Teoriassa aikuinen!

Blogin päivitys laahaa auttamatta perässä, kun tammikuussa alkaneet opinnot ja maaliskuun lopussa syntynyt vauva pitävät tietokoneajan tarkoin rajattuna. Yritetään nyt kuitenkin edes vähän!

Hile täytti huhtikuun 13. jo kaksi vuotta! Toisaalta aika menee niin nopeasti, toisaalta on edelleen vaikea uskoa, että se alkaisi nyt olla aikuinen. Hile on edelleen hyvin persoonallinen koira, joka ei todellakaan lakki kourassa odottele, mitä saisi seuraavaksi tehdä. Ehei, sillä on ihan omat projektinsa ja yhteistyötä voidaan harkita, mikäli palkka, ympäristö ja tarjotut tehtävät sattuvat olemaan mieleisiä. Se koheltaa ja rymistelee niin, että osteopaatilla ja hierojalla riittää sen kanssa töitä.

Hile on maailman rakastettavin kainalokoira, joka haluaa nukkua sohvan selkänojalla tai sylissä ja joka rakastaa vauvaa aivan valtavasti. Hile ei vaan ymmärrä, miksei tuo 2kk ikäinen ihminen vieläkään osaa rapsuttaa? Se on myös meidän koirista se, jota on vähiten haitannut ajoittainen vähäisempi liikunta tai kevään pidempi treenitauko. Se makaa selällään koivet ojossa jossain ja on toki heti valmis matkaan kun lähdetään, muttei kyllä paljon aktiviteettien perään kysele.

Hile pyörähti huhtikuun lopussa virallisissa kuvissa oikein hienoin tuloksin, kaikki näytti olevan kunnossa! Lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä VA0, SP0 ja LTV0 sekä olat incoccin lausumana terveet. Luuston puolesta siis kaikki hyvin onneksi, eikä muitakaan terveyshuolia ole ilmennyt jos nyt ei lasketa sitä, että se tipahtelee, koheltaa ja sutii itsensä säännöllisesti aivan solmuun. Toki tämä ei sitä itseään haittaa, mitäs pienistä!

Kevättalvella ehdittiin saada rally-toko siihen malliin, että suunnittelin jo alokasluokkaan ilmoittautumista, mutta koronapandemia ja vauvan syntymä ovat nyt siirtäneet nämä suunnitelmat syksyyn. Hile tarvitsee taas paljon varmuutta työskennellä muiden lähellä ja muistaa, että oltiin kaksin hommissa. Nosework epiksiin oltiin menossa, mutta korona peruutti nekin. Nyt ollaan pikkuhiljaa palailemassa treenien pariin, ollaan kertaalleen käyty rallattelemassa ja kertaalleen muisteltu, mitä agilityesteiden kanssa pitikään tehdä. Hilellä on ollut hauskaa, eiköhän me tästä taas pikkuhiljaa aktivoiduta kesää kohti. Eilen käytiin vaihteeksi aukomassa kropan jumit, joten nyt otetaan muutama päivä kevyesti ja jatketaan sitten harjoituksia. 

2020

Syksy on elelty hiljaiseloa lähinnä ohjaajan voinnista johtuen, koirat ovat kaikeksi onneksi voineet hyvin. Uusi vuosi tuo tällä kertaa meidän laumaan ihan uusia tuulia, kun vielä viimeisen kolmanneksen vatsassani rellestävä pikkuihminen saapuu toivottavasti mullistamaan elämämme. Lisäksi aloitan nyt tammikuussa opinnot, joten kiirettä pitää kun vielä kuusi viikkoa olisi töissäkin ehdittävä käymään kaiken muun ohessa. Jotain ajatuksia koitan kuitenkin kasata kuluneesta vuodesta ja hieman miettiä tulevaa.

Blogin ehkä ensimmäinen ei koirakuva!

Pira

Pira rallatteli itselleen koulutustunnuksen RTK2 ja on sen jälkeen treenaillut ylempien luokkien tehtäviä ja erityisesti oikealla seuraamista. Lisäksi Piralle on valmiina koiratanssin freestyle ohjelma, mutta sen julkisuuteen tulo saanee nyt odottaa oman oloni kevenemistä kevääseen. Varovaisina toiveina olisi ensi vuonna saada kasaan RTK3 ja korkattua koiratanssiura. Tärkeintä on kuitenkin nyt 8,5 vuotiaan Piran pysyminen kunnossa! Toivotaan, ettei selkä tule vaivaamaan ja saadaan vielä vuosia puuhailla yhdessä.

Nila 

Nipsu pieni ehti keväällä saada koulutustunnuksen RTK4 ja vielä ensimmäisen ja viimeisen valiotuloksensa rally-tokossa, saada tokossa siirtotuloksen voittajaluokkaan ja käydä pyörähtämässä tanssikehässä htm voittajaluokassa. Sitten epilepsia päätti, että meidän harrastelut on tällä erää tässä ja kesäkuussa aloitettiin Barbivet lääkitys. Vaikka olen edelleen äärimmäisen surullinen siitä, ettei meille annettu enempää aikaa treenata ja kisata yhdessä, olen samaan aikaan maailman onnellisin tästä kohtauksettomasta puolesta vuodesta, joka lääkityksen aloituksella on saatu. Nilan ainoana toiveena on säilyä jatkossakin kohtauksettomana tai ainakin hyvin vähillä kohtauksilla ja pystyä siinä sivussa mielenvirkistykseksi treenailemaan omia pieniä treenejään.

Hile

Hile on edelleen erilainen nuori, jonka päänsisälle on ajoittain todella vaikea päästä. Se on samaan aikaan hyvähermoinen ja vakaa sekä herkkä ja ympäristön häiriöistä tarkka. Hile on treenannut koko vuoden tokoa, syksyyn asti agilityä ja nyt talvella lähinnä rally-tokoa. Ensi vuoden ohjelmassa on luustokuvaus kun 2v tulee täyteen, lisäksi elättelen pieniä toiveita, josko saisimme rallyn alokasluokan siihen kuntoon, että Hile pystyisi suorittamaan kokonaisen radan kilpailutilanteessa häiriintymättä mistään liikaa. Katsotaan kuinka käy, kiire kisaamaan sen kanssa ei missään nimessä ole. Tärkeintä on edelleen saada meidän suhde treenitilanteissa luotettavaksi ja yhteistyö toimimaan ympäristön muutoksista riippumatta.

Vuosi vaihtuu rauhaisissa merkeissä luita syöden kuten aiempinakin vuosina, onneksi! Kohta sytytän Nadin muistolle kynttilän pihalle ja painun ajoissa nukkumaan, aamuvuoro kutsuu huomenna.  Ensi vuodesta on tulossa erilainen ja jännittävä kaikkine palasineen, odotan jo innolla 💗

Nuku rauhassa rakas mummokoirani

Nadi

1.12.2008-26.8.2019

Rauhallista matkaa rakas musta varjoni, uskollisin ystäväni 💔

Nadin kunto romahti äkillisesti lauantaina iltapäivällä, eikä se täysin palautunut enää ennalleen. Vaihtoehtoja ei juuri ollut, joten tänään rakas musta nukahti rauhallisesti syliini eläinlääkärin vastaanotolla. Niin persoonallinen ja niin rakas, että sydän meinaa räjähtää tuskasta.

RTK2 Pira

Vaikka kuinka koitin kisata harvoin ja säästellä Piran rallyn alaluokkien kisoja on ne nyt käytynä ja koulutustunnus RTK2 saavutettuna. Tarkoitus oli kisata harvoin ja vähän, jotta meillä säilyisi treeneissä fiksut kriteerit eikä menisi ihan hömpäksi, mutta kieltämättä on ylemmät luokat alkaneet hieman houkutella Piran kanssa. Sille rally-toko sopii hyvin, tapahtuu tarpeeksi eikä tule odotteluja tai liian pitkiä "tylsiä" hetkiä, joten mielentila pysyy jollain tapaa hallinnassa. Oikean puolen seuraaminen tuottaa vaan hieman harmaita hiuksia, sen treenaamista on pikkuhiljaa aloiteltu jo vuosi sitten ja nyt ollaan tilanteessa, jossa Pira pystyy istumaan oikealla puolella ja saamaan siitä palkkaa ilman, että sen tarvitsee hypätä heti puolta metriä sivuun palkkasanasta. Pikkuhiljaa tätä työstetään ja katsotaan mihin sen kanssa päästään.

Viimeset avo kisat käytiin Levekin kentällä Lempäälässä, mukavat pienet iltakisat. Vettä satoi alokasluokan alussa ja uudelleen luokkien välissä, mutta me säästyimme suuremmilta vesisuihkuilta. Tuomarina toimi Maria Riski ja rata näytti tältä:

Hieman synkkä taivas ja hauska houkutus, hyppy ja tuoli!

Lämmitellessä Pira tuntui kivalta, oli kuulolla eikä säheltänyt. Toki se haistoi myyntikojun herkut ja olisi mielellään ne mennyt evästelemään, mutta oli kuitenkin kuulolla. Kehään mennessä oli pakko vähän koittaa haistella maata, mutta palautui yhteistyöhön paljon paremmin kuin Nokialla. Heti toisena olleella istu-eteen istu - takaa sivulle istu -kyltillä eteentulo oli vaikeaa, joutui kääntämään selän myyntikojun ihanille mahatikuille... Tästä -1, muuten rata sujui suuremmitta ongelmitta, joten tulokseksi jäi 99 pistettä. Ajoittain kontakti katkeili ja jouduin seuraamisesta muistuttamaan, mikä on ollut nyt viimeisimmissä kisoissa Piralle tyypillistä. Sen kanssa varmaan kannattaisi treenata kylttien kanssa joskus muulloinkin kuin kisoissa ja palkkailla ihan sitä seuraamista myös kylttien väleissä... Toki se pitää paikkansa eikä ole keksinyt mitään ihan hölmöä, mutta jos sen rallyt tästä vielä jatkuvat täytynee panostaa treenaamiseen hieman kokonaisvaltaisemmin kun radat pitenevät ja vaikeutuvat.

Tuomarin kommenttina 'Taitava koirakko' ja tuloksella 99p oli sijoitus 3!

Hän niin tietää olleensa hyvä!

100 pisteen Pira

Pira on kisannut rallyssa säästeliäästi, joten päästiin tänäkin vuonna edustamaan Valkk ry:tä rally-tokon piirinmestaruus kisoissa viime sunnuntaina. Helle oli paahtava ja Npkh:n hiekkakenttä todella kuuma alaluokkien aikaan, mutta itse olin ihan tyytyväinen tästä, jäipä Piralta ylimääräiset kikkailut tekemättä.

Pira ei ollut oikein kuulolla ennen rataa eikä radan alkupuolellakaan, mutta tästä huolimatta maaliin selvittiin ilman vähennyksiä, joten tuloksena avo 100p ja sijoitus 3. Tuomarina toimi Hannele Pirttimaa, joka oli tehnyt seuraavan radan:

Videolla suoritus näytti tältä:

Tuomarin kommentti Aivan upeaa!

Samalla kirjattiin ohjaamilleni koirille ensimmäinen puhdas 100p, aiemmin sekä Nilalla että Piralla on 99p suoritukset kisakirjoissaan.

Pira on ilmoitettu nyt vielä yhteen avoimen kisaan, minkä jälkeen katsotaan rauhassa saadaanko oikean puolen seuruu riittävän asialliseksi, että voidaan jatkaa vielä eteen päin. Pira tykkää rallysta ja sen nopeatempoisuus sopii Piralle, joten mitenkään mahdotonta ei ole, että meidät vielä rallattelemassa nähdään tulevaisuudessa.

8 vuotta

Pira siirtyi tänään seniori-ikään täyttäessään 8 vuotta. Ikä ei onneksi paina eikä seniori ole Piran kohdalla sanaa kummempi, mieli on virkeä ja keho pysynyt nyt hyvässä kunnossa jo pitkään. Elo pyritään kuitenkin pitämään melko tasaisena ja rauhallisena, ettei stressitasot pääse nousemaan. Mikään leppoisa seniori Pira ei todellakaan ole, vaan edelleen sen kierrokset ja ärsytyskynnys nousevat sekunnin sadasosissa tarvittaessa, mutta isoimpia särmiä on ikä onneksi hionut. Satunnainen rally-tokoilu kuuluu ohjelmistoon, nyt on pari kisaakin tiedossa. Kun rtk2 on saavutettu, katsotaan miltä oikean puolen seuruu alkaa vaikuttamaan ja mietitään jatkoa sen mukaan. Ajoittain on mielessä käynyt myös koiratanssin freestyle ohjelman kasaaminen, mutta aika näyttää mitä sen osalta keksitään kokeilla!

3 vuotta

Elossa ja iloinen 💗

Synttärikuvakin on tänä vuonna tähän vaillinainen, mutta täynnä elämisen onnea. Koska niin on Nilakin, kaikkien vastoinkäymisten jälkeen se on edelleen täysin minuun luottava maailman rakastettavin, kiltein ja samalla kahjoin pieni rakkauskoira, joka vaillinaisesta terveydestään huolimatta on antanut itsestään meille kaiken ja vähän enemmän. Sellainen koira ja persoona, joita tulee vastaan vain harvoin, onneksi meille osui juuri Nila. Olen onnellinen jokaisesta yhteisestä hetkestä tähän mennessä ja toivon, että saataisiin niitä vielä lisää.