Treenionnellisuuskuplassa

En pysty oikein vieläkään käsittämään, kuinka paljon tuo teinikoira onkaan kehittynyt sairausloman aikana. Sen keskittymiskyky on parantunut valtavasti ja vaikka se treenien aluksi saattaa haukkua tai koittaa purkaa turhaumaansa puremalla, se pysyy minun kanssa. Se pystyy tekemään hommia vapaana samalla kentällä muiden kanssa, se kuuntelee eikä jumiudu kyyläämään! Luulin tauon saavan aikaan jotain aivan päin vastaista, mutta ehdottomasti parempi näin. Edelleen joka kerta treenitilanteisiin mennessä olen aivan varma, että tänään se lähtee käsistä kovaa ja korkealle, mutta toistaiseksi pelko on ollut turhaa.

Näin rennosti voi häkki auki odotella omaa vuoroa

Viime lauantaina oli toistaiseksi rankin päivä treenien osalta, kun osallistuimme koiratanssi päivään. Meitä aloittelijoita oli paikalla neljä koirakkoa ja meidän treenit oli suunniteltu niin, että olimme suurimman osan ajasta kaikki yhtä aikaa kentällä. Käytiin läpi koiratanssin perusliikkeitä, erilaisia pujotteluvarioaatioita, pyörimisiä ja musiikin kanssa toimimista sekä kokeiltiin yhtä valmista pätkää. Nila oli lähes koko ajan vapaana huolimatta muista koirista samalla melko pienellä kentällä! Se keskittyy tällä hetkellä niin hyvin omaan tekemiseensä, että olen varma sen tauon aikana salaa treenanneen. Varsinkin, kun muuten sillä on hauska pöhinä vaihe menossa vähän asialle kuin asialle.

Popan kanssa koiratanssipäivässä

Toisena uutena juttuna aloitettiin Nose work treenit, käydään ohjattu alkeiskurssi nyt ainakin ja katsotaan, miten jatkossa lajia treenaillaan. Ensimmäisellä kerralla aloitettiin hajuun ehdollistamista, mikä lähtikin alun "tarjoan vähän kaikkea mitä osaan" vaiheen jälkeen sujumaan hyvin. Ehdollistaminen tehtiin lasipurkilla niin, että hajua tipautetaan tippa lasipurkkiin, annetaan hajun hetki tasaantua ja sen jälkeen tarjotaan purkki koiran ulottuville ja palkataan kaikki kiinnostus purkkia kohtaan. Nilalle naksuttelin aika nopeasti käytöksen, missä se työntää nenää purkkiin. Tätä jatketaan nyt kotona ja tarkoitus on samalla ainakin Piralle, ehkä Nadillekin (jospa se innostuisi!) ehdollistaa haju. Kurssilta saatiin pullo hajua mukaan, joten treenejä on helppo jatkaa kotona. Kotimatkalla piti hakea heti omat lasipurkit ja valmiiksi jo huopatassua ja pinsetit, kerrankin laji jonka varusteisiin ei saanut kuin 10€ kulutettua, toki hajua jossain vaiheessa tarvitsee lisää, mutta alkuun näillä pääsee hienosti! Nila toimi jälleen treenitilanteessa hienosti, otin sille oman alustan mukaan taukoja varten ja vapautin siitä (jälleen vapaana) tarjoamaan toimintaa. Samassa, aika pienessä tilassa, oli kaksi muutakin koiraa joista toinen haukkui paljon, mikä aluksi Nilaa hieman häiritsi ja meinasi lähteä mukaan räksytykseen, mutta sain sen helposti takaisin omaan toimintaansa tarjoamalla käsitargetin ja sitä kautta palautuksen omaan tehtävään.

Olen edelleen joka kerta hyvin hämmentynyt sen keskittymisestä ja halusta tehdä minulle. Tuntuu, että itse tekemisen arvo on noussut aivan uusiin ulottuvuuksiin. Lisäksi sosiaalinen palkka ja yhdessä oleminen on saanut hurjasti lisää arvoa, vaikken niille tietoisesti ole oikein mitään tehnyt. Tai toki kun leluilla yhdessä leikkiminen on ollut pannassa liian rajuna, on varmasti tullut enemmän kehuttua ja tavallaan huomaamatta tehtyä tätä työtä. Näillä kestän helposti sen, että kaikki varsinaiset liikkeet on aivan palasina jos ollenkaan olemassa, lajitreeniä ehtii kyllä tekemään! Tai ainakin vielä, ajatuksen tasolla, kestän sen hyvin. Tilanne saattaa muuttua, kun tässä nyt pikkuhiljaa palataan tokon pariin enemmän ajatuksella. Mutta toisaalta, tällä motivaatiolla muutama temppu on äkkiä opetettuna, kunhan vaan terveys sen kestää!