Kisaikäsen treeniä

Nilalla tuli ikää täyteen tänään 10 kk, joten se olisi lupa virallisiin kokeisiin tokossa. Näin useamman kuukauden treenitauon jälkeen ei tunnu ollenkaan läheiseltä ajatukselta, mutta treenattu ollaan! Kyllä me vielä ehditään, jos ei tänä niin ensi vuonna. Pientä katsausta voisi olla kuitenkin hyvä näin ennen kesää tehdä.

Seuraaminen etenee kivalla asenteella, vähän on ulkona treenatessa joutunut miettimään palkkausta. Lelulla motivaatio ja asenne on parempaa, mutta alkaa herkästi vähän keulimaan. Ruualla pysyy tasaisempana, mutta on aika herkkä häiriöille kun intensiivisyys kärsii. Tasapainoillaan näiden välillä,  ensisijaisesti kuitenkin haluan seuraamisesta tehdä koiralle todella mieleisen liikkeen johon se haluaa päästä, joten tehdään sitä tarkkuutta ja tasaisuutta kun asenne on kunnossa. Paikan kriteeristä olen kuitenkin pyrkinyt olemaan tarkka ja toistaiseksi näyttääkin sen osalta varsin hyvältä. Seuraamista olen vahvistanut käytännössä kokonaan tarjoamisen kautta, mikä on luonut Nilalle oikein mukavan itseluottamuksen tehtävään.

  

       

Perusasennot toimii sisällä, mutta ulkona niissä on istumisen osalta epävarmuutta. Lisäksi pää tekee hassun kiepsahduksen, mihin täytyisi keksiä jotain. Tässä siis riittää tekemistä, mutta eiköhän se siitä kun nyt päästään oikeasti taas vauhtiin!

Vauhtijuttuja ollaan tehty vasta vähän, pari luoksetuloa joissa ei tullut ääntä ja ruoan pystyi nielemään, jee! Talvellahan luoksetuloissa oli herkästi ääntä sekä ruuasta palkkana kieltäytymistä. Nila jonkin verran tietyissä tilanteissa on taipuvainen lelujen kyttäykseen, joten esimerkiksi luoksetulossa pyrin sen käyttöä harkitsemaan tarkasti. Noudossa ollaan ihan palasina vielä, erikseen on vahvistettu nostoa, esineen tuomista käsitargettiin ja nyt pari kertaa nostoja kauempana ohjaajasta. Tai tarkoitus on ollut palkata nostoista, mutta Nila ei halua pudottaa arvokasta kapulaa matkalle, vaan tuo sen joka tapauksessa jalkoihin. Liittynee neidin tarpeeseen kahmia mahdollisimman monta asiaa suuhun samaan aikaan, miksi tyytyä yhteen?

Tää on täällä näin, mitä tälle kuuluu tehdä?

Lisäksi ollaan vahvistettu kosketusalustaa myös ulkona, jotta saatu siihen vauhtia. Nila ei oo aina ihan varma, että olisiko se sittenkin jotain noudettavaa, joten lähestyminen on usein vähän suuedellä. 

Oliko tää jotain noudettavaa?

No näin sitten!

Asennot ja sitä myöden jäävät ja kaukot on ihan olemattomissa, istumista ja maahanmenoa olen vahvistellut ruualla ja ne periaatteessa on kumpikin olemassa, muttei sellaisina kuin haluaisin. Nilan kroppa on ollut aika kovilla, kun liikuntaa on lisätty ja lihastasapaino ei ole vielä tietenkään kunnossa, niin olen ollut aika arka näissä sitä kauheasti vielä työstämään. Jos ensi viikolla saataisiin kroppa kunnolla auki, niin voisi alkaa enemmän keskittymään tekniikkaan. Nilahan kyllä tiedostaa kroppansa aika hyvin noin nuoreksi, joten eiköhän nämä vielä ala etenemään kun otetaan työnalle.

Tunnari on kivalla mallilla, sitä ollaan jonkin verran tehty pitkin kevättä. Taisin tänne blogiinkin laittaa jo aiemmin videon, mutta tässä uusintana niin tulee samaan kasaan talteen.

Varsinaisia paikalla oloja ei olla tehty, mutta käytän treenien tauottamiseen alustaa, mikä samalla vahvistaa myös paikallaoloja. Ajatus ja kestoa on, täytyy vaan viedä se uuteen pakettiin tiukemmilla kriteereillä asennosta ja liikkumattomuudesta. Tämän kanssa olen tarkoituksella odottanut, että lihaksisto on siinä kunnossa, että paikallaoloista tulee koiralle mukavat ilman turhia kiristyksiä johtuen asennon epämukavuudesta. Palataan tähänkin siis ensi viikolla. 

Ihanan paljon treenattavaa! On vähän ohjaajalla vaikeuksia malttaa, onneksi tämä epäsäännöllinen kolmivuorotyö tuo mukanaan koirille helpompia jaksoja, kun näin yövuorojen välissä ei kovin suuriin ponnistuksiin aina pysty. Hyvä kun lenkille selviää ennen seuraavaa työyötä... Tai tänään tuntuu tältä, voi olla että huomenna ollaan menossa jo hyvää vauhtia öidenkin välissä. Just nyt koirat vaikuttaa oikein tyytyväisiltä vapaapäiväänsä tässä sohvalla kainalossa.