. Hoksasi nopeasti ja nosti varmasti, joten isompaan, valmiiksi tallattuun ruutuun. Ensimmäisellä toistolla mietti hetken, nosti sitten esineen ja sai palkkabileet, joten toisen toiston teki kuin vanha tekijä! Toiselle kierrokselle otettiinkin sitten heti jo kolme esinettä mukaan harjoitukseen. Ennen meidän vuoroa esittelin sille esineet ja nostatin niitä läheltä ensin vuorotellen ja sitten niin, että kaikki olivat valmiiksi maassa ja ne piti hakea yksi kerrallaan. Näissä ei ongelmaa, etsi ja nosti ja toi nopeasti. Ruutuun vietiin sitten kaikki kolme esinettä, yksi vasempaan takakulmaan, yksi keskellä ja yksi oikeaan takakulmaan. Aloitin keskeltä, mistä nousi nopeasti ensimmäinen esine. Toinen pisto oli tyhjä, kun lähetin huonosti. Kolmannella lähetyksellä nousi vasemman reunan esine, neljäs oli tyhjä ja viidennellä pistolla nousi hienosti kolmas esine, kaikki hyvällä vauhdilla ja intensiivisellä työskentelyllä! Esineet eivät olleet mitään helpoimpia, ohut korttilompakko/tasku, pieni tyynyn tapainen ja muovinen lusikka. Kyllä tuo vaan onnistuu tasaisesti yllättämään tuolla asioiden oppimiskyvyllään!

Seuraavaksi ohjelmassa oli leikitystunti. Luulin, että kyseessä olisi ollut tunti, missä joku muu leikittää koiraa, mutta kyseessä olikin ohjaajan ja koiran leikkihetki, missä sai vinkkejä ja kommentteja jatkoon. Tästä ei meille kauheasti lisäinfoa tullut, mutta koiralla ainakin oli hauskaa kun sai ihan "ilmaiseksi" roikkua lelussa.

Lenkkimaastot oli todellakin kohdillaan!

Toisena uutena juttuna päästiin kokeilemaan Flyballia. Nila kuumui palloista aikalailla ja omalla vuorollaan meni vähän takkiauki pallokoneelle. Niinhän siinä sitten kävi, että koneesta päin lentävä pallo yllätti pienen bordercollien ja sen jälkeen koko laitetta piti vähän kierrellä ja palloa yrittää saada liikkeelle esimerkiksi haukkumalla, peruuttamalla ja tuijottamalla. Toisella laatikolla pallon sai haettua laukaisematta laatikkoa, mikä sujuikin ongelmitta. Tunnin aika sivummalla tein kosketusalustaa niin, että kopittelin palloa palkaksi. Lopuksi vielä naksuttelin tassukosketusta flyball-laatikkoon ja palkkailin ruualla sekä niin, että heitin itse palkaksi pallon kopattavaksi. Tämä sujui ja näin varmaan aika nopeasti päästäisiin haluttuun lopputulokseen eli koira kävisi itse laukaisemassa pallokoneen. Hyppyjä Nila ei tajunnut yhtään, ne täytyisi erikseen opettaa. Kiva kokeilu, toivottavasti joskus päästään vielä uudelleen testaamaan!

Perjantain päätteksi käytiin vielä rally-tokoilemassa jatkoryhmässä. Aluksi tehtiin kehäänmeno harjoitus, jossa minä säädin hihnan kanssa ja mistä kävi harvinaien selväksi, ettei näitä ole lainkaan treenattu... Kouluttaja suositteli miettimään näihin jo valmiiksi rutiinia, ettei tuollaista säätöä tulisi. Ehdotti vaihtoehdoksi myös sellaista hihna-panta yhdistelmää, minkä saisi radan ajaksi kokonaan pois. Näitä täytyisi kyllä oikeasti miettiä, jos meinataan rallattelua jatkaa pidemmälle. Ja jos meinaa jatkaa pidemmälle, kannattaisi toki ottaa ne rutiinit käyttöön heti. Treenejä jatkettiin puolenvaihdoilla, aloitettiin jalan alta vaihdolla. Tässä ei meillä mitään ihmeellistä kun pujottelu sujuu, joten keskityin vahvistamaan oikean puolen seuruuta samalla. Nila alkaa kivasti hahmottaa sitäkin! Seuraavaksi kokeiltiin valkovuokkoa, missä koira ja ohjaaja kääntyvät toisistaan poispäin täyskäännöksen. Me ei oltu tätä koskaan ennen tehty, joten naksuttelin lähinnä pyörähdyksiä, joita sentään oli kotona treenattu ainakin se kaksi kertaa. Nämä kuitenkin alkavat sujua kumpaankin suuntaan, vaikka kotona myötäpäivään pyörähdys oli aluksi tosi vaikea. Viimeisenä vuorossa oli edestä puolenvaihto, missä käytin käsikohdetta apuna. Jatkossa varmaan kosketuskeppi olisi tähän kätevä! Lopuksi tehtiin pieni radanpätkä, missä tuli nämä kaikki kolme puolenvaihtoa ja vaikka vähän epäilin, niin muutamalla välipalkalla me selvittiin haasteesta ihan hyvin! Rally-kouluttaja Elli oli todella mukava ja osaava, erittäin hyvä tunti!

LAUANTAI

Lauantaina aamusta kävin katselemassa Jalosen Mikan koulutuksia, mihin emme valitettavasti mahtuneet mukaan. Varsinkin ensimmäinen, eteenlähetyksiä käsitellyt tunti antoi ajateltavaa ja lisää teemoja treenilistalle. Mika rakentaa eteenlähetyksen tyhjien kuppien, eli kohteiden kautta ja opettaa koiralle, että aina se kohde, mikä on suoraan ohjaajan rintamasuunnassa, on ns. kuumakohde eli sinne suunnataan. Näin koira oppii irtoamaan aina suoraan eteenpäin. Tämä toteutettiin niin, että ensin koiralle naksuteltiin kupin katsominen ja palkka kuppiin. Tämän jälkeen koira sai tarjota irtoamista, matkalla kupille naks ja palkka koiran ohi kuppiin. Tästä matkaa pidennetään ja kiinnitetään huomiota, että vain täysin suorat irtoamiset merkataan. Kun koira on hoksannut idean, lyhennetään matkaa ja otetaan mukaan toinen kuppi, merkataan kohde eli kuuma kuppi koiralle rintamasuunnalla ja annetaan tarjota. Muutaman toiston jälkeen vaihdetaan rintamasuunta kohti toista kuppia, jolloin koiran pitäisi tarjota sitä. Jos se jää jumiin edelliseen kohteeseen, muutetaan omaa sijaitia suhteessa uuteen kohteeseen niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Näin lisätään matkaa ja kuppeja niin, että lopulta koira osaa valita aina oikean kupin ja irrota sinne rennosti ja nopeasti. Toisella tunnilla aiheena oli nouto, missä Mika painotti palkan ajoituksen tärkeyttä ja sitä, että koiran tulee ymmärtää mitä siltä halutaan jotta se voi suorittaa oikein. Mielenkiintoiset tunnit seurata ja varsinkin ensimmäiselle olisi ollut mielenkiintoista päästä mukaan! Mika on todella kannustava ja positiivinen kouluttaja.

Nilan ensimmäiset treenit lauantaina olivat koiratanssia. Nyt eri kouluttajan kanssa lähestyttiin aihetta vähän eri kulmasta, meille sopivammalla tavalla. Tehtävänä oli koota koiran jo osaamista tempuista 5-7 liikkeen sarja, joka voisi olla osa kokonaista esitystä. Nilan sarja oli seuraavanlainen:

-kutsu maasta seuraamaan vasemmalle

-seuraamisessa pivot vasemmalle (360 astetta vasemmalle)

-pujottelu 4 alitusta, päätyy vasemmalle (harkitsin tähän oikeaa, mutta ei ole vielä tarpeeksi kestoa oikealla seuruussa)

- ohjaajan ympäri 1,5 kierrosta niin, että päätyy (jalkojen) väliin

- välissä seuruu kaarella

- maahan, astun ylitse niin, että koira jää vasemmalle sivulle

- suoraan maasta juoksuseuraamiseen

Tämä pätkä piti ensin näyttää kouluttajalle ilman koiraa, sen jälkeen edelleen ilman koiraa käskytettynä ja lopulta kaikille osallistujille koiran kanssa. Meillä oli parissa kohdassa pientä säätöä, kun koira ei ihan ollut hereillä, mutta pääasiassa sujui ja harjoitus oli tosi kiva! Tässä pääsi oikeasti miettimään, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon ohjelmaa suunniteltaessa, eikä nyt ollut edes musiikkia mukana. Vinkkeinä jatkoon mun kannattaisi nimetä kaikki toiminnot, eikä luottaa pelkkiin vartalovihjeisiin. Oon ollut vähän laiska tässä, vaikka tiedän että niin kannattaisi tehdä. Lisäksi ohjaajan pitäisi päästä pois tokomoodista ja sekös se vasta on helppoa näin ihan muutaman tokovuoden jälkeen... Riittää haastetta tässä lajissa!

Odotettu Vepe oli seuraavana tutustumisvuorossa. Aloitettiin tutustuttamalla koira kumiveneeseen. Nilalla oli hieman kierrokset katossa koska VETTÄ! Ei sitä vene sen suuremmin ihmetyttänyt, se keskittyi veden tuijottamiseen ja luvan odottamiseen. Pienen veneajelun jälkeen alettiin harjoitella veneestä veteen hyppyä. Rannassa ja matalalla ei ongelmaa, joten otettiin etäisyyttä. Ensimmäinen hyppy veteen kuitenkin yllätti superuimarin ja päätyi sukellukseen. Seuraavalla toistolla piti sitten hetki prosessoida veneen reunalla, että miten tästä nyt pääsisi vähän järkevämmin. Pienen kitinätuokion päätteeksi Nila loikkasi sujuvalla hypyllä veteen. Seuraavalla kierroksella jatkettiin näitä ja saatiin jo varsin maltillisia loikkia ilman lähtöpohdintaa aikaiseksi! Kolmannella kierroksella sitten aloitettiin esineen vienti harjoituksia. Varsinaisessa liikkeessä ohjaaja antaa rannassa koiralle esineen, jonka se vie veneeseen apuohjaajalle ja palaa sen jälkeen rantaan ohjaajan luo. Koska Nilalle uiminen ja vesi on melko kuumottava kokonaisuus, halusin heti alusta asti alkaa luoda tähän selkeää rutiinia, missä esine annetaan apuohjaajan käteen ja sen jälkeen palataan minun luo palkalle. Aloitettiin kuivalla maalla niin, että otin ensin pari toistoa esineen nostoa minulle, sen jälkeen vaihdettiin apuohjaajan käsi tyrkylle viereen ja sinne se esine nousi! Lisättiin tähän esineen antaminen koiralle, missä ei ongelmaa. Näitä kuivalla maalla muutama, että saatiin vähän etäisyyttä kasvatettua ja luotua asetelma, jossa koira menee kohti apuohjaajaa, antaa esineen ja saa palkkasanan ja minulta palkan. Tämän sujuessa käännyttiin niin, että apuohjaaja istui veneen keulassa rannassa. Tämä ei sitten enää ollutkaan helppoa, no, koska VETTÄ!! Piti kuikuilla ja kokeilla, jos sittenkin voisi vaan livahtaa uimaan. Lopulta saatiin onnistumisia, kun seisottiin ihan vastakkain ja koira käytännössä käänsi päätään minulta apuohjaajalle. Kyllä voi olla vaikeaa toimia, kun lähellä on jotain mahdottoman upeaa! Vepe-tyyppisiä harjoituksia olisi kyllä hyvä jatkaa, jotta veden lähellä toimiminen alkaisi sujua pikkuisen paremmin. Menee kyllä ensi kesän puuhiksi, nyt alkaa olla jo kylmä.

Lauantain päätteeksi käytiin vielä pienesti tokoilemassa, kun tunnille oli ilmottauduttu. Alkuun tehtiin paikalla olot, sekä makuu että istuminen. Istumisessa piti ryhtiä korjata kertaalleen, muuten rauhalliset ja keskittyneet pysymiset. Muuten meni aikalailla höntsäilyksi, aluksi pieni liikkuroitu seuraaminen ja luoksetulo ja loppuajan naksuttelin seuraamista ja jäävien asentoja. Nila oli jo todella väsynyt ja olisi halunnut lähinnä räksyttää, joten keskityin saamaan aikaan mukavamman mielentilan ja lopetin siihen.

Mökillä meno oli lauantai-iltana näin villiä

SUNNUNTAI

Sunnuntaille olin suunnitellut vielä joitakin koulutuksia, mutta jo illalla päätin, ettei me ainakaan kaikkiin osallistuta. Nila alkoi olla liian väsynyt ja taivaalta tuli vettä siihen tahtiin, että toinen setti vepeä ja frisbeen testaus jäi toiseen kertaan. 

Aamupäivällä suunnattiin sitten päivän ainoaan koulutukseen ja mentiin rally-tokoilemaan. Tunti oli jälleen hyvä, teemana houkutus. Me ei tätä varsinaisesti houkutus-kylttinä olla treenattu, mutta erilaisia muita luopumistreenejä kyllä. Mitään isompaa ongelmaa ei meillä ollut, saatiin hyviä toistoja ja Nila jaksoi hienosti tsempata vielä pitkän reissun päätteeksi. Lopussa oli yksilöaikaa, jonka käytin oikealla seuruun katsomiseen. Tämä olikin erittäin hyödyllistä, sain kouluttajalta hyvän potkun eteenpäin myös rally-tokon kokonaisuuden osalta. Nythän olen treenaillut rallya vähän puolihuolimattomasi siinä sivussa, mikä toki vielä alokasluokassa toimiikin hyvin. Kuulemma siitä huolimatta kannattaisi alkaa ajatella myös eteenpäin, luoda rutiineja ja keskittyä niihin ylempien luokkien juttuihin. Oikealla seuruuta me tarvitaan myös koiratanssissa, joten sen rakentamiseen kannattaisi nyt kuureina panostaa kunnolla, jotta vahvistetiheys myös oikealle puolelle nousisi. Huomasin myös, että kun nyt pääsi koulutuksissa treenaamaan ylempien luokkien juttuja, alkoi oma motivaatio koko lajiin nousta. Erittäin hyvä kouluttaja antoi hyvin ajateltavaa ja herätteli huomaamaan, kuinka hyvin (tähänkin) lajiin sopiva koira minulla on käsissäni. Saatiin sopivassa suhteessa kehuja ja kannustusta ja tsemppausta eteenpäin, rally-toko tunnit jäivätkin koulutuksellisesti meille parhaiksi anniltaan!

Itse suuntasin vielä kuuntelemaan Jalosen Mikan luentoa aiheesta Vaihtelevuutta (toko)treeneihin. Mika on myös puhujana innostava ja aika kuluikin kuin siivillä Mikan koulutusfilosofiaa kuunnellessa. Mikan mottona on Enemmän VirheVapaata Koulutusta eli EVVK, kaikki koulutus perustuu koiran aktiivisuuteen ja toimintojen tarjoamiseen. Luennolla sivuttiin niin perusasioita alkaen koulutustekniikasta kuin käytännönläheisiä erilaisia kaavanrikkomistreenejä. Loistava luento kaiken kaikkiaan, katsotaan jos saan omista muistiinpanoistani aikaiseksi jonkin muillekin ymmärrettävän tiivistelmän tänne.

Luennon jälkeen juotiin vielä mökkiporukan kanssa vohvelikahvit ja muiden suunnatessa kotimatkalle lähdettiin vielä Nilan kanssa kiertämään viimeinen lenkki upeissa maisemissa ennen ajomatkaa.

Sunnuntaina alueella oli pentunäyttely, Nila halusi kokeilla misseilyä kuvauspisteellä

Kotiinlähtö lenkillä

Kokonaisuutena Onnidog oli ehdottomasti kokemisen arvoinen tapahtuma. Neljän päivän rupeama nuorelle koiralle oli aika pitkä, olisi helpottanut jos olisi ollut toinenkin koira ottaa mukaan. Valinnan varaa koulutuksissa oli niin paljon, että tuli "väkisin" otettua vähän liikaa koulutuksia. Toisaalta, omaa ohjelmaa pystyi säätämään vielä paikan päällä, mikä helpotti osaltaan. Oli erittäin kiinnostavaa nähdä, kuinka Nila ensimmäisellä tälläisellä pidemmällä reissulla sopeutui ja suoriutui vastaantulevista tilanteista. Se asui ongelmitta kuuden partacollien kanssa samassa mökissä, nukkui onnellisena sängyssä (kotona ei makuuhuoneeseen pääse) ja käyttäytyi erittäin kypsästi ja fiksusti kaikin puolin. Toinen kiinnostava kohta oli kotiin paluu, kuinka palautuminen sujuu? Maanantai meni aikalailla kierrokset korkealla, Nila oli selvästi väsynyt muttei saanut levätyksi, kun yhden sateettoman päivän kunniaksi piti tehdä kaikki rästissä olleet pihahommat pois ja Nila tietenkin osallistui. Tiistain se sitten nukkuikin lähes koko päivän, illalla käytiin treeneissä ja siellä oli kaikki onnistuu -fiilis, eli palautuminen oli onnistunut hyvin. Tämä viikko otetaan kyllä kokonaisuutena rauhallisemmin, lenkkeillään ja tehdään vaan pieniä tempputreenejä. Ja suunnitellaan, mitä mahdollisella ensi vuoden reissulla tehdään toisin ja mitä on pakko päästä kokeilemaan!

