Hile on edelleen kasvanut ja on nyt jo selvästi Nilaakin korkeampi, yli 50 cm. Rakenteeltaan se on vielä niin pentumainen, ettei näytä niin korkealta. Taitaa siitä kuitenkin aika raamikas neiti olla kasvamassa. Hile on sen verran itsenäinen, että edelleen saan vahvistaa paljon kaikkea itseeni kohdistuvaa toimintaa, muuten se keksii omaa puuhaa. Myös kesken treenien voi keksiä omaa puuhaa, jos palkkaa ei tule tai tehtävä on liian vaikea. Erityisesti agilityn alkeissa tämä on aiheuttanut ajoittain päänvaivaa, uusia ohjauksia treenatessa on välillä vaikea saada ensimmäistä toistoa onnistumaan ja jos se ei onnistu, keksii Hile nopeasti kyllä itselleen kannattavampaa toimintaa. Sen kohdalla täytyy todella tarkkaan miettiä juurikin treenien alut, koska ne määrittelevät jatkon onnistumisen.
Tokossa pitäisi alkaa etenemään treeneissä rohkeammin, olen vähän jäänyt junnaamaan paikalleen. Tai hieman potkittuna olen nyt tsempannut! Vielä vaan rohkeammin pitäisi viedä asioita eteenpäin, Hile tuntuu tällä hetkellä oppivan valtavan nopeasti ja nauttivan haasteista. Seuraamisen opettaminen on osoittautunut yllättävän haastavaksi, mutta vähän vahingossa sain tiiviyttä vahvistettua jalkojenvälissä pujottelun kautta, joten nyt ollaan siinäkin päästy vähän eteenpäin. Kropaltaan tuo on edelleen sen verran kesken ja vempula, että aika varovasti olen mitään pysymisiä tai paljon kropanhallintaa vaativaa tehnyt. Kaukojen tekniikkaa on kokeiltu sen verran, että todennäköisesti Hile tulee tekemään vaihdot etupää paikallaan, koska luontaisesti vaihtoja niin päin tekee. Jonkin verran ollaan tätä nyt jumpattu, että saadaan liikeradat lihasmuistiin. Noutoon alkaa löytyä kivasti vauhtia ja asennetta, mutta pito vielä on vaiheessa. Ajattelin nopeasti opettaa leukakosketuksen kämmeneen ja sitä kautta pidon, mutta onnistuin opettamaan "ota vauhtia ja liu'uta voimalla leukaa kättä pitkin" toiminnon, mistä meni hetki saada jalostettua järkevämpi kesto. Nyt ollaan lisätty mukaan kapulaa, mutta ruoka aiheuttaa tähän sellaista raivoa, että taidetaan pitää tuumaustauko ja miettiä vähän ajan kuluttua uudelleen. Hile kuitenkin kohtelee kapulaa luonnostaan hyvin, toistaiseksi ei ole mälvännyt tai pureskellut kapulaa lainkaan. Asentojen perusteet ovat kivalla mallilla, nyt vaan täytyy huolehtia yleistämisestä ja nostaa vaatimustasoa. Hile ketjuttaa todella nopeasti asioita ja herkästi mieltää tietyn tehtävän tiettyyn paikkaan, esimerkiksi sivulle se osaa tulla suoraan takaa, mutta edessä tarjoaa taukokäytöstä, koska se kuuluu tehdä edessä jos ei tiedä mitä muuta tekisi. Näitä toki työstetään ja Hile muokkaakin käytöstään nopeasti kun vaan saaa jutun juonesta kiinni.
Agilityssa ollaan nyt käyty pentukurssi ja sen jälkeen alkeis/jatkokurssi. Paikoitellen Hile väläyttelee hienoa oivaltamista ja innostusta, toisena hetkenä taas luopuu tehtävästä aika helposti jos ei heti hoksaa mikä on hommana. Sille on toistaiseksi itsessään palkitsevaa myös omatoiminen juoksentelu ja esteiden loikkiminen. Näitä mahdollisuuksia pyrin estämään, mutta ihan aina ei suunnittelu vastaa todellisuutta varsinkaan, jos keskityn kouluttajan kuunteluun. Yksin treenatessa pystyn paremmin pitämään tuokiot tiiviinä ja haahuilun minimissä, joten sitä laatua on nyt luvassa ensi vuoden puolelle. Antaa pienen kasvaa ja jatketaan sitten lajitreenien parissa ohjatusti.
Koiratanssi- ja rallyjuttuja on myös pienesti aloiteltu temppujen kautta. Ensimmäisessä tanssikoulutuksessakin oltiin, kun Nadja Böckerman oli kouluttamassa Viialassa. Nadja kehotti opettamaan Hilelle tassutemppuja, joita onkin nyt aloiteltu. Sillä kun on niin komeat tassut, että niitä kannattaa hyödyntää! Lisäksi Hile tykkää pelailla tassuillaan, joten katsotaan mitä kaikkea tästä keksitään varioida. Toki opeteltavaa on vielä niin valtavasti, ettei nämä nyt ihan ensimmäisenä ole valmistumassa. Lisäksi Hile on opiskellut pujotteluita, pyörimisiä, syönyt edessä istuen nakkia, harjoitellut oikean puolen perusasentoa, jalkojen välissä oloa ja puolenvaihtojen liikeratoja. Ja paljon muita pieniä palasia eri lajeista.
Kotona on meneillään puuhailuvaihe, Hile ei missään nimessä tarkoituksella tuhoa mitään, mutta ohimennessä vaan asioita tapahtuu. Jos oikaisee pöydän yli saattaa siinä ollut lasi kaatua, jos nukkuu sohvalla tai sängyllä sieltä saattaa pudota kun ei vaan muista että on korkealla tai vahingossa saattaa innostua juoksemaan sisällä ja törmätä seinään. Se on niin huoleton, ettei sitä mitkään pikkukolhut (tuskin isommatkaan, muttei kiitos kokeilla) hetkauta minnekään vaan meno jatkuu samaa rataa. Sohvalta tai sängystä se tippuu edelleen noin joka toinen päivä. Lisäksi se on nyt keksinyt ylettyvänsä työpöydille keittiössä, joten kaikki hedelmät ja leivät on täytynyt siirtää yläkaappeihin. Erilaisia ovia Hile availee tarpeen mukaan ja osaa murtautua koiranruokatynnyriin jos jää kodinhoitohuoneessa ilman valvontaa. Ja kaiken puuhailun päätteksi se hyppää syliin, suoraan ja voimalla. Hile haluaa nukkua kainalossa tai sylissä aina kuin mahdollista, mieluiten selällään. Ja sitten taas pudota lattialle kun ei ihan mahtunutkaan kierimään samalla. Myös sohvan selkä- tai käsinoja käy nukkumiseen hyvin. Se on niin rakastettava pieni koira, että olen edelleen joka päivä onnellisempi että se päätyi juuri meille.
Voi Hile! <3 Se on kyllä niin mainio pakkaus :'D
VastaaPoista