Nila
Vuosi sitten olen ehtinyt juuri tehdä suunnitelmat keväälle ja jotain pieniä tavoitteitakin asettaa, varovaisina tavoitteina on ollut rallyn ja tokon korkkaus vuoden aikana sekä agilityn pohjataitojen luominen. Hyvä, kun olen nämä ehtinyt muistiin kirjoittaa, kun kaikki suunnitelmat meni uusiksi ja päädyttiin aktiivisen treenikevään sijaan leikkauspöydälle. Kaikeksi onneksi sekä leikkaus että kuntoutus sujui ilman suurempia ongelmia ja loppukeväästä päästiin takaisin normaalimpaan elämään treeneineen ja kunnollisine lenkkeineen. Treenit lähtivät käyntiin hyvin ja edistys on ollut todella nopeaa, aika usein sitä itsekin meinaa unohtaa kuinka lyhyen aikaa varsinaisesti mitään lajitreeniä on tehty, kun touko/kesäkuussa vasta on täysin vapauduttu liikuntarajoitteista. Vaikka tammikuussa ocd-diagnoosi tuntui lähes maailmanlopulta ja olin varma, että jotain menee vikaan, ei se tällä hetkellä juurikaan vaikuta arkeemme. Toki, agilityhaaveet olen toistaiseksi haudannut ja olen pyrkinyt huolehtimaan Nilan kropasta kokonaisvaltaisesti mahdollisimman hyvin, jottei olkanivel rasitu ylimääräistä tai aiheuta kompensaationa jotain muuta vaivaa. Luustokuviin piti mennä tämän vuoden puolella, mutta tuli pieni viivytys karenssiaikojen takia, joten kuvaus siirtyy alkuvuoteen. Samalla kurkataan myös olat ja ollaan sen jälkeen hieman viisaampia missä mennään. Terveyden osalta toivotaan, että ensi vuosi sujuu oireettomana ja ilman suurempia tapaturmia, jotta saadaan keskittyä mieluisampiin asioihin.
Tokon osalta kokeet jäi tänä vuonna korkkaamatta, kokonaisuus tarvitsee vielä lisää varmuutta ennen kuin haluan tuon herkästi kuumuvan teinin tokokehään viedä. Koekehien korkkaus on kyllä edessä kevään aikana. Tavoitteena ensi vuodelle on pysyä treeni- ja koekunnossa ja saada alaluokista hyvää kokemusta ennen ylempiin siirtymistä. Treenilistan kärjessä komeilee mielentilanhallinta ja kokonaisuudet ja niiden perässä vino pino pieniä, paljon treeniä tarvitsevia palasia. Toiveissa on, että saamme näytettyä edistystä riittävästi myös nuorten koirien tokoringissä ja näin saisimme jatkaa vielä toisen vuoden mukana.
Rally-tokossa korkattiin kisaura ja ansaittiin kolmella kisalla RTK1 koulutustunnus, mihin olen oikein tyytyväinen. Avoimeen luokkaan oltaisiin valmiita, pari pientä viilausta ja ei kun sovittelemaan työvuoroja ja kisakalenteria yhteen. Nila tosin aloittanee juoksun ihan tässä lähiaikoina, joten voi olla että odotellaan se ensin alta pois. Ensi vuodelle rallyssa tavoitteena RTK2 ja mahdollisesti myös voittajaan siirtyminen, oikealla seuraaminen meillä on jo hyvällä mallilla joten hyppäys ei sen osalta ole kovinkaan iso.
Koiratanssi tuli mukaan kuvioihin vähän vahingossa ja on edelleen sellainen sivulaji, jota tehdään kun muilta jutuilta joudetaan tai tulee hyvä tilaisuus kokeilla jotain uutta. Erityisesti HTM on meillä ollut työnalla ja ensimmäinen ohjelma on valmis, ensiesiintyminenkin siintää jo lähitulevaisuudessa. Sen jälkeen ollaan vähän viisaampia, onko oma ajatukseni lajista lähelläkään haluttua. Pari uutta positiota olisi tarkoitus joka tapauksessa seuraamiseen opiskella, niistä kun olisi välillisesti hyötyä myös tokoon ja rallyyn. Jännää kokeilla jotain ihan uutta ja tuntematonta! HTM ja rally-toko myös tasoittavat kropan kuormitusta tokolta, mikä on yhtenä isona osatekijänä ja motivaattorina ollut näitä juttuja puuhaillessa. Mutta koiratanssikuulumisiin palataan tässä parin viikon sisällä!
Paimentamaan päästiin kesän ja syksyn aikana muutamia kertoja. Tässä lajissa on editys ollut huimaa vähäisistä treenimääristä huolimatta. Toiveena on ensi kesänä päästä hieman säännöllisemmin lampaille ja kehittyä lisää tässä erittäin kiinnostavassa ja haastavassa lajissa.
Jälkeä tehtiin satunnaisesti. Nila on luontaisesti niin taitava nenänkäyttäjä, että tässä ei ohjaajalla ole juuri muuta virkaa kuin yrittää olla pilaamatta hyvää aihiota. Jälkeä jatketaan ajan ja motivaation mukaan, kisatavoitteita ei ainakaan vielä ole. Esineitäkin pitäisi muistaa tehdä, ihan vaan että on sitten palasia jo olemassa jos vaikka sinne kokeisiin joskus eksytään! Lisäksi maastolajit on mukavaa puuhailua ja vastapainoa kentällä hinkuttamiseen, tekee hyvää sekä koiralle että ohjaajalle.
Pira
Pira voi paremmin kuin vuosiin! Sen viimeinen agilitystartti on ollut lokakuussa 2015, minkä jälkeen se on paria pientä yritystä lukuunottamatta ollut sairauslomalla. Nyt, ilman mitään suuria muutoksia oikein missään, se yhtäkkiä vaan parani. Tämä osaltaan kyllä tukee ajatusta, että välilevyt ne siellä ovat harmia selässä aiheuttaneet. Edelleenkään ei Piran elämässä ole mitään suuria muutoksia tehty, se saa liikkua ja leikkiä mielensä mukaan, mutta kovalle treenille en uskalla sitä altistaa. Toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että se nyt pysyisi kunnossa! Olen niin onnellinen, että se leikkii, leikittää Nilaa ja Nadia, hyppii, loikkii ja saa riemuhepuleita, vaikka on ollut märkää ja koleaa, mikä on viimeiset vuodet ollut sille todella hankalaa aikaa. Tosin nyt, kun selkä on parempi, vaivaa yksi varvas ajoittain. Jossain kohtaa täytyy kuvauttaa etutassut ja kurkata, mikä siellä kaihertaa. En ole kuviin kiirehtinyt, kun koira on elämäniloisempi ja parempivointisempi kuin vuosiin, mutta toki tuo täytyy tarkistaa kun jotain siellä selvästi on.
Harrastusten osalta en aseta mitään tavotteita, pienesti ollaan kotioloissa temppuiltu ja kokeiltu nosework juttuja, mutta itselleen uskollisena se kiihtyy nollasta sataan heti ja ehtii tehdä noin sata asiaa täysillä ennen mitään ohjetta tai käskyä. Pieniä eteistreenejä olen sen kanssa nyt tehnyt myös rallyä ajatellen, olisihan se kiva jos vaikka ne pari puuttuvaa rallyn alo-tulosta saataisiin haettua. Tästä ei kuitenkaan mitään paineita, tärkeintä olisi pysyä kunnossa. Intoa Piralla kuitenkin riittäisi, joten koetellaan kroppaa varovaisesti. Periaatteessa se osaisi pienellä muistuttelulla myös rallyn avoimen asiat, mutta koitan olla innostumatta sen kanssa nyt liikaa.
Nadi
Mummokoira on viimeisen vuoden aikana jotenkin vanhentunut, se nukkuu entistäkin sikeämmin ja on omissa omituisuuksissaan entistä tarkempi. En osaa sitä iän puolesta pitää vielä mitenkään vanhana, mutta jotenkin on ajan rajallisuus konkretisoitunut sen kanssa nyt syksystä entisestään. Sillä on rinnassa patti, mikä tarvinee poistaa ja samalla tehdään muutenkin terveystarkastus, Nadilla kun ei ole koskaan ollut mitään isompaa ongelmaa terveyden osalta niin eläinlääkärikäynnit ovat jääneet rokotuksiin. Se saa olla ja hömpötellä mukana tai jäädä halutessaan kotiin. Lenkille se kyllä useimmiten haluaa, iltalenkit välillä jää väliin kun ei herää mukaan lähtemään. Kotipihassa oleilua Nadi ei enää juuri arvosta, vaan hetken ulkona oltuaan menee ovelle odottamaan sisään pääsyä, vaikka kaikki muut ulkona olisivat. Toivotaan, että isommilta vaivoilta vältyttäisiin jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti