Pennusta teinikoiraksi

Hile täytti joulukuun puolivälissä 8kk ja ihan kohta täyttyy jo 9kk rajapyykki. Näemmä kuukausikoosteen tekeminen meinaa jäädä, ilmeisesti pentupassi alkaa umpeutua mielessäni. Vaikka Hile on kyllä edelleen hyvin pentumainen niin ulkoisesti kuin käytökseltään useissa tilanteissa. Sillä ei edelleenkään ole ollut mitään suurempia epävarmuuksia tai pöhinöitä, muutaman kerran ulkona on hetki katseltu jotain tilannetta tai kohdetta, kunnes Hile on päätynyt tarjoamaan kontaktia jolloin joko saa palkkaa tai matka jatkuu. Tämä on sille tuttu toimintamalli, koska se mielellään vetäisi hihnassa täysillä ja pysähtymistä ja järkevämpää ettenemistä on tullut todella paljon harjoiteltua, joten se on luontevaa meille molemmille myös niissä tilanteissa, jos joku meinaa jännittää. Pääasiassa se ei kyllä pidä mitään asioita ihmeellisenä, eikä esimerkiksi uutena vuotena reagoinut paukkeeseen mitenkään.

Piiiitkät koivet voi kääriä tyynyksi

Hile on edelleen ennen kaikkea hassu ja huoleton. Se joko ei huomaa tai ainakaan sitä ei ollenkaan haittaa, jos tulee pieniä sivuosumia tai kaverin leikit meinaa mennä vähän rajuiksi. Temperamentiltaan se on mielestäni melko rauhallinen, vaikka nyt onkin meneillään 'en tarvitse lepopäiviä' kausi eli se kotona mielellään puuhailee jotain, kiusaa Nilaa tai haastaa Piraa leikkimään. Nila on edelleen sille aivan liian kiltti, sen joutuu pelastamaan päivittäin päällä möyryävältä "pennulta", joka on fyysisesti Nilaa selkeästi isompi ja vahvempi jo nyt. Toisaalta Nila myös itse hakeutuu näihin tilanteisiin, se vaan ei osaa asettaa rajoja koska sillä itsellä ei enää ole kivaa eikä Hile huomaa mitään hienovaraisia hännän alenemisia tai luimisteluja. Ne ovat silti parhaat kaverit, nukkuvat vierekkäin tai kasassa ja ulkona niiden leikit menevät paremmin yksiin, kun Nila pääsee juoksemalla ketterämpänä harhauttamaan pennun kannoiltaan, minkä lisäksi törmäilyleikit on ehdottomasti kiellettyjä. Pira rakastaa Hilettä, ne hammastelevat ja leikkivät sisällä nujuamisleikkejä, eikä Piralla mene ollenkaan hermot vaan se osaa lopettaa leikin ihan nätisti! Tosin Hile on sen kanssa paljon korrektimpi, eikä venytä rajojaan liiaksi. Ne tykkäävät läimiä tassuillaan ja hammastella sekä pöristä ja mölistä kumpikin. Nadin kanssa Hilellä on lähinnä kohteliaat välit, niillä ei oikein ole yhteisttä mutta toisaalta eivät ne myöskään häiritse toistensa oloa mitenkään. Hile antaa mummon olla rauhassa ja mummo antaa Hilen olla, kunhan ei tule naamalle riekkumaan. Lauman elo sujuu näin edelleen varsin mutkattomasti!

Nenät vastakkain 💕

Hile on jatkanut monipuolisten pohjien treenailua moneen menoon. Pääpaino on ollut tottelevaisuudessa ja siellä yhteistyön syvenemisessä. Hile on aika tarkka palkan laadusta, vaikka se tykkää todella paljon tehdä yhdessä, se myös oikein mielellään viihdyttää itse itseään. Tällä hetkellä tasapainoillaan sopivan kombon löytymisen kanssa, jotta treenit pysyisivät mielekkäinä kummallekin ja motivaatio ja sitoutuminen tekemiseen kasvaisi entisestään. Hile on kiinnostava koulutettava, koska on aivan erilainen kuin vanhemmat koirani. Se oppii valtavan nopeasti, nauttii ratkaisujen keksimisestä ja onnistumisista, siinä on voimaa ja vauhtia, mutta se ei koe tarpeelliseksi käyttää niitä turhaan. Se pohtii ja punnitsee sen sijaan että sähläisi tai painaisi kaasua ja väläyttelee sellaista tekemistä etten malta odottaa miten saan sen kaiken kaivettua käyttöön. Hile ei kuitenkaan koskaan huolestu tai jää liikaa miettimään tehtäviä jos ei heti hoksaa, vaan siinä kohtaa mieluummin keksii itselleen jotain muuta. Se onkin tehokkaasti opettanut minulle, kuinka tärkeää on saada treenit alkamaan onnistumisella, kuinka tehtävät pilkotaan riittävän pieniin paloihin ja kuinka tärkeää koiran motivaation kannalta on saada vahvistetiheys pidettynä varsinkin aluksi riittävän suurena. Sen kanssa edelleen tehdään todella paljon ihan kontaktitreeniä erilaisissa tilanteissa, jotta se muistaisi että olen oleellinen osa sen elämää. Lisäksi sen kanssa tehdään paljon luopumistreenejä, koska erityisesti ruuan kanssa sen ajatukset herkästi jäävät liiaksi jumiin palkkaan. 'Luovu niin saat' on sille kyllä periaatteena selvä, mutta kun aina ei vaan malta, muista tai ehdi ajatella ennen kuin jo kävi tökkäämässä nenällä. Itsenäisen puuhailun takia sillä on alusta asti ollut käytössä myös taukomatto, peti tai häkki, jotta sillä on kaiken aikaa selkeä tehtävä mitä tehdä jos muita ohjeita ei ole annettu. Nykyisin jo pelkkä 'käy siihen' riittää helpohkoissa ympäristöissä, mutta yhtään vaikeammassa paikassa konkreettinen paikka selvästi helpottaa pysymistä. Muita paikallaoloja olen treenannut hävettävän laiskasti, niiden osalta on tarkoitus aktivoitua lähitulevaisuudessa.

Seuraamisen opettaminen on ollut yllättävän hankalaa, ilmeisesti vapaalla sylissä kiehnäävälle Hilelle  ei kuitenkaan treenatessa ole kovin luontevaa pysytellä ihan lähellä. Pikkuhiljaa ollaan asiaa työstetty ja päästy jo vähän eteenpäin, eiköhän tästä vielä hyvä tule. Herkästi keskittyminen meinaa herpaantua häiriöstä, mutta onneksi valitsee tehtävän hetken pohdittuaan.

Noudon palasia ollaan saatu myös etenemään. Tässä tulee myös selvästi esille, miten Hile pohtii mitä olikaan tekemässä ja miten se jo tutuissa tehtävissä yrittää uudelleen onnistuakseen.

Työnalla on myös minulle ensimmäiset etujalat paikallaan kaukokäskyt, jotka tuntuvat olevan Hilelle todella luontevat! Videolla oli vähän liian hyvä palkka tähän treeniin eikä maltti oikein meinaa riittää, mutta laitetaan nyt muistiin tämäkin vaihe. Etutassutarget ei tietenkään ollut mukana, mitä ollaan kotona käytetty alleviivaamassa etujalkojen paikallaan pysymistä.

Agilitya ollaan treenailtu nyt aika harvakseltaan ja lähinnä muutamalla esteellä focuksen säilymistä tehtävässä. Pienten hyppy-putki pätkien lisäksi olen naksutellut sille keinulla pamautteluleikkiä, mikä on Hilestä supersiistiä sekä rengasta erillisenä esteenä ja parin esteen kokonaisuuksissa. Mitenkään kovin systemaattista ei agilityt ole nyt olleet, mutta koitetaan mahduttaa keväälle kalenteriin ainakin kurssi tai pari lisää ihan ohjattuja treenejä.

Noseworkkiä ollaan tehty kotona aina silloin tällöin. Hile on osoittautunut aikas taitavaksi nenäeläimeksi, täytyy kyllä ehdottomasti tehdä sille keväällä myös jälkeä ja jatkaa nose hommia! Nosen ilmaisua en ole juurikaan vielä pohtinut, mutta nenäkosketus näyttäisi tulevan aika luonnostaan joten eiköhän me sitä aleta vahvistaa.

Mielenkiinnolla odottelen, aloittaako Hile juoksun Piran kanssa tai perään jo nyt, vai malttaisiko se vielä vähän kasvaa ensin. Piran juoksu alkanee parin kuukauden sisällä, edellinen oli heinäkuussa ja väli on ollut 6-7kk. Ei kyllä yhtään haittaisi, vaikka odottelisi juoksun kanssa reilusti yli vuoden ikään!