Hyvästi tikit!

Eilen illalla nappasin tikit pois. Jos nyt voi puhua nappaamisesta, kun toinen pitää ei niin innokasta aikuisen koiran kokoista pentua sylissä ja toinen tihrustaa tummia tikkejä mustasta karvasta. Nila oli aivan varma, että nyt tapahtuu jotain ehdottoman kamalaa ja varmasti kohtalokasta, mutta varsinaista tikkien poistoa se ei kyllä tainnut edes huomata. Sillä on tässä samaan aikaan "hauska" mörköilyvaihe menossa, mitä tämä tylsyys ehdottomasti helpottaa.... Helpottaa keksimään kaikkia suuria ja vaarallisia asioita. Ne vaan tuppaa unohtumaan suunnilleen samaa tahtia tai ainakin viimeistään, kun tarjoaa käsikosketuksen vaihtoehdoksi pöljäilylle. Aaa, töitä! No eihän tässä sitten mitään ollutkaan! Oon vaan koittanut olla varovainen tämän kanssa, ettei sille missään kohtaa pääsisi kehkeytymään ajatusta että pöljäilemällä saa töitä (joita muuten ei juurikaan ole nyt tarjolla).

Haavat ovat parantuneet todella hyvin, tähystysreikiä ei enää edes erota. Nila on antanut tikkien aika hyvin olla rauhassa, toki päällä on pidetty paitaa joka kyllä on ottanut osumaa ihan reilusti. Ihanaa päästä pöntöstä eroon kokonaan! Tosin mietin jo, että pitäisikö sitä sittenkin pitää yöt ja yksinolot, kun meno pömpelin kanssa on edes pari astetta rauhallisempaa... Alkaa nimittäin vauhti nousta entisestään päivä päivältä. Käsittämättömän pienissä tiloissa saa tehtyä vaikka mitä akrobaattisia suorituksia.

Nila on kunnostautunut kotiapulaisena entistä tarmokkaammin. Siivoaminen on todella helppoa, kun pieni bc kävelee samoissa askeleissa ja työntää lelua tai mitä tahansa esinettä käteen/taskuun/ selkään. Minä (hölmö) ajattelin, että se olisi sillai sopivasti kiinnostavaa hommaa niin voisi kulkea mukana, mutta imurointihan onkin tässä muuttunut yhdeksi siisteimmistä asioista maailmassa! Oikeastaan kaikki on siisteintä koskaan, mihin vaan saa osallistua. Pyykinpesu on suosikkeja, kun pyörivää rumpua voi ihmetellä luukun läpi ja telineessä olevien, märkien, puhtaiden vaatteiden alla voi kiehnätä edes takaisin ja yrittää varastaa sukat telineestä. Miten siistiä!

Tässä me imuroidaan. Tai yritetään. Hiiri osalistuu aktiivisesti!

Erittäin kiinnostava pyykkikone

Nilan siskolla on ollut jo joulusta asti käytössä aktiivisuuspanta, mitä jo heti himoitisin itsellenikin, mutten keksinyt perustetta sen hankinnalle aiemmin. Nyt, kun olemme yhdessä todenneet sen olevan aika hyödyllinen apu liikunnan seurannassa, päätin meillekin moisen hankkia. Nyt on muutaman päivän ollut käytössä Kaunilan aktiivisuuspanta, joka mittaa koiran touhuja. Mielenkiintoista lisäinfoa, tosin Nila ei oikein arvosta pantaa kaulassaan ja toistaiseksi onkin arvoitus, kuinka sen sille nyt ilman pönttöä päässä uskaltaa ilman valvontaa jättää. Eilen illalla mittarin jo pelastin kertaalleen sen suusta. Toisaalta tieto myös lisää tuskaa, neiti ei juuri hereillä ollessaan eli käytännössä muulloin kuin yöllä lepäile. Se puuhailee kaiken aikaa jotain, aivan sama missä tilassa sitä pitää. Pienessäkin tilassa saa myös aikaiseksi erittäin sujuvasti erilaisia loikkia ja syöksyjä. Kumpa aika nyt vaan menisi nopeasti! Onneksi nyt pikkuhiljaa voidaan aloittaa myös ulkoilujen pidentäminen, tosin kuinka sen turvallisesti ja järkevästi saa toteutettua onkin ihan toinen kysymys. Nyt ollaan pysytelty omalla pihalla, missä ulkoilu sujuu pääasiassa rauhallisesti ravaillen löysällä hihnalla. Heti, kun mennään portin ulkopuolelle, muuttuu vauhti ja asenne aivan toiseksi eikä hihnakäytöksestä ole tietoakaan. Täytynee siirtyä taskuruokintaan, että saadaan joku ajatus mukaan ulkoiluihin. Ensimmäinen uintivuoro on jo varattuna, mutta hetki siihen vielä on aikaa. Toivotaan kuntoutumisen jatkuvan yhtä hyvin kuin tähänkin asti, neidin puuhakkuudesta huolimatta.

Aikuiset koirat ovat joutuneet myös kärsimään osansa nuorimman saikusta, kun lenkit on lyhentyneet ja suuri osa ulkoiluista on vietetty omalla pihalla. Onneksi ollaan saatu edes hetkittäin nauttia myös kauniista säästä jatkuvien luistinratakelien lisäksi! Pira on taas enemmän jumissa, joten sen kanssa ollaan aika varovasti liukkailla liikuttu muutenkin, nyt vielä varovaisemmin. Yksi akuutisti kuntoutettava kerrallaan riittäisi oikein hyvin...