Kuuden kuukauden iässä Nipsu on nopea. Olen alkanut pohtimaan, onkohan agility sittenkään se meidän juttu... Kauhistuttaa jo valmiiksi! Onneksi tuolle on kehittynyt myös jonkilainen oma harkinta, eikä se aivan aivottomasti enää sinkoile paikasta toiseen. Ainakaan ihan jatkuvasti tai edes joka päivä. Ehkä... Ja agilityyn valmistavalle pentukurssillekin on jo ilmoittauduttu, että se siitä kauhistuksesta.
6kk iässä Nila painaa noin 12 kg ja on melkein Piran korkuinen, eli lähestyy 50cm säkäkorkeutta. Aikuiset koirat ei enää pysy perässä, eivät oikeastaan edes yritä vaan suosiolla oikovat pikkuneiden juoksureiteiltä mutkat suoriksi. Motoriikaltaan Nila on ollut erittäin taitava pienestä asti ja hahmottaa kroppansa hyvin, osaksi varmasti melko tasaisen kasvun ansiosta.
Nila ehti käydä kerran lampailla syksyllä ja innostui hommasta heti. Lampaiden puuttuessa omien koirien kyttäily toimii korvikkeena, niitä ajetaan ja vaanitaan ansiokkaasti päivittäin. Olen antanut toistaiseksi kytätä, kunhan pääsee irti ja pystyy lopettamaan pyydettäessä. Jos tämä alkaa olla hankalaa, täytyy olla tiukempi. Isoja kyttäily ei häiritse, kumpikin sitä välillä myös itse harrastaa. Vähän olen joutunut kyllä vapautustilanteissa nillittämään, Nila pääsee irti aina viimeisenä ja vasta, kun luopuu oikeasti isojen kyttäämisestä.
Treenit etenee hyvin, pikkuhiljaa oon jopa alkanut lisätä sille käskyjä toimintoihin. Alkaa olla niin laaja valikoima erilaisia taitoja, että pakko niitä on nimetä jotta päästään etenemään. Jos treenaa perusasentoa yhtäaikaa vasemmalla, oikealla ja jalkojen välissä, alkaa jossain kohtaa sekä koira että ohjaaja olla vähän pihalla, että mihinkäs nyt pitikään mennä... Vielä, kun sotketaan sekaan jalkojen pujottelu, on soppa aikalailla valmis. Hieman selkeyttää, kun antaa näille nimet niin tietää edes itse mitä on tekemässä... Toki tuolla jotain arkielämän käskyjä on ollut olemassa jo kauan, mutta muita oon kyllä venyttänyt ja venyttänyt.
Tokoilut jatkuvat samalla porukalla myös kevään ja alkuvuodesta päästään aloittelemaan myös agilityyn valmistavat treenit. Rally-tokoakin voisi koittaa ehtiä jossain välissä tehdä vähän enemmän ajatuksella ja lampaille on keväällä päästävä lisää. Kauheasti suunnitelmia kuhisee päässä, toivottavasti päästään niitä myös toteuttamaan. Yksi suuri toive olisi päästä myös jatkossa hyödyntämään Nilaa työssäni, se kun tuntuu soveltuvan asumispalveluapulaiseksi erittäin hyvin ja on ehtinyt muistisairaiden kanssa jo treenailla monia tärkeitä taitoja. Katsotaan, kuinka tämä toive jatkossa tulee toteutumaan, ensimmäiset vuorot myös uudessa paikassa ovat ainakin sujuneet hyvin!
Kuinka paljon voikaan pienestä koirasta tykätä <3
(vielä kun se oppisi sisäsiistiksi ja lopettaisi tavaroiden hajottamisen...)
Tavoitteita vuodelle 2017 en haluaisi kauheasti asettaa, tärkeintä on hyvän yhteisen fiiliksen kehittyminen edelleen. Jos kaikki menee hyvin, voisi olla mahdollista startata rally-tokon ja toko alokasluokissa, mutta katsotaan kuinka käy. Mä kun en halua lähteä kokeisiin kokeilemaan, vaan sinne mennän kun on todennäköistä sieltä saada hyvä tulos, jolloin tilanne on myös koiralle reilu ja mieluummin treenitilannetta helpompi. Aikaahan meillä toivottavasti on vuosia!
Aikuisten koirien tärkein tehtävä on pysyä terveinä ja elää arkea ilman ongelmia tai suurempia rajoitteita. Piran kanssa olen taas rally-tokoa pyöritellyt mielessä, mutta katsotaan mitä mieltä sen kroppa asiasta on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti