Metsäterapiaa

Pikkuhiljaa aletaan päästä arkeen kiinni Nilan sairausloman jälkeen. Ehdottomasti parasta on metsälenkit niin, että voi päästää kaikki koirat yhtäaikaa irti. Kuinka sitä onkaan kaivannut rauhallisia, pitkiä metsälenkkejä oman lauman kesken! Vanhempieni jackrussel Siiri, kohta 9kk, on myös päässyt pari kertaa jo mukaan, se kun kuuluu melkein omaan laumaan. Siiri ei myöskään ole niin nopea, etten sen takia uskaltaisi niitä päästää. Osa koirakavereista ja esimerkiksi sisarusten kanssa leikkiminen saa vielä odottaa, kasvatetaan kuntoa ensin jotta vältytään loukkaantumisilta myös vauhdin kasvaessa. Vaihtelevista sääoloista huolimatta on viime päivinä vähän harmittanut, että kamera on töissä yhden työprojektin takia. Joutuu tyytymään kännyräpsyihin, onneksi ihan siedettäviä nämäkin. Suloisen sekaisin eri lenkkien kuvat, mutta samapa tuo! Nila ei ole vielä tajunnut, että järvissäkin on uitavaa vettä. Odotan kauhulla sitä päivää, kun se sen tajuaa. Olin varma, että Pira kun ensimmäisen kerran ui niin se on menoa Nilallekin, mutta ei. Se katseli kummissaan rannalla, että hetkinen! Selvästi se kyllä prosessoi asiaa, joten taitaa olla päivien kysymys koska se hoksaa ja sitten se on menoa.

Valaistunut Nila

Piran mielestä tarvittaisiin nyt lämpöä järveen!

Nadillakin on ihanaa 

Parhaat kaverit, ikäeroa kuukausi