Ajatuksenakin Hilen olevan nyt kisaiässä on äärimmäisen huvittava. Hassu pentu, jonka jalat sojottaa joka suuntaan ja joka alkaa pikkuhiljaa hahmottaa mitä tarkoittaa seuraaminen ei ihan lähitulevaisuudessa ole valmis yhtään mihinkään kisoihin eikä onneksi tarvitsekaan olla. Se saa kasvaa ihan rauhassa ja opiskella perusteita niin pitkään kuin tarve vaatii.
Hile on raamikas nuori narttu, jolla riittää jalkoja, korkeutta ja luustoa aika moneen urokseenkin verrata. Korkeutta on selvästi yli 50 cm, pitäisi ihan mitata joku päivä tarkemmin. Vähän laihassa kunnossa, muttei se ainakaan ruokahalun puutteesta johdu. Onneksi nyt saatiin läskilammasta, niin on alkanut kylkiluiden terävyys jo hieman tasoittua. Se on myös ihan parin viikon aikana saanut lisää leveyttä eikä näytä ihan niin kuikelolta kuin vielä hetki sitten.
Koska Hilettä ei varsinaisesti kiinnosta miellyttää kuin itseään ja pohjatonta nälkäänsä, olen saanut miettiä sen kanssa monia koulutuksellisia juttuja uudelleen. Sillä on aina varastossa omia bisneksiä, joita voi toteuttaa jos antamani ohjeet ovat epäselviä, palkka ei vastaa odotuksia tai harjoitus on liian vaikea. Se kyllä ehdottomasti tykkää tehdä ja oppia, mutta omilla ehdoillaan. Olenkin entistä enemmän opiskellut koiran kuuntelemista ja antanut sen päättää, koska on valmis toimintaan. Olen koittanut ajaa sille starttinappula ajatusta erityisesti treenien aloituksiin, kun pääsemme treenin alkuun yhdessä pysyy yleensä koko paketti paremmin kasassa. Hile sitoutuu treeneihin paljon paremmin, kun se saa omalla toiminnallaan ohjailla treenin alkua ja kulkua. Sen mielestä "kun teen näin tekee ohjaaja noin" pelit ovat huippukivoja! Se oppii nopeasti, mutta kropan hahmottamisen haasteet on vaikuttaneet aikalailla kaikkeen mitä sen kanssa on ollut järkevää tehdä. Koitan myös olla aiempaa viisaampi ja saada opetettua sille vireen säätelyä ja oikeaa mielentilaa jo heti pienestä, koska kierrokset tuntuvat nyt iän myötä nousevan. Tähän astihan se on ollut minun vääristyneellä mittapuullani aika rauhallinen, mutta nyt alkaa löytyä vauhdin hurmaa ja uudenlaista draivia. Kasvatetaan itsehillintää ja panostetaan perusteisiin sekä yritetään olla niiden treenaamista myöhemmin unohtamatta. Hile vaan paranee kaiken aikaa, enkä meinaa millään malttaa odottaa mitä kaikkea sen kanssa on vielä tulossa! On hienoa, että olen saanut taas ihan täysin omanlaisensa koirapersoonan jonka kanssa opiskella yhteisiä, kummallekin sopivia tapoja treenata ja elää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti