HTM avo KUMA!

Oho, se meni sitten hieman paremmin kuin osasin odottaa! Tänään Akaan Viialassa Westieiden hienosti järjestämissä kisoissa saatiin Nilan kanssa ensimmäisestä avoimen luokan kisasta 164 pistettä, KUMA ja vielä sijoituttiin ensimmäisiksi. Se on oikeus voittajaluokaan plakkarissa, aika hienoa!

En todella osannut odottaa noin hyviä pisteitä saati sijoitusta, koska ohjelma ei ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Alkuosa sujui, mutta puolivälin jälkeen tuli pientä sekoilua ja hetkeen en tiennyt missä on koira ja missä menee musiikki, mutta näemmä riittävän hyvin sain kiinni ohjelmasta ja suoriuduttiin kunnialla loppuun. Tuomarikommenteissa tämä näkyi, mutta pisteissä yllättävän vähän! Palaute oli mukavaa, aivan erityisesti mieltä lämmitti palkintojen jaossa Nadjan onnittelut kommentilla 'Erittäin taitava koira, Onnea!' Kaikki tuomarikommentit pisteineen kuvassa, yhdessä paperissa ei kommentteja ollut.

Ihana Hanna ystävällisesti otti pyytämättä videon, eihän se ihan suunnitelman mukaan mennyt mutta on siellä ihan itseäkin miellyttäviä pätkiä seassa!

Westieillä oli kaiken huipuksi ihan mahtavat palkinnot, ihanasti oivallettu rairuoho pokaalit sekä iso kassillinen herkkuja niin koiralle kuin ohjaajallekin! Tanssikisoissa on kyllä niin mukava ilmapiiri ja ystävällisiä ihmisiä, että pelkästään se kannustaa jatkamaan ja kisaamaan lisää. Me keskitymme seuraavaksi vähän muihin lajeihin, mutta eiköhän me taas sopivan tilaisuuden tanssikehissäkin pyörähdetä ja mitä todennäköisimmin voittajaluokassa, aika hurjaa!

HTM treeniä

Maaliskuu on ollut tokon ja koiratanssin kuukausi, painottuen loppua kohti enenevästi koiratanssin ja erityisesti htm:n puoleen. Tällä hetkellä Nilalla on viisi positiota, eli puolet kaikista kymmenestä on vielä odottamassa opettelemista. Lisäksi toki näistä viidestä on osa vahvempia kuin toiset ja kaikissa riittää varmasti loputtomasti hiomista. Meidän alokasluokan ohjelmassa oli positiot vasemmalla, oikealla ja välissä seuraten. Nyt niiden lisäksi on opiskeltu oikealla edessä seuraaminen sekä nenä oikealle kyljittäin edessä liikkuminen. Näillä viidellä startataan avoimeen luokkaan. Parhaimmillaan onnistuessaan positiot ovat melko tasalaatuisia ohjelmassa esitetyissä suunnissa ja tempoissa, mutta jos virettä on liikaa tai liian vähän, tulee mukaan epätasaisuutta. Mielenkiintoista nähdä miten kisaohjelma onnistuu ja saada tuomarien kommentit löyhästi alokasluokan ohjelman pohjalta uudelleen tehtyyn vaikeampaan ja monipuolisempaan ohjelmaan. Kasasin tämän viikon treeneistä videon muistiin, millä mallilla mennään. Videolla sekä parempia että ei niin onnistuneita pätkiä ihan tarkoituksella, helpompi seurata edistymistä kuin pelkistä onnistuneista pätkistä. Tavoitteena on, että positiot olisivat keskenään tasalaatuisia, eli etäisyys ja intensiteetti olisi kaikissa sama riippumatta liikesuunnasta tai nopeudesta. Ihanan koukuttavaa!

Vielä palkattomuudesta

Kyllä, yhteistyö kantaa myös vaikeammat kokonaisuudet pidemmillä odotteluilla, kuinka hieno fiilis! Tänään oli ohjelmassa tokotreeneissä liikkuroitu kokonaisuus, vapaavalintaiset neljä liikettä ja kirjallinen palaute. Tehtiin vastaava treeni syksyllä, jolloin meidän lapussa luki muun muassa ylivireinen, yrittää näykkiä (monta kertaa), hyppii päin ja haukkuu. Nyt meidän lappu alkaa kommentilla 'Hurja kehitys yhteistyössä ja koiran focuksessa'.  Just nyt voisin kehystää koko paperin seinälle ja ihailla sitä, niin hienolta tämä onnistuminen tuntuu! 

Tokon kokonaisuudet on olleet Nilalle paljon vaikeampia kuin muut, koska tokossa juostaan ja aloitetaan aina uudestaan liikkeen alusta. Lisäksi kehässä on yksittäisiä, erittäin paljon silmää kiinnostavia kohteita mitä voisi hyvin tuijotella. Liikkurin käskyt tuo opiskeli ihan itsenäisesti noin puolikkaan liikkuroidun treenin aikana heti ensimmäisellä kerralla ja usein liikkurilla on vielä ihana kapula mukanaan. Pienelle koiralle haasteita kerrakseen, kun pitäis vielä muistaa ottaa se ohjaaja mukaan ja kuunnella. 

Tänään valitsin liikkeiksi kapulan pidon, hypyn, luoksetulon ja liikkeestä maahan menon, jotta tuli tasapuolisesti vauhtia ja keskittymistä. Lisäksi Riitta kirjoitti huomiot muistiin, joten liikkeiden välit olivat tavallista pidemmät. Eikä mikään näistä ollut Nilalle tänään ollenkaan vaikeaa! Se oli kehässä rento ja vastasi erittäin hyvin sosiaaliseen palkkaan, mistä lähti mukaan jatkamaan hommia juuri kuten haluan. Alkaa vihdoin olla olo, että voisi hyvin ilmoittautua kokeeseen myös tokossa.

Kehään tulo: 

'Ok. Ole enemmän koiran kanssa sitä ohjaten.' Tuttu ongelma, alan kuunnella liikaa liikkuria jos en valmiiksi tiedä mistä ja minne liike menee. Tämän takia kokeissa mieluummin katselen yhden kehän kulun ennen omaa vuoroa, mutta tähän ei toki aina ole mahdollisuutta. Nila onneksi huolehti tänään hienosti oman tonttinsa.

Hyppy + alku focus:

'Hieno focus + suoritus. Tosi näyttävä' Tähän ei oikein mitään lisättävää, se oli hieno! Muistin myös olla antamatta mitään turhia vartaloapuja.

Luoksetulo:

'Hieman kevyt oej. Hyvä focus + rauha. Nopea. Hieman törmää ja jää aavistuksen etäälle.' Alku oli omasta mielestä hyvä ja luoksetulo suora ja nopea, mutta törmääminen ei ollut kyllä hieman vaan aika törkeästi. Ja kun sikailee päin ajautuu kauas... Perusasentoon tuloja siis treenilistalle taas vaihteeksi! Luoksetulotreeneissä on pääpaino ollut liikkuriin reagoimattomuudessa, joten hienoa että alku toimi.

Liikkeestä maahan + alku focus:

'Seuruun focus huono. Maahan huomattava pääapu. Hyvä makuu. Hieno PA nousu.' Tässä valmistelevan seuruun olisi halunnut kyylätä ruutua, joka oli oikealla viistossa seuruusuuntaan nähden. Ei kuitenkaan vaipunut kyyläykseen, vaan ainoastaan pää vajosi seuruussa alemmas. Pääapu tuli, kun tarkistin että meni maahan. Vaikka se menee maahan käskystä ja ilman aina kun mahdollista. Nolo ohjaaja... 

Liikkeiden väleistä saatiin kommentiksi ainostaan ' =) ' ja kehästä ulos 'hyvin' eikä näihin ole itsellä mitään lisättävää. Tuntuu entistä vahvemmin siltä, että meille sopiva tapa toimia liikkeiden väleissä on löytymässä ja tästä on erittäin hyvä jatkaa. 

Loppuun tehtiin paikalla olo, minkä tein myös kokeenomaisesti. Makasi alun hyvin paikallaan, mutta kuunteli aika paljon takana olevan agilitykentän tapahtumia. Ei näyttänyt kovin rennolta, joten kun rentoutui ja tiputti lonkalle en puuttunut. Halusin ehjän suorituksen ja toisaalta vahvistaa rauhallista mielentilaa. Sivulle nousu oli sitten hankala kun oli mutkalla, mutta nousi kuitenkin omalla käskyllä vaikka hitaasti. 

Koko treenien aikana palkkasin aluksi pari pientä tekniikkaa ruualla ja oman kokonaisuuden jälkeen taisin pitkän sosiaalisen palkan jälkeen palkata häkkiin menon nakilla. Olisiko niitä sitten ollut yhteensä koko aikana alle kymmenen. Leluja ei otettu edes kopasta. Näin me jatketaan täynnä intoa yhdessä tekemiseen!

Mallin hommissa

Nila ja Nadi kävivät viikolla mallikeikalla, tässä ihanat kuvat jotka kaikki ovat ©Miikku Pietilä käsialaa.

Kiihtymyksestä palkan alennukseen

Meille Nilan kanssa on ollut haasteellista saada kokonaisuus toimimaan ilman, että kierrokset nousevat aivan liikaa ja samaa tahtia tulee ääntä tai ainakin alkaa seuraamisessa painaminen ja keuliminen. Mielentilaa ollaan treenattu paljon, mutta se on ollut ajoittain todella haastavaa. Rauhallisessa ympäristössä Nila keskittyy ja tekee hyvin, mutta jos vaikka viereisellä kentällä tehdään kovaäänisesti agilitya, juostaan ja huudetaan, on se ollut vaikeaa ja on tarvittu tiivistä palkkaamista ja usein paljon lelupalkkaa, jotta focus on pysynyt tehtävässä.

Nila kiihtyy myös leluista, juoksemisesta ja odotuksesta. Erityisesti viimeinen on ollut hankalasti hallittavissa, kun ihan aina ei meinaa pysyä perässä mitä nyt odotetaan. Useimmiten treenatessa kyse on kuitenkin palkan odotuksesta, mitä kautta ollaan päästy vihdoin harppauksia eteenpäin kokonaisuuksissa ja mielentilassa. Olin pohtinut erilaisten treenitilanteiden välistä ristiriitaa mielessäni jo tovin, kun se tuli puheeksi tokotreeneissä ennen joulua. Riitta kehotti miettimään, miten saan kuilun rauhallisten, häiriöttömien treenien ja prime time aikaan monen kentän halleilla tehtävien treenien välillä kapeammaksi. Kannattaako ja ennen kaikkea tarvitseeko herkästi kiihtyvä koira oikeasti vielä tässä vaiheessa vahvistehistoriaa niin paljon, usein ja pitkään varsinkaan lelupalkkaa? Riittäisikö sille lyhyempi leikki, enemmän sosiaalista palkkaa, sopivasti ruokaa ja harvemmin lelu?

Vaikka olin asiaa jo pohtinut, kiinnitin palkkaukseen erityistä huomiota seuraavat omatoimitreenit rauhallisessa hallissa ja kotona ja vertasin niitä pahimpiin hallitreeneihin. Siitä se alkoi aueta pikkuhiljaa. Toki edelleen viereisellä kentällä saatetaan tehdä sitä aksaa ja juosta ja huutaa ja koirat haukkua, mutta mitäpä jos itse ei ottaisi niistä niin paljoa häiriötä vaan luottaisi koiraan ja pyrkisi oikeasti kehittämään meidän välistä yhteistyötä eteenpäin? Riitta kertoi, ettei itse välttämättä koko kisapäivänä palkkaa koiraa millään aineellisella palkalla, vaan ainoa palkka on kehut ja yhteinen hyvä fiilis ja tekeminen. Tehtiin Nilan kanssa kokonaisuustreeniä niin, että loppupalkkana oli yhteinen rapsuttelu ja kehuhetki, mikä on Nilasta valtavan ihanaa! Ja kas, ei sen motivaatio tekemiseen minnekään kadonnut, mutta ylimääräinen kiihkoilu alkoi tasoittumaan.

Ihan täysin palkatta en ole kisapäiviä vienyt läpi, mutta sen sijaan, että olisin revitellyt lelulla tai muuten kauheasti teettänyt nostattavia temppuja ennen kisaratoja rallyssa, olen tehnyt hyvin pienesti tekniikkakertausta varsin maltillisilla ruokapalkoilla ja ennen kaikkea kehuilla. Sen lisäksi ollaan hengailtu yhdessä ja pysytty kumpikin rauhallisina. Tämä on selvästi ollut hyväksi, viimeisimmät rallyradat kisoissa ovat olleet vireeltään lähellä sitä mitä haluan. Myös tokon palkattomat kokonaisuustreenit ovat edenneet ja ääntely vähentynyt valtavasti. Olen kisojen lisäksi vähentänyt palkkaamista muutenkin, toki tekniikkaa tehdessä edelleen vahvistetiheys on korkea, mutta osatuissa asioissa on pääpaino sosiaalisessa palkassa. Lelut pysyvät pääasiassa taskussa, mikä on siirtänyt focusta valtavasti itse tekemiseen. On toki edelleen asioita, kuten vaikka nouto, mitä palkkaan pääasiassa lelulla, koska ruoka ei vaan koskaan pääse kapuloiden ihanuuden tasolle. Katsotaan, minne tämä polku johtaa ja miten onnistun tasapainoilemaan sopivan palkkaustiheyden ja laadun kanssa, mutta tällä hetkellä tuntuu todella hyvältä ja suunta oikealta!