SmartDOG pentu -testi

Testin jälkeen meinasi väsyttää

Nila kävi tänään SmartDOG pentu -testissä ja sai niin valtavasti kehuja, että meinasin vähän ylpistyä <3 Saan kirjallisen arvion vasta parin viikon sisällä, mutta tässä nyt heti jotain omia ajatuksia sellaisina kun minä ne muistan, samoin testirakenteet ovat minun kuvailujani ja voivat poiketa todellisesta.

Ensin testattiin pennun sosiaalisuus ihan käsittelemällä, pentu vapaana tilassa ja sai olla tai mennä pois. Nila toki painautui syliin ja nuuskutti kaulaa onnellisena, kun Katriina kutsui sitä. Sellainen kainaloinen se on, jos mitään töitä ei ole tarjolla.

Tämän jälkeen testattiin, miten koira reagoi oppimaansa asiaan, kun olosuhteita muutetaan. Koira opetettiin ensin hakemaan nami mustasta, kummastakin päästä avonaisesta putkesta ja tätä toistettiin kymmenisen kertaa, jotta koiralla oli selkeä toimintamalli. Tämän jälkeen putkesta otettiin musta osio pois ja jäljelle jäi sama putki, mutta läpinäkyvänä. Nila ensimmäisellä kerralla tökkäsi putkea kokeillakseen, pääseekö siitä läpi, sen jälkeen se toisti saman oppimansa asian ja laittoi nenän aukosta saadakseen namin. Se myös tarjosi pään pitämistä putkessa, jos sillai olisi saanut nopeammin lisää ruokaa :D Sitä ei siis häirinnyt käytännössä lainkaan olosuhteiden muuttaminen, vaan se toisti oppimaansa samoin kuin aiemminkin.

Seuraavaksi oli vuorossa yllätys, missä nähtiin reaktio säikähdykseen ja siitä palautuminen. Tämä testiosio on ainoastaan pennuilla. Säikytin oli kauko-ohjattava auto, minkä päälle oli tehty ihmishahmo. Tämä rakennelma tuli esiin verhon takaa ja heti, kun se oli näkyvillä, päästettiin pentu irti. Nila päästi oikein mallikelpoisen haukun mun vieressä. Se ei mennyt yksin katsomaan, mutta kun minä liikuin kohti esinettä, se tuli samaa matkaa mukana ja alle puolessa minuutissa kävi nuuskimassa ihmetystä. Tämän jälkeen se sai rauhassa tutustua mörköön ja sai nameja, tosin Nila kyllä keskittyi esittelemään Katriinalle peruutusta ja takajaloilla hyppimistä :D Söi ongelmitta namit mörön päältä ja unohti sen saman tien, ei välittänyt yhtään kun se nostettiin ja siirrettiin pois tilasta.

Tässä välissä käytin koiran pissalla ja sillä välin Katriina laittoi tilaan uuden tehtävän. Tässä tehtävässä oli aidasta tehty V, jonka sisänurkkaan laitettiin koiran nähden ruokaa. Tämän jälkeen koira päästettiin ruuan vierestä, aidan toiselta puolelta V: kärjestä liikkeelle ja katsottiin mitä se tekee. Nila koitti ensin ylttyä aidan raoista ruokaan, koitti kaivaa, sen jälkeen melkein meni jo aidan päähän asti, mutta palasi vielä kerran tarkistamaan jos sittenkin ylttyisi kiertämättä. Sitten se vaihtoi puolta, kokeili toiselta puolen pikaisesti ja kiersi aidan nameille. Montaa hetkeä tähän ei kulunut. Kuulemma tämä on toisille koirille todella vaikea, ne joko eivät pysty lähtemään ruuasta niin kauaksi, että pääsisivät aidan sisäpuolelle, eivät hoksaa V:n yläreunan olevan avoin vaan kiertävät vaan ”aitausta” ympäri tai vaan lopettavat yrittämisen jos eivät heti keksi miten ruuan saa.

Sitten katsottiin, kuinka tarkasti koira lukee ihmisen eleitä, pennuilla osoitusta kädellä ja toisella kerralla vartalon suunnalla. Ensin taas opetettiin koiralle, että purkeista saa ruokaa. Tämän jälkeen pennulla oli kaksi vaihtoehtoa, joista testiohjaajan osoittamassa purkissa oli ruokaa, toinen oli tyhjä. Sama toistettiin niin, että testiohjaaja käänsi vartalonsa osoittamaan selkeästi sitä purkkia, missä oli ruokaa. Näistäkin Nila selviytyi hyvin, kummassakin tavassa se kävi pari kertaa tarkistamassa ensin tyhjän purkin, vaikka tarkasti seurasi kyllä ohjaajan osoittamaan suuntaan. Jos oikein muistan, oli onnistumisvarmuus 67%, mikä on kuulemma hyvin yleinen tulos.

Viimeisenä tehtävänä oli ”mahdoton tehtävä”, jossa koiralle ensin opetetaan, että alustalta saa ruokaa, sen jälkeen alustan päälle laitetaan helposti siirrettävä kansi jonka koira saa siirrettyä ja lopulta läpinäkyvä kansi kiinnitetäänkin niin, ettei koira saakaan ruokaa. Koira päästetään yrittämään ja seurataan passiivisena, mitä se tekee 2 minuutin ajan. Nila osoitti kuulemma pennulle erittäin harvinaista sinnikkyyttä ja ohjaajasidonnaisuutta, kun se ensin yritti kovasti tuuppimalla, puremalla ja kaivamalla päästä ruokaan käsiksi, minkä jälkeen se kävi maahan purkin viereen ja tuijotti loppuajan minua :D Keskittyminen herpaantui vain pariin ääneen ja tilassa lentäneeseen kärpäseen katseen verran, muuten se keskittyi joko itse ratkaisemaan tehtävän tai tuijottamaan minua saadakseen apua. Yleensä kuulemma pennut yrittävät itse ja jos eivät onnistu keksivät muuta, vain harvalla riittää tässä iässä vielä maltti koko aikaa keskittyä purkin avaamiseen ja vielä harvempi pyytää ihmiseltä apua. Aikuisista koiristakin monet pyytävät apua testiohjaajalta, jolla on ruoka ja joka sen purkkiin laittoi.

Lopuksi vielä leikittiin koiran kanssa. Tämä oli hieman hankalaa, kun Nilalta tipahti aamulla iso poskihammas ja kesken testin kolmas kulmuri, mutta löysi se vielä suustaan jotain millä purra leluakin… Leikki hieman varovaisemmin kuin yleensä, mutta kuitenkin keskittyneesti ja intensiivisesti sekä minun, että Katriinan kanssa. Valitsi myös selkeästi lelun, kun Katriina tarjosi namia vaihdokiksi. Tästä saatiin kommentiksi, että leikki on hyvää mutta kierrokset pysyvät maltillisina, eikä näytä olevan taipumusta liialliseen kuumumiseen. Näin se kyllä onkin, vaikka Nila on hyvinkin kiihkeä leikkijä normaalisti, ei sillä keitä ylitse oikein koskaan. 

Yleisinä kommentteina Nilasta Katriina sanoi sen olevan motorisesti erittäin taitava, kun se kiipeili pitkin tilassa olevia esineitä ja oikein hakeutui haastavampiin paikkoihin, mm meni itse altaaseen joka oli täynnä palloja ja peruutti sieltä rappuset ylös päästäkseen pois, kun ei ehkä halunnut kääntää palloille selkäänsä. Se on myös rohkea, tutkii itsenäisesti tilaa, liikkuu paljon mutta järkevästi, ei kaahaa tai juokse juoksemisen ilosta kuten jotkut pennut tekevät. Se selkeästi kävi koko tilan ja sen tavarat lävitse ja etsi sieltä mukavia lisähaasteita itselleen. Lisäksi säikähdyksessä, vaikka reagoi voimakkaasti, niin palautui salamana eikä jäänyt tippaakaan muistelemaan ”mörköä”. Juteltiin myös koira-avusteisesta toiminnasta ja näkemänsä perusteella Katriina sanoi, että ellei nyt jotain todella erikoista tapahdu, niin Nilalla ei ole mitään ongelmaa läpäistä soveltuvuuskoetta. Kannusti ehdottomasti jatkamaan tämän kanssa työtä siihen suuntaan ja hakeutumaan mukaan (kasvatus- ja kuntoustuskoira) koulutukseen, koska kuulemma koulutustaitoisia koiranohjaajia kaivattaisiin mukaan toimintaan ja koira vaikuttaa erittäin hyvin hommaan sopivalta. Tämä olikin yksi iso syy, miksi testiin lähdettiin. Halusin ammattilaisen, toiminnassa jo mukana olevan ihmisen arvion pennun soveltuvuudesta hommaan tulevaisuudessa. Onneksi oltiin samoilla linjoilla, joten se haave pyritään entistä sinnikkäämmin toteuttamaan!

Kaikkiaan erittäin kiinnostava ja mukava kokemus, vaikka koiralta valuikin veri suusta ja hampaita tippui ennen testiä ja sen aikana :D Nilasta testi oli hauska, vaikka temput olivatkin sen mielestä sen verran helppoja, että piti itseään viihdyttää kaikilla vaikeammilla asioilla mitä vaan tilasta löytyi. Koirassa oli testin ajan kiinni aktiivisuusmittari, mielenkiintoista nähdä mitä se kertoo kun saan tulokset ihan paperilla! Ehdottomasti suosittelen, jos vaan joku miettii kannattaako käydä.