Näytetään tekstit, joissa on tunniste Wilma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Wilma. Näytä kaikki tekstit

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kevättä!

Ihanat aurinkoiset ilmat vaan jatkuvat, minkä seurauksena päästiin tänään ensimmäistä kertaa treenaamaan hiekalla! Kentän parkkis on sulanut, kentän kanssa on kyllä vielä vähän toisin...

Maata näkyvissä!

Nurmea ei ihan vielä... Vain polveen asti tuonne upposi :/






Häiriömerkkitreenit ovat todella tuottaneet tulosta, perusasennot nopeutuneet ja kontakti parantunut vaikka maassa on merkkejä, ruutuja, kapuloita, joten meniköhän se niin, että sitä saa mitä vahvistaa? ;) Merkillä on ihmeellistä epävarmuutta, ei jotenkin uskalla lähteä sieltä pois?? Jos ensin vapautan ja vasta sitten pyydän tekemään muuta, pystyy ihan hyvin, mutta ilman erillistä vapautusta ei jotenkin pysty ei kykene. Hassua, kun muuten tuo ketjuttelee asioita hyvinkin näppärästi. Tosin osaltaan varmaan johtuu ihan siitä, että merkin paikan kanssa on säädetty ja kovasti tarjoaa nyt etu- ja/tai takatassulla koskettamista. Katsotaan, auttaako kun saa merkin taas itsessään vahvemmaksi. Kokeilin nyt niinkin, että merkiltä ruutuun olikin ruudussa palkka valmiina, jospa se osaltaan vahvistaisi "lupaa" poistua merkiltä. Katsotaan ja kysellään viisaammilta vinkkejä :)

Huhtikuu ja vieläkin pääsee jäälle! Montaa kertaa ei varmaan enää uskalla mennä, mutta kun autot ja kelkatkin niin kyllä mekin sitten vielä mentiin. Tytöillä riitti taas vauhtia, jotenkin nuo tasaiset laajat alueet saa nuo sekoamaan :D










Wilma-mummiskin oli mukana, hölkötteli omia menojaan eikä viitsinyt teinien hömpötyksiin osallistua. Olisi kyllä mielellään syönyt kaikki namit ja mun sormet samalla, se on sikamaisen ahne otus....


Kotipihassa piti vielä ottaa kuva, kun tytöillä on niin ihanat uudet Willis-takit:

Laitetaanpas tähänkin vielä ylös tyttöjen painot, Nadi kävi viikolla rokotuksilla ja samalla kumpikin punnittiin. Nadi tasan 20 kg, Pira 14,5kg (missä on kyllä parisataa grammaa liikaa, Nadi on sopiva). Nappula hurmasi lääkärin, ei olisi halunnut lähteä hoitohuoneesta pois ollenkaan :)

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäislomailua

Ihanat, odotetut pääsiäisvapaat vierähtivät ohi ihan hetkessä, mielellään sitä olisi vielä jatkanut auringosta ja treenaamisesta nauttimista :)

Porukat on Italiassa, joten meillä on ollut matkassa myös mummovahvistus Wilma, joka tosin tänään meni pikkusiskon seuraksi kotiinsa, meillä kun se aukoo kaikki laatikot ja ovet ja syö kaiken eteen tulevan.... Kesällä tulee ikää kymmenen ja nyt talven aikana se on keksinyt kivan harrastuksen kaiken mahdollisen aukomisesta ja varastamisesta. Onkohan se vähän höpertynyt? Muuten on kyllä oikein virkeä ja iloinen, fyysisesti hyvässä kunnossa (tosin vähän lihakseton) ja touhuilee mielellään. Ottivat myös Nadin kanssa ensimmäistä kertaa ikinä vähän yhteen, tosin epäilen Nadin unohtaneen Wilman meillä olon ja kävelleen pimeässä eteisessä sen päälle... Olin itse jo sängyssä, kun alakerrassa rähähti. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, pieni vekki Nadin korvaan tuli, mutta on jo parantunut hyvin. Nadi hetken vähän varoi Wilmaa, mutta muuten ei onneksi jäänyt kummallekaan mitään hampaankoloon.




Pitkänä perjantaina koeteltiin hankikannon kestävyyttä pellolla, tosin lumikenkien avustuksella. Hyvin pääsee!







Kotitie alkaa olla jo sula!

Ensimmäiset muurahaiset nähty!
Lauantain metsäsamoiluista ei ole kuvia, mutta vielä on paljon lunta ja vähän polkuja. Koirilla ottaa koville, kun eihän sitä nyt lumikenkien jäljillä voi tulla, edellä on paahdettava ;)

Sunnuntaina oli jäällä jopa melkein ruuhkaa, myös taivaalla:



Jotain liitimiä nämä on, oikeaa nimeä en tiedä, mutta hienosti kyllä kieppuivat jään päällä.

Hetken jo luulin, että koirat on ihan poikki, mutta vain hetken ;)

Välillä näin päin...

...kunnes Nadikin kellahti taas selälleen :D

Pippi ottaa aurinkoa :)

Niin nätisti ne poseeraa (eli katselee niitä liitimiä)


Ja sitten ne sekos...





Tänään vielä tarvottiin metsälaavulle paistamaan makkaraa, ei ollut tainnut kukaan muu koko talvena käydä. Tais Juha olla vähän kateellinen mun lumikengistä kahlatessaan polviin asti lumessa ;)

Treenattukin ollaan vähän joka päivä. Erityisesti teemana on ollut häiriömerkit ja kapulat, Pira kun jää tällä hetkellä kovasti jumiin sekä merkkeihin että noutoesineisiin. Sunnuntaina halli näytti tältä, kun aloitettiin treenit:
Alkuun oli kovin vaikeaa, kun olisi pitänyt päästä katsomaan ja nostamaan ja hyppäämään ja keinumaan ja kiipeemään ja.... mutta hienosti tsemppasi, kun huomautin kontaktin tiputtamisesta. Lopulta oikein kasvoi korkeutta, kun niiiiin kovasti EI katsonut eikä edes huomannut kentällä mitään ihmeellistä. Sujui seuraamiset ja jäävät hienosti! Näitä tehtiin myös ulkona. Lisäksi työn alla on metallinouto, tai lähinnä työnalla on muistaa tehdä sitäkin välillä. Toimii myös hyvin hieman kierroksia hillitsevästi, noutaa siis hyvin muttei nouse niin koville kierroksille metallista kuin puusta. Noutoja ei ollenkaan heitetylle kapulalle, vaan erikseen heittoihin rauhoittumista ja kapulasta luopumista kuin itse noutoa. Ja ruutua, kaukoja, jääviä... Pitäisi taas tehdä oikein tilannekatsaus missä mennään minkäkin osalta, niin tulisi vähän suunnitelmallisuutta treeneihin. Tunnarin treenaaminen on ainakin ihan liian vähällä, samoin kaujojen seiso-istu vaihdot...

Kivan ulkoilu- ja treenirupeaman jälkeen tänään vielä aksatreenit illalla, niin nyt on rauhallista koiraa ja ohjaajaa, valoisia iltoja ja seuraavia pidempiä vapaita (se on muuten Juhannus!) odotellessa :)

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Talvipäivää!

Koko viikko on mennyt flunssaisissa merkeissä ja vaikka lenkillä on käyty raahustamassa ja vähän treenailtukin, oli tänään ihanaa päästä ulos jo vähän paremmassa kunnossa ja auringonkin näyttäytyessä!

Ensin kävin ottamassa yhdet 1-v kuvat:







Tytöistäkin piti ottaa parit kuvat, kun löytyi niin ihana ovi taustaksi:


Pira ei just perusta malleilusta...

Kerran sain huijattua ;)


Ihanat <3

Haettiin Wilma mukaan ja suunnattiin jäälle, hankikanto villitsi mummokoiran kokonaan :D

Ensin oli Piralla pallo


Sitten pallo päätyi Wilmalle, joka sekosi :D







Nadikin olis halunnu leikkiä, mut Pira ei pystyny, Wilma vei mun pallon!!

Minäk sekasin? Itte ootte ;)


Onneksi Pirakin toipui järkytyksestä, kun keräsin pallon parempaan talteen. Olis Mummokoira pian saanu sydärin kaikesta riehumisesta ;)