Pennusta teinikoiraksi

Hile täytti joulukuun puolivälissä 8kk ja ihan kohta täyttyy jo 9kk rajapyykki. Näemmä kuukausikoosteen tekeminen meinaa jäädä, ilmeisesti pentupassi alkaa umpeutua mielessäni. Vaikka Hile on kyllä edelleen hyvin pentumainen niin ulkoisesti kuin käytökseltään useissa tilanteissa. Sillä ei edelleenkään ole ollut mitään suurempia epävarmuuksia tai pöhinöitä, muutaman kerran ulkona on hetki katseltu jotain tilannetta tai kohdetta, kunnes Hile on päätynyt tarjoamaan kontaktia jolloin joko saa palkkaa tai matka jatkuu. Tämä on sille tuttu toimintamalli, koska se mielellään vetäisi hihnassa täysillä ja pysähtymistä ja järkevämpää ettenemistä on tullut todella paljon harjoiteltua, joten se on luontevaa meille molemmille myös niissä tilanteissa, jos joku meinaa jännittää. Pääasiassa se ei kyllä pidä mitään asioita ihmeellisenä, eikä esimerkiksi uutena vuotena reagoinut paukkeeseen mitenkään.

Piiiitkät koivet voi kääriä tyynyksi

Hile on edelleen ennen kaikkea hassu ja huoleton. Se joko ei huomaa tai ainakaan sitä ei ollenkaan haittaa, jos tulee pieniä sivuosumia tai kaverin leikit meinaa mennä vähän rajuiksi. Temperamentiltaan se on mielestäni melko rauhallinen, vaikka nyt onkin meneillään 'en tarvitse lepopäiviä' kausi eli se kotona mielellään puuhailee jotain, kiusaa Nilaa tai haastaa Piraa leikkimään. Nila on edelleen sille aivan liian kiltti, sen joutuu pelastamaan päivittäin päällä möyryävältä "pennulta", joka on fyysisesti Nilaa selkeästi isompi ja vahvempi jo nyt. Toisaalta Nila myös itse hakeutuu näihin tilanteisiin, se vaan ei osaa asettaa rajoja koska sillä itsellä ei enää ole kivaa eikä Hile huomaa mitään hienovaraisia hännän alenemisia tai luimisteluja. Ne ovat silti parhaat kaverit, nukkuvat vierekkäin tai kasassa ja ulkona niiden leikit menevät paremmin yksiin, kun Nila pääsee juoksemalla ketterämpänä harhauttamaan pennun kannoiltaan, minkä lisäksi törmäilyleikit on ehdottomasti kiellettyjä. Pira rakastaa Hilettä, ne hammastelevat ja leikkivät sisällä nujuamisleikkejä, eikä Piralla mene ollenkaan hermot vaan se osaa lopettaa leikin ihan nätisti! Tosin Hile on sen kanssa paljon korrektimpi, eikä venytä rajojaan liiaksi. Ne tykkäävät läimiä tassuillaan ja hammastella sekä pöristä ja mölistä kumpikin. Nadin kanssa Hilellä on lähinnä kohteliaat välit, niillä ei oikein ole yhteisttä mutta toisaalta eivät ne myöskään häiritse toistensa oloa mitenkään. Hile antaa mummon olla rauhassa ja mummo antaa Hilen olla, kunhan ei tule naamalle riekkumaan. Lauman elo sujuu näin edelleen varsin mutkattomasti!

Nenät vastakkain 💕

Hile on jatkanut monipuolisten pohjien treenailua moneen menoon. Pääpaino on ollut tottelevaisuudessa ja siellä yhteistyön syvenemisessä. Hile on aika tarkka palkan laadusta, vaikka se tykkää todella paljon tehdä yhdessä, se myös oikein mielellään viihdyttää itse itseään. Tällä hetkellä tasapainoillaan sopivan kombon löytymisen kanssa, jotta treenit pysyisivät mielekkäinä kummallekin ja motivaatio ja sitoutuminen tekemiseen kasvaisi entisestään. Hile on kiinnostava koulutettava, koska on aivan erilainen kuin vanhemmat koirani. Se oppii valtavan nopeasti, nauttii ratkaisujen keksimisestä ja onnistumisista, siinä on voimaa ja vauhtia, mutta se ei koe tarpeelliseksi käyttää niitä turhaan. Se pohtii ja punnitsee sen sijaan että sähläisi tai painaisi kaasua ja väläyttelee sellaista tekemistä etten malta odottaa miten saan sen kaiken kaivettua käyttöön. Hile ei kuitenkaan koskaan huolestu tai jää liikaa miettimään tehtäviä jos ei heti hoksaa, vaan siinä kohtaa mieluummin keksii itselleen jotain muuta. Se onkin tehokkaasti opettanut minulle, kuinka tärkeää on saada treenit alkamaan onnistumisella, kuinka tehtävät pilkotaan riittävän pieniin paloihin ja kuinka tärkeää koiran motivaation kannalta on saada vahvistetiheys pidettynä varsinkin aluksi riittävän suurena. Sen kanssa edelleen tehdään todella paljon ihan kontaktitreeniä erilaisissa tilanteissa, jotta se muistaisi että olen oleellinen osa sen elämää. Lisäksi sen kanssa tehdään paljon luopumistreenejä, koska erityisesti ruuan kanssa sen ajatukset herkästi jäävät liiaksi jumiin palkkaan. 'Luovu niin saat' on sille kyllä periaatteena selvä, mutta kun aina ei vaan malta, muista tai ehdi ajatella ennen kuin jo kävi tökkäämässä nenällä. Itsenäisen puuhailun takia sillä on alusta asti ollut käytössä myös taukomatto, peti tai häkki, jotta sillä on kaiken aikaa selkeä tehtävä mitä tehdä jos muita ohjeita ei ole annettu. Nykyisin jo pelkkä 'käy siihen' riittää helpohkoissa ympäristöissä, mutta yhtään vaikeammassa paikassa konkreettinen paikka selvästi helpottaa pysymistä. Muita paikallaoloja olen treenannut hävettävän laiskasti, niiden osalta on tarkoitus aktivoitua lähitulevaisuudessa.

Seuraamisen opettaminen on ollut yllättävän hankalaa, ilmeisesti vapaalla sylissä kiehnäävälle Hilelle  ei kuitenkaan treenatessa ole kovin luontevaa pysytellä ihan lähellä. Pikkuhiljaa ollaan asiaa työstetty ja päästy jo vähän eteenpäin, eiköhän tästä vielä hyvä tule. Herkästi keskittyminen meinaa herpaantua häiriöstä, mutta onneksi valitsee tehtävän hetken pohdittuaan.

Noudon palasia ollaan saatu myös etenemään. Tässä tulee myös selvästi esille, miten Hile pohtii mitä olikaan tekemässä ja miten se jo tutuissa tehtävissä yrittää uudelleen onnistuakseen.

Työnalla on myös minulle ensimmäiset etujalat paikallaan kaukokäskyt, jotka tuntuvat olevan Hilelle todella luontevat! Videolla oli vähän liian hyvä palkka tähän treeniin eikä maltti oikein meinaa riittää, mutta laitetaan nyt muistiin tämäkin vaihe. Etutassutarget ei tietenkään ollut mukana, mitä ollaan kotona käytetty alleviivaamassa etujalkojen paikallaan pysymistä.

Agilitya ollaan treenailtu nyt aika harvakseltaan ja lähinnä muutamalla esteellä focuksen säilymistä tehtävässä. Pienten hyppy-putki pätkien lisäksi olen naksutellut sille keinulla pamautteluleikkiä, mikä on Hilestä supersiistiä sekä rengasta erillisenä esteenä ja parin esteen kokonaisuuksissa. Mitenkään kovin systemaattista ei agilityt ole nyt olleet, mutta koitetaan mahduttaa keväälle kalenteriin ainakin kurssi tai pari lisää ihan ohjattuja treenejä.

Noseworkkiä ollaan tehty kotona aina silloin tällöin. Hile on osoittautunut aikas taitavaksi nenäeläimeksi, täytyy kyllä ehdottomasti tehdä sille keväällä myös jälkeä ja jatkaa nose hommia! Nosen ilmaisua en ole juurikaan vielä pohtinut, mutta nenäkosketus näyttäisi tulevan aika luonnostaan joten eiköhän me sitä aleta vahvistaa.

Mielenkiinnolla odottelen, aloittaako Hile juoksun Piran kanssa tai perään jo nyt, vai malttaisiko se vielä vähän kasvaa ensin. Piran juoksu alkanee parin kuukauden sisällä, edellinen oli heinäkuussa ja väli on ollut 6-7kk. Ei kyllä yhtään haittaisi, vaikka odottelisi juoksun kanssa reilusti yli vuoden ikään!

Vuosi 2018 ja tulevaa

Tätä vuotta on vaikea saada sulatelluksi, on menty niin äärilaidasta laitaan. Vuoteen on mahtunut ihan liikaa huolta ja surua, mutta onneksi myös paljon iloa ja uusia kokemuksia.

Nadi

Mennyttä
Nadi on elellyt leppoisia eläkepäiviä koko vuoden. Suuremmilta sairastumisilta on vältytty, mutta selvästi se alkaa olla jo vanha koira. Pidemmät lenkit tai liika riehuminen saa sen jäykäksi ja etupäässä on selvästi jotain vaivaa. Nadi onkin lähinnä köpötellyt pikkulenkkejä ja toiminut erittäin huonona pihavahtina joko nukkuen tai hälyttäen turhista. Sen kuulo on olematon, samoin näkö heikkenee. Lisäksi pari pattia on ilmestynyt, toinen on rinnassa ja toinen kintereessä. Nämä eivät Nadia itseään onneksi tunnu vaivaavan. Toivotaan, että mummelilla on kivuttomia aikoja jäljellä!

Tulevaa
Tulevaa ei Nadin kohdalla suunnitella. Kun ikä on kaksinumeroinen ja ikä(rotu)toverit alkavat harveta, ollaan ihan vaan tyytyväisiä jokaisesta päivästä, jolloin vaivat eivät vielä liiaksi häiritse arkea. 

Pira

Mennyttä
Pira on pysynyt kaikeksi onneksi hyvässä kunnossa. Sen selkä ei ole vaivannut koko vuonna lainkaan, vaan se on hoidettaessa ollut koirista parhaassa kunnossa ja saanut lihaksiakin takaisin. Mikä helpotus! Pira rallatteli itselleen koulutustunnuksen RTK1 ja osallistui Valkk ry:n piirinmestaruusjoukkueeseen rallyssa. Sen kanssa on hauska treenailla rallytemppuja, omat taidot on kehittyneet ja Pira hieman tasoittunut iän myötä joten katsotaan, jos ensi vuonna jatketaan kisailua avoimessa luokassa. Intoa sillä ainakin riittää, mikä on tärkeintä. Vähän ollaan oikealla seuraamistakin kokeiltu, mutta siinä riittää hommaa ikänsä vasemmalla toimineelle koiralle. Hyvää jumppaa joka tapauksessa. Ehdottomasti parasta tässä vuodessa on kuitenkin ollut hyvin pienet agilitytreenit, joita se on päässyt Hilen siivellä tekemään jotta ohjaajan taidot on saatu vähän paremmin kaivettua takaisin käyttöön. Putkia ja pentuhypyillä ohjaustreenejä, joista Pira nauttii täysillä!

Tulevaa
Tärkeimpänä toiveena on selän ja muutenkin terveyden kestävän kevyttä harrastelua ja normaalia lenkkeilyä nuorten mukana. Rallyn avoimeen luokkaan sen voisi sopivassa kohdassa ilmoittaa, ehkä jopa käydä RTK2 kisailemassa harvakseltaan tämän vuoden aikana.

Nila

Mennyttä

Nipsu pieni onkin aiheuttanut enemmän huolta ja murhetta. Sen vuosi lähti käyntiin hienosti, rally-tokossa saatiin ensin RTK2 ja pian sen jälkeen vielä 2x voi HYV tulosta, ilmoittauduttiin sekä rallyyn että tokokokeisiin ja oltiin niin onnellisia, kun yhteistyö alkoi toimia kaiken aikaa paremmin ja kiihtymys oli hallinnassa. Käytiin tanssimassa avoimen luokan kuma HTM:stä ja nautittiin kaikesta yhteisestä tekemisestä ihan valtavasti. Ja sitten kaikki romahti ja tilalle tuli pelko ja epävarmuus epilepsian puhjettua pari viikkoa ennen kaksivuotispäivää. Taisteltiin kuitenkin vielä kolmas rallyn voittajan tulos ja RTK3 sekä tokosta alo1 hienoilla pisteillä, minkä jälkeen ollaan keskitytty kropan tasapainon löytymiseen ja kehon huoltamiseen pitkälle syksyyn asti. Välissä ehti kulua noin puoli vuotta ennen seuraavaa kohtausta, joka tavallaan sinetöi sairauden. Eteenpäin taistellaan, vaikka tulevaisuus on enemmän kuin epävarmaa. Vielä me ei kuitenkaan olla valmiita luovuttamaan, vaan toivotaan kohtausten pysyvän harvinaisina vieraina. Joulukuussa Nila steriloitiin ja samalla kuvattiin luustoltaan terveeksi. Rauhoitus, operaatio ja toipuminen sujuivat kaikeksi onneksi todella hienosti omista ennakkopanikoinneistani huolimatta. Toivotaan steriloinnin osaltaan pitävän epilepsian aisoissa niin, että pystyttäisi jatkamaan mahdollisimman normaalia elämää harrastuksineen.

Tulevaa
Jos epilepsia pysyy toivotusti aisoissa eikä lääkitystä tarvita tai treenit/kisat ala laukaista kohtauksia, olisi toiveissa rallatella alkuun RTK4 ja vähän fiilispohjalta katsoa paljonko työtä tarvitaan sen jälkeen valiotuloksiin. En osaa yhtään suhteuttaa osaamistamme mestariluokkaan, joten mennään samalla metodilla kuin rallyssa tähänkin asti, käydään kisoissa katsomassa missä mennään. Tekee minulle ohjaajana erittäin hyvää! Tokossa avo1 tulos on seuraava tavoite, mutta koska saadaan kokonaisuus siihen malliin on vielä arvoitus. Teknisesti Nila osaa kyllä tarvittavat, mutta mielentilassa riittää säätämistä korrektiin tokosuoritukseen. Pitäisi kuitenkin olla ihan tehtävissä oleva tämäkin. Voittajaan ei olekaan sitten niin iso hyppäys, kun saadaan mielentila hallintaan avoimessa. HTM voittajan ohjelma on tekeillä, joten jossain kohtaa vuotta sitäkin houkuttelisi päästä testaamaan kisoissa ja kuulemaan tuomareiden mietteet. Tanssissa on vähän sama ongelma kuin rallyssa minulle ohjaajana, en osaa suhteuttaa omaa osaamistamme koeohjeisiin, joten ei auta kuin kokeilla! Kaiken kaikkiaan Nilan kanssa tehdään nyt niitä asioita, jotka molemmista ovat hauskoja ja joiden tekemisestä yhdessä nautitaan. Olen myös päättänyt, että toteutan sen kanssa kaikki hullutkin ideat, koska koskaan ei tiedä mikä lenkki, treeni, kisa tai koe jää viimeiseksi. On elettävä kuin viimeistä päivää ja ylitettävä omia rajoja, uskallettava ja kokeiltava. Ehdottomasti Nilan ensi vuoden ja jokaisen (toivottavasti!!) tulevan vuoden tärkein tavoite on kuitenkin pysyä hengissä. Se ei koskaan ole itsestään selvää, mutta toisten kohdalla kuitenkin todennäköisempää kuin sairaiden. Ei myöskään kaivata yhtään enempää terveyshuolia, näissä olemassa olevissa on jo ihan riittävästi. 

Hile

Mennyttä
Hile saapui tasapainottamaan meidän elämää itsevarmuutta ja hassua tilannekomiikkaa uhkuvalla persoonallaan juuri sopivasti Nilan sairastumisen jälkeen. Tuo hassu pentu on ollut ehdottomasti parasta lääkettä, vaikka se eteenpäin rymistellessään aiheuttaakin ajoittain sydämentykytyksiä kun harkinta ei aina ole ihan toimien tasolla. Hile on nyt 8,5kk ja tähän mennessä lähinnä keskittynyt opiskelemaan paljon perusteita eri lajeihin ja ennen kaikkea oppimiseen. Pohjia on tehty monipuolisesti moneen lajiin toko/rally/tanssi jutuista agilityn kautta noseworkiin, jolla harjoitellaan nenänkäyttöä. Hile on melko itsenäinen ja hyvin erilainen kouluttaa kuin aiemmat koirani. Se tykkää valtavasti tehdä ja oppii todella nopeasti, mutta myös keksii itselleen parempaa tekemistä jos ei ymmärrä annettua tehtävää tai palkka ei ole riittävän hyvä tilanteeseen nähden. Toisaalta se on aivan pohjattoman ahne ja leikkii valtavalla voimalla, ihan en vaan vielä aina tiedä kumpaa se enemmän juuri tietyissä tilanteissa haluaisi. Kiinnostavaa oppia tuntemaan juuri Hilettä koko ajan paremmin.

Tulevaa
Hilen alkavan vuoden suurin tavoite on kasvaa aikuiseksi, mielellään vielä terveeksi aikuiseksi ainakin siinä määrin, ettei tarvitsisi arjessa varoa. Kovasti houkuttelisi kesällä päästä vähän pk-puolta kokeilemaan, kun nenä tuntuu toimivan hienosti ja luonnetta riittävän vähän itsenäisempiinkin hommiin. Jälkeä nyt ainakin, kuka tietää jos jotain muutakin? Kenttälajien parissa jatketaan pohjia ja jos kaikki sujuu, voisi loppuvuodesta olla ajankohtaista käydä rallytokoilemassa ja hakemassa sitä kautta vähän kisakokemusta. Tokon osalta voisi tavoitteena olla osallistuminen nuorten koirien ringin näyttökokeeseen loppuvuodesta jos kaikki osaset on siihen mennessä riittävän hyvällä mallilla. Mikään kiire ei kuitenkaan ole kisaamaan missään lajissa, tärkeintä on luoda nyt vahva pohja yhteistyölle ja tulevaisuudelle. Odotan innolla millainen aikuinen Hilestä kasvaa ja mihin kaikkeen sen kanssa vielä päädytään!

Siirin leikkikoulu

Kuten on aina välillä käynyt ilmi, poden kroonista agilityikävää, mutten halua riskeerata Nilan terveyttä kuormittavalla lajilla, vaikka sen ocd kuntoutuksen jälkeen jäisikin oireettomaksi mitä tietenkin todella toivon. Olen pitkin talvea pyöritellyt yhtä vaihtoehtoa mielessäni, mutten oikein vieläkään tiedä mitä tekisin. Vaihtoehto on nimeltään Siiri, vanhempieni 9kk ikäinen jackrussel neiti. Siiri on elänyt kotikoiran elämää, tiedän mitä sen kanssa on tehty eli ei oikein (harrastusnäkökulmasta) mitään, tunnen sen historian ja kuulun Siirin suosikki-ihmisiin. Siirillä on aina nälkä ja riittävästi taistelutahtoa, mikä tosin vaatii hieman työstämistä ollakseen käyttökelpoista. Ja siitä päästäänkin siihen, mitä toistaiseksi olen asian eteen tehnyt. Siirillä alkoi leikkikoulu! Koska Siiri on iskän lellikki, piti sen ensimmäinen leikkitunti tietenkin taltioida!

Siinä hän on, Siiri-sirkuskoira

Kyllähän tuota voisi jahdata!

Kuule yök, tuo on ollut sen pitkäkoiven suussa ja ihan kuolassa! Jotain parempaa kiitos!

Mutta juostaan yhdessä, se on kivaa

Ehkä sittenkin sillä voisi leikkiä

Tää on hyvä, kelpaa! 

Vähän on bc-koon lelut isoja

Ai ruokaa, olisit heti sanonut!!

Ajatuksena agility ja tää palkkaa koiraa sivulle...

Että katsotaan nyt, treenipaikkaa en kesäksi ottanut kun ne olisi menneet Nilan tokon kanssa päällekäin, mutta jos sitä vähän kävisi aina välillä kokeilemassa. Olen kovin skeptinen lainakoirakuvioiden onnistumiseen omalla kohdallani, kun mun rytmi on aika harvan muun rytmi(ttömyys) ja lisäksi olen aika vaativa itselleni kouluttajana enkä halua tehdä vähän sinne päin ainakaan jo heti lähtökohtaisesti, mutta katsotaan tuleeko tästä muuta kuin silloin tällöin vietettyjä hauskoja leikkituokioita Siirin kanssa. Koska hauskaa sen kanssa on, niin iloinen pieni koira! Toisaalta tämä kiehtoo kovasti, Siiri on koirana niin erilainen kuin omani ja varmasti haastaa kouluttajana ihan erilaisissa asioissa. Kiehtoo myös siinä mielessä, että jos ja kun en halua asettaa Siirin kanssa puuhailulle mitään tavoitteita, uskallan ehkä vapautuneemmin kokeilla sen kanssa asioiden tekemistä erilailla kuin olen tottunut ja näin kehittyä itse kouluttajana. Toki olen agilityohjaajana hyvin kokematon ja aloittelija, joten jo sen takia kaikki kokemus vie eteenpäin. Kiinnostavaa, katsotaan mitä tästä seuraa!

Juoksutreenejä

Nyt, kun kentälle ei päästä juoksun takia, olen koittanut pitää puolittaista treenivapaata Piralle. Jotain pientä on tehty, kuten naksuteltu ruudun paikkaa pienellä ruudulla (mikä sujuikin hyvin, täytyy tehdä tätä lisää myös isolla ruudulla!) ja tehty vähän jäävien erottelua.

Sunnuntaina suunnattiin kuitenkin ProCanikselle tokoilemaan, halliin kun pääsee pöksyjen kanssa. Juoksuhousuthan sitten toki unohdin kotiin, mutta onneksi löytyi lainaan ja päästiin mukaan! Pira oli vähän vaisu ja tavallista häiriöherkempi, alkuun kyttäili kovasti agiesteitä ja otti häiriöö vähän kaikesta muutenkin. Alotettiin seuraamisella. Ensin tehtiin käskytettynä perusalokasluokan seuraaminen ilman juoksuosuutta. Pari kontaktin tippumista (häiriöö...) ja huonot vasemmalle käännökset, muuten ok. Katsottiin vasemmalle käännöksiä erikseen, muttei oikein sujunut niinkään. Kun otin askeleen, jäi P paikalleen ja kun pysähdyin, korjasi paikkansa. Tämmöistä jumittamista oli jossain vaiheessa talvella, muttei enää pitkään aikaan, en tiedä mistä sen nyt keksi. Usemman askeleen kautta sain koiran mukaan ja saatiin muutama ihan hyväkin vasemmalle kääntyminen, muttei tosiaan mitenkään Piran parasta ollut. Katsottiin myös juoksupätkiä, Pirahan ei tätä vielä osaa, vaan leviää ja lähtee poikittamaan, kun vaihdetaan juoksuun. Pallo kainalossa ja varovaisesti liikkeelle lähtien sain paranemaan, Pippis ei vaan tosiaan tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tätä tarvis varmaan treenata ;)

Seuraavaksi otettiin perusasentoa ja kontaktia häirittynä. Koirakot rivissä perusasennossa ja kouluttaja kiersi kaikkien luona houkuttelemassa koiria lelulla ja nameilla. Aluksi Piralla oli hankalaa, mutta hoksasi kyllä jutun juonen ja oikein keskittyi olemaan huomaamatta. Näitä pitäisi tehdä paaaljon enemmän, tosi hyviä harjoituksia! Kyllähän me näitä tehdään kentän laidalla muiden treenatessa jne, mutta ihan noin pahalla häiriöllä ei oltu aiemmin kokeiltu.

Lopuksi katsottiin vielä kaukoja. Vaihdot alkavat olla muut hyviä, mutta seisomasta istumaan pitää edelleen olla todella tarkkana, ettei liikuta takapuoltaan. Avo kaukoihin voi jo ottaa hieman etäisyyttä, mutta edelleen paljon pelkkää tekniikkaa ylempien osalta. Näiden kanssa ei kannata olla kiireinen, hiljaa hyvä tulee!

Tänään oli vuorossa agitreenit. Alkuun tehtiin kivoja takaaleikkaus harjoituksia, jotka sujuivat hyvin, kun alkuun päästiin! Toisella kierroksella paljon hankalampi harjoitus, jonka alkuosasta vielä selvittiin, mutta lopun sylkkäri meni niin koiralta kuin ohjaajaltakin ihan yli hilseen :D Ei onnistunut sitten millään vauhdissa, paikaltaan saatiin kai kaksi onnistumista :D Ei oo helppoo ei! Saiskohan sitä kotiin pari estettä, että pystyis paremmin hahmottamaan ihan rauhassa näitä erilaisia ohjauskuvioita. Tuon toisen, joka asuu meillä, pehmittäminen on alkanut, katsotaan kauan saan odotella vai pitääkö tehdä itse ;)

Pari uimakuvaa vielä lauantailta, kun tuli niin paljon kivoja kerrankin:

Treenejä ja teinikoiran elämää

Alkaa näemmä lipsumaan taas treenien ylöskirjaaminen... Mitähän sitä kesäksi keksiikään, että pysyisi kartalla mitä on tehty ja mitä pitäisi tehdä... Autoon mukaan se hyvin pentuaikana alkanut vihko, jossa ei kuitenkaan enää tämän vuoden puolelta ole yhtään merkintää? Kannettava mukana ja suorat fiilikset ylös? Kuinka voi olla näin vaikeeta... Pitäisi oikeasti tehdä omatoimitreeneihin edes viikkotason suunnitelma, jotta jokin järki hommassa säilyisi. Oon miettinyt myös ihan taulukkoa, johon listaisi pilkottuna tokoliikkeiden osat ja rastiruutuun tyylillä merkkaisi edes sen, mitä on tehnyt. Jos nyt skarppaisi taas :D Hetken...

Piralla on viimeaikojen tokoteemoina olleet ruutu, nouto ja seuraamisen vasemmalle käännökset.

Ruutu alkaa hahmottua, mutta matkan lisääminen aiheuttaa stoppailun tarjoamista matkalle. Olen nyt jättänyt matkalla pysähdytyt vaikkakin ruutuun päätyneet yritykset palkkaamatta, kehunut vain maltillisesti ja kutsunut pois. Tämä on selväsi auttanut. Lisäksi on pitkältä matkalta tehty vauhtia juoksemalla ruutuun, missä on lelu odottamassa. Kaikkiaan edistystä on tapahtunut, lisää treeniä vaan :)

Nouto on palasina olemassa, mutta hyvistä paloista ei vielä tule kokonaista hyvää liikettä. Pira siis osaa istua kapularauhallisesti suussa ja tulla 'tuo' -käskyllä sivulle ja pitää edelleen kapulaa rauhassa. Lisäksi Pira osaa laukata maassa odottavalle kapulalle ja tarttua siihen korrektisti takakautta. Palautusvauhti on parantunut hurjasti, kun olen vapauttanut laukasta kohti mun taakse lentävälle lelulle. Osaa siis myös palauttaa laukalla kaiken aikaa varmemmin. Suunta on aina oikea, mutta  seuraamiseen ja vauhtiin täytyy vielä keskittyä. Mitä Pira ei vielä noudosta osaa, on odottaa istuen, kun kapula lentää. Näitä täytyisi harjoitella paljon lisää. Muutama kokonainen ollaan kokeiltu niin, että kapula odottaa maassa ja niin, että pidän pannasta hieman ja autan näin kapulan heittovaiheessa. Näissä "kokonaisissa" meno ja tarttuminen on olleet ok, mutta palautusvauhti vielä kärsii pienestä epävarmuudesta. Harjoitellaan lisää paloja vielä. Pitäisi tehdä pitkällä matkalla luoksetuloja kapulasuussa enemmän. Lisäksi ollaan vähän seurattu kapulasuussa ja tehty maahanmenoja ja istumisia. Toisenlainen kapula selkeämmillä laipoilla yhdistettynä tarttumistreeneihin auttoi paljon laipastatarttumisongelmaan, jota ei ole aikoihin ollut.

Seuraaminen yleensä on kehittynyt hurjasti! Tällä hetkellä tehotreenissä on vasemmalle käännökset, joita koiralle ei ollut vielä pari viikkoa sitten opetettu ollenkaan, vaan ohjaaja lampsi huolimattomia kaarroksia kulman ympäri. Kun näihin alettiin kiinnittää huomiota, meni mun jalat ihan sekaisin ;) Nyt alkaa oma tapa liikkua selventyä ja kas, koirallekin tämä on nyt paljon helpompaa ;) Samalla tuli todettua, että Pira on oppinut hienosti seuraamaan mun vasemman jalan liikettä, joten kulmakin täytyy kävellä tämä huomioiden. Jos vasen jalka on menossa vielä suoraan ja oikea tekee kulmaa, on koira edessä ja tulee törmäilyä ja haahuilua... Jos taas käännöksen tekee tiukasti vasemman jalan ympäri, ei ongelmaa ole. Vielä, kun muisti palkata koiran muutaman kerran juuri hyvästä kulmasta, alkoi kummasti sujua.

Lisäksi on treenailtu hyppyä niin, ettei sinne saa karata. Tehty siis seuraamista ihan hypyn ympärillä ja kohti ja palkattu 'hyppy' käskyllä hyvästä kontaktista ja kuuntelemisesta. Nämä hyviä harjoituksia! toisena osana on harjoiteltu hypyn takana seisomista. Tämä on vielä hankalaa, muutama askel sivuille sujuu, mutta hypyn linjaa en voi vielä ylittää. Tähän liittyen on tehty ja pitäisi tehdä vielä paljon paljon lisää asennossapysymisharjoituksia. Lisäksi täytyy muistaa treenata kurassa, Pirassa on ilmennyt silkitassuoireita :-O Heti pois sellaiset prinsessailut ;)

Agilityssä on harjoiteltu edelleen ohjauskuvioita. Piran edistys tällä saralla on hurjaa! Me treenataan kerran viikossa n. 2 x 10 minuuttia ja viikosta toiseen tuo koira oppii asioita aivan käsittämätöntä vauhtia! Alkuun on nyt pari viimekertaa saatu taas palautella mieleen, kumpi päättikään mitä tehdään, mutta kun tästä on päästy jos ei nyt sopuun niin Piraakin tyydyttävään ratkaisuun ( viimeksi sain naisellisen murahduksen osakseni kesken harjoituksen, kun en antanut kaahata ensimmäisen hypyn jälkeen palkalle vaan pyysin välistäveto ja hypyn kautta palkkaan ;), on harjoitukset sujuneet hyvin. Mä tosin luulen edelleen, että tämä johtuu lähinnä siitä, että Pira oppii estejärjestyksen ulkoa eikä mun heiluminen niin paljoa haittaa ;D No ei vaan, oikeasti mä joka viikko hämmästyn sen osaamista varsinkin, kun en itse tosiaankaan ole mitenkään kokenut agiohjaajana, vaan aivan päin vastoin opettelen kaiken aikaa samalla itsekin. Hyvä esimerkki oppimisnopeudesta on kepit. Pira on "treenannut" keppejä kolmesti; noin 1,5 kk sitten ensimmäisen kerran autoin muutaman kerran verkotettujen 6 kepin läpi niin, että lopuksi tarjosi itse verkkojen sisään menoa ja läpi kulkemista. Tämän jälkeen oli n. kuukauden tauko, ettei kepeille tehty mitään. Pari viikkoa sitten oli hallilla puolikkaat kepit verkoilla valmiina, joten kokeilin muistaako -> paineli päästä sisään ja pujotteli itsenäisesti ensiyrityksestä läpi. Muutama toisto, joilla kaikilla hakeutui itse kepeille ja pujotteli kiihtyvällä vauhdilla. Viikon kuluttua seuraavat muutama toisto, nyt alkoi vauhti jo nousta niin, että parempi unohtaa nämä taas toistaiseksi ja antaa kropan kehittyä valmiimmaksi ennen jatkoa. Ajatus on nyt selvästi olemassa, tästä lienee hyvä jatkaa kesemmällä keppien osalta :)

Muuten pikkuneidin arjessa on havaittavissa selviä teinikoiran merkkejä... On taas pitänyt pariin kertaan testata, tarkoittaako 'autoon' oikeasti sitä, pitääkö sisälle tai luokse tulla kun kutsutaa ja tarviiko aamuyöstä välttämättä haukkua postiautoa.... Välillä pitää myös puhkua hassuille jutuille ja ongelman ratkettua olla, kuin ei olisi ikinä jännittänytkään ;D Oikein mielelläni seuraan neidin kasvua ja kehitystä, suunta tuntuu mieluisalta. Piralla on tahtoa ja kykyä ratkaista myös haastavat tilanteet, mihin olen toki tietoisesti antanut tilaa ja kannustanutkin. Jos tahtoo leveän ojan toiselle puolen, täytyy vaan rohkaista itsensä ja hypätä tai uida. Tai kuten Pira, suorittaa mahaplätsi keskelle ojaa ja uida siitä, ensin yli ja hetken päästä takaisin samalla kaavalla ;)

Pira on saanut myös uuden kaverin, kun Dana staffi sai seurakseen nyt 6 kk vanhan urosstaffin. Alku-ujostelujen jälkeen leikit sujuivat hienosti ja mikä parasta, Pira ja Dana eivät ottaneet kertaakaan yhteen! Nyt on tasaparit, isot tytöt Nadi ja Dana ja junioriosasto.

Nadi on myös treenaillut samoja teemoja mukaillen, mitä on Piran kanssa tehty. Ruutu on Nappulasta kiva, joten sinne on juoksenneltu :) Tasapainotyynyllä yritetään muistaa pari kertaa viikossa seisoa takasilla, josko siitä jotakin iloa olisi. Ainakin aktivoi kumpaakin jalkaa, jos ei muuta. Juoksua jo kovasti odotetaan, alku ei voi olla enää kaukana, sen verran akkamaista on elo ollut. Jotakin suunnitelmiakin saattaa olla juoksun varalle, mutta niistä lisää sitten lähempänä ;) Saa nähdä, aloittaako Pira Nadin perään juoksun, kovasti ainakin oireet viittaisi tähän myös Piran osalta. Saisi kyllä vielä ainakin pari viikkoa odotella, kun 5. pv olisi hyvä koulutus tiedossa, minne ei juoksuisena ole asiaa...

Aksaa ja ulkoilua

Tänään jatkettiin pääsiäisen teemalla treenejä ja ulkoilua, kameran kanssa tietenkin. Selvästi oli jo aamulla meno rauhallisempaa, mutta muutama kuvatus kuitenkin jakoon. Wilma-mummiskin oli mukana :)

Lisää pääsiäiskuvia löytyy täältä

Tämä pääsiäinen päätettiin Piran kanssa oikein onnistuneesti agilityn merkeissä. Teemana irtoaminen ja persjättö ja koska meitä oli paikalla vain kaksi, ehdittiin hyvin kerrata myös välistävedot ja harjoitella yksittäisiä esteitä. Aloitettiin irtoamisilla, hyppy - mutkaputki - hyppy - hyppy (- mutkaputki - hyppy). Irtoaminen on Piralla hankalaa, helposti jää odottamaan ja varmistelemaan, joten palkattiin, kun irtosi hyvin hypyille. Huimaa edistystä kyllä tapahtunut alkutilanteesta, nyt saatiin jo lopuksi oikein hyvät irtoamiset!

Persjätöt onnistuivat hyvin oikeastaan heti, ensimmäisellä kerralla sähläsin itse ja tein valssin, mutta sen jälkeen nämä hyviä! Tehtiin samalla kuviolla kuin pelkät irtoamiset, nyt vain vaihdettiin putken jälkeen puolta ulkopuolelle. Irtoamisetkin sujui hyvin.

Välistävedot oli vasemmalta ensin vähän hukassa, P yritti karata suoraan palkalle. Skarppasi kuitenkin ja teki hyvin, oikealta hienosti heti kerrasta!

Koska tosiaan aikaa jäi hyvin, kokeiltiin keppejä toista kertaa. Käytössä kuusi verkkokeppiä. Näitä on kerran aiemmin tehty muutama toisto, mutta Pira muisti hyvin mikä on homman nimi! Ensimmäisellä kerralla autoin oikeaan väliin, minkä jälkeen teki päättäväisesti loppuun ja tämän jälkeen oikein hienosti muutaman toiston! Välillä tuon koiran oppimiskyky on edelleen yllättävä :) Keinuakin otettiin pariin kertaan, näissä ei mitään ihmeellistä. Yritti hypätä matkalta alas, mutta kun siirrettiin palkka avustajalle, meni hyvin loppuun ja tarjosi kontaktia loppuun. Kivaa :) Saatiin edistymisestä kehujakin, tuplakivaa :D

Ennen treenien alkua otettiin vähän seuraamista ja niitä vasemmalle käännöksiä, hyvin kääntyy kun muisti kertoa että ne tulee tehdä tiukkoina ;)

Jäähdyttelylenkillä koirat rallas ja mä taapersin loskassa, vei tehokkaasti kaikista mehut. Nyt täällä makoilee koiranraatoja sohvalla ja lattialla, ne varmaan aamulla huokaa helpotuksesta, kun lähden töihin ;) Illalla jaksaakin sitten taas uudella innolla.

Treenailuja ja kuvailuja

Maanantaina aksailtiin ohjatusti. Harjoituksena neliössä olevilla hypyillä ja yhdellä putkella ensin valsseja ja toisella kierroksella takaaleikkauksia. Valssit sujuivat alun takkuamisen jälkeen ihan yllättävänkin hyvin, tosin mä epäilen, että Pira oppi harjoituksen ulkoa ja siks mun sähellys ei sitä lopussa enää häirinnyt ;) Takaaleikkausten kanssa saatiin tahkota vähän enemmän, mutta ihan hyviä onnistumisia saatiin niihinkin. Mitä nyt vähän meinasi mopo karata ja täyttä rallia eteen viedä aluksi voiton ;) Näitä ei tehty montaa ja lopetettiin heti, kun saatiin sujuva onnistuminen, koska Pira oli selvästi vielä vähän väsynyt viikonlopun jäljiltä. Jäähdyttelylenkilläkin vähän vaan juoksutti Nadia, selvästi rauhallisemmin kuin yleensä. Vähän on tylsää, kun hallitreenit on peräkkäisinä päivinä, kun muutenkin aktiviteetit painottuvat loppuviikkoon ja viikonvaihteeseen.
Tiistaina oli sitten koirien lepopäivä. Mä Piralle selitin, että kun on ollut selvästi väsyneen oloinen, niin sitten täytyy levätä ja olla rauhallisemmin yksi päivä. Tarkoittaa siis omassa pihassa ulkoilua ilman treenailuja tai muuta ohjelmaa. Joo, oltiin ihan samaa mieltä tästä.... ;) Sai lelut kyytiä ja pihassa lumi vaan pöllys, ei väsyttänyt enää. Nadi sen sijaan nautiskeli köllöttelystä, sen  mielestä on vaan niiiiin parasta saada olla ihan kainalossa <3 Maailman rakkain kainalokoira :) Kyllä Pirakin löhöilyn päälle ymmärtää, mutta asiat kuitenkin tärkeysjärjestykseen, ensin työ ja sitten huvi.

Tällä viikolla päästiin ensimmäistä kertaa tälle keväälle tokoilemaan sulalle ulkokentällekin, kun keskiviikkona löydettiin melkein kokonaan sulanut hiekkakenttä. Osittain oli kyllä melkoista raparallia, mutta hyvät treenit, joten muusta viis! Nadi teki ensin vähän seuraamista ja paljon leikkiä. Kura inhotti eikä vire oikein pysynyt, mutta ihan ok pätkiä. Tärkeintä, että Nappula haki lelua ihan innolla pariin kertaan! Lopetettiin heti tähän ja revittiin hihnaa autolle asti. Pira teki ruutua ja seuraamista. Seuraaminen on ottanut melkoisen harppauksen eteenpäin muutaman viimetreenin aikana! En oikein tiedä mitä on tapahtunut, mutta tällä hetkellä paikka on hyvä ja tiivis, kontakti pysyy ja vire on sopiva! P myös tarjoaa tällä hetkellä seuraamista todella herkästi myös "vapaalla", mistä olen toistaiseksi palkkaillut, kivaa jos tämä alkaisi toimia :) Seuraamisen lisäksi ruutua lyhyemmältä matkalta pelkällä kosketusalustalla ja kauempaa pitkällä matkalla lelupalkalla. Ajatus on selkeytynyt, mutta herkästi tarjoaa pysähdystä ennen aikojaa, jos on yhtään epävarma. Paikan hakemista täytyisi tehdä vielä enemmän, että saisi lisää varmuutta. Tosin eipä tätä ole kauhesti tehtykään varsinkaan viimeaikoina, kun joka paikka on ollut yhtenä jäätikkönä... Kun nyt sulaisi nuo lumet ja jäät ja tulisi oikeasti kevät!!

Vähän on taas kuvailtukin;

Jaa mää vai??

Vesi kiinnostaa kovasti, mutta jyrkät ojanseinämät toistaiseksi 

 

 

hillitsevät lähempää tutustumista.

Pira sai kokea, mitä käy, jos kierii alamäkeen ;)

Treeniä ja uusia kavereita - viikkokatsaus

Maanantaina oltiin taas hallilla agilityn merkeissä. Poikkeuksellisesti oltiin kuokkimassa jo aikas paljon meitä pidemmällä olevien ryhmässä. Aloitettiin hyppysuoralla, ensin kaksi - kolme - neljä hyppyä suoraan ja palkka maassa odottamassa. Jos ei huomaa palkkaa, alkaa varmistella matkalla, mutta kun tietää palkan odottavan, etenee hienosti suoraan! Sama suora vielä putken kautta ja sen jälkeen tauolle odottelemaan.

Odotellessa treenailtiin pienesti seuraamista, asentoja ja kaukojen liikeratoja. Ihan hyviä, pienessä tilassa ei ihmeitä tehdä. Oon kyllä erittäin tyytyväinen siihen, miten hyvin P parhaimmillaan keskittyy myös hyvin häiriöisessä ympäristössä :)

Kun pidemmällä olevat olivat treenanneet, oli uudelleen meidän vuoro. Harjoiteltiin ohjausta yhdistelmällä putki - hyppy - putki - hyppy. Matkalla tuli taka leikkausta ja valssia ja me pienen treenin jälkeen jopa selviittiin niistä ihan kunnialla! Tai siis minä selvisin, Pira menee sinne minne sen ohjaa menemään... Uutena juttuna kokeiltiin ensimmäistä kertaa keppejä verkoilla. Aluksi P meni läpi vähän ihmetellen, mutta muutaman toiston jälkeen alkoi itse tarjota pujottelua! Ensimmäiset toistot palkattiin namilla, mutta itse tarjottuihin heitin lelun eteen ja superkehut, hienosti hoksasi tämänkin.

Nadi oli mukana harjoittelemassa koirien ohituksia, sillä kun tuppaa näin ennen juoksuja nuo käytöstavat unohtumaan... Ennen treenejä on aina mukavasti vastaantulijoita ja ohitettavia ja edistystä tapahtuu, kun ohituksia tapahtuu useammin kuin kerran kolmessa kuussa ;) Viimeinen koira ohitettiin jo pelkällä sanallisella muistutuksella. Treenien jälkeen käytiinkin taas juoksentelemassa vapaana, ei liikaa hihnailua yhdelle päivälle.

Keskiviikkona ralliteltiin ensin ihan omien koirien voimin, peltojen välisestä ojasta on muodostunut "DogPipe", superhyvä kouru juosta rallia laidalta toiselle ja kiihdytellä keskellä ;)

Ilmiselvä DogPipe!

Haa, tein sen taas! Ylpeilee Pippis ;)

Hankikantokiitoa

Tämän jälkeen meille tuli vieraita, 5kk vanha bullmastiffi Lyyli. Pira pääsi moikkaamaan ensin, Nadi katseli sivummalla. Nadikin pääsi moikkaamaan, mutta sen jälkeen annettiin pentujen leikkiä ja Nappula odotteli autossa. Pennuilla sujuikin alku-ujostelun jälkeen hienosti, Pira juoksutti Lyylin mukavan väsyneeksi :) Lyyli ei ihan kaikkia paimenen outouksia tajunnut, kuten kuvistakin voi päätellä ;) Lyylin mukana oli myös reilu puolivuotias lapsi, joka oli Pirasta vähän hassu :) Kiinnostava ja kiva, mutta tylsät ihmiset ei antaneet nuolla kokoaikaa saati antaa hammaspusuja...? Nadi oli ihan ihastuksissaan, kun kävi lapsivieras, se on kaikkien lasten fani ja luottokoira <3

Nyt leikitään!

Pippis kuiskuttelee salaisuuksia, vähän taitaa olla oudot jutut ;)

Näättekö nyt miten outo toi on! ihmettelee Lyyli

Miks se irvistelee, häh??

Torstaina toteutin lupaustani ja kävin jälleen hihnalenkillä kummankin kanssa ja ihan keskustassa! Me ollaan ihan just jo ylikunnossa kaupunkikäytöksen osalta ;) Tai ollaankohan (onkohan Nadi) sittenkään ihan vielä... Parempaan suuntaan kuitenkin.

Tänään oltiin Piran kanssa taas uusien kavereiden kanssa lenkillä ja treenailemassa. Me treenattiin näyttelyjuttujakin! Ensimmäistä kertaa ;) Lisäksi otin häiriössä pari seuraamispätkää lelu kainalossa, tämä on hyvä tapa jatkaa! Lelu putoaa alas ja paikka on jo nyt parantunut. Pira keskittyi hyvin, vaikka vieressä kaverit juoksivat. Tehtiin pari liikkeestä maahanmenoa ja ja seisomista, nämä hyvin. Vaatii kyllä muistuttelua välissä, kun vaihdetaan jäävää, mutta se lienee vielä sallittua :) Treenailujen päätteeksi päästettiin vielä kolmikko leikkimään pellolle. Piralla meinasi vähän iskeä paimennus tuijottelu päälle loppuakohti, mutta muuten leikit sujuivat suht mukavasti. Myöhemmin jatkettiin vielä Wilman ja Nadin kanssa metsälenkille. Nyt on pikku-bc ihan puhki, nukkuu tyytyväisenä :)

Sisällä ollaan viikonmittaan treenailtu edelleen noutokapulan nostoja oikeasta kohdasta. Näissä on tapahtunut selvää edistystä, tänään aamulla ainoastaan kahdesti otti laipasta kiinni ja nämäkin korjasi parempaan otteeseen! Lisäksi ollaan eroteltu asentoja sekä erikseen kummankin kanssa, että niin, että koirat on kumpikin mun edessä, sanon käskyn ja se, joka suorittaa ensin oikein saa nakkia. Jos toinenkin tekee oikein, mutta hitaammin, saa nakin, mutta jos ei kuuntele jää ilman. Tuntuisi toimivan, Nadikin kuuntelee eikä arvaile ;) Piran onnistumisprosentti on jo hyvä, harvoin unohtaa mitä piti tehdä.