maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuosi 2018 ja tulevaa

Tätä vuotta on vaikea saada sulatelluksi, on menty niin äärilaidasta laitaan. Vuoteen on mahtunut ihan liikaa huolta ja surua, mutta onneksi myös paljon iloa ja uusia kokemuksia.

Nadi



Mennyttä
Nadi on elellyt leppoisia eläkepäiviä koko vuoden. Suuremmilta sairastumisilta on vältytty, mutta selvästi se alkaa olla jo vanha koira. Pidemmät lenkit tai liika riehuminen saa sen jäykäksi ja etupäässä on selvästi jotain vaivaa. Nadi onkin lähinnä köpötellyt pikkulenkkejä ja toiminut erittäin huonona pihavahtina joko nukkuen tai hälyttäen turhista. Sen kuulo on olematon, samoin näkö heikkenee. Lisäksi pari pattia on ilmestynyt, toinen on rinnassa ja toinen kintereessä. Nämä eivät Nadia itseään onneksi tunnu vaivaavan. Toivotaan, että mummelilla on kivuttomia aikoja jäljellä!

Tulevaa
Tulevaa ei Nadin kohdalla suunnitella. Kun ikä on kaksinumeroinen ja ikä(rotu)toverit alkavat harveta, ollaan ihan vaan tyytyväisiä jokaisesta päivästä, jolloin vaivat eivät vielä liiaksi häiritse arkea. 

Pira


Mennyttä
Pira on pysynyt kaikeksi onneksi hyvässä kunnossa. Sen selkä ei ole vaivannut koko vuonna lainkaan, vaan se on hoidettaessa ollut koirista parhaassa kunnossa ja saanut lihaksiakin takaisin. Mikä helpotus! Pira rallatteli itselleen koulutustunnuksen RTK1 ja osallistui Valkk ry:n piirinmestaruusjoukkueeseen rallyssa. Sen kanssa on hauska treenailla rallytemppuja, omat taidot on kehittyneet ja Pira hieman tasoittunut iän myötä joten katsotaan, jos ensi vuonna jatketaan kisailua avoimessa luokassa. Intoa sillä ainakin riittää, mikä on tärkeintä. Vähän ollaan oikealla seuraamistakin kokeiltu, mutta siinä riittää hommaa ikänsä vasemmalla toimineelle koiralle. Hyvää jumppaa joka tapauksessa. Ehdottomasti parasta tässä vuodessa on kuitenkin ollut hyvin pienet agilitytreenit, joita se on päässyt Hilen siivellä tekemään jotta ohjaajan taidot on saatu vähän paremmin kaivettua takaisin käyttöön. Putkia ja pentuhypyillä ohjaustreenejä, joista Pira nauttii täysillä!

Tulevaa
Tärkeimpänä toiveena on selän ja muutenkin terveyden kestävän kevyttä harrastelua ja normaalia lenkkeilyä nuorten mukana. Rallyn avoimeen luokkaan sen voisi sopivassa kohdassa ilmoittaa, ehkä jopa käydä RTK2 kisailemassa harvakseltaan tämän vuoden aikana.

Nila


Mennyttä
Nipsu pieni onkin aiheuttanut enemmän huolta ja murhetta. Sen vuosi lähti käyntiin hienosti, rally-tokossa saatiin ensin RTK2 ja pian sen jälkeen vielä 2x voi HYV tulosta, ilmoittauduttiin sekä rallyyn että tokokokeisiin ja oltiin niin onnellisia, kun yhteistyö alkoi toimia kaiken aikaa paremmin ja kiihtymys oli hallinnassa. Käytiin tanssimassa avoimen luokan kuma HTM:stä ja nautittiin kaikesta yhteisestä tekemisestä ihan valtavasti. Ja sitten kaikki romahti ja tilalle tuli pelko ja epävarmuus epilepsian puhjettua pari viikkoa ennen kaksivuotispäivää. Taisteltiin kuitenkin vielä kolmas rallyn voittajan tulos ja RTK3 sekä tokosta alo1 hienoilla pisteillä, minkä jälkeen ollaan keskitytty kropan tasapainon löytymiseen ja kehon huoltamiseen pitkälle syksyyn asti. Välissä ehti kulua noin puoli vuotta ennen seuraavaa kohtausta, joka tavallaan sinetöi sairauden. Eteenpäin taistellaan, vaikka tulevaisuus on enemmän kuin epävarmaa. Vielä me ei kuitenkaan olla valmiita luovuttamaan, vaan toivotaan kohtausten pysyvän harvinaisina vieraina. Joulukuussa Nila steriloitiin ja samalla kuvattiin luustoltaan terveeksi. Rauhoitus, operaatio ja toipuminen sujuivat kaikeksi onneksi todella hienosti omista ennakkopanikoinneistani huolimatta. Toivotaan steriloinnin osaltaan pitävän epilepsian aisoissa niin, että pystyttäisi jatkamaan mahdollisimman normaalia elämää harrastuksineen.

Tulevaa
Jos epilepsia pysyy toivotusti aisoissa eikä lääkitystä tarvita tai treenit/kisat ala laukaista kohtauksia, olisi toiveissa rallatella alkuun RTK4 ja vähän fiilispohjalta katsoa paljonko työtä tarvitaan sen jälkeen valiotuloksiin. En osaa yhtään suhteuttaa osaamistamme mestariluokkaan, joten mennään samalla metodilla kuin rallyssa tähänkin asti, käydään kisoissa katsomassa missä mennään. Tekee minulle ohjaajana erittäin hyvää! Tokossa avo1 tulos on seuraava tavoite, mutta koska saadaan kokonaisuus siihen malliin on vielä arvoitus. Teknisesti Nila osaa kyllä tarvittavat, mutta mielentilassa riittää säätämistä korrektiin tokosuoritukseen. Pitäisi kuitenkin olla ihan tehtävissä oleva tämäkin. Voittajaan ei olekaan sitten niin iso hyppäys, kun saadaan mielentila hallintaan avoimessa. HTM voittajan ohjelma on tekeillä, joten jossain kohtaa vuotta sitäkin houkuttelisi päästä testaamaan kisoissa ja kuulemaan tuomareiden mietteet. Tanssissa on vähän sama ongelma kuin rallyssa minulle ohjaajana, en osaa suhteuttaa omaa osaamistamme koeohjeisiin, joten ei auta kuin kokeilla! Kaiken kaikkiaan Nilan kanssa tehdään nyt niitä asioita, jotka molemmista ovat hauskoja ja joiden tekemisestä yhdessä nautitaan. Olen myös päättänyt, että toteutan sen kanssa kaikki hullutkin ideat, koska koskaan ei tiedä mikä lenkki, treeni, kisa tai koe jää viimeiseksi. On elettävä kuin viimeistä päivää ja ylitettävä omia rajoja, uskallettava ja kokeiltava. Ehdottomasti Nilan ensi vuoden ja jokaisen (toivottavasti!!) tulevan vuoden tärkein tavoite on kuitenkin pysyä hengissä. Se ei koskaan ole itsestään selvää, mutta toisten kohdalla kuitenkin todennäköisempää kuin sairaiden. Ei myöskään kaivata yhtään enempää terveyshuolia, näissä olemassa olevissa on jo ihan riittävästi. 

Hile


Mennyttä
Hile saapui tasapainottamaan meidän elämää itsevarmuutta ja hassua tilannekomiikkaa uhkuvalla persoonallaan juuri sopivasti Nilan sairastumisen jälkeen. Tuo hassu pentu on ollut ehdottomasti parasta lääkettä, vaikka se eteenpäin rymistellessään aiheuttaakin ajoittain sydämentykytyksiä kun harkinta ei aina ole ihan toimien tasolla. Hile on nyt 8,5kk ja tähän mennessä lähinnä keskittynyt opiskelemaan paljon perusteita eri lajeihin ja ennen kaikkea oppimiseen. Pohjia on tehty monipuolisesti moneen lajiin toko/rally/tanssi jutuista agilityn kautta noseworkiin, jolla harjoitellaan nenänkäyttöä. Hile on melko itsenäinen ja hyvin erilainen kouluttaa kuin aiemmat koirani. Se tykkää valtavasti tehdä ja oppii todella nopeasti, mutta myös keksii itselleen parempaa tekemistä jos ei ymmärrä annettua tehtävää tai palkka ei ole riittävän hyvä tilanteeseen nähden. Toisaalta se on aivan pohjattoman ahne ja leikkii valtavalla voimalla, ihan en vaan vielä aina tiedä kumpaa se enemmän juuri tietyissä tilanteissa haluaisi. Kiinnostavaa oppia tuntemaan juuri Hilettä koko ajan paremmin.

Tulevaa
Hilen alkavan vuoden suurin tavoite on kasvaa aikuiseksi, mielellään vielä terveeksi aikuiseksi ainakin siinä määrin, ettei tarvitsisi arjessa varoa. Kovasti houkuttelisi kesällä päästä vähän pk-puolta kokeilemaan, kun nenä tuntuu toimivan hienosti ja luonnetta riittävän vähän itsenäisempiinkin hommiin. Jälkeä nyt ainakin, kuka tietää jos jotain muutakin? Kenttälajien parissa jatketaan pohjia ja jos kaikki sujuu, voisi loppuvuodesta olla ajankohtaista käydä rallytokoilemassa ja hakemassa sitä kautta vähän kisakokemusta. Tokon osalta voisi tavoitteena olla osallistuminen nuorten koirien ringin näyttökokeeseen loppuvuodesta jos kaikki osaset on siihen mennessä riittävän hyvällä mallilla. Mikään kiire ei kuitenkaan ole kisaamaan missään lajissa, tärkeintä on luoda nyt vahva pohja yhteistyölle ja tulevaisuudelle. Odotan innolla millainen aikuinen Hilestä kasvaa ja mihin kaikkeen sen kanssa vielä päädytään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti