keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Kolme koirapersoonaa


Tänään oli koirille aika Terveysklinikka Rytmiin Katriinan taitaviin käsiin. Menomatkaan mahtui muutama muuttuja alkaen siitä, että mun auto on rikki ja mies oli töissä omallaan, joten lainasin isältäni autoa. Tämän takia me käveltiin isäni työpaikalle, jotta sain auton kun hän meni iltavuoroon töihin. Jostain käsittämättömästä syystä lähdin kotoa melkein tuntia liian aikaisin, joten alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen me käveltiinkin pidemmälle ja oltiin silti hyvin ajoissa. Niin ajoissa, että ehdin seurailla koirieni suhtautumista toimettomana (hihnassa) odotteluun hyvän tovin. Kolmikkoa tunteville tämä ei ole vaikea, mutta nyt seuraa koirien tunnistustehtävä käyttäytymisen perusteella:

Koira numero 1 katselee hetken ympärilleen, sen jälkeen jaksaa toisen hetken katsella tulosuuntaan autoja toiveikkaana, sen jälkeen se keskittyy kitisemään ja vinkumaan ja näyttämään marttyyrilta, kun tällä tavalla joutuu odottamaan. Vinkumisen lomassa se kuitenkin katselee autoja, jos sieltä vaikka tulisikin joku tuttu. Tai edes joku. Tai jotain.

Koira numero 2 istuu alas ja tuumailee. Ja tuumailee lisää tai ainakin tuijottaa tyhjyyteen. Aikansa ihmeteltyään se hyppää minua vasten ja tuijottelee lisää, että joko sä kohta kerrot mitä me tässä tehdään? Ja kun en kerro, se jatkaa rauhassa istuskelua ja ihmettelyä.

Koira numero 3 kartoittaa ympäristönsä koko hihnan antamalta alueelta. Se katselee aikansa, minkä jälkeen se kaivelee hetken maata, maistelee heinänkorsia ja syö lunta. Puuhailee omiaan, kun kerran mitään ohjattua tekemistä ei ole saatavilla. Lopulta se kyllästyy puuhiinsa ja aloittaa sinnikkään painostuksen koirien numero 1 ja 2 suuntaan, jolloin lopputuloksena on tämä:



Ei kovin vaikea pähkinä, mutta säästetään nyt paljastus loppuun.


Katriinalla käynnit on aina vähän arvoitus, Piran kunto vaihtelee ja on nyt viimeiset pari kertaa ollut harmillisen huono. Nadi taas käyttää itseään melko kyseenalaisesti esimerkiksi leikkiessä hyppäämällä täydestä vauhdista selälleen, joten sen ranka on jo vuosia vaatinut pari kertaa vuodessa oikaisun. Välillä se on tosi jumissa ja välillä vähemmän, omalla tavallaan herkkänä koirana se reagoi kropallaan moniin muutoksiin. Nipsu nyt on mukana vain totuttelemassa, mutta pääsee se yleensä pikaisesti läpikäytäväksi, onneksi siitä ei mitään ihmeellistä ole toistaiseksi löytynyt.

Nadi saa aina mukana ollessaan olla ensimmäisenä vuorossa, koska se on niin liikuttavan onnellinen päästessään hoidettavaksi. Niin tänäänkin, se ei oikein tiennyt miten päin olisi ja kumpaa meistä mielistelisi enemmän. Se nauttii hoidettavana olemisesta täysillä, eikä kaikeksi onneksi (ja mun yllätykseksi) ollut juurikaan jumissa!


Sitten Pira, joka oli kyllä jumissa, mutta eri puolelta kuin moneen vuoteen pahemmin, eikä sieltäkään niin pahasti kuin valitettavan usein. Nyt oli jumia myös etupäässä enemmän, mitä vähän epäilinkin kun se kalvoi tassujaan useampana iltana. Pira myös nukahti kesken hoidon, mikä on todella erikoista! Hänen Korkeutensa kun yleensä kyllä kertoo missä on kipeää ja missä jotain muita tuntemuksia. Mutta nyt se nukkui, vaikka hoidettiin sitä eniten jumissa ollutta niskaa ja etupäätä. Siitä ei kyllä koskaan voi tietää mitä tuleman pitää. Onneksi pitkästä aikaa oli suunta parempaan.


Katriinan käsiin on ruuhkaa, eikä syyttä! On todella onni, että on luottoihminen koiria huoltamaan.


Pääsi se Nilakin lopuksi tsekattavaksi. Hienosti se jo osaa rentoutua, vaikka pari kertaa on vasta ollut mukana. Toki se osaa myös pyrkiä syliin kaikissa mahdollisissa väleissä ja kokeilla, jos vaikka nyt jo olisi sen vuoro. Koska pienet ja söpöt voi, ainakin omasta mielestään ihan mitä vaan!


Niin ja se arvoitus, koira nro1 on tietenkin Pira, nro2 Nadi ja nro3 Nila. Onneksi keskenään niin erilaisia, jokainen omalla tavallaan äärimmäisen rakastettavia ja toimivat laumana hyvin yhteen.

Loppuun vielä Nilasta luonnekuva, ei koskaan voi tehdä asioita helpoimmalla vaan pitää keksiä jotain haastetta keholle ja mielelle! Se on niin hassu pentu <3

Ihan tota lelua mä tässä vaan, mitä ihmettelet? -Nipsu 5,5kk







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti