Rally-toko päivä

Aamulla suunnattiin vapaan viikonlopun kunniaksi jo aikaisin liikenteeseen, kun ohjelmassa oli Janakkalan koirakerhon rally-tokon tuplakisat. Jo ennakkoon aikataulusta kävi selväksi, että päivästä tulee pitkä. Ensimmäinen avoimen kisa alkoi klo 10 ja toinen aikataulun mukaan klo 13.20, mutta tästä vielä vähän venyttiin.

Ensimmäisen kisan tuomaroi Tiia Hämäläinen. Rata oli mukava, sopivasti tekniikkaa ja sujuvaa etenemistä, mutta myös kohtia joissa piti olla ohjaajan hereillä.

Nilan kanssa olimme lähtövuorossa luokan puolivälissä. Otin sen hetkeksi rataan tutustumisen jälkeen tekemään pari tekniikkamuistuttelua, jotka palkkasin pääasiassa kehuilla ja paristi ruualla. Tämän jälkeen Nila odotteli vielä hetken omassa häkissä, mistä otin sen vasta meitä edellisen koiran aloittaessa suoritustaan. Radalla Nila tuntui kivalta, hieman yliyrittämistä ja toisaalta itse en malttanut käännöksissä auttaa koiraa hitaammalla temmolla tarpeeksi. Virheet olivat seuraavilta kylteiltä:

kyltti 1, -1 ov, tämä todennäköisesti liian isosta vartaloavusta, kun istumasta seisomaan nousu on vielä vaikea

kyltti 2, -1 ov, Nila ei irronnut hypylle ensimmäisellä käskyllä, joten jouduin hidastamaan selvästi että ehdin lähettää sen uudellen. Luulin, että tästä olisi tullut enemmän miinuksia.

kyltti 3, -1 ov ja -1 vino, tämä tuli "liian nopeasti" pitkäksi venyneen hypyn jälkeen ja vaati vähän apua

kyltti 6, -1 vino, tätä en kyllä tiedä missä kohtaa kun peruutus sujui ihan korrektisti. Olisiko alun eteen tulo sitten ollut vajaa?

kyltti 11, -1 vino, olin liian nopea enkä odottanut, että Nila ehtii mukaan.

Tuomarin kommenttina 'Kaunista sujuvaa yhteistyötä'.

Kokonaisuutena oikein kiva ja sujuva rata! Nila oli mukavasti kuulolla ja suoritti sille vaikeatkin kohdat niin hyvin kuin osaa. Pisteitä jäi 94, mitkä riittivät myös luokan voittoon!

Tämän jälkeen sitten odoteltiin, väliin jäi melkein 2,5h. Käytiin lenkillä lähistöllä ja sen jälkeen Nila sai odotella häkissä. Annoin sen olla ihan rauhassa yli seuraavan rataan tutustumisen, pari kertaa kävin kurkkaamassa mutta ihan tyytyväisenä se omassa rauhassaan makoili.

Toisen radan tuomaroi Jaana Karppinen. Radalta löytyi jälleen mukavasti haastetta ja sujuvuutta, tuli testattua kaikki meidän vielä vähän työn alla olevat liikkeet heti kisoissa.

Tällä kertaa olimme suoritusvuorossa viimeisten joukossa. Hain Nilan kuitenkin valmiiksi oikeaan päähän hallia heti rataan tutustumisen jälkeen. En juuri edellisiä suorituksia katsellut, vaan istuin lattiallan ja koira makoili jaloissa. On se vaan mainio, makoili täysin rauhallisena kun minäkin olin rauhassa. Itsellä oli jo hetkittäin olo, että mitenhän me täältä päästään suoritusvireeseen enää. TÄmä huoli oli kuitenkin turha, Nila oli heti valmis kun itse nousin ylös. Taas hyvin pienesti tekniikka muistutukset ja odottelemaan omaa suoritusvuoroa. Nila tuntui rennolta ja mukavalta, joten siirrtyttin rauhallisin mielin aloitukseen. Ilmeisesti se myös näytti siltä, koska miinuksia ei juuri kertynyt:

kyltti 5, -1 ov ja -1 py, tämä se istumasta seisomaan nousu josta taas isosta avusta ov harkitusti, mieluummin autan miinuksilla kuin jätän koiran pulaan.

kyltti 10, -1 tvä, taisi tarvita kaksi käskyä että lähti mukaan

kyltti 15 , -1 vino, en taas muistanut odottaa koiraa

Tuomarin kommenttina 'Sujuva suoritus! :) '.

Tämä oli varmasti meidän tähänastisista kisaradoista tasaisin kokonaisuus, mistä palkittiin 96 pisteellä ja sijalla 2!

Jankk ry oli järjestänyt oikein mukavat kisat, aikataulutus olisi voinut olla hieman tiiviimpi, mutta tärkeä kokemus tämäkin kun suoritusten välissä oli monta tuntia aikaa. Ei tuntunut koiraa haittaavan. Muutenkin koin ahaa-elämyksen kokonaisuustreenien osalta, kun viime tiistaina treeneissä näistä juuri puhuttiin. Jos koira kiihkoilee ja palkan odotus nousee lelusta sfääreihin, miksi sille pitäisi sitä lelua kisoissa (tai muutenkaan liiaksi) tarjoilla? Tänään mentiin muutamilla nakin paloilla ja ennen kaikkea kehuilla ja rapsutuksilla, mikä piti vireen juuri sopivana! Kiva päivä ja hyviä oivalluksia itselle, nyt vaan tekisi mieli lisää kisaamaan. Tarvinee se yksi avo-kisa jostain katsella ja sitten treenataan, voittaja vaatinee jo vähän enemmän myös ihan ratatreeniä. Tosin Pira ja Nadi juoksevat nyt, olettaisin pikkuhiljaa Nilankin aloittavan. Sillä on edelliset juoksut olleet touko-kesäkuun vaihteessa kun taas vanhemmilla koirilla oli elokuussa. Kiva jos pitää pitkää väliä, mutta voisi ne nyt jo tulla alta pois!

Pieni suuri paimenkoira

Viikko sitten käytiin sisarusporukalla ihmettelemässä lampaita ja paimennuksen alkeita Sabinalla. Nilahan ehti syksyllä kerran käydä katsomassa ja kokeilemassa ja oli jo silloin sitä mieltä, että tämä on sen elämän tehtävä ja parasta mitä voi olla. Kuten arvelinkin, ei sen mieli ollut asian suhteen muuttunut, päin vastoin!

Ensimmäisellä kierroksella annettiin koiran aikalailla oman halunsa mukaan tutustua tilanteeseen ja toimia parhaaksi katsomallaan tavalla, toki liinalla varmistaen ja rajoittaen tarvittaessa. Nila haluaa kerätä ja pysäyttää, hakee herkästi tasapainoon lampaiden sivulle ja haluaisi pitää lauman paikallaan. Esitti hienoa hiipimistä ja silmää, mutta olisi mielellään kokeillut myös lauman pölläyttämistä liikkeelle. Teki oikeastaan juuri sitä, mitä ennakkoon olin sen arvellutkin tekevän! Jännä, kuinka sitä oppii oman koiransa tuntemaan ja osaa ennustaa sen käytöstä, vaikka paimennus lajina on itselle (vielä) hyvin hyvin vierasta.

Toisella kierroksella Nilalta alettiin jo vaatia enemmän, koska se on niin syttynyt ja motivoitunut. Koiralle kerrottiin, että liinan tulee pysyä löysänä ja lampaita saa lähestyä ainoastaan silloin. Kylläpä olikin raskasta aivotyötä pienelle "Kyllä minä tiedän" teinille sellainen! Mutta hienosti se myös korjasi tekemistään ja alkoi kuunnella ohjeita. Erittäin mielenkiintoista ja opettavaista, seuraavat treenit on jo varattuna. Nilalla silmän käyttö myös arjessa ja muita lajeja treenatessa on melko voimakasta, joten toivotaan, että tarjoamalla sille mahdollisuuden käyttää tätä taipumusta siihen mihin se on tarkoitettu, silmän saisi helpommin hallintaan myös laitumen ulkopuolella. Voi olla, ettei näillä lopulta ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta kyllä me halutaan oppia paimennuksesta lisää joka tapauksessa!

Sisaruksia oli paikalla viisi sekä Kulo emä. Olipa mukavaa nähdä pitkästä aikaa myös kauempana asuvia veljiä! Meillä on niin mukava porukka, että aikaa saisi kulumaan vaikka kuinka paljon kokemuksia ja mielipiteitä vaihtaen. Sisaruksista Nila osoitti selvästi eniten silmää ja on voimakkaimmin syttynyt, muut sisarukset vielä sulattelevat asiaa. Loop on käynyt muutaman kerran ja sen tekeminen ja kiinnostus lampaisiin on nousussa, Love oli meidän kanssa syksyllä sen kerran ja toiset olivat ensimmäistä kertaa, joten eipä näistä vielä sen suurempia johtopäätöksiä pysty tekemään. Eikä toki kukaan ole tästä pentueesta koiraa paimeneksi ottanutkaan, joten mielenkiintoista oli nähdä koirien reaktiot!

Vasemmalta Rover, Kulo, Love, Tina, Nila ja Loop

Nilan mielestä se olisi ollut paljon parempi kuin muut, julmaa joutua odottamaan!

Seuraava tapaaminen lampaiden kanssa on edessä kuluvalla viikolla, katsotaan mitä Nila on mieltä! Siitä on tullut ihan virallisesti nyt teini ja pentulisenssi on päättynyt, kun ensimmäinen juoksu alkoi. Hieman on ollut ilmassa keskittymiskyvyttömyyttä ja ajatuksen harhailua, saa nähdä vaikuttaako se paimennukseen jotenkin vai ei.

Yhtä juoksua

Vihdoin, yli kuukauden odottelun jälkeen Pira aloitti ensimmäisenä juoksun! "Hieman" on ollut hormoonien huuruista elämää jo pidemmän aikaa, joten jospa tämä tästä nyt tasaantuisi :)

Edellisellä kierroksella Nadi aloitti 6.5. ja Pira seurasi reilun kahden viikon kuluttua 23.5. Nyt siis Pira aloitti ensin, jouluaattona 24.12. Juoksuväliksi tuli näin ollen tarkalleen 7kk. Nadi aloittanee nyt kiireesti perään, ilmeisesti pennut vähän sotki rytmiä.

Joulua on vietetty rauhallisissa merkeissä syöden ja ulkoillen. Aatonaattona vähän treenailtiinkin, katsotaan jos videolle olisi jäänyt jotain julkaistavaakin! Kovin on koirat rauhallisia, pikku-P:kin on ollut vähän vaisu juoksun alettua. Kohta suunnataan hallille katsomaan, josko pallo saisi juoksuhöyryt unohtumaan ;)

Maalaistollot kaupungissa part 1

Ylitin eilen itseni ja toteutin ainakin viimeisen puolen vuoden suunnitelman käymällä Tampereella kävelemässä koirien kanssa. Tosin vielä ei ehditty tutustumaan Tampereen koirakahvila Vainuun, mutta kyllä me sinnekin vielä mennään, kun pää on nyt avattu ;)

Oikeasti mentiin siis treenailemaan sukulaisporukalla, paikalla Jonna ja Edi-iskä&Primo, Heidi ja Manta-äippä&Penni-sisko, Lea ja Riepu-veli ja me. Aloitettiin pienellä paikalla makuulla, mikä sujui yllättävän hyvin. Jonna kävi ensin tekemässä luoksepäästävyyden kaikille, tässä ei mitään ihmeellistä. Vähän hillitsin Piraa useammalla käskyllä, mutta muuten ok. Paikalla makuu siis myös ihan hyvä, makasi alkuun hyvin ja rauhassa, mutta hieman ennen minuutin täyttymistä piippasi pienesti ja alkoi vähän pälyillä ympärilleen, iski taas tylsyys... Tätä täytyy varmaan koittaa rakentaa lelujännitteen kautta, jos saisi asenteen vähän paremmaksi ja ajatukset pysymään kasassa pidempään.

Yksilöjutut Pira teki ensimmäisenä. Aloitettiin käskytetyllä seuraamisella, mikä meni ihan haahuiluksi. Otti kovasti häiriöö "liikkurista" ja muutenkin alkuun kontakti tipahti ja meni ihan sähläykseksi, tätä on siis turha nyt tehdä liikkeenomaisena. Täytyy palata lähtöjen ja lyhyiden pätkien treeniin hetkeksi ja muistaa vaihdella matkaa tarpeeksi. Seuraamisen jälkeen tehtiin jäävistä ensin maahanmeno, tässä ei mitään ihmeellistä. Seuraaminenkin parempaa, maahan hyvin, voisi kyllä olla aavistuksen nopeampikin. Pysyi hyvin ja nousi sivullekin, tosin viiveellä. Näitä on tehty tosi vähän, että otan sivulle kun palaan, joten siihen nähden hyvin. Palkkasin lelulla ja otin vauhdista mukaan seuraamiseen, nyt seuraaminen hyvää ja seisominen nopea ja hyvä! Itse sähläsin palatessa liikauttamalla kättä, mistä meni Piralla vähän ajatus katki, joten istui. Otin mukaan ja heti uusi stoppi, lelu maahan eteen ja vähän pyörimistä ympärillä ja lähestymistä kohti ja sivulta seisomasta vapautus leluun, nyt loppukin hyvin! Lopuksi vielä luoksetulo, ensimmäinen kokonaisena, missä huono sivulletulo. Liikuin vähän ja palkkasin kun korjasi, ei ehkä kannattaisi? Lyhyellä matkalla pari hyvää sivulletuloa ja meille riitti :) Näissäkin edelleen vauhtia erikseen ja loppua erikseen lyhyellä matkalla. Nyt taas muutama päivä lyhyttä ja ei kokonaisia liikkeitä, ei pysty tällä hetkellä keskittymään. Juoksut on onneksi ohi ja päästään takaisin normaaliin rytmiin, tosin pojat on edelleen hyvin kiinnostuneita ja Pippistä inhottaa.

Sisarukset oli kehittyneet paljon siitä kun viimeksi ollaan treenattu yhdessä, on kyllä kivaa nähdä säännöllisesti sukulaisia! Edi ja Manta oli kumpikin taitavia ja Primo on hauska :) Pari kuvaakin tuli räpsittyä:

Penni

Riepu

Penni ja Edi

Penni ja Edi

Edi

Primo

Primo

Manta

Manta

Manta

Koskan en saa enkä oo saanu mitään tehdä -Pira

Korvatilanne ;)

Treenien ja juoruilun jälkeen sitten päästiin tähän maalaistollot kaupungissa osioon ;) Nadi ei varmaan huomannut eroa meidän hiekkateihin, eikä Piraakaan mikään pelottanut. Skeittilauta oli ainoa, mikä hieman ihmetytti kun jyristeli takana, mutta muuten neiti keskittyi nakin pummaamiseen tarjoamalla seuraamista :) Mä oon palkkaillut sitä kontaktista, niin nykyään käyttää sitä surutta pummaamistarkoitukseen, jos huomaa että jotain oikein hyvää on taskussa. Oon vaihtelevasti tästä palkkaillut, niin nykyään tekee hienoja seuraamispätkiä kesken lenkkien ;)

Väsynyt suurkaupunkilainen

Nadilla oli huippua, paljon rapsuttelijoita ja hihnalenkki, ihan parasta :-D

Lisää kuvia löytyy täältä.

Ailahtelua ja ahneutta

Voihan juoksunartut ja mielialan vaihtelut! Pira on edelleen vähän pihalla, mitä sen kropassa tapahtuu. On selvästi väsyneempi ja keskiviikkona tuli nähtyä sekin ihme, ettei Pippistä treenaaminen meinannut kiinnostaa! Nappasin kainaloon ja vien autoon katselemaan, kun Nadi söi nakkeja, niin alkoi sittenkin kiinnostaa ;) Torstaina oli aivan eri ääni kellossa ja intoa oli vaikka kuinka, jotta mennee hormoonien piikkiin. Sunnuntaina taas pientä haahuilua ja tänään agissa teki hyvin, mutta on selvästi herkkiksempi kuin yleensä. Eiköhän nämä ensimmäiset juoksut ala kohta olla jo käsitelty, niin päästään pikkuhiljaa takaisin normaaliin rytmiin.

Nadilla puolestaan on NÄLKÄ. Nälkä aiheuttaa aivan uuden vaihteen myös treeneihin, Nappula tosissaan yrittää ja keskittyy, kunhan makkaraa on luvassa ;) Vähän meinaa mennä pomppimiseksi ja sähläämiseksi, mutta ihan hyviä pikkutreenejä ollaan tehty :) Nadin treeneistä pari kuvaa:

Amitsun kenttä on osoittautunut hyväksi treenipaikaksi, ympärillä on sopivasti liikennettä, mutta kenttä itsessään on suht rauhallinen ja useimmiten vapaana. Aidattukin, niin voi antaa koirien rallitella ilman, että ohikulkijoita kauhistuttaa ;)

Piran kanssa ollaan tehty ihan perusjuttuja ja koitettu pitää hauskaa. Ääntely on selvästi herkemmässä nyt, kun koko koira on vähän pihalla, joten jo senkin takia ollaan palailtu taaksepäin. Mitään uutta tai kovin hankalaa ei nyt viitsi tehdä, turhaa hämmentää toista kun ei nyt pysty. Antaa toiselle aikaa, se on niiiin pikkunen kuitenkin vielä :) Pirastakin pari treenikuvaa, kaikki kuvat © Sonja Suominen, täällä muutama lisää. Suuret kiitokset Sonjalle kuvista, tää on harvinaista herkkua kun yleensä oon itte aina kameran takana!

Kiirettä pitää, yhtä juoksua...

Pira nimittäin aloitti ensimmäisen juoksunsa! On tätä toki osannut jo odottaa, kun ikää on reilut 10 kk ja vanhemmat nartut Nadi, porukoiden Wilma ja naapurin Mini-mäyräkoira juoksevat kaikki parhaillaan. Sopuisasti Pira odotteli hetken ja nyt toisten lopetellessa aloitti omansa :) Mielenkiinnolla odotan, mitä mieltä Nadi on tästä huomenna kotiutuessaan. Tai oikeastaan kyllä tiedän, mitä mieltä se on, mutta odotellaan nyt varmistus ensin. Oletettavasti tiedossa on Nadin osalta riettailua...

Tämäkö jo melkein aikuinen...?

On me vähän treenailtukin tässä alkuviikosta. Maanantaina koettiin onnistumisia (siis oikeesti!) agitreeneissä, mä koin jonkinlaisia ahaa-elämyksiä ja opin ehkä itsekin jotain :) Agilitytreenit on niin kivoja juuri siksi, ettei mulla oo oikeesti hajuakaan suurimmasta osasta erilaisia ohjauskuvioita ja joudun oikeasti miettimään, mihin, miksi ja miten pitää asettua suhteessa esteisiin. Kun sitten saa itsensä toimimaan, kuten haluaa, tulee oikein mukavia onnistumisen tunteita! Pira yleensä oppii harjoitukset paljon mua nopeammin, mutta sillä täytyykin olla jotain agilitygeenejä ja se oppii siksi asioita itsestään ;)

Tiistaina tokoiltiin. Pentukurssien aikana tehtiin sivummalla vähän seuraamista ja jääviä. Hyvin oon opettanut koiralle, että jäävistä tehdään aina ensin maahanmeno.... Hetken päästä saatiin tehtyä seisominen ensin. Seuraavaksi huomasin, ettei kukaan oo opettanut Piralle juoksussa seuraamista... Sinne ennestään jo kilometrin mittaiselle "treenaa näitä" listalle siis seuraamisen tempon muutokset ja edelleen niitä jääviä sekaisin. Tässä kohtaa Pira pääsi autoon odottelemaan, kun suoritin välillä velvollisuuksia parin ryhmän ohjaamisen muodossa. Kilpailemaan tähtäävien kanssa käytin vähän tilaisuutta hyväksi ja Pira pääse demokoiraksi näyttämään erilaisia tapoja opettaa noutoa. Ensin näytettiin ihan pitämistä sivulla, sitten läheltä kapulan nostoja ja perusasentoon tuloja kapulan kanssa. Seuraavaksi perusasentoon tuloja niin, että jätin koiran kapulan kanssa istumaan ja kutsuin luokse. Lopuksi vielä pari vauhdikkaampaa harjoitusta, ensin palkka nostosta, sitten kierrätys kapulan kanssa ja viimeisenä nouto ja vähän ennen sivulle tuloa taakse tuolin kiertoon. Tulipahan tehtyä tehokkaasti, nopeasti ja ilman hinkutusta, Pira oli hieno mallioppilas ja hauskuutti toki yleisöä paukuttamalla itseään narupallolla oikein autuudella ;) Taas sai Pippis odotella hetken autossa, mutta pääsi vielä treenien loputtua tekemään muutaman tuolin kierron ja siitä pari stoppia. Stopit on kyllä hyviä jo nyt! Muutenkin oikein pätevä penikka, jaksoi taas pitkän päivän hienosti mukana :)

Nyt sitten vietetään puolittaista juoksutaukoa, hallitreeneihin päästään housujen kanssa ( onni on omat Ratiat ;) ), mutta kentälle ei nyt päästä. Tekee kyllä varmasti ihan hyvää olla vähän aikaa vähän vähemmällä, on ollut aika paljon menoa tässä viime viikkoina. Onneksi Nadi tulee kotiin meitä viihdyttämään <3 Piralla on ollut ikävä, se tarkistaa auton ihan joka kerta, kun tulen kotiin...

Treeniä treeniä

Maanantaina oli ohjelmassa jo totutusti agilityt Lempäälässä. Saatiin ihan yksityistunti, kun muut ryhmäläiset eivät paikalle ilmaantuneet. Meillä oli vielä sijainen, joten saatiin oikein tehotreeniä ja uusia ajatuksia :)

Jatkettiin tekniikkajuttujen harjoittelua yhdistelmällä mutkaputki ja kaksi hyppyä putken kummassakin päässä. Aloitettiin takaakierroilla yhdistelmällä putki - takaakierto - putki -palkka. Nämä onnistuivat hyvin kumpaankin suuntaan ja minä sain selkeät ohjeet miten asetella kädet ja jalat :D Seuraavaksi välistävetoja, jotka edellisellä kerralla olivat tooosi hankalia. Nyt sujui yllättävän hyvin jopa vasemmalta ohjaten, mikä on mulle osoittautunut hankalaksi. Saatiin oikein kehuja, kuinka kehityskelpoisia ollaan!

Koska tosiaan oltiin ainoita paikalla, katsottiin välillä kontakteja, ettei tule liikaa kerralla. Ensimmäistä kertaa otettiin kontakteja A:lla, aiemmin ollaan käytetty joko puomin alastuloa tai ihan irrallista kontaktipintaa. Pira päätti kiivetä koko A:n pariin otteeseen. Selvästi yhdistää, mitä siltä halutaan kontakteilla, mutta tuijottaa liikaa mua ja tulee huonossa asennossa pääylhäällä. Mietittiin, pitäisikö opettaa nenäkosketus, jotta saisi ajatuksen enemmän alas. Tuollaisella pääpystyssä tyylillä kun helposti satuttaa vaan itsensä... Ei siis luvassa enempää A.n kiipeilyjä, ennen kuin saan opetettua kosketuksen alas. Lisäksi mun täytyisi päästä treenaamaan näitä jo mahdollisimman pian niin, että saisin oman liikkeen mukaan. Meillähän on kyllä nyt omalla kentällä A käytössä, mutta mieluummin opettaisin tekniikan ensin puomilla oikeaksi, ettei sattuisi mitään vahinkoja. Katsellaan näitä nyt, kun ensin naksutellaan nenäkosketus vahvemmaksi.

Kontaktien jälkeen otettiin vielä uutena asiana päällejuoksuja. Alkuun oli taas ohjaajalla vähän hahmotusvaikeuksia, mutta kyllä se siitä alkoi sitten luonnistua! Oikein hyvinkin itseasiassa, saatiin erittäin hyviä onnistumisia kumpaankin suuntaan! Pienen koiran päässä oikein sauhusi välillä, kun se selvästi mietti asiaa :D Ohjaajan päässä sauhuaa yleensä aina, kun täytyisi pystyä keskittymään niin moneen asiaan yhtäaikaa... Kaikkiaan tosi kivat treenit, kiva oli saada kehuja ;) Mulla on kuulemma hyvä koira, mistähän sille taiottais vielä hyvä ohjaaja ;D

Tiistaina pyörähtivät oman yhdistyksen perustokot käyntiin, joten suunnattiin kentälle melkein suoraan töistä. Ehdittiin hyvin Piran kanssa ensin vähän treenailla, ohjelmassa noutojuttuja yllätyksin. Aloitin tuolin kierrolla, nämä sujuu nyt jo hyvin, joten kehitettiin tätä vähän pidemmälle. Tehtiin seuraavaanlaisia harjoituksia; ensin nouto pitkällä heitolla kierrettävästä tuolista pois päin. Menovauhti hyvä ja lähti palauttamaankin nopeasti, joten palkka tästä. Välissä kierto ilman kapulaa ja siitä sivulle - kapulan heitto taas kierrettävästä kohteesta poispäin - 'Tuo' - palautus loppuun asti, kun tuli riittävän lujaa - sivulta kehut ja lelun sijaan edelleen kapulasuussa lähetys kiertämään. Kiersi hirmuisella raivolla ja vapautinkin nopeasti, kun oli tulossa takaisin päin, mistä vielä suuremmalla raivolla leluun :D Tämä oli selvästi toimiva juttu, joten otettiin vielä uudelleen niin, että Piran laukatessa kohti kapulan kanssa, juuri ennen kohtaa, missä helposti tiputtaa raville, käännyin ja lähetinkin kiertämään ohitseni taakse ja vasta tämän jälkeen lelu. Vielä viimeinen toisto niin, että kapula suuhun jo sivulla, kierto ja palautus sivulle asti ja tästä superkehut ja leikki. Pippiksellä oli hauskaa, tosin lämmin ilma vei myös parhaan tehon selvästi, kun otettiin juoksujuttuja heti alkuun. Ennen kurssilaisten tuloa ehdittiin käydä vielä uimassa läheisessä rannassa, Pirasta on kuoriutumassa melkoinen vesipeto!

Koulutettavia on useampi ryhmä peräkkäin, tällä kertaa olin itse kouluttamassa kahta viimeistä porukkaa. Ensimmäisen ryhmän aikana pääsi Pira vähän vielä hengailemaan ja tekemään vähän perusasentoja. Todettiin myös, että maahanmeno on edelleen hukassa?? Päättäväisesti tekee seuraamisesta ainoastaan seisomista. Peruuttamalla "seurauttaen" sain pari hyvää maahanmenoakin, mutta erittäin helposti arvaa näinkin seisomisen. Onkohan mulla taas jotain pakkoliikkeitä, mitä en itse tajua? Tätä täytyy miettiä ja kaivella videokamera esiin, jos ei ala sujua. Muutenkin kyllä pitäisi taas vähän tallentaa tilannetta, katsotaan koska on sopiva hetki! Seuraavat kaksi ryhmää olin sitten kouluttamassa ja Pippis lepäili autossa. Ilmeisesti ihan oikeasti lepäsi, koska oli viimeisen ryhmän jälkeen taas jo täynnä intoa!

Ennen kotiin lähtöä tehtiin vielä pieni pätkä, mikä sisälsi sivulletuloja nopealla palkalla ja pari seuraamispätkää. Seuraamisessa vähän taas tuijotin koiraa ja sain sen näin liian eteen, mutta omaan katseen nostaminen korjasi tämän. Pitänee joku niskatuki hommata ;) Vasemmalle käännökset on parantuneet, olen nyt kävellyt kulman läpi lyhyemmillä askelilla terävästi. Pitäydytään tässä jatkossakin! Pitkä ilta, mutta hienosti pieni jaksoi :) Kotimatkalla pysähdyttiin vielä uimaan, kun oli niin hieno ilta ja tyyni järvi.

Nyt Pira selvästi välillä etsii Nappulaa, auton takaluukku täytyy tarkistaa aina, kun tulen kotiin. Yksin on rauhassa niin kotona kuin autossakin, mutta kyllä selvästi vähän kaipailee kaveria. Mä oon noussut nyt lenkilläkin leikkikaverina ihan uuteen arvoon, joten hyväähän tämä oikeasti vaan tekee! Lenkillä onkin nyt tullut vahvistettua sosiaalista palkkaa ihan huomaamatta, kun ollaan vähän kisailtu kaksin. Mutta on meillä vaan Nappulaa ikävä kaikilla <3 Eilen Pippis meni ihan hämilleen, kun äiti ja Wilma tuli mun kyydissä meille. Wilma on toki Piran idoli, mutta selvästi se oletti, että Nadinkin autosta ilmestyisi. Nadin loma sujuu suunnitellusti, parhaillaan elellään erittäin jänniä aikoja ;)

Piran juoksusta ei edelleenkään merkkiäkään, joten saadaan vielä odotella. Olisi voinut aloittaa nyt, niin menisi sitten jo ohikin. Vaikkaa alkaa ne sitten kun on sen aika :)

Yksikoirainen

Omituista, kun on talossa vain yksi koira :'( Nadi lähti tänään "etelänlomalle", katsotaan mitä tuleman pitää ;-) Eilinen ilta ja tämä aamu vietettiin laatuaikaa porukalla, aamulla ulkoilutettiin vähän kameraakin.

Pira oli kerran puhdas...

Pira palasi normaalitilaan ;)

Rauhaa, rakkautta ja ruokaa on Nadin juoksuajan teemat ;)

Nadi lähti tyytyväisenä Hannan matkaan, eikä Pirakaan ole toistaiseksi ollut suuremmin ihmeissään kaverin katoamisesta. Olihan Nadi kyllä talvellakin pari viikkoa pois, joten ei tämä ihan uusi tilanne ole. Outoa kyllä silti! Tämä pari viikkoa sujunee vielä suht vaivatta, mutta kuinkahan sitä kesällä selviää, jos ohjelmassa on vähän pidempi ero. Vaikkei sitä kai vielä kannattaisi miettiä :) Nadin reissukuulumisiin palaillaan, kunhan on enemmän kerrottavaa ;) Nyt vaan jännäillään!