Kotisohvalla reissut nollautuu

Tendance-päivä

Takana pitkä mutta sitäkin mukavampi päivä ihastuttavien mustien ja niiden ihmisten seurassa. Aamusta startattiin liikkeelle ennen kahdeksaa ja illalla oltiin kotona hieman yhdentoista jälkeen, joten sellainen 15 h ja 465 km taittui matkatessa. Päivä kului kuulumisia vaihtaessa, pentuja ihastellessa ja leikkimielisen mach shown merkeissä. Minä keskityin kameraan, mutta Nadi (ja Pirakin) pääsivät kehään pyörähtämään lisäkäsien avustuksella, kiitos vielä Noora ja Sara :) Nadi valittiinkin lopulta BIS-koiraksi, lahjattomat treenaa vai miten se meni ;)

Ensin Nadin pentusia, ikää 6 kk

Seela

Elsa

Gabby

Elsa ja Gabby, hieman samaa näköä ;)

Tyttötrio Gabby, Seela ja Elsa

Sitten vähän muitakin:

Damme

Kane

Kaje

Pippuri

Tia

Nadi

Pira

Tara

Muutama musta ja yksi puuhkahäntä ;) 

Lenkillä koko porukalla!

Piran ensiesiintyminen

Nyt on Piran missiura korkattu, tosin paljon muuta kuin verinen loppu ei jäänyt kerrottavaa ;) Verinen siksi, että sisaruksia oli paikalla kaikkiaan neljä, joilla kaikilla vaihtuu parhaillaan hampaat. Painin lomassa siis lenteli ainakin kolme tai neljä kulmahammasta ja luultavasti muutama muukin, minkä seurauksena valkoiset osat koirista olivat enemmän ja vähemmän verisiä ;-D

Oltiin Koirakoutsin mach showssa, missä oli kivasti pennuille varattu aamupäivä ja aikuiset aloittivat iltapäivällä. Me oltiin paikalla jo ajoissa, heti ilmoittautumisen alettua aamulla. Hyvin ehdittiin ihmetellä ympäristöä, tosin Piraa ei kyllä ihmetyttänyt, ennemmin ihastutti kaikki mahdolliset leikkikaverit ja rapsuttajat ja herkkujen syöttäjät. Neiti oli oma rakastettava itsensä ja yritti tehdä lisäreikiä yhden ja toisen kasvoihin... Kehässä P antoi hyvin käsitellä ja tuomari kehuikin oikein luottavaiseksi pennuksi :) Seisomiseen ei sitten maltti ihan riittänyt, matossa oli niin paljon ruuan muruja ja hajuja ja seisomisen sekaan piti vielä ehdotella istumista ja maahanmenoakin. Juoksu sujui yllättävän hyvin ottaen huomioon, ettei sit oltu edes kokeiltu aiemmin. Kotiin viemisinä sininen nauha ja paljon uusia kokemuksia. Jos sitä tammikuun pentunäyttelyyn jo vähän treenaisi näitäkin juttuja...? Ehkä on kuitenkin parempi olla lupaamatta, keksitään kuitenkin sata kivempaa treenattavaa juttua näyttelyjuttuja ennen ;) Oli oikein mukava aamupäivä, kiva nähdä sisaruksia! Tammikuussa sitten viimeistään uusiksi :)

Kotimatkan Pira nukkui niin sikeästi, ettei edes päätään nostanut, kun käytiin ensin syömässä ja sitten vielä ruokakaupassakin. Kotipihassa jouduin melkein herättelemään, mutta sitten olikin jo akut ladattu ja hyvä niin, sillä saatiin vielä lenkkiseuraa Lotasta emäntineen. Meinasin ensin jättää pennun kotiin, mutta sinnikkäästi tuo isojen mukana paineli pitkin peltoa! Nadilla ja Lotalla oli pääsääntöisesti kivaa, tosin pariin otteeseen Nadin piti päteä ja rähistä turhista, taitaa hormoonit vähän sekoittaa päätä... Nyt on rauha talossa ja tyytyväisiä koiranraatoja pitkin nurkkia ;)

Ai niin, tänään tuli Piralle 5kk täyteen! Huomenna täyttyy jo 22 viikkoa. Painoa tänään 10,4 kg (?). Kuinkahan oikeita nää mun kotipunnitukset onkaan... Ehkä ne jotain kuvaa antaa kuitenkin :-D Viikkokuva tiistailta, katsotaan jos huomenna saisi tuoreempaa:

16 viikkoinen mätsärituristi ja treenailija

Tänään tuli Piralle jo 16 viikkoa ikää! Jalat venyy venymistään ja yläetuhampaista on kaksi tipahtanut matkalle ja jäljelle jääneet onnettoman pieniä. Ikeniä selvästi myös kutittaa kovasti, joten luita on oltava jatkuvasti tarjolla tai muuten hampaissa on milloin mitäkin. Punnitseminen jätettiin tällä kertaa huomiselle, jos vaikka saataisiin rokotuksilla punnittuakin :)

Tänään oli mätsäri päivä. Olin lupautunut töihin kehäsihteeriksi, joten Nadin kehään vieminen jäi pelkäksi ajatukseksi. Näin ollen J sai heti aamusta kysymyksen; otanko molemmat koirat mukaan vai vaan toisen ja jos, niin kumman? Jostain syystä vastaus oli yhtään miettimättä, että otat pennun mukaas ja jätät Nadin kotiin seuraksi...? Väittää, että Piran kanssa oleminen käy työstä, en kyllä ymmärrä yhtään mistä se puhuu ;) Pira siis pääsi talkoilijaksi mukaan, mikä olikin pikku-P:stä ihan parasta! Paljon koiria, ihmisiä ja makkaraa, pennun taivas :) Pira pääsi ensin hengailemaan ennen kehien alkua ja autoon nukkumaan siksi aikaa, kun itse pyöritin ensin lapsi-koira kehän ja perään isot pennut. Kehien jälkeen Pira pääsi takaisin katselemaan ja ai miten iiiihaaanaaaa kaikki taas olikaan! Pentua ei tippaakaan haitannut, että pari kertaa jätin sen treenikaverille ja lähdin itse toimittamaan jotakin juoksevaa juttua, P oli oikein tyytyväisenä ihan kenen kanssa tahansa :D Ja pummasi makkaraa, paljon. Ja pussaili ehkä sataa ihmistä, paljon. Ja moikkasi vaikka kuinka montaa koiraa ja pettyi varmasti ainakin tuplasti, kun ei päässytkään moikkaamaan... Pira myös auttoi ansiokkaasti kehien purkamisessa ollen jaloissa ja tiellä ;D Onneksi löytyi vielä vähän makkaraa, niin pentukin keskittyi pummaamiseen ja saatiin tavarat kasaan. Autossa tuli uni, joka jatkui vielä kotona, kun ensin oli tankattu ruokaa ensin.

Lauantaina vähän treenailtiin ja saatiin jotain videollekin. Ensin ollaan ihan uudessa paikassa, minne kuuluu tien ja asutuksen äänet, mikä selvästi vähän häiritsi ensin. Videollakin näkyy pari kohtaa, kun P selvästi jää kuuntelemaan jotain ihan muuta. Toinen osa kuvattu kotona. Mulla oli pieniä vaikeuksia kameran kanssa ja videolle jäi tallentumatta ihan todella hienoja stoppeja ja vähän muutakin, kun en ollut merkannut kuvattavaa aluetta mitenkään, eikä sitten tullut mieleenkään katsoa, että olisi ollut edes suunnilleen linssin edessä... No, tässä nyt seuraamisvoittoista videota;

Ai niin, marras-joulukuun vaihteessa tämän päivän mätsäristä tulee kooste TV5:n Show Hau! ohjelmassa, saatan tai saatetaan siellä vilahtaa ;)

Mainos ;)

Tänne kaikki viikon kuluttua!

Mekin ollaan siellä, kuka missäkin roolissa :)