Teinikoiran ihmeellinen elämä

Kyllä reilun vuoden vanhan koiran elämä on ihmeellistä. Toisena päivänä sujuu kaikki, toisena ei mikään. Hilellä oli ulkokauden alkuun jakso, jolloin sitä ei todellakaan kiinnostanut yhteistyö kanssani yhtään. Jos se ei tajunnut tehtävää, tehtävä oli liian helppo tai liian vaikea, tuuli puhalsi väärästä suunnasta tai kuun ja tähtien asento oli asteen vinossa se totesi että kuule teeppä itse ja poistui paikalta. Se kulutti treeniajan juoksentelemalla yksinään pitkin kenttää vailla mitään kiinnostusta mihinkään yhteiseen toimintaan. Oli hetkittäin vähän oma usko koetuksella, kunnes sitten juuri epätoivon kynnyksellä Hile päätti palauttaa toivoa pala kerrallaan. Ja taas seuraavat treenit käyttää omaehtoiseen juoksenteluun jos vaan tilaisuus tuli. Kuinka turhauttavaa ja ärsyttävää!

Ja sitten, ilman mitään näkyvää syytä tai muutosta oikein missään, alkoi kaikki yhtäkkiä taas sujua ja edetä. Kuin napista painamalla Hilestä tuli motivoitunut, luotettava ja oppimisesta nauttiva nuori koira, joka ei pienistä epäonnistumisista välittä vaan yrittää enemmän. Että ota nyt siitä sitten selvää.

Omasta mielestään se on paras, aina ja kaikessa 💗

Tällä hetkellä tuntuu, että Hile on vihdoin ehkä tajunnut mitä seuraaminen on. Sille on ollut todella vaikea hahmottaa seuraamisen kriteeriä eikä se edelleenkään osaa seurata suoraa muutamia askeleita pidempään, mutta nyt alkaa pyörimisen, sivuaskelten ja perusasentojen kautta ymmärtää mitä haluaisin sen tekevän. Tekipä se muutama viikko sitten elämänsä ensimmäisen liikkuroidun seuruutreeninkin, joka jopa katsojien mukaan näytti seuraamiselta. Pikkuhiljaa!

Hile 13kk seurailee

Hile 14kk seurailee

Asennot alkavat olla ihan kivalla mallilla, vihje-erottelua ja nopeutta treenataan seuraavaksi, samoin lopuista avuista täytyy hankkiutua eroon. Niihin vaan jää itse niin helposti kiinni... Kaukokäskyjen tekniikkaa on jumpattu myös, koiristani ensimmäiset etujalkakaukot alkavat sieltä muodostua helpommalla kuin yhdetkään kaukot aiemmin! Toki vielä ollaan ihan alkeissa, mutta hyvältä vaikuttaa tässä vaiheessa.

Pito on kivalla mallilla, samoin noutoon on saatu kaivettua vähän asennetta ja vauhtia. Toki noudossa on vielä paljon palasia hiottavaksi, mutta kapula on kiva ja haluttu mikä on tärkeintä. Hile pitää luonnostaan kapulaa hyvällä otteella, nyt olen pitotreenien kautta saanut vielä kivasti alleviivattua tiiviin pidon tärkeyttä myös silloin kun on kuuma ja läähätyttää.

Kuva Kaisa Jalava

Hile tuntuu olevan parhaimmillaan, kun sen osaamista oikeasti haastaa ja laittaa sen hetkittäin ihan osaamisen rajoille. Tätä tuli testattua pariin kertaan, kun ensin Hile pääsi Koirakoutsille Jalosen Mikan treeneihin ja pari päivää tästä vielä aivan suunnittelematta möllitokokisoihin Nilaa tuuraamaan.

Mikan treeneissä käsiteltiin palkattomuuttta ja käytösten kopioitumista muuttumattomina toistosta toiseen. Harjoitukset olivat Hilelle vaikeita, se ei ollut koskaan tehnyt niin pitkiä liikesarjoja kuin nyt oli tarkoitus, mutta selvisi niistä jopa yllättävän hyvin eikä palkan viipyminen häirinnyt. Toki helpotin sellaisia osia, joita Hile ei vielä osaa lainkaan kuten sivulla maahan menoa ja näin oikaisin hieman sarjoja, mutta kokonaisuutena olen hyvin tyytyväinen ja yllättynyt siitä, miten hienosti se yritti ja selviytyi treeneistä! Myös kauempana ohjaajasta tehtävät asiat alkavat pikkuhiljaa hahmottua, tosin tässä on vielä valtavasti vaihtelua päivästä toiseen. Ruutua ja kiertoa on nyt kuitenkin koitettu pitää treeniohjelmistossa mukana säännöllisemmin.

Hile aloitti vihdoin 14kk iässä myös ensimmäisen juoksunsa. Ensimmäinen viikko meni rauhallisesti, Hile ei juuri juoksuaan noteerannut, mutta nyt toisen viikon kohdilla hänelle on selvästi valjennut mistä on kyse. Toivon pitkää juoksuväliä, tuota liehittelyä ei montaa kertaa vuodessa kyllä jaksa. Treenaaminen juoksuisena on kyllä sujunut pääasiassa ihan ok, tosin ahneus on karannut aivan uusiin mittasuhteisiin ja ollaankin päästy palaamaan ruuasta luopumistreenien pariin oikein urakalla, kun neiti pariin kertaan päätti karata ruuan etsintään kesken tekemisen.

Yllä olevalla videolla Hileen piti tehdä peruutusta, mutta kun ei vaan yhtään tajua tai muista koskaan edes kuulleensa. Välillä on vähän hankalaa, mutta jos sitkeästi tarjoaa sitä mitä on itse päättänyt, niin luulisi sitä ihmistenkin jo kohta arvostavan! On se sellainen omanlaisensa kovin kovin rakas hömelö, toivottavasti terveyttä riittäisi pitkään yhteiseen taipaleeseen harrastusten parissa ja muutenkin.