Koska tunteja valitessa helmikuussa en tiennyt, onko minulla yksi vai kolme treenikuntoista koiraa, perustui ohjelmani pääasiassa luentoihin ja niiden väleihin valittuihin kiinnostaviin koulutuksiin niin, että tunnille olisi voinut mennä oikeastaan minkä tahansa koirani kanssa. Kun paikanpäällä paljastui kouluttajat, harmitti etten joitan tunteja ollut epätietoisena tästä valinnut lainkaan. Toisaalta Hile ei helmikuussa ollut edes syntynyt, joten sen tarpeita oli muutenkin hyvin hankala ennakkoon arvioida, kun en tiennyt edes onko sieltä meille pentua tulossa. Hyvän paketin sain kuitenkin kasaan, koirilla riitti virtaa kaikkeen (Hilellä jäi hyvin myös varastoon) ja itsekin jaksoin jopa yllättävän hyvin! Olimme paikalla pe-su, mikä oli selvästi parempi kuin viime vuoden neljä päivää yhden koiran kanssa vain parilla luennolla.
Reissukoirat Popa, Priya, Nila ja Hile |
Perjantai
Hile pääsi aloittamaan koulutukset osallistumalla kohdetyöskentely tunnille. Tunnin tehtävät olivat Hilelle pääasiassa jo ennenstään tuttuja, mutta oli erittäin hienoa huomata, kuinka pentu pystyy yleistämään oppimaansa uuteen ympäristöön vaivatta. Vähän erilainen kohde kuin kotona ei ihmetytä, kuten ei myöskään viereisen kentän agility tai toisen puolen koiratanssi. Hile pystyi vapaana treenaamaan ja oli erittäin hyvin kuulolla suoriutuen puolipallolla tehdyistä etutassutargeteista hienosti. Tehtiin myös peruuttamisen yleistämistä ja vahvistin taukokäytöstä. Kiva tunti aloitukseksi!
Kuva Jenny Söderlund |
Luennon jälkeen oli Nilan vuoro päästä hommiin. Olin valinnut sille perjantain tunniksi noudon ja meidän iloksi noutotuntia oli kouluttamassa Elli Kinnunen, jonka tavasta kouluttaa ja esittää asiat olen jo aiemmin saanut erittäin positiivisen kuvan. Nilan noudon suurimmat haasteet ovat nyt ja tulevat varmaan aina olemaan luopumisen puolella, kapulat on maailman parasta ja herkästi silmää käyttävänä koirana Nila mielellään vaipuisi kapuloineen ihan omaan kuplaansa. Meillä on tähän olemassa jo hyviä ja toimivia treenejä ja rutiineja, joita näytettiin Ellille ja saatiin jatkoon hyviä vinkkejä ja paljon tsemppausta. Testattiin esimerkiksi, pystyykö Nila kääntymään kapulalle juostessa palkalle 'jes' kuulessaan ja kyllä, se pystyy! Muiden tehdessä treenejä temputin Nilaa kapula suussa. Nämä ovat välillä olleet vähän hankalia, mutta nyt sujui tämäkin! Meillä oli oikein mukavaa ja Elli oli tänäkin vuonna loistava kouluttaja, kiitos!
Nipsusta ihan parasta, leluja ja kapuloita! |
Tiiviin päivän päätteeksi metsälenkki ihanan rauhallisissa keski-suomen maastoissa teki tehtävänsä, eikä kovin myöhään jaksettu enää saunan jälkeen maailmaa parantaa kun uni vei voiton. Aamulla olikin taas aikanen lähtö odottamassa.
Lauantai
Lauantai aloitettiin luennolla, tällä kertaa luennoimassa Krista Karhu ja aiheena Koiran ja ohjaajan henkinen valmentautuminen kisoihin. Aihe omalta osaltaan hyvin jatkoi edellisen illan Reijan luentoa, kun edelleen pysyttiin tiiviisti omien motiivien ja tavoitteiden maailmassa.
Krista muistutti, että halutessamme kehään 100% osallistumista, tulee sen jakautua sekä koiralle että ohjaajalle vähintään 50%/50%, mutta ohjaaja on se, jonka tulee pystyä tsemppaamaan ja kannattelemaan myös koira läpi tilanteesta kuin tilanteesta. Näin ollen prosentit voivat vaihdella ohjaajan osalta isommiksi, mutta tärkeintä on aina muistaa, että 100% suoritukseen tarvitaan molempia! Krista painotti oman koiran tuntemusta ja sitä, että koira lopulta aina määrittää etenemisen ja tavoitteiden toteutumisen. Jos joku osa-alue on vielä vaiheessa, tulee tavoitteiden joustaa, ei koiran hyvinvoinnin. On myös tärkeää muistaa laatu ennen määrää, hyvin suunniteltu ja toteutettu treeni on paljon arvokkaampi kuin suunnittelematon tai huonosti toteutettu. Tulee myös olla realistinen omista ja koiran taidoista, sekä toisaalta pitää kiinni omista ihanteista. Koeohje antaa raamit, mutta ohjaajan tulee tietää, miten juuri hän koiransa jonkun asian haluaa suorittavan. Aina nämä eivät ole ihan vastaavat keskenään, mutta ohjaajan tulee tämä tiedostaa ja toimia sen mukaan.
Realistinen usko osaamiseen ja luottamus omaan koiraan kantavat pitkälle myös kilpailuissa, kun koira on koulutettu niin hyvin kuin mahdollista. Tärkeää on muistaa, että ohjaaja on oman koiransa edunvalvoja ja aina vastuussa siitä, ettei koira joudu liian vaikeaan tilanteeseen osaamiseensa nähden. Tekemisen flow syntyy, kun vaikeustaso ja taitotaso ovat tasapainossa keskenään. Suoritusvarmuus taas muodostuu, kun kilpailutilanne muistuttaa mahdollisimman paljon treenitilannetta (tai toisinpäin) ja ohjaajalla on selkeät rutiinit kisaamiseen. Oman koiran tuntemista ei voi liiaksi korostaa, se vaikuttaa niin treeneihin ennen kisoja kuin rutiineihin kisapaikalla ja kehässä. Kun tunnistaa oman koiran heikkoudet ja vahvuudet ja keinot auttaa koiraansa selviytymään, on kilpaileminen mielekästä ja molemmille mukavaa! Kristan luento eteni selkeästi ja oli erittäin miellyttävää kuunneltavaa, elävän eämän esimerkit toivat paljon lisää antia luentoon. Näiden perusasioiden äärelle on erittäin hyödyllistä palata kerta toisensa jälkeen ja muistuttaa itselleen, miksi kilpailee ja ketä varten.
Krista kiteytti luennon seuraavaan lainaukseen:
"If you're not willing to learn, no one can help you.
If you're determined to learn, no one can stop you."
Ole voittaja!
Ensimmäisen luennon jälkeen käytin nopeasti koirat pissalla ja jatkoin suoraan seuraavalle, Jirka Vierimaan luennolle Perustekniikoita pidemmälle - kohteet ja luopuminen. Jirka lähestyy kouluttamista hyvin tieteellisestä näkökulmasta, mutta onnistuu tekemään sen mielenkiintoisesti ja sitomaan käyttäytymismallit käytäntöön niin, että termit on helppo ymmärtää. Perustekniikoilla tarkoitetaan yksinkertaisia toimintoja, jotka koira oppii nopeasti ja osaa toteuttaa vihjeestä erilaisissa ympäristöissä. Kun näitä perustekniikoita yhdistellään, saadaan käytösketjuja eli sovellettuja tekniikoita. Perustekniikoissa kannattaa testata ja vaihdella palkkaa, esimerkiksi käsitarget ruualla vs. lelulla, pysyykö suu kiinni myös lelulla vai alkaako myös target muuttua saaliiksi eli koira tulee suu auki kohteelle? Perustekniikka ei ole enää perustekniikka silloin, kun sitä voidaan käyttää jossain yhteydessä tai osana pidempää toimintaketjua.
Luopuminen on koiralle tärkeä taito, jota se tarvitsee lähes kaikessa toiminnassaan. Ohjaajan on tärkeää pystyä määrittelemään luopuminen toimintana, mitä koira tekee luopuessaan? Toiminta voi olla esimerkiksi kontakti ohjaajaan tai aktiivinen tarjoaminen. Kun koiralla on luopumisen periaate selvillä ja perustaitona sivulle tulo, voi esimerkiksi ketjun koira leikkii ohjaajan kanssa - irti - ohjaaja laittaa lelun taskuun - sivu - koira tulee sivulle toimintaketjun lyhentää muotoon koira leikkii ohjaajan kanssa - kesken leikin 'sivu' - koira ei tarvitse erillistä irrotusvihjettä vaan ymmärtää ketjun ja itse irrottaa ja lähtee suoraan siirtymään sivulle, jolloin ohjaaja voi laittaa lelun taskuun ja toiminta pääsee jatkumaan nopeammin perusasennosta. Tätä oli toki pakko testata luennon jälkeen ja kyllä, Nila ensimmäisellä kerralla irrotti vähän hämmentyneenä hitaasti ja tarvitsi toisen sivu vihjeen, mutta sen jälkeen ongelmitta lyhensi ketjun muotoon sivu - jes - sivu - jes. Itseasiassa näin sivulle tulot olivat nopeita ja hyviä, kun irrottamisesta ei tullut yhtään ristiriitaa tai hitautta itse suoritukseen. Tämä oli itselleni luennon paras oivallus, mikä ehdottomasti täytyy muistaa jatkossakin!
Kohteita Jirka suosii, koska ne ovat paljon helpompia häivyttää kuin fyysiset avut tai ohjaaminen. Kohteiden avulla myös esimerkiksi aiemmin houkuttelemalla koulutettu koira oivaltaa yleensä hyvin idean, jolloin aivot aktivoituvat ja tapahtuu oppimista.
Kun perustekniikka on vakiintunut, voi toiminnan laukaisijana toimia erilaiset vihjeet. Käytöksiä kouluttaessa tulisi aina tiedostaa, mikä toimii minkäkin toiminnan laukaisevana vihjeenä. Onko se esimerkiksi visuaalinen ärsyke vai ohjaajan fyysinen ohjaaminen? Tai toimiiko koira itsenäisesti tilanne vihjeen avulla vai oikeasti ohjaajan suullisen vihjeen kuultuaan? Mikäli koira herkästi pyrkii toimimaan itsenäisesti tilannevihjeiden avulla eli ennakoimaan, tehdään harjoituksesta yhteensopimaton eli tehdään jotain muuta kuin koira odottaa. Esimerkiksi koira karkaa ruutuun sen nähdessään ilman ohjaajan suullista vihjettä -> teetetäänkin ruutua lähestyttäessa ihan muita temppuja, vaikka maahanmenoja tai kaukokäskyt.
Luennolla käytiin läpi myös koiran vireystilaa ja optimaalista toiminta-aluetta Mendlin mallin mukaisesti. Perinteisen nelikentän pystyakselilla on vire matalasta korkeaan ja vaaka-akselilla valenssi eli välttävyys-kiehtovuus asteikko. Tähän kaavioon voidaan määrittää optimaalinen oppimisen alue ja pohtia, miten mahdollisimman hyvin pysytään kouluttaessa positiivisten tunteiden maailmassa.
Yhteenvetona perustekniikat ovat palapelin osia, yksittäisi ja helposti muusta erillään opetettavia, kun
taas soveltavat tekniikat ovat palapelin kasaamista, tehtäväsarjoja jotka kootaan valmiista palasista.
Teoria oppimisen taustalla on vuosi vuodelta alkanut kiinnostaa itseäni enemmän, joten Jirkan elävä kerronta käytännön esimerkkeineen yhdistettynä vankkaan teoriaosaamiseen viihdytti, eikä ainakaan vähentänyt tiedonjanoa. Jäin jo innolla odottamaan illan seuraavaa Jirkan luentoa.
Aamupäivän luentojen jälkeen pääsi koiratkin vihdoin hommiin. Hile sai aloittaa takateho tunnilla, mikä osoittautukin erittäin hyväksi tunniksi! Hile oli jälleen mainio pentu ja tärkeänä suoritti osittain sille tuttuja ja osittain ihan uusia asentotuntoa ja takapään hallintaa parantavia harjoituksia. Tunti aloitettiin kevyesti lämmittelemällä erilaisilla pyörityksillä ja lyhyillä, aktivoivilla venytyksillä. Niiden jälkeen siirryttiin ensin matalalla kavaletille, jonka toinen pää oli maassa ja toinen noin 10 cm korkeudesta. Tästä koiran tuli siirtyä mahdollisimman askeltamalla sivuttain yli. Hile hieman innokkaasti ensin loikki, mutta aika pian asettui ja saatiin hienoja toistoja! Lisäksi tunnilla tehtiin tasapainotyynyllä ensin etutassutarget, sen jälkeen takatassut tasapainotyynylle. Nämä olivat Hilelle tuttuja juttuja, joita se tyytyväisenä toisti kentällä. Vaikeampaa oli saada kaikki tassut luun muotoiselle isommalle tasapainotyynylle, millä oli tarkoitus tehdä istu-seiso vaihtoja niin, että koira aktiivisesti joutuu miettimään omaa alustalla pysymistään. Luutyyny oli Hilelle juuri ja juuri vielä sopiva, joten se joutui kovasti pohtimaan tassujaan ja pelkkä tyynyn päällä seisominen jo vaati keskittymistä. Saatiin sitten muutama istuminenkin aikaiseksi, mutta näitä treenejä pitää kyllä jatkaa ja tehdä Nilalle myös. Meille kokonaan uusi (tai ainakin unohtunut) treeni oli laatikkoon peruuttaminen. Koiran annettiin ensin tulla laatikon läpi ja palkattiin etutassut laatikossa, sen jälkeen takajalat laatikkoon. Näin koiralle syntyi ajatus siitä, ettei takana oleva este ole läpäisemätön, vaan sinne saa hyvin jalat nosteltua. Tarkoitus on aluksi vahvistaa ihan yhden jalan edestakaista liikettä laatikkoon ja ulos, sen jälkeen toisen ja kun tämä sujuu, voi palkata vähän kauemmaksi niin, että mukaan tulee peruutusaskelia muutama ennen laatikkoa. Hilestä tämä oli hauskaa, minusta erittäin hyödyllistä ja menee myös ehdottomasti tyttöjen jumppaohjelmaan! Lopuksi vielä pujoteltiin matalien rimojen ylitse ja kierrettiin neljän riman ylitse rimojen ollessa keskeltä yhdessä. Näissä koira taipuu ja joutuu miettimään jokaisen askelensa asettelun sekä askelpituuden, ihan unohtuneita treenejä itseltä nämäkin. Erittäin hyvä tunti ja taitava kouluttaja, joka osasi asettaa sopivat haasteet kaikille osallistujille, paljon kiitoksia Houndy koirapalvelu!
Nila oli joutunut odottelemaan pitkän aamupäivän autossa, mutta vihdoin oli sen vuoro. Olin ennakkoon varautunut hieman kiihkeään menoon, kun lämppälenkkikin jäi tiiviin aikataulun takia tyngäksi, mutta oli lähes helteistä, joten kuumuus verotti (onneksi) suurimman kiihkon. Nila pääsi Krista Karhun avoimen luokan tasoiseen rally-tokon ratatreeniin. Rata oli mukava, eikä siinä ollut tehtävinä meille mitään kovin haastavaa, mutta ajatuksenani oli ensisijaisesti saada sujuvaa rataa ilman kauheaa kiihkoilua. Nila lähti radalle mukavassa mielentilassa, mutta heti ensimmäisellä kyltillä ei mennyt maahan ennen kuin kolmannella yrityksellä ja silloinkin vähän hassusti. Muuten radalla ei isompia tekniikka virheitä tullut, eteentuloissa otin tarkoituksella apuaskeleen jotta sain ne suoremmiksi kun verkassa teki tosi huonoja vasemmalta eteen siirtymisiä. Pari tukahdutettua ynähdystä matkaan mahtui, kun odotukset meinasi kivuta turhan korkealle, mutta muuten meille oikein kiva ja sopiva treeni tähän väliin. Kristalta saatiin hyviä vinkkejä jatkoon ja esitin myös toiveen jonkilaiselle rallya tokoilijalle -luennolle, kun onnistuin radalla tekemään oikein perinteisen tokoilija rallattelee virheen siirtymällä suorituspaikalta koiran viereen, vaikka pitäisi muistaa aina pysyä paikallaan... Tuntuu, että kysymyksiä tämän aiheen tiimoilta nousee lähes jokaisessa treenissä, vaikka olen useampaa kaveria vaivannut kysymyksilläni pitkin kesää.
Nila sai jatkaa suoraan rallyn jälkeen vielä Mika Jalosen tokoon, onneksi ehdittiin hetki hengähtää ja käydä vähän kävelemässä välissä. Mikan tunnilla tehtävät vaihtuivat ja ohjaajat laitettiin laittamaan itsensä peliin. Oltiin alkutunnista kumpikin vähän unessa, joten ensimmäiset raivokkaat luoksetulot eivät ihan siltä näyttäneet, mutta siitä se sitten lähti rullaamaan. Vauhtia luoksetuloihin, asenetta stoppeihin. Nila teki vähän luoksetulon pysäytyksiä ja vastasi liikkeeseen kivasti! Lopuksi päädyttiin perusasentoihin ja itsensä kopioimisen maailmaan, kun tehtiin askel kerrallaan seuraamista joista jokaisen tulisi olla toisensa kopio. Nilalla oli odotusarvot vielä vähän juoksemisessa, jolloin toinen pa oli väljä, mutta sen jälkeen toisti ihan hienosti oikeaa sijaintia ja kontaktia. Hauska ja tiivis paketti toimintaa, Mikan tunneilla ei kyllä tule tylsää!
Vielä mahtuu samaan häkkiin tarvittaessa |
Lenkin jälkeen koirat autoon lepäämään ja takaisin luentosaliin, missä vierähtikin loppuilta Jirka Vierimaan Classisen ehdollistuman workshopissa. Luento oli jälleen erittäin kiinnostava, mutta sijaintina lauantai-ilta ei ollut se kaikkein otollisin. Kun kaikki loputkin energianrippeet meni kuuntelemiseen, jäi loppupuolella annettu ryhmätehtävä kyllä meidän ryhmältä jo ihan ymmärryksen ulkopuolelle.
Luennolla jatkettiin osittain aamupäivällä aloitettujen teemojen parissa, mutta mentiin myös vielä pidemmälle niin terminologian kuin oppimisen lainalaisuuksien kanssa. Aluksi Jirka selitti, mitä classisen ehdollistumisen nykyaikaisempi nimi respondentti pitää sisällään. Se on luonnollista käyttäytymistä, jota ohjaa osaltaan respondetti käyttäytyminen eli perimä ja osaltaan classinen ehdollistuminen eli oppiminen. Perimä ja oppiminen ovat aina läsnä kaikessa toiminnassa, eikä niitä voi käytännössä erottaa toisistaan.
Luennolla pohdittiin sisäsyntyisten, ehdollistumattomien vaikutteiden/ärsykkeiden (US) aiheuttamia ehdollistumattomia reaktioita (UR) sekä opittujen eli ehdollistuneiden vaikutteiden (CS, esim. naksutin) aiheuttamia ehdollistuneita reaktioita (CR, esimerkiksi kuolaaminen/nälkä naksuttimen äänestä). Teknisen osuuden workshop-osuus meni tosiaan aikalailla sumussa, tuntui täysin mahdottomalta pystyä enää siinä vaiheessa päivää erittelemään toiminnasta ärsykkeiden aiheuttamia reaktioita. Harmittaa, mutta tulipa todettua mikä on liikaa yhdelle päivälle!
Aamupäivän nelikenttää työstettiin myös pidemmälle, pohdittiin erilaisten koirien sijoittumista optimaalisessa oppimistilassa kenttään ja muutoksia sijoittumisessa esimerkiksi treenin, epäonnistumisen tai muun ulkoisen muutoksen seurauksena. Mitä lähempänä koira pysyy omaa optimiaan, sen tehokkaampaa on oppiminen. Eli mitä vähemmän ja lyhyemmin poiketaan negatiiviselle puolelle, sen parempi.
Luennon loppupuolella palattiin vielä yhteiselämän peruspalikoiden ääreen, kun Jirka oman esimerkkinsä kautta kertoi yhden koiran koulutusprosessista. Lopulta ne yhteiselämän peruspalikat ovlivat tässä tapauksessa, ja varmasti lähes aina muulloinkin, yhdessä nukkuminen (turvallisuus), yhdessä liikkuminen (arkiliikunta) sekä yhdessä leikkiminen (koulutus kun leikki sujuu). Mietittäväksi jokaiselle jäi, millaisia tunnetiloja opetan koiralle? Miten kiihdytän koiraa ja miten saan sen sieltä alas? Miten saan koiran vielä jaksamaan ja uskomaan, että se on maailman paras? Näihin kun löytäisi vastaukset! Tärkeää on myös muistaa, että sosiaalistaminen on tunne-ehdollistumisen yleistämistä, tunteet ovat voimakkaasti mukana kaikessa koirien toiminnassa ja kun pääsemme kouluttamisella kiinni niihin, ovat tulokset pitkäkestoisia ja yhteistyö antoisaa.
Lauantai-iltana oli väsyneitä koiria ja ihmisiä, ei paljon jaksettu muuta kuin pakolliset iltahommat ja nukkumaan. Tai Hile olisi jaksanut, se kun nukkuu autossa täysin sikeästi ja ehtii näin latautua odotellessa loistavasti! Lopulta sekin rauhoittui, kun sai mahan täyteen ja vähän ekstrahuomiota osakseen.
Sunnuntai
Sunnuntaiaamu aloitettiin peltojäljellä, jonne pääsi kokeilemaan Hile. Sille tehtiin kolme noin 1m x 1m ruokaruutua peräkkäin niin, että siirtymää aina seuraavaan ruutuun oli muutama askel. Hile työskenteli tarkasti ja motivoituneesti, teki pari pientä tarkistusta pois tallatulta alueelta, mutta palasi heti takaisin ruuan pariin. Sille myös jäi todella voimaksa halu takaisin ruutuun harjoituksen jälkeen, joten oikein onnistunut nuuskuttelutuokio! Jatkossa todennäköisesti Hilen kanssa tulee olemaan vauhdin kanssa tekemistä, joten kouluttaja ehdotti kokeilemaan kahdella liinalla ajamista heti jo alkuun. Katsotaan, miten peltoilusta innostutaan ja mihin päädytään, varmasti Hile kuitenkin saa jatkossakin osan ruuistaan syödä tavalla tai toisella haistelemalla.
Seuraavaksi oli Nilan vuoro, aiheena rallytoko. Tunnin aiheena oli peruutukset, kuinka sopivasti meille! Nilalla on oikean takajalan jumin jäljiltä muodustunut tapa peruuttaa voimakkaasti kaarelle matkan pidentyessä, mitä ollaan tässä kehonhuollon ohella koitettu saada purettua. Pohdittiin, mitä mahdollisesti voisi hyödyntää avuksi. Mikäli edestä palkan suunnalla ja käsikosketuksen kautta peruuttamaan lähettäminen ei ala tuottaa tulosta, voisi olla hyvä kokeilla esimerkiksi kosketusalustaa kohteena peruuttaessa. Ensin nyt toki täytyy varmistua siitä, ettei jumi ole kiusaamassa ja liike näin fyysisesti epämukava. Peruutustreenit kuumentavat vähän tunteita tällä hetkellä, joten myös mielentilaa tulee miettiä. Tehtiin peruutuksia myös sivulla. Vasemmalla tämä sujuu ihan hyvin, oikealla saatiin hyviä toistoja kun siirryin peruutukseeen pivotin kautta. Lopuksi tehtiin vielä ratapätkää, missä oli puolenvaihtoja ja sivulla peruuttamista. Kyllä teki hyvää meille tehdä välillä taas rauhallisempia rallyratoja ilman hyppyjä, putkia tai merkkiä, mitkä nostattavat kierroksia vähän liikaa.
Sunnuntain odotettuna luentona oli vuorossa Jari Kantoluodon Tunteista tekniikkaan -paketti. Luennolla paneuduttiin Jarin ajatuksiin koulutuksesta ja erityisesti aina kaikessa kouluttamisessa mukana kulkevasta tunnetilasta. Koira opetetaan pienestä asti toimimaan keskittyneenä ja varmistetaan, että se pystyy valitussa ympäristössä toimimaan. Tärkeät taidot Jarin mukaan ovat ensimmäisenä kontakti, sen jälkeen luopuminen. Kun nämä ovat koiralla hyvin hallinnassa, annetaan koiralle mahdollisuus kehittää itseään harjoitukseen, jolloin ihminen ainoastaan vahvistaa oikeaa tekemistä. Jari käyttää kouluttaessa sekatekniikkaa, eli saattaa kyllä houkutella koiraa johonkin suuntaan, mutta koiran tulee itse keksiä, mitä ohjaaja haluaa sen tekevän. Oivallut tuottaa mielihyvää, joten aina tulisi antaa koiran ratkaista tilanne itse. Esimerkiksi, jos koira haistelee treenitilanteeseen tullessa, tulisi ohjaajan odottaa, kunnes koira on valmis työskentelemään ja tarjoaa itse kontaktia ja yhteistyötä. Tätä sitten vahvistetaan heti! Jari puhuu negatiivisesta ja positiivisesta stressistä, joista positiivinen stressi on tila, missä koira käyttäytyy tietyllä tavalla saavuttaakseen jotain ja negatiivisessa stressissä välttääkseen jotain. Tavoitteena on tilanne, jossa koira kouluttaessa on kaiken aikaa positiivisessa stressissä. Jos taas palkkauksen odotusarvot nousevat liian korkealle, voi positiivinen stressi muuttua negatiiviseksi, jolloin tulee taas odottaa ja antaa koiran tasata itsensä. Tilannetta voidaan kuvata näin:
Turhauma/stressi
Toiminta-alua
passiivisuus
Koiran tulisi pysyä mahdollisimman paljon (aina) toiminta-alueella, ei nousta tai laskea liiaksi. Käytännössä toiminta-alua vakiintuu, kun palkataan aina koiraa sen siirtyessä toiminta-alueelle niin passiivisuudesta kuin turhaumasta. Näin vahvistetaan tunnetilaa ja yleistyy.
Tulee kuitenkin olla tarkkana, ettei palkan arvon nousu johda turhaumaan, vaan koira oppisi pitämään itsensä toiminta-alueella palkkaustavasta riippumatta, jolloin palkkion arvon nousua pystytään hyödyntämään kouluttaessa. Koira säätelee omaa toimintaansa, mutta ohjaajan vastuulla on valita oikea palkkaushetki, joka tukee toiminta-alueella pysymistä.
Hyvässä yhteistyössä koira ja ohjaaja ovat treenitilanteen keskiössä, palkkiot muodostavat yhteistyölle ainoastaan kehän tukemaan yhteistyötä. Usein ainakin jossain kohtaa koulutusta käy niin, että koira ja palkkiot ovat keskiössä ja ohjaaja yrittää päästä mukaan ulkokehältä, jolloin yhteistyö on puutteellista. Läpi kaiken koulutuksen Jari korostaa yhteistyön ja tunnetilan tärkeyttä. Koiran aktiivinen keskittyminen ohjaajaan ja "mitä tehdään" asenne on kaiken perusta. Koulutuksen tulisi olla koiralle selkeää ja tunnetilan itsevarma, utelias, motivoitunut, haluaks ja innokas sekä keskittynyt ja prosessoiva eli "ratkaisemisen tilassa", jolloin sitä on mahdollista haastaa oppimaan lisää. Kaiken pohjalla on turvallisuuden tunne. Jarin omassa koulutuksessa luopuminen on mukana kaikessa, koira luopuu aktiivisesti käytännössä koko ajan saadakseen palkkion, jolloin se myös prosessoi luopumista. Myös koiran oletuksia rikotaan, eli ei koulututeta koeohjeen mukaisesti vaan sovelletaan harjoitellessa liikkeitä. Ohjaajan on aina tärkeää muistaa, ketä varten kouluttaa? Ohjaajan tulisi aina muistaa, että kouluttaa itseään ja koiraansa varten, ei kouluttajaansa, kavereitaan tai muita ulkoisia tekijöitä. Koirankoulutuksen pitäisi olla nautintoa, ei suorittamista tai yhteisön ehdoilla toimimista!
Jarin luennolla siis palattiin jälleen kerran perusasioiden pariin taas hieman eri kantilta katsottuna.
Viikonlopun luennoista jäi päälimmäisenä mieleen, kuinka jokainen luennoitsija osaltaan palasi perusteisiin niin koiran mielentilan kuin ohjaajan tavoitteiden ja ulkoisten paineiden siedon osalta. Kun kouluttaminen on iloista, koiraa ja ohjaaja varten tapahtuvaa, mutta selkeää ja koiralle ymmärrettävää, ollaan jo pitkällä! Ohjaajan tulee pitää kirkkaana mielessään päämäärä ja pyrkiä sitä kohti joustavasti omaa koiraa kuunnellen ja sen tunnetiloja ymmärtäen. Olin onnistunut valitsemaan itselleni oikein sopivat luennot, jotka tukivat toisiaan ja saivat taas kerran palaamaan perusteiden äärelle. Toivotaan, että koiranikin saavat osansa viikonlopun annista edes hieman selkeämmän ohjaajan muodossa.
Tiiviin kolmepäiväisen lopuksi oli vuorossa vielä Nosework tunti. Kuuntelin kouluttajan tuntisuunnitelman ja päädyin ottamaan tunnille Hilen, harjoitukset eivät olisi oikein palvelleet Nilan tämän hetken tilannetta nose workissä. Aiheena oli laatikko etsinnän alkeet, jotka tällä kertaa koulutettiin ruuan kautta. Koiralle opetettiin, että (pahvi)laatikot ovat kivoja ja niitä haistelemalla löytää ruokaa. Kun tämä oli tehty, vaihdettiin ruoka hydrolaattiin, jonka luo aluksi jätettiin ruokaa ja koiran syötyä palkattiin vielä hajun haistelusta. Hile pohjattoman ruokahalunsa kanssa etsi ruuat tarkasti ja haisteli kiinnostuneena. Nopeasti se kuitenkin alkoi myös tarjota laatikoille erilaisia kohdetemppuja, joten lopuksi vaihdettiin ihan hajun haisteluun, mikä olikin Hilelle paljon sopivampi tapa. Jatketaan näitäkin harjoituksia kotona ja katsotaan, kuinka paljon nosea ehditään kaiken muun ohessa treenailemaan. Selvästi sillä alkaa kyllä jo olla ajatus hydrolaatin haistelun kannattavuudesta, vaikka treenejä on takana vasta muutamia.
Viimeisen koulutuksen jälkeen pääsi Nila vielä osallistumaan temppuradalle, missä oli tunteita kuumentavasti sekä putki että sarjahyppy. Hieman oli hallinta ja mielentila koetuksella, mutta selvittiin lähes kunnialla rata läpi! Vielä ennen kotimatkaa käytiin Millin ja koirien kanssa ihastelemassa upeita maisemia lenkillä. Himoksen ympräristö on kyllä upea paikka tapahtumalle, lenkkireittejä riittää ja maastoja treenaamiseen löytyy sopivan läheltä tapahtuma-aluetta. Toivottavasti itse tapahtuma ottaisi ensi vuoteen harppauksen eteenpäin myös järjestelyiden osalta, jotta toiminta olisi sujuvaa ja tuntien valinta helpompaa.
Koirat jaksoivat hyvin, olin osannut valita niille sopivasti mutten liikaa ohjelmaa. Lauantain kolme pitkää, asiasisältöistä luentoa olivat itselleni vähän jo liikaa, mutta sinnittelin ne läpi ja jopa muistan siitä viimeisestäkin edes jotain! Kotiin päästyä olivat koirat hyvin levänneitä automatkan jäljiltä, eikä enää maanantaina näkynyt merkkiäkään mistään reissusta. Vähän olin toivonut pennun lepäävän edes sen yhden päivän, mutta sen pikalaturi alkaa olla niin hyvin kehittynyt, että turha toivo! Toivotaan, että tämä ominaisuus säilyy aikuisuuteen asti, nukutaan kun väsyttää ja sitten jaksaakin aina keskittyä tekemiseen kun on sen aika!
Sunnuntain odotettuna luentona oli vuorossa Jari Kantoluodon Tunteista tekniikkaan -paketti. Luennolla paneuduttiin Jarin ajatuksiin koulutuksesta ja erityisesti aina kaikessa kouluttamisessa mukana kulkevasta tunnetilasta. Koira opetetaan pienestä asti toimimaan keskittyneenä ja varmistetaan, että se pystyy valitussa ympäristössä toimimaan. Tärkeät taidot Jarin mukaan ovat ensimmäisenä kontakti, sen jälkeen luopuminen. Kun nämä ovat koiralla hyvin hallinnassa, annetaan koiralle mahdollisuus kehittää itseään harjoitukseen, jolloin ihminen ainoastaan vahvistaa oikeaa tekemistä. Jari käyttää kouluttaessa sekatekniikkaa, eli saattaa kyllä houkutella koiraa johonkin suuntaan, mutta koiran tulee itse keksiä, mitä ohjaaja haluaa sen tekevän. Oivallut tuottaa mielihyvää, joten aina tulisi antaa koiran ratkaista tilanne itse. Esimerkiksi, jos koira haistelee treenitilanteeseen tullessa, tulisi ohjaajan odottaa, kunnes koira on valmis työskentelemään ja tarjoaa itse kontaktia ja yhteistyötä. Tätä sitten vahvistetaan heti! Jari puhuu negatiivisesta ja positiivisesta stressistä, joista positiivinen stressi on tila, missä koira käyttäytyy tietyllä tavalla saavuttaakseen jotain ja negatiivisessa stressissä välttääkseen jotain. Tavoitteena on tilanne, jossa koira kouluttaessa on kaiken aikaa positiivisessa stressissä. Jos taas palkkauksen odotusarvot nousevat liian korkealle, voi positiivinen stressi muuttua negatiiviseksi, jolloin tulee taas odottaa ja antaa koiran tasata itsensä. Tilannetta voidaan kuvata näin:
Turhauma/stressi
Toiminta-alua
passiivisuus
Koiran tulisi pysyä mahdollisimman paljon (aina) toiminta-alueella, ei nousta tai laskea liiaksi. Käytännössä toiminta-alua vakiintuu, kun palkataan aina koiraa sen siirtyessä toiminta-alueelle niin passiivisuudesta kuin turhaumasta. Näin vahvistetaan tunnetilaa ja yleistyy.
Tulee kuitenkin olla tarkkana, ettei palkan arvon nousu johda turhaumaan, vaan koira oppisi pitämään itsensä toiminta-alueella palkkaustavasta riippumatta, jolloin palkkion arvon nousua pystytään hyödyntämään kouluttaessa. Koira säätelee omaa toimintaansa, mutta ohjaajan vastuulla on valita oikea palkkaushetki, joka tukee toiminta-alueella pysymistä.
Hyvässä yhteistyössä koira ja ohjaaja ovat treenitilanteen keskiössä, palkkiot muodostavat yhteistyölle ainoastaan kehän tukemaan yhteistyötä. Usein ainakin jossain kohtaa koulutusta käy niin, että koira ja palkkiot ovat keskiössä ja ohjaaja yrittää päästä mukaan ulkokehältä, jolloin yhteistyö on puutteellista. Läpi kaiken koulutuksen Jari korostaa yhteistyön ja tunnetilan tärkeyttä. Koiran aktiivinen keskittyminen ohjaajaan ja "mitä tehdään" asenne on kaiken perusta. Koulutuksen tulisi olla koiralle selkeää ja tunnetilan itsevarma, utelias, motivoitunut, haluaks ja innokas sekä keskittynyt ja prosessoiva eli "ratkaisemisen tilassa", jolloin sitä on mahdollista haastaa oppimaan lisää. Kaiken pohjalla on turvallisuuden tunne. Jarin omassa koulutuksessa luopuminen on mukana kaikessa, koira luopuu aktiivisesti käytännössä koko ajan saadakseen palkkion, jolloin se myös prosessoi luopumista. Myös koiran oletuksia rikotaan, eli ei koulututeta koeohjeen mukaisesti vaan sovelletaan harjoitellessa liikkeitä. Ohjaajan on aina tärkeää muistaa, ketä varten kouluttaa? Ohjaajan tulisi aina muistaa, että kouluttaa itseään ja koiraansa varten, ei kouluttajaansa, kavereitaan tai muita ulkoisia tekijöitä. Koirankoulutuksen pitäisi olla nautintoa, ei suorittamista tai yhteisön ehdoilla toimimista!
Jarin luennolla siis palattiin jälleen kerran perusasioiden pariin taas hieman eri kantilta katsottuna.
Viikonlopun luennoista jäi päälimmäisenä mieleen, kuinka jokainen luennoitsija osaltaan palasi perusteisiin niin koiran mielentilan kuin ohjaajan tavoitteiden ja ulkoisten paineiden siedon osalta. Kun kouluttaminen on iloista, koiraa ja ohjaaja varten tapahtuvaa, mutta selkeää ja koiralle ymmärrettävää, ollaan jo pitkällä! Ohjaajan tulee pitää kirkkaana mielessään päämäärä ja pyrkiä sitä kohti joustavasti omaa koiraa kuunnellen ja sen tunnetiloja ymmärtäen. Olin onnistunut valitsemaan itselleni oikein sopivat luennot, jotka tukivat toisiaan ja saivat taas kerran palaamaan perusteiden äärelle. Toivotaan, että koiranikin saavat osansa viikonlopun annista edes hieman selkeämmän ohjaajan muodossa.
Tiiviin kolmepäiväisen lopuksi oli vuorossa vielä Nosework tunti. Kuuntelin kouluttajan tuntisuunnitelman ja päädyin ottamaan tunnille Hilen, harjoitukset eivät olisi oikein palvelleet Nilan tämän hetken tilannetta nose workissä. Aiheena oli laatikko etsinnän alkeet, jotka tällä kertaa koulutettiin ruuan kautta. Koiralle opetettiin, että (pahvi)laatikot ovat kivoja ja niitä haistelemalla löytää ruokaa. Kun tämä oli tehty, vaihdettiin ruoka hydrolaattiin, jonka luo aluksi jätettiin ruokaa ja koiran syötyä palkattiin vielä hajun haistelusta. Hile pohjattoman ruokahalunsa kanssa etsi ruuat tarkasti ja haisteli kiinnostuneena. Nopeasti se kuitenkin alkoi myös tarjota laatikoille erilaisia kohdetemppuja, joten lopuksi vaihdettiin ihan hajun haisteluun, mikä olikin Hilelle paljon sopivampi tapa. Jatketaan näitäkin harjoituksia kotona ja katsotaan, kuinka paljon nosea ehditään kaiken muun ohessa treenailemaan. Selvästi sillä alkaa kyllä jo olla ajatus hydrolaatin haistelun kannattavuudesta, vaikka treenejä on takana vasta muutamia.
Viimeisen koulutuksen jälkeen pääsi Nila vielä osallistumaan temppuradalle, missä oli tunteita kuumentavasti sekä putki että sarjahyppy. Hieman oli hallinta ja mielentila koetuksella, mutta selvittiin lähes kunnialla rata läpi! Vielä ennen kotimatkaa käytiin Millin ja koirien kanssa ihastelemassa upeita maisemia lenkillä. Himoksen ympräristö on kyllä upea paikka tapahtumalle, lenkkireittejä riittää ja maastoja treenaamiseen löytyy sopivan läheltä tapahtuma-aluetta. Toivottavasti itse tapahtuma ottaisi ensi vuoteen harppauksen eteenpäin myös järjestelyiden osalta, jotta toiminta olisi sujuvaa ja tuntien valinta helpompaa.
Kotona, omalla pöydällä nukkumassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti