Uimamaisteri

Nilan kuntoutus on edennyt pääasiassa hyvin, lenkkejä on pidennetty jo puoleen tuntiin kerralla ja ollaan aloitettu uiminen. Ja sekös onkin Nilan mieleen! Saa edes jotenkin purettua fyysisiä patoutumiaan, joita tuntuu riittävän. Ollaan nyt käyty uimassa noin viikon välein, jatkossa koitan vähän tiivistää käyntejä että ehditään käyttää kaikki 10 krt ennen kuin Taidogas sulkee ovensa uimapuolella. Harmi, mutta onneksi Nokialta löytyy seuraava vaihtoehto. Hyvinkäällekään ei meiltä ajele kuin tunnin verran, joten sinne suunnataan kun kunto alkaa olla taas kohdillaan jotta saa kaiken hyödyn käynnistä. Toivottavasti tulee myös hyvät ilmat luonnon vesissä uimiseen, täytyy pitää taitoa yllä kun on vauhtiin päästy! Kummasti alkanut myös vepe tässä kiinnostaa.

Tässä nyt ehdi mitään levätä, tärkeä juttu kesken!

Tämän päivän uimanäyte loppupuolelta vuoroa, kun meno alkaa olla jo järkevää. Aluksi meinaa lähteä aina väkisin ihan käsistä (vai tassuista) koko touhu, täytyy vinkua, kiljua, haukkua, hyppiä rampilta ja napsia vesipisaroita... Tässäkin keskellä meinaa jäädä veden nappailu päälle, mutta on jo sen verran rauhoittunut että kuuntelee ja jatkaa tasaisempaa menoa. Voisi myös ajatella, että uiminen väsyttäisi, mutta ei. Kotimatkan se nukkuu ainakin osittain, muuten ei eroa juurikaan huomaa.

Pieni takapakki kävi toissa viikolla, kun pääkalloliukkailla Nila onnistui hihnassa pariin kertaan liukastelemaan niin, että meni ihan kieroksi ja alkoi herkästi liikkuessa pomputtaa takapäätään ja ravi oli holtitonta. "Onneksi" Pira aloitti juoksun, niin Nila sai käyttää Piran ajan Katriinalle ja saatiin lantion lukko heti auki. Muuten neiti oli oikein hyvässä kunnossa, edellisestä käynnistä oli paria päivää vajaa kaksi viikkoa eikä etupäässä ollut mitään kummempaa. Tähystyksestä oli tuolloin lähes viisi viikkoa, eikä olkanivelissä ollut käsiteltäessä tunnettavaa eroa! Kuinka helpottavaa, ehkä tämä tästä. Nyt on taas jo kohta viikko kulunut ja lanneselkäkin on pysynyt ojennuksessa. Ihan juuri tulee kuluneeksi jo kuusi viikkoa tähystyksestä! Käsittämätöntä ja samalla ihanaa, vapaus lisääntyy ja olen pikkuhiljaa uskaltanut tehdä (treeni)suunnitelmia loppukeväälle ja siitä eteenpäin. Kun nyt vaan ei sattuisi mitään! Nautitaan molemmat, kun päästään taas lenkille. Aikuiset on tosiaan kumpikin juoksussa eikä niitä kiinnosta kun haistelu ja merkkailu, joten ollaan Nilan kanssa käyty kaksin reippaammat lenkit (koska puolituntia ja siitä ylöspäin on jo LENKKI!!) niin, että Nipa on fleksissä. Saa pikkuhiljaa vähän spurttailla ja pääsee liikkumaan paremmin omaa tahtiaan. Se tahti on tosin sinkoilua penkalla, joten vähän joutuu vielä rajoittamaan... Ollaan myös lisätty lenkkeihin pieniä metsäpolulle poikkeamisia, kuinka ihanaa! Sisällä jatketaan edelleen jumppapallon ja tasapainotyynyn kanssa treenailua. Tule jo kevät ja lopullinen vapaus!

Katriina saa osakseen suunnattomasti rakkautta jokaisella käynnillä

No niin, selkä on suora joten mennään jo!