En pysty oikein vieläkään käsittämään, kuinka paljon tuo teinikoira onkaan kehittynyt sairausloman aikana. Sen keskittymiskyky on parantunut valtavasti ja vaikka se treenien aluksi saattaa haukkua tai koittaa purkaa turhaumaansa puremalla, se pysyy minun kanssa. Se pystyy tekemään hommia vapaana samalla kentällä muiden kanssa, se kuuntelee eikä jumiudu kyyläämään! Luulin tauon saavan aikaan jotain aivan päin vastaista, mutta ehdottomasti parempi näin. Edelleen joka kerta treenitilanteisiin mennessä olen aivan varma, että tänään se lähtee käsistä kovaa ja korkealle, mutta toistaiseksi pelko on ollut turhaa.
Näin rennosti voi häkki auki odotella omaa vuoroa
Viime lauantaina oli toistaiseksi rankin päivä treenien osalta, kun osallistuimme koiratanssi päivään. Meitä aloittelijoita oli paikalla neljä koirakkoa ja meidän treenit oli suunniteltu niin, että olimme suurimman osan ajasta kaikki yhtä aikaa kentällä. Käytiin läpi koiratanssin perusliikkeitä, erilaisia pujotteluvarioaatioita, pyörimisiä ja musiikin kanssa toimimista sekä kokeiltiin yhtä valmista pätkää. Nila oli lähes koko ajan vapaana huolimatta muista koirista samalla melko pienellä kentällä! Se keskittyy tällä hetkellä niin hyvin omaan tekemiseensä, että olen varma sen tauon aikana salaa treenanneen. Varsinkin, kun muuten sillä on hauska pöhinä vaihe menossa vähän asialle kuin asialle.
Popan kanssa koiratanssipäivässä
Toisena uutena juttuna aloitettiin Nose work treenit, käydään ohjattu alkeiskurssi nyt ainakin ja katsotaan, miten jatkossa lajia treenaillaan. Ensimmäisellä kerralla aloitettiin hajuun ehdollistamista, mikä lähtikin alun "tarjoan vähän kaikkea mitä osaan" vaiheen jälkeen sujumaan hyvin. Ehdollistaminen tehtiin lasipurkilla niin, että hajua tipautetaan tippa lasipurkkiin, annetaan hajun hetki tasaantua ja sen jälkeen tarjotaan purkki koiran ulottuville ja palkataan kaikki kiinnostus purkkia kohtaan. Nilalle naksuttelin aika nopeasti käytöksen, missä se työntää nenää purkkiin. Tätä jatketaan nyt kotona ja tarkoitus on samalla ainakin Piralle, ehkä Nadillekin (jospa se innostuisi!) ehdollistaa haju. Kurssilta saatiin pullo hajua mukaan, joten treenejä on helppo jatkaa kotona. Kotimatkalla piti hakea heti omat lasipurkit ja valmiiksi jo huopatassua ja pinsetit, kerrankin laji jonka varusteisiin ei saanut kuin 10€ kulutettua, toki hajua jossain vaiheessa tarvitsee lisää, mutta alkuun näillä pääsee hienosti! Nila toimi jälleen treenitilanteessa hienosti, otin sille oman alustan mukaan taukoja varten ja vapautin siitä (jälleen vapaana) tarjoamaan toimintaa. Samassa, aika pienessä tilassa, oli kaksi muutakin koiraa joista toinen haukkui paljon, mikä aluksi Nilaa hieman häiritsi ja meinasi lähteä mukaan räksytykseen, mutta sain sen helposti takaisin omaan toimintaansa tarjoamalla käsitargetin ja sitä kautta palautuksen omaan tehtävään.
Olen edelleen joka kerta hyvin hämmentynyt sen keskittymisestä ja halusta tehdä minulle. Tuntuu, että itse tekemisen arvo on noussut aivan uusiin ulottuvuuksiin. Lisäksi sosiaalinen palkka ja yhdessä oleminen on saanut hurjasti lisää arvoa, vaikken niille tietoisesti ole oikein mitään tehnyt. Tai toki kun leluilla yhdessä leikkiminen on ollut pannassa liian rajuna, on varmasti tullut enemmän kehuttua ja tavallaan huomaamatta tehtyä tätä työtä. Näillä kestän helposti sen, että kaikki varsinaiset liikkeet on aivan palasina jos ollenkaan olemassa, lajitreeniä ehtii kyllä tekemään! Tai ainakin vielä, ajatuksen tasolla, kestän sen hyvin. Tilanne saattaa muuttua, kun tässä nyt pikkuhiljaa palataan tokon pariin enemmän ajatuksella. Mutta toisaalta, tällä motivaatiolla muutama temppu on äkkiä opetettuna, kunhan vaan terveys sen kestää!
Aika se vaan kuluu ja pentu kasvaa! Samalla meillä palataan pikkuhiljaa kohti normaalia arkea. Tänään koirat oli ensimmäistä kertaa sitten tammikuun kaikki yhtäaikaa omalla pihalla vapaana! Koitin tätä jo reilu viikko sitten, mutta silloin se oli vielä liikaa Nilalle, nyt sujui yllättävän hyvin, melko rauhallisissa merkeissä, toki se vähän juoksi muttei ollenkaan aivottomasti tai vaarallisesti. Vähän Piran olisi tehnyt mieli pentua leikittää, mutta sen vielä kielsin. Totutelkoon nyt ensin taas tuohon juoksemiseen samalla kun odotellaan, että luutuminen on varmasti kokonaan tapahtunut. Kaksi viikkoa ja tähystyksestä tulee täyteen 12 viikkoa. Aika on onneksi mennyt nopeasti!
9 kk 💗
Mallin hommia, testissä Rukan sadetakki
Muutama laumapotretti, kun kerrankin oli tilaa kuvata kaikki kerralla. Käytiin isäni kanssa pitämässä pop-up -kuvaus paikallisessa Mustissa ja Mirrissä, samalla hyödynsin tilaisuuden.
Koska hei, me treenataan taas! Hyvin pienesti ja varovasti, mutta kuitenkin.
Kahdet treenit, kaksi kertaa uimassa ja tavalliset lenkit ja kotipuuhastelut päälle, niin alkaa pieni bordercollie olla taas tyytyväinen elämäänsä! Samalla kaikki muutkin, kun pikkupyörremyrsky jopa nukkuu kotona.
Keskiviikkona käytiin ensimmäistä kertaa hallilla. Olin varautunut kauheaan huutokonserttiin ja keskittymättömyyteen, mutta Nilapa päätti yllättää! Ei huutoa, vaan ihan yllättävän hyvää keskittymistä ja vain ihan vähän piippausta. Tehtiin kaikkea tosi vaikeaa, kuten omalle alustalle rauhoittumista, käsikosketusta ja käsikosketuksen avulla nami/lelu erottelua. Eli ihan pentuhommia, mutta kuitenkin treeniä! Alustalla tein kyllä aika vaikeitakin häiriöitä, mistä Nila selviytyi hyvin. En ollenkaan ajatellut, että sen kanssa voisi heti ensimmäisellä kerralla tauon jälkeen tehdä niin suurta itsehillintää vaativaa kuin leluhäiriöitä, mutta niin se vaan keskittyi ja tsemppasi. Lelupalkkaus on aika hankalaa, kun kauheasti en haluaisi vielä repiä, mutta vielä vähemmän on luvallista lähteä mitään älymäellä-rallia harrastamaan, joten lelupalkkaus on pääasiassa lelun puremista ja pientä vetoleikkiä. Toimintamalli lelun kanssa vaan on niin vahva, että Nila hyppii vasten ja tyrkyttää leluaan hyvin aktiivisesti vedettäväksi, joten täytyyhän sitä vähän.
Illalla käytiin vielä uimassa omalla porukalla niin, että Pirakin pääsi altaaseen kun juoksu on ohi. Tämä hieman nosti Nilan kierroksia ja aiheutti huutoa, mutta aika hyvin se itseään uimiseen purkaa jolloin mielikin tasaantuu. Ainakin vähän...
Torstaina vähän rauhotettiin menoa ja käytiin kaksin lenkillä, ai että Nilan kanssa on mukava kävellä kun se nauttii reippaasta vauhdista! Aikuiset kun haluaisi hihnalenkeillä lähinnä haistella ja nuohota pientareita, mitä itse en jaksaisi oikein yhtään. Sen takia edelleen käytän nuo erikseen, lisäksi kaksin Nilan kanssa pystyy paremmin keskittymään uusien käytösten opetteluun, mitkä toivottavasti tulevaisuudessa helpottavat myös porukalla ulkoiluja. Nila osaa kehotuksesta kävellä tien reunassa, eroteltuna oikea/vasen reuna, ylittää tien kohtisuoraan ja tämän jälkeen hakeutua uudelleen reunaan, lisäksi opetellaan suuntakäskyjä risteyksiin. Nuo jo pääasiassa toimivat hyvin, vaikka harjoitusta tarvitaankin jottei lintu, toinen koira tai joku muu vie mielenkiintoa. Autot ja polkupyörät se jo ohittaa huomiotta, myös osa ihmisistä menee, mutta joidenkin kohdalla tarvitsee vielä ottaa koira lähemmäksi ja vahvistaa reunassa kulkemista. En ole tainnut vielä yhdellekään koiralleni opettaa näin systemaattisesti hihnalenkkeilytaitoja, kun aiemmin suurin osa ajasta on rymytty metsissä. Jotenkin uskon, että kiitän itseäni tästä vielä moneen kertaan myöhemmin!
Perjantaina illalla jatkettiin treenailuja, tällä kertaa kuokittiin kavereiden rally-toko vuorolle tuuraamaan. Jälleen varauduin pahimpaan, ajattelin että viimeistään pienempi halli ja vieraammat koirat suht lähellä tekemässä omia treenejään räjäyttää pakan, mutta ei. Pieni bc skarppasi oikeastaan entisestään, tosin itsekin palkkasin sitä rohkeammin myös taistelulla. Ja sitten kotimatkalla jo podin huonoa omaatuntoa, josko se sittenkin oli vielä liikaa.... Koirassa ei kyllä ollut viitteitä tästä, joten ehkä tämä epävarmuus nyt vain kuuluu asiaan. Perjantainakin pääpaino treeneissä oli omalle alustalle häiriössä rauhoittuminen. Tämä sujuu kyllä todella hyvin treeniin nähden! Toki ollaan tätä kotona päivittäin tehty, samoin kun Nila on töissä, on sillä oma alusta rauhoittumiseen, mutta jotenkin ajattelin sen olevan paljon hankalampaa treeniympäristössä. Rauhoittumisen lisäksi tehtiin samoja käsikosketusjuttuja kuin keskiviikkona, lisäksi kontaktia ja yhdessä kulkemista isommassa tilassa ja istumisen ja maahanmenon tarjoamista lelun kanssa. Ihmeesti sieltä vaan näin melkein kolmen kuukauden tauon jälkeen asiat tulevat, eikä edes mitenkään dramaattisesti huonompina kuin sairausloman alkaessa. Kovasti se haluaisi jo pyrkiä perusasentoon, mutta näitä vielä koitetaan välttää, kun kiepsahdus rasittaa juurikin etupäätä kaikkein eniten. Nyt on vaan vieläkin vaikeampaa malttaa odottaa, että saadaan kaikki rajoitteet pois ja päästään kunnolla tekemään myös vauhtijuttuja!
Treeneissä on tosiaan muuten mennyt yli odotuksen, mutta yksi uusi ajatustyötä vaativa kohta on ilmennyt, Nila ei niele nameja. Se kyllä ottaa ne ja "syö", mutta herkästi hetken päästä ne joko tipahtavat suusta tai tipahtavat kurkkuun aiheuttaen kakomista. Erityisesti ensimmäisellä kerralla se kakoi ja nameja tipahteli jatkuvasti, nyt eilen tilanne oli jo parempi, kun koitin muistaa antaa sen edes pienesti saalistaa namit lattialta. Uskon ja toivon, että tämäkin helpottaa kunhan saadaan lisää vauhtia treeneihin ja stressi peruttua paremmin lelun kanssa. Ruualla palkkaus kun on kuitenkin erittäin tarpeellista monessa kohtaa ja mielellään ilman, että koira tukehtuu... Lupasin itselleni, etten murehdi tästä nyt enempää, katsotaan mitä tuleman pitää!
Tänään jatkettiin aktiiviviikkoa suuntaamalla heti aamupäivästä kaverin ja tämän 3,5kk ikäisen presa canario pennun kanssa lenkille. Otin ensimmäistä kertaa kaikki mukaan niin, että aikuiset sai olla vapaana (muualla kuin omassa pihassa) ja Nila oli fleksissä. Hieman yliarvioin pennun vetovoiman Nilalle, kyllä veto oli valtava Piran perään. Onneksi oltiin pääosa ajasta pellolla, missä Nilankin oli helpompi olla ja pystyi antamaan pennulle huomiota. Ihanan keväinen lenkki ja ihanan väsyneet aikuiset koirat kokonaan uusissa maastoissa hölkkäