Vaikka kuinka koitin kisata harvoin ja säästellä Piran rallyn alaluokkien kisoja on ne nyt käytynä ja koulutustunnus RTK2 saavutettuna. Tarkoitus oli kisata harvoin ja vähän, jotta meillä säilyisi treeneissä fiksut kriteerit eikä menisi ihan hömpäksi, mutta kieltämättä on ylemmät luokat alkaneet hieman houkutella Piran kanssa. Sille rally-toko sopii hyvin, tapahtuu tarpeeksi eikä tule odotteluja tai liian pitkiä "tylsiä" hetkiä, joten mielentila pysyy jollain tapaa hallinnassa. Oikean puolen seuraaminen tuottaa vaan hieman harmaita hiuksia, sen treenaamista on pikkuhiljaa aloiteltu jo vuosi sitten ja nyt ollaan tilanteessa, jossa Pira pystyy istumaan oikealla puolella ja saamaan siitä palkkaa ilman, että sen tarvitsee hypätä heti puolta metriä sivuun palkkasanasta. Pikkuhiljaa tätä työstetään ja katsotaan mihin sen kanssa päästään.
Viimeset avo kisat käytiin Levekin kentällä Lempäälässä, mukavat pienet iltakisat. Vettä satoi alokasluokan alussa ja uudelleen luokkien välissä, mutta me säästyimme suuremmilta vesisuihkuilta. Tuomarina toimi Maria Riski ja rata näytti tältä:
Hieman synkkä taivas ja hauska houkutus, hyppy ja tuoli!
Lämmitellessä Pira tuntui kivalta, oli kuulolla eikä säheltänyt. Toki se haistoi myyntikojun herkut ja olisi mielellään ne mennyt evästelemään, mutta oli kuitenkin kuulolla. Kehään mennessä oli pakko vähän koittaa haistella maata, mutta palautui yhteistyöhön paljon paremmin kuin Nokialla. Heti toisena olleella istu-eteen istu - takaa sivulle istu -kyltillä eteentulo oli vaikeaa, joutui kääntämään selän myyntikojun ihanille mahatikuille... Tästä -1, muuten rata sujui suuremmitta ongelmitta, joten tulokseksi jäi 99 pistettä. Ajoittain kontakti katkeili ja jouduin seuraamisesta muistuttamaan, mikä on ollut nyt viimeisimmissä kisoissa Piralle tyypillistä. Sen kanssa varmaan kannattaisi treenata kylttien kanssa joskus muulloinkin kuin kisoissa ja palkkailla ihan sitä seuraamista myös kylttien väleissä... Toki se pitää paikkansa eikä ole keksinyt mitään ihan hölmöä, mutta jos sen rallyt tästä vielä jatkuvat täytynee panostaa treenaamiseen hieman kokonaisvaltaisemmin kun radat pitenevät ja vaikeutuvat.
Tuomarin kommenttina 'Taitava koirakko' ja tuloksella 99p oli sijoitus 3!
Pira on kisannut rallyssa säästeliäästi, joten päästiin tänäkin vuonna edustamaan Valkk ry:tä rally-tokon piirinmestaruus kisoissa viime sunnuntaina. Helle oli paahtava ja Npkh:n hiekkakenttä todella kuuma alaluokkien aikaan, mutta itse olin ihan tyytyväinen tästä, jäipä Piralta ylimääräiset kikkailut tekemättä.
Pira ei ollut oikein kuulolla ennen rataa eikä radan alkupuolellakaan, mutta tästä huolimatta maaliin selvittiin ilman vähennyksiä, joten tuloksena avo 100p ja sijoitus 3. Tuomarina toimi Hannele Pirttimaa, joka oli tehnyt seuraavan radan:
Videolla suoritus näytti tältä:
Tuomarin kommentti Aivan upeaa!
Samalla kirjattiin ohjaamilleni koirille ensimmäinen puhdas 100p, aiemmin sekä Nilalla että Piralla on 99p suoritukset kisakirjoissaan.
Pira on ilmoitettu nyt vielä yhteen avoimen kisaan, minkä jälkeen katsotaan rauhassa saadaanko oikean puolen seuruu riittävän asialliseksi, että voidaan jatkaa vielä eteen päin. Pira tykkää rallysta ja sen nopeatempoisuus sopii Piralle, joten mitenkään mahdotonta ei ole, että meidät vielä rallattelemassa nähdään tulevaisuudessa.
Pira siirtyi tänään seniori-ikään täyttäessään 8 vuotta. Ikä ei onneksi paina eikä seniori ole Piran kohdalla sanaa kummempi, mieli on virkeä ja keho pysynyt nyt hyvässä kunnossa jo pitkään. Elo pyritään kuitenkin pitämään melko tasaisena ja rauhallisena, ettei stressitasot pääse nousemaan. Mikään leppoisa seniori Pira ei todellakaan ole, vaan edelleen sen kierrokset ja ärsytyskynnys nousevat sekunnin sadasosissa tarvittaessa, mutta isoimpia särmiä on ikä onneksi hionut. Satunnainen rally-tokoilu kuuluu ohjelmistoon, nyt on pari kisaakin tiedossa. Kun rtk2 on saavutettu, katsotaan miltä oikean puolen seuruu alkaa vaikuttamaan ja mietitään jatkoa sen mukaan. Ajoittain on mielessä käynyt myös koiratanssin freestyle ohjelman kasaaminen, mutta aika näyttää mitä sen osalta keksitään kokeilla!
Tänään oli ohjelmassa Rally-tokoa ja synttärijuhlintaa, kun Hile täytti jo yhden kokonaisen vuoden! Synttärisankari saa myöhemmin ihan oman postauksensa, mutta huh, se selvisi ensimmäisestä vuodestaan ilman suurempia vaurioita!
Rally-Tassut KK ry:n kisat alkoivat mestariluokalla, joten paikalle suunnattiin heti aamusta. Tuomarina kisoissa toimi Maria Riski. Nila starttasi luokkansa puolivälissä, joten rataan tutustumisen jälkeen jäi hyvin aikaa hakea koira ja vähän lämmitellä. Rata oli mukavan suoraviivainen sopivan haastavilla tehtävillä ja tehtävä yhdistelmillä. Ensimmäistä kertaa meitä myös edessä peruutus kisaradalla ja heti toisena tehtävänä, mikä itseäni vähän arvelutti kuinka sen kanssa käy, mutta eipä siinä muu auttanut kuin radalle kokeilemaan!
Ratapiirros
Kyltti 2, -3 UUS, -1 VINO
Kuten arvelin, edessä peruutus heti alussa oli Nilalle haastava, ensimmäisellä yrityksellä se lähti todella vinoon, pysähtyi, otti pari askelta kohti ja kiljaisi, joten uusittiin tämä. Uusinnalla edelleen vähän vinoon, mutta hiljaa ja tarpeeksi pitkälle, JES!
Kyltti 3, -3 UUS
Olin ilmeisesti käyttänyt kaiken keskittymiseni peruutukseen, kun en sitten osannut laskea askelia vaan sekoilin jotain ihan omaani ja jouduin käyttämään tähän heti perään toisen uusinnan... Tämä täysin ohjaajan piikkiin.
Kyltti 4, -10 TVÄ (meni maahan)
Nila jätti jälkimmäisen istumisen tekemättä ja kun pyysin siten uudelleen istumaan se meni maahan, kun meni arvailuksi mitä sanoinkaan... Ja uusinnat jo käytetty, joten eipä voinut mitään.
Kyltti 8, -1 VINO
Puski oikealla perusasennossa vinoon taakse
Kyltti 11, -10 TVÄ (eriaikainen)
Nila oli täysin juuttunut seuruuseen eikä irronnut mihinkään, joten jouduin pysähtymään kesken liikkeen ja pyytämään kai kolmesti ennen kuin lähti. Nämä on sille vaikeita, joten treenilistalle!
Tuomarin kommentti "Taitava koirakko."
Kaiken kaikkiaan kuitenkin meidän tähän astisista kolmesta mestarin radasta ehjin suoritus, vaikkei pisteitä jäänyt kuin 72 oman sekoiluni seurauksena. Tulokseen tämä kuitenkin riitti, joten sitä myöden Nilalla RTK4 suoraan 12 kisalla! Nyt täytyy miettiä aletaanko oikeasti treenaamaan vai annetaanko rallyn jäädä hautumaan ainakin hetkeksi. Olin ajatellut, että annetaan rallyn hetki olla rtk4:n jälkeen, mutta kun radat sujuvoituu niin vähän kyllä kutkuttaisi sittenkin jatkaa kisaamista nyt kun vauhtiin on päästy. Yksi ilmo nyt ainakin on jo tehtynä, mietitään sitten sen jälkeen uudelleen.
Nilalla on nyt kerättynä koko sarja!
Väliin jäi reilusti aikaa, joten ehdin käydä Piran kanssa kaksin kävelemässä ja nuorison kanssa metsässä, syödä rauhassa eväät ja silti olin ajoissa odottelemassa avoimen luokan alkua.
Avoimen luokan rata oli myös mielestäni mukava, joskin melko pitkä kun mukana oli sekä spiraali että pujottelu, mutta Piralle se sopii vallan hyvin. Ehtii vähän tasaantua radan aikana. Pira oli täynnä energiaa, innokas ja aluksi halliin tullessa hyvin keskittymätön sähläten vaan jotain vähän sinne päin. Hetken jumpalla ja ympäristön katselulla se onneksi sieltä palautui kuulolle ja päästiin radalle hyvillä mielin.
Ratapiirros
Kyltti 3, -3 UUS
Piran kanssa pääsin myös uusimaan edessä peruutuksen, tosin tällä kertaa se oli koira joka sähläsi eikä kuunnellut vaan änkesi sivulle heti ensimmäisessä pysähdyksessä vaikka kuinka käskytin ajoissa. Uusinnalla onneksi sujui!
Kyltti 5, -1 VINO
Perusasento valui taakse vinoon.
Tuomarin kommentti "Taitava koira, hyvä keskittyminen"
Kokonaisuutena oikein kiva kokonaisuus Piran kanssa! Täytynee katsella sille lisää kisoja sopivassa välissä ja tosissaan harkita myös ylempien luokkien treenaamista, Pira kun tuntuu paranevan vaan vanhetessaan ja treenimäärien pysyessä hyvin pieninä.
Hile kävi hallissa treenaamassa pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla virtaa oli aivan liikaa ja keskittymistä ei lainkaan, mutta toisella kerralla metsälenkin jälkeen se jo pystyi hyvin rauhoittumaan ja keskittymään pieniin tehtäviin. Eiköhän se siitä pikkuhiljaa ala aikuistua, ainakin toivossa on hyvä elää.
Pitkästä aikaa aktivoiduin noseworkin osalta, kun ilma oli kamala, Hile juuri hierottu ja jotain piti keksiä. Bortsut tykkää ihan hirveästi, pitäisi olla aktiivisempi!
Pira etsii ja löytää aina, muttei ole mitenkään salamannopea tai tehokas etsiessään, kun osa ajasta menee ehkä vähän Piralle tyypillisesti sähläämiseen tai avun pyytelyyn. Se myös yrittää aina saada hajunlähteen suuhunsa, pitäisi panostaa ilmaisun opettamiseen vähän enemmän. Piran kanssa olisi kiva päästä tekemään laatikkoetsintää, jos vaikka hajutestiin vielä jossain vaiheessa eksyttäisiin.
Hile tykkää, muttei ole aina vielä ihan kartalla mitä on tekemässä. Täytyy sille ottaa nyt seuraavan kerran vielä lähtöhaju mukaan, jos näin päästäisiin tekemään hallitummat aloitukset ja turha säätäminen jäisi pois. Nyt sillä menee helposti ihan hyörimisesksi suu auki, jolloin voi mennä ihan hajun vierestä siihen reagoimatta. Hilellekin pitäisi alkaa jalostaa ilmaisua vähän pidemmäksi, viimeksi kävi kertaalleen niin, etten tajunnut reagoida kun Hile kävi hajulla ja vilkaisi minua, joten se jätti hajun ja poistui kiinnostavamman projektin kimppuun eli murtautumaan ruokatynnyriin. Silloin, kun se saa hajun sopivasti ja aloittaa etsinnän sopivassa mielentilassa se on hyvä! Tämä tosin pätee tällä hetkellä vähän kaikkeen mitä Hile tekee, silloin kun keskittyminen on oikeissa asioissa se on hieno ja silloin kun ei, se säheltää jotain omia projektejaan. Pitäisihän minun siihen jo osata varautua.
Nila taas on kertakaikkisen hieno! Se tulee tilaan, saa heti hajun ja pääasiassa menee suoraan hajulle. Minun on kotona enää tosi vaikea saada sille tehtyä yhtään haastavampia harjoituksia, missä se pääsisi edes vähän tekemään töitä. Viimeksi ainoa sellainen oli korkealla ylös päin oleva haju, minkä senkin Nila selvitti varsin nopeasti. Täytyy alkaa tehdä enemmän piiloja sille myös ulos, ottaa hihna mukaan treeneihin, koittaa päästä testaamaan laatikkoetsintää ja sokkopiiloja. Jos näin vähällä treenillä tulee noin hyväksi, niin mitä se olisikaan jos meidän harjoittelu olisi vähän systemaattisempaa ja säännöllisempää!
Kesä on juhlien aikaa, tänään on Piran vuoro viettää syntymäpäivää. Seitsemän vuotta takana, toivottavasti saman verran vielä edessä! Pira voi edelleen hyvin, selkä ei ole sitten viime syksyn vaivannut oikeastaan lainkaan. Kevyesti elellen se tuntuu nyt kestävän arkea ja pieniä rally-toko treenejä ongelmitta. Pira on hyväntuulinen, leikittää pentua ja nauttii pienistä treeneistään täysillä, kuinkas muuten. Olin jo melkein päättänyt, että RTK1 riittää kisailuissa, mutta kun meillä on nyt niin kivaa ja selkä kestää, taidetaan me vielä avoimeen luokkaan mennä kun sopivasti tulee kisat kohdalle.
Pira on edelleen nopea, kuumuu herkästi ja tekee usein ennen kuin ajattelee, mutta hieman on ikä hionut isoimpia särmiä. Pikkuinen, pippurinen Pirani 💜
Olin lupautunut Valkk ry:n joukkueeseen ensisijaisesti Piran kanssa mutta sanonut myös, että Nila voi tulla jos ylempien koiria tarvitaan. Niin siinä sitten kävi, että päädyin joukkueeseen molemmilla koirilla, Pira alokasluokassa ja Nila voittajassa. Lauantai-illan tokokokeen jälkeen tuijottelin Nilaa ja mietin vielä pitäisikö sunnuntai perua, mutta kun mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei ilmennyt, päätin ottaa sen mukaan. Hile pääsi myös jatkamaan erilaisiin halleihin tutustumista.
Luokkajärjestys oli alo - avo - voi -mes, joten Pira sai aloittaa. Se oli kivalla fiiliksellä eikä lämmittelytemppuilussa vinkunut paljoa. Sen kanssa oli kiva lähteä radalle, joka sujuikin varsin hyvin!
Ratapiirros näytti tältä:
Piran suoritus videolla:
P-käännökset ja tiukka takapään käyttö on Piralle hankalaa selän takia, mutta onnistuin auttamaan sitä tänään sopivasti. Muutenkaan ei radalla kummempia tapahtumia ollut, ainoastaan edessä peruutuksen viimeisessä välissä hyppäsi päin, mistä -1 kontr. Saldoksi jäi 99p, millä sijoituttiin luokassa toiseksi! Samalla Pira ansaitsi itselleen koulutustunnuksen RTK1 ja siirron avoimeen luokkaan.
Väliin ei lopulta jäänyt kauheasti aikaa, joten käytin pennun pissalla ja otin Nilan halliin. Se oli heti alusta jotenkin pihalla, teki vaan seuraamista eikä kuunnellut ollenkaan mitä muuta olisi pitänyt tehdä. Sain onneksi sen heräteltyä jotenkin, mutta lähtönumero 1 ei jättänyt kauheasti aikaa enää ennen radalle menoa koiran virittelyyn. Alku oli todella tahmeaa, Nila ei meinannut osata istua perusasentoon ja seikkaili väärällä puolen ohjaajaa ihan tavallisella kääntyvällä kyltillä. Pikkuhiljaa meno alkoi onneksi sujua paremmin, kunnes sitten viimeisellä tehtävällä vielä piti sekoilla. Selvittiin kuitenkin rata läpi kunnialla, eikä käytösruudussa ollut mitään ihmeellistä.
Voittajan ratapiirros:
Vähennyksiä seuraavilta kylteiltä:
Kyltti 4 -3 uusi ja -1 tvä /Nila oli väärällä puolella, uusinnan teki vähän vajaana
Kyltti 7 -3 uusi /Ei osannut tulla oikealta eteen ensimmäisellä kerralla
Kyltti 11 -1 vino
Kyltti 17 -10 tvä /Ei taaskaan osannut tulla eteen oikealta, korjasi edessä paikkaa. Itse tehtävä sujui
Tuomarin kommenttina 'haasteista huolimatta kaunis rata'.
Nilan rata videolla, ei se niin pahalta näyttänytkään kuin ajattelin:
Lopputulokseksi jäi 82 pistettä, RTK3 ja sija 1, luokassa vain kaksi osallistujaa. Se tietää sitä, että mikäli tulevaisuus on meille armollinen, kisaa Nila seuraavan kerran mestariluokassa!
Hile oli reippaana pentuna tänäänkin koko päivän mukana, käveli osan lenkeistä itse ja osan sylissä, teki vähän temppuja, söi ja nukkui hallissa vieraiden ihmisten ja koirien keskellä kuin kotonaan.
Nilan elämän yksi upeimmista asioista on taas mahdollista useammin, kun uimakausi on aloitettu. Viikko sitten jo pulahti, mutta isossa järvessä oli ilmeisen kylmä kun ei sen enempää veteen hinkunut. Tänään kuuman ilman takia suunnattiin lenkillä pienemmälle järvelle, jotta koirat saivat vilvoitella. Tuli äänitehosteista ihan kesäfiilis!
Kevät tuli lopulta ryminällä ja meinaa ilmeisesti muuttua jo suoraan kesäksi, ainakin lämpöä ja aurinkoa on viime päivät riittänyt. Nilaa ei juuri lämpö vaivaa, toki se ulkona treenatessa väsyy nopeammin mutta tekee hommia ihan normaalisti. Tai en nyt tiedä normaalista, juoksut on hieman vaikuttaneet keskittymiskykyyn, mutta onneksi ne alkavat nyt olla jo ohitse. Seuraavat pari viikkoa treenaillaan rallyjuttuja ja koitetaan löytää keskittyminen olennaiseen. Tuppaa vaan nyt ohjaajalla treenaaminen karkaamaan taas ihan käsistä, kun ulkokentät ovat niin helposti käytettävissä. Yritetään muistaa pitää myös vapaapäiviä! Pirakin on rallatellut aika ahkerasti, vaikka koitan muistaa pitää sen treenimäärät pieninä. Meinaa vaan lipsua koko ajan, toivotaan ettei selkä ota itseensä. Toistaiseksi vaikuttaa kyllä ihan hyvältä sen osalta. Se on niin innoissaan, että meinaa haljeta!
Vietettiin ilta kennelpiirillä joukkosilmätarkissa, kun olen tässä talven mittaan huolestunut sekä Piran että Nadin silmistä, kummatkaan eivät näytä enää ihan nuoren koiran silmiltä. Nilan silmät taas halusin peilata ihan mielenkiinnosta nyt nuorena. Olen pyrkinyt koirien silmät tarkistuttamaan vähintään kolmesti, nuorena, aikuisena ja vielä vanhempana.
Nilan silmät olivat odotetusti ja toivotusti täysin terveet!
Piran silmistä olen ollut huolissani, niihin kun on tuollaiset samentumat ilmestyneet. Näyttävät oudoilta, mutta mitään muutoksia silmistä ei kuitenkaan tänään löytynyt. Täytyy jatkaa seurailua ja mennä uudelleen lääkäriin, jos vaikuttaa että alkavat vaivaamaan.
Mummon silmät taas ovat selvästi jo samentuneet ja arjessa olen huomannut, ettei se enää näe kunnolla. Mitään perinnöllistä ei sieltäkään löytynyt, mutta vanhuuden kaihia kyllä. Ei vielä mitenkään hirveän paljoa, mutta kuitenkin selvästi. Kai se on myönnettävä, että se oikeasti alkaa olla vanha koira jo. Syksy ja hämärä huolettaa, mutta koitetaan nauttia kesä ensin ja murehditaan syksyllä jos aihetta on!
Silmätarkastukset suoritti Lotta Axelson.
Muuten sain kyllä olla tyytyväinen, Nadia vähän jännitti ja ahdisti kun oli paljon koiria ja ihmisiä, mutta bortsut makoilivat tylsistyneinä lattialla ja siirtyivät aina pyynnöstä eteenpäin. Niin helppoja, vaikka ennakkoon vähän epäilytti lähteä yksin kaikkien kolmen kanssa ahtaisiin tiloihin missä on paljon koiria. Tarkastuksessa kaikki olivat hienosti, Nadi peilattiin lattialla ja bortsut pöydällä.
Koska Nila ei vaan aloita juoksua ja Tamskille oli lahjakortti, piti ilmoittaa se vielä yhteen avoimen kisaan kun nyt vauhtiin päästiin. Se jäikin samalla viimeiseksi, kun saavutettiin koulutustunnus RTK2. Pisteillä ei tänään juhlittu, kun kaksi pientä mutta pisteissä kallista virhettä pudottivat saldon 79 pisteeseen. Tällä ei kuitenkaan ole mitään väliä, koska Nila on rallykehässä tällä hetkellä todella mukavan tuntuinen, rento, hiljainen ja hyvin kuulolla. Se keskittyy hyvin ja tekee tarkasti, minkä lisäksi opin itse koko ajan paremmin säätelemään omaa liikkumistani ja koiran virettä.
Tuomarina oli Riikka Timonen ja rata seuraava:
Vähennykset seuraavasti:
kyltti 1 -10 tvä (rintamasuunta), Nila hämmentyi suoraan eteen tulosta ja jäi poikittain, mutta en tarkoituksella alkanut uusimaan
kyltti 12 -10 tvä (koira ei istunut), en huomannut ettei Nila istunut kokonaan vaan ainoastaan kyykkäsi, kun jo pyysin eteen. Ihan turha virhe, mutta minkäs teet...
kyltti 14 -1 ov, se liian iso vartaloapu taas istumasta seisomaan nousussa kun ei olla ehditty treenata pois sitä tässä välissä. Nyt se on sitten jo pakko, voittajassa ei taida selvitä -1 virheellä enää...
Tuomarin kommenttina 'Hyvä rata, tarkasti suoritettu!'
Videokin löytyy:
Koska ihminen on vähän hullu ja haluaa aiheuttaa itselleen jännitystä, ilmoitin jossain mielenhäiriössä myös Piran alokasluokkaan, kun se edelleen on pysynyt selän osalta hyvässä kunnossa. Pira odotteli autossa Nilan suorituksen yli, sen jälkeen hain sen häkkiin odottelemaan ettei palellu autoon. Tosin sen kylmän sieto on paljon parempaa nyt, kun selkä on parempi! Siitä huolimatta sitä pidetään tarkasti lämpöisenä. Oltiin suoritusvuorossa neljänsinä, joten rataan tutustumisen jälkeen otin sen vähän purkamaan pahimpia höyryjä. Lämpässä se vinkui ja vonkui, samoin omaa vuoroa odotellessa. Menin vielä liian aikaisin kehään, kun edellisen paperissa menikin kauemmin kuin arvioin. Teetin sillä sitten vielä ennen lähtö kylttiä pari temppua, ettei kiekuminen yltyisi ihan valtavaksi. Kun lopulta päästiin liikkeelle, se onneksi hiljeni ja keskittyi hyvin, ei juurikaan muistanut tehdä omia sovelluksia tai sählätä!
Alokasluokan rata:
Vähennykset Piralle seuraavasti:
Kyltti 1 -3 uus, koska odottelun jälkeen tässä piti vähän säätää omiaan. Uusinnalla keskittyi ja teki hyvin.
Kyltti 2 -1 tal, ensimmäisen kyltin häröily vähän sotki hihnaa ja se kiristyi, luulin että enemmänkin kuin yhden miinuksen verran. Kiva toki näin!
Kyltti 7 -10, Pira nousi maasta istumisen kautta mutta en viitsinyt uusia kun nousi kehuista, ihan omaan piikkiin saan laittaa tämän.
Pisteitä jäi jäljelle 86 eli alo hyv ja tuomarin kommentti 'Taitavaa menoa :)'
Pirastakin löytyy video:
Piralla on nyt kaksi alo hyv tulosta, katsotaan missä välissä se viimeinen käydään kokeilemassa. Pira oli kyllä onnellinen kun pääsi mukaan, joten voihan se olla että avoimen juttujakin voisi vähän sen kanssa katsella, ei siellä paljoa treenattavaa pitäisi olla. Tosin ruoka houkutuksena on sille vähän vaikea ja hyppy saattaa kuumentaa tunteita, mutta katsellaan ja kuulostellaan mitä sen kroppa on näistä pienistä treeneistä mieltä, terveys kun on Piran kohdalla se kaikkein tärkein asia. Koitetaan kuitenkin pitää myös mieli virkeänä!
Tein alunperin ihan toiseen tarkoitukseen pikakelauksen siitä, kuinka olen omat koirat nose work -juttuihin opettanut, mutta jaetaan tännekin, niin pysyy itsellä muistissa tulevaisuuden varalle. Aiemmin kumpikin bc on tehnyt nose workia eukalyptushydrolaatilla, näillä videoilla on käytössä ensimmäistä kertaa laakerinlehtihydrolaatti.
Hydrolaattia tarvitaan kerralla todella vähän, 1 tippa. Käytän hajuun ehdollistamiseen lasipurkkia ja varsinaiseen etsintään huopatassun paloja, joihin hydrolaatti imeytyy hyvin. Hajun on hyvä antaa imeytyä ja tasaantua rauhassa, mielellään ainakin 15 min ennen aloittamista.
Ensimmäiset nuuhkaisut uudella hajulla. Palkkaan Nilaa paljon paremmin kuin Piraa, tarkoitus olisi siis viedä palkka hajuun, jolloin ehdollistuminen on voimakkaampaa.
Kun koiralla on ajatus haju - ruokaa, aletaan siirrännäistä liikutella ja mukaan on hyvä ottaa jotain esteitä, että koira joutuu hieman jo etsimään.
Piralle tämä on paljon vaikeampaa, se ei oikein malttaisi kun samalle penkille voi kiivetä ja tehdä paljon muutakin! Nilan mielestä se tarvitsee apua...
Seuraavaksi vaihdetaan siirrännäiseksi lasipurkin sijaan huopatassun pala ja otetaan mukaan lisää elementtejä.
Piralle laatikkoetsintä on vähän hankalaa, joten poistan siltä mahdollisuuden kiipeillä ja kokeilla kaikkea epäolennaista, jotta saan nenän auki. Nilaa vähän turhauttaa Piran touhut.
Sisäetsintää kylpyhuoneessa, ensin Nila
Ja sitten Pira. Kumpikin menee ihan samaa reittiä, vaikka itse kävin käpälöimässä lähes kaikki pinnat tuolla. Haju ehkä kiertää jotenkin saunan kautta? Tosin olin myös siirtänyt saunan penkin oviaukkoon rajaamaan tilaa.
Toinen piilo koirien huoneessa. Olin hidas, meinasi mennä Nilalla vähän hermot.
Ja taas Pira menee lähes identtisesti Nilan kanssa samaa reittiä. Kummalliset on hajujen tiet!
Eli Pira tänään 6 vuotta! Se ei ehkä itse arvostaisi tuota otsikon nimitystä, mutta sellainen se alkaa olla, kaikella rakkaudella. Piran kohdalla jokainen syntymäpäivä on tavallistakin suurempi juhla, koska se tarkoittaa, että selän kanssa on pärjätty taas vuosi lisää.
Kuusivuotiassta Pirasta alkaa olla isoimmat särmät hiotuneet, se ei enää kiihdy ihan niin paljoa ja ihan niin monesta asiasta. Se joskus jopa malttaa ensin katsoa ennen kuin reagoi! Tilaisuuden tullen se edelleen kyllä kiihtyy nollasta sataan puolessa sekunnissa ja on tilanteita, mitkä aiheuttavat sillä ylivirittymistä. Pienellä ennakoinnilla sen kanssa on kuitenkin varsin mukava elellä, tuntuu Piralle sopivan tämä stressittömämpi ja tasaisempi kotikoiran elämä ilman harrasteita jopa paremmin, vaikka se hurjasti tekemisestä nauttiikin. Nyt, kun kierrokset ovat matalammat suurimman osan ajasta, sen on helpompi hallita myös niitä kiihdyttäviä hetkiä ja palautuminen on nopeampaa. Pira treenailee omatoimisesti Nilan siivellä ja muutaman kerran kuussa sitten ihan tarkoituksella, se nauttii esimerkiksi jos pääsee näyttämään malliksi jotain kun olen kouluttamassa. Koska Hän Osaa Kyllä!
Toivotaan vielä monen monta yhteistä, kivutonta vuotta 💜
Jotenkin ajankulun mittaaminen on muuttanut muotoaan iäin seurannasta toipumisen tärkeisiin päivämääriin. Paljon ikää merkityksellisempää on tällä hetkellä se, että kipulääkekuuri loppuu 2.2 ja samaan aikaan ulkoiluja voi alkaa pidentää, Cartrophen-pistoksia voidaan jatkaa 3.2, 14.2 mennään uimaan ja (ainakin teoriassa) hihna voidaan haudata takaisin nurkkaansa 16.2. Lisäksi odotellaan, mihin väliin saadaan sopimaan seuraava osteopatiakäynti ja tietenkin tarkkaillaan liikkumista ja toipumista jatkuvasti. Odotellaan, että tulisi vuosi ikää ja saisi loputkin luustosta (ja samalla olat kontrolloitua) kuvattua ja olisi ehkä taas vähän viisaampi.
Tämmöisiä harrasteita tällä hetkellä
Onneksi pitää kiirettä myös töissä, saa painaa ylimääräisiä vuoroja niin jää vähemmän aikaa miettiä ja murehtia. Toki se iskee töissäkin, kun asukkaat kyselevät koska koira tulee taas ja kuinka se paranee. Se on ikävä tavalliseen arkeen ja etenkin treeneihin! Tuntuu enemmän kuin epäreilulta, että juuri, kun olin hyväksynyt Piran aktiivitreenaamisen todella olevan ohitse ja ennen kaikkea päässyt Nilan kanssa takaisin treeniympyröihin, minut sieltä kiskaistiin taas pois.
Kun tekee jotain asiaa yli 10 vuotta elämästään käytännössä lähes kaiken vapaa-ajan, sen tekemisen yhtäkkinen päättyminen aiheuttaa tyhjiön. Toisaalta, erona Piran ongelmiin nyt ongelmalla on nimi ja ennuste, eikä epämääräistä todennäköisyyttä ja toistuvasti uudelleen jumiutuvaa koiraa. Vuosi sitten, kun Piraa viimeksi tutkittiin laajasti ja sain eläinlääkäriltä kehotuksen treenata kovempaa jos vähän lihakset jumiutuu, käytiin parit agilitytreenit toteamassa, että ei. Sanoi kuka tahansa mitä vaan, se ei ole kunnossa eikä ainakaan treenillä parane. Sen jälkeen meni kevät ajatusta työstäessä, vielä kesällä pentujen syntyessä pyörittelin mielessäni ajatuksia epäreiluudesta Piraa kohtaa jos otan pennun, koin jotenkin luovuttavani sen osalta. Oli äärimmäisen vaikeaa päästää irti niistä haaveista ja toiveista, joita oli ehtinyt kehittää ja joita kohti oli tehnyt useamman vuoden töitä. Erityisesti agilityssä alkoi olla olo, että vihdoin olin oppimassa jotain ja koirakin alkoi olla kuulolla paremmin. Rally-tokossa ehdittiin aloittaa kisaaminen ja tokossa olin ilmoittanut sen voittajan kokeeseen, jonka jouduin kuitenkin perumaan kun koira ihan tavallisen lenkin jälkeen veti niin jumiin, ettei meinannut päästä rappusia ylös. Pettymyksiä pettymysten perään. Ja aina uudelleen omien asenteiden tarkistusta ja muistuttelua itselle, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin, meidän sohvalle kyllä vielä mahtuu varpaita lämmittämään. Onneksi siis kesällä päätin uskaltaa ottaa pennun, paremmin meidän laumaan sopivaa iloeläintä on vaikea kuvitella löytyvän! Nyt alkaa kyllä se sohva olla aika täysi, kun pentu venyy täyttämään tilan.
Olin (ja olen, meinaan vaan välillä unohtaa) onneni kukkuloilla, kun syksyllä pääsi ilmoittautumaan mukaan treeneihin ja suunnittelemaan tulevaa! Tuntui, että olin saanut suunnilleen elämäni takaisin, kun sain pakata tokotavarat takaisin valtaamaan autoa ja käyttää suurimman osan vapaa-ajasta koulutusasioiden pohtimiseen. Miten haluaisin viedä eteenpäin juuri tätä pentua ja kuinka saisin siitä mahdollisimman itselleni sopivan harrastuskaverin? Kaikki tuntui melkein liian hyvältä, pentu kasvoi koko ajan itselleni sopivammaksi ja kehittyi hurjin harppauksin kun lähestyttiin puolivuotispäivää. Ja sitten taas, ensin valtava huoli, murhe ja itsesyytökset. Sen jälkeen epäreiluuden tunne ja harmi. Ja nyt, aivan hirvittävä treeni-ikävä! Kun tämä kevät nyt vaan etenisi nopeasti ilman takapakkeja ja päästäisiin taas yhdessä tekemään. Tokon pariin olisi toive päästä mukaan taas kesäkaudeksi, mutta jo sitä ennen olen, ehkä eniten omaksi mielenvirkistykseksi, ilmoittanut meidät Nose Work -alkeiskurssille joka alkaa maaliskuun lopussa. Tätä olen suunnitellut myös Piralle, joten kun kurssilta saan tarvikkeet ja vinkit alkuun, pääsee Pirakin kotona nuuskuttelemaan.
Mutta voi agility, se vaan harmittaa. Tiedän, että moniakin OCD koiria treenaa ja kisaa, mutta olen tullut sen verran tarkaksi ja varovaiseksi, etten kyllä uskalla. Lopulta vastakkain on kuitenkin mun haluni ja koiran terveys, joten ainakin toistaiseksi tuntuu paremmalta keskittyä muuhun vaikka kuinka harmittaisi. Voi olla, että mieli tästä vielä muuttuu, mutta tällä hetkellä tuntuu liian riskialttiilta. Ehkä vielä joskus, jonain päivänä pääsen sitäkin oikeasti harrastamaan! Vaikka seuraavan 10 vuoden päästä? Tässä kun nyt ei ole treenejä täyttämässä vapaa-aikaa ja ulkona joka paikka muistuttaa lähinnä jäätikköä (ja JOKU söi mun Icebugit...) on ollut aikaa miettiä vaihtoehtoja. On alkanut tuo koiratanssi kiinnostaa, jopa niin paljon, että tutkin jo kurssitarjontaa... Saa nähdä!
Piralle tänään erittäin helteisessä säässä AVO1, 170,5 pistettä ja 2. sija tänään meidän omalla kentällä järjestetyssä kokeessa Räsäsen Riitan tuomaroimana.
Kootut selitykset:
Paikalla makaaminen 10, meni hyvin alas, makasi rauhassa ja nousi ekalla ylös :)
Seuraaminen taluttimetta 8,5, täyskäännökset ja vasemmalle kääntymiset huonoja, muuten ok. Ei keulinut eikä edistänyt pahasti! Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8, tarvitsi kaksi käskyä
Luoksetulo 8,5, vähän valui stopissa ja lopun olisi saanut tulla reippaammin.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5
Noutaminen 7, nousi ylös kun heitin, huomasi itse mitä teki ja istui takaisin, loppuun vielä vähän vajaa perusasento
Kauko-ohjaus 7,5, ennakoi ensimmäisen maahanmenon, muuten hyvä!
Vaikka olin "hieman" skeptinen meidän mukaan pääsystä, tuli viikolla kuitenkin tieto, että meidät on valittu Pohjois-Hämeen nuorten koirien tokorinkiin! Jäsenyys on kaksi vuotinen, joten paljon treenejä edessä :)
Saatu palaute vastasi kyllä hyvin pitkälle sitä, minkä tiesin ja mitä jo työstetään, kiva tietysti saada omasta ohjaamisesta positiivista palautetta:
Ohjaaja ohjaa kivasti koiraa. Koira työskentelee melko hyvällä asenteella, mutta on kovin häiriöherkkä. Ääntelyt on ehdottomasti saatava pois.
Huomio tulee kiinnittää:
koiran seuraamisen paikkaan; nyt se on hivenen edessä
häiriön alaiseen harjoitteluun – sitä lisää, jotta malttaa keskittyä olennaiseen
luoksetuloon; koira ennakoi perusasentoa
noutoesineen luovuttamiseen; ohjaajan tulee esine ottaa koiran suusta rauhalisesti
Katsotaan, mitä ringin jäsenyys tuo tullessaan, mielenkiinnolla odotellaan :) Ulkonakin alkaa vihdoin näyttää keväältä, muutama kuva tältä illalta, kun pellot on lampia ja ruohutukosta voi saada hirrrmuisen hepulin :) Nadi näyttää kapiselta ketulta, kun karvaa tippuu tukkoina, niin saa nyt olla kuvissa hetken sivuosassa...
Harrastettiin samalla vähän lintubongausta, tosin pitkäkaulat ei kovastikaan arvostaneet meidän seuraa, joutsenet poistuivat paheksuvasti huudellen paikalta ja kurjet tyytyivät lentämään nekin huutaen yli.
