Puolivuotias

Hile on jo puolivuotias nuori koira, aika menee valtavaa vauhtia! 

Korkeutta on 6kk aikana kertynyt noin saman verran kuin Nilalla, eli suurinpiirtein 50 cm, vähän alle tai vähän yli. Painoa on noin 13 kg, melkoinen kuikelo koipieläin se tällä hetkellä on.

  

Hilen ehdottomasti suurin vahviste on edelleen ruoka. Se on pohjattoman ahne, en ihan äkkiä muista toista yhtä ahnetta paimenkoiraa tavanneeni. Hilen kanssa ei tarvitse miettiä esimerkiksi kyllääntymistä treeneissä, se ei varmasti saa koskaan kylliksi ruokaa. 

Leikki toimii palkkana sopivina hetkinä riittävän helpossa ympäristössä, jolloin treeniin ei tule pitkiä taukoja vaan asiat etenevät ripeästi. Nyt Hile pystyy jo palaamaan leluun, vaikka saisi välissä muutaman ruokapalkan, mutta jos esimerkiksi naksutellaan jotain asiaa tiheällä vahvistetiheydellä, on sen jälkeen leikkiin siirtyminen edelleen hankalaa. Tätä työstetään tällä hetkellä aamu- ja iltaruuilla 'jackpot' ajatuksella, josta myöhemmin omana postauksenaan enemmän. Uskon iän ja treeniin tasapainottavan tätä eroa vielä lisää, jotta saadaan monipuolisemmin hyödynnettyä myös leikkiä palkkana.

Hile on tehnyt lajitreenejä aika maltillisesti, enemmän olen halunnut keskittyä sen kanssa kehonhallintaan ja erilaisten perustaitojen opetteluun. Koetan olla kiirehtimättä, koska pidän ensiarvoisen tärkeänä luoda hyvä suhde pentuun ja oppia tuntemaan sen kunnolla ennen lajitreenienlisääntymistä. Treenattu on siis paljon, mutta juuri mitään ei vielä osata.

Hile on tähän asti ollut hyvin kiitollinen koulutettava, se oppii asiat melko vaivattomasti, tarjoaa helposti erilaisia toimintoja ja nappaa nopeasti sen mitä vahvistaa. Se on itsevarma ja rohkea, eikä näin ollen häiriinny juuri mistään ympäristön ärsykkeistä. Keskittymiskyky palkan ollessa kohdillaan on ollut pienestä asti hyvä, mikä on aiheuttanut itselleni haasteita treenien riittävän lyhyinä ja tiiviinä pitämisessä. Pikkuhiljaa alan oppia tekemään järkevämmin, vaikka edelleen välillä lipsahtaa treenit liian pitkiksi. Olenkin nyt tarkoituksella suunnitellut nopeatempoisia treenejä, joissa palkkaan pääasiassa lelulla, jolloin toistoja ei voi tehdä liikaa tai Hilen kiinnostus lopahtaa. Tämä on selvästi tehnyt meille hyvää! 

Varsinaisia lajitreenejä ollaan aloiteltu tokon/rally-tokon perusteiden parissa, tokoa painottaen. Tosin esimerkiksi seurata Hile ei osaa vielä oikeastaan lainkaan, sivulle tulojakin on tehty todella vähän. Sen jalat kasvoivat niin nopeasti, että haluan sen ensin oppivan hallitsemaan koipensa niin asennoissa kuin liikkuessa paremmin. Nyt helposti takajalat harottavat minne sattuvat, jos keskittyminen on muualla kuin itse asennon suorittamisessa, mitä en halua vahvistaa. Vähän ollaan alettu ajattelemaan myös koiratanssijuttuja. Hile vaikuttaa siltä, että sen kanssa voisi harkita myös freestyle ohjelmaa jossain vaiheessa. Katsotaan, mitä kaikkea vielä tulevaisuudessa kokeillaan!

Agilityyn tähtäävä pentukurssi on takana ja heti nyt perään alkaa alkeis/jatkokurssi. On ollut todella hauskaa päästä pitkästä aikaa vähän agilityn pariin! Hile on innokas ja alkaa selvästi muodostaa jonkinlaisia agilityajatuksia, viimeisimpien treenien aluksi sain ensimmäistä kertaa osakseni haukkua, kun piti odotella omaa vuoroa. Onneksi tämä on helposti hallittavissa tiheämmällä palkkaamisella odottamisesta. Olen alusta asti käyttänyt treeneissä taukopaikkaa jaksottamassa treenejä, mikä toimii hyvin, tosin vielä Hile joutuu varsinkin alkutreeneistä aika paljon keskittymään tauolla olemiseen. Jossain vaiheessa tuntui, että Hile piti agilitytreenejä hauskana leikkikenttänä, missä sai loikkia ja hypellä ja kokeilla vähän mikä sattui huvittamaan, mutta nyt ollaan pikkuhiljaa löydetty yhteinen sävel ja useimmiten se jo muistaa, mikä rooli minulla ohjaajana olisi tarjoitus olla. Kiire ei ole, vaan pikkuhiljaa rakennellaan pohjia tähänkin lajiin.

Hile on käynyt myös kahdesti katselemassa lampaita ja on ollut niistä hyvinkin kiinnostunut ihan järkevällä tavalla! Paimennus tuskin tulee olemaan sillä kovinkaan suuressa roolissa tulevaisuudessa, mutta sen verran käydään että vähän näkee onko siellä minkälaisia ajatuksia alkuperäiseen hommaan olemassa.

Hajuhommia ollaan tehty vielä todella vähän. Talven aikana olisi tarkoitus tehdä noseworkin perustreenejä ja ehkä rakennella jäljelle ilmaisua, jos vaikka keväällä aktivoiduttaisiin silläkin saralla.  Myös tunnaritreenit voisi aloittaa jo. Hilen nenä vaikuttaa varsin tehokkaalta, se käyttää taitavasti sekä maa- että ilmavainua jotain etsiessään.

Kotona Hile on vaivaton kainaloinen, joka käpertyy viereen tai syliin nukkumaan heti tilaisuuden tullen, tulee mukaan vessaan ja muutenkin on koirista ehkä eniten kiinnostunut mitä minä kotona teen. Se on ollut nyt jo pidempään sisäsiisti eikä syntilistalle rikottujen esineiden muodossa ole päätynyt kuin yhdet miehen nappikuulokkeet, jotka eivät ihan kestäneet leluna toimimista. Toki meillä on paljon luita tarjolla, koska tarve pureskella on kuitenkin ollut varsinkin hampaiden vaihtumisen aikaan suuri. Yksinolot sujuvat ongelmitta, tosin Nilan kanssa ovat erillään jo ihan Nilan mahdollisten kohtausten takia, mutta olisivat varmasti muutenkin, ettei päivät mene ihan riehumiseksi. Tällä hetkellä Hile on Pira ja Nadin kanssa ja Nila yksin omassa huoneessaan portin takana. Laumassa Hile on järkevä, se nujuaa Nilan kanssa todella paljon, tulee Piran kanssa todella hyvin toimeen ja antaa Nadille sen tarvitseman tilan. Myös vieraiden aikuisten koirien kanssa se on fiksu, on aina valmis leikkiin mutta antaa tarvittaessa tilaa eikä koe mitään tarvetta mennä kenenkään naamalle mielistelemään. Ainoastaan samanikäisten tai nuorempien pentujen kanssa se saattaa herkästi alkaa isottelemaan, minkä takia se ei harrasta juurikaan muiden kuin omien sisarustensa kanssa leikkimistä. En halua huonon käytöksen vahvistuvan, joten parempi pysytellä aikuisemmassa seurassa. 

Kaiken kaikkiaan Hile on hurmaavan itseriittoinen "hyvä jätkä", jota ei oikein mikään tässä maailmassa hätkäytä. Se menee joka paikkaan avoimen innokkaana, on ystävällinen ihmisille ja koirille ja rakastaa lapsia, mutta ei tajua olevansa jo aika iso rakastamaan koko kropallaan. Sitä ei hetkauta erilaiset alustat tai äänet mihinkään suuntaan, vaan Hilen maailma on tehty yhdeksi suureksi seikkailuksi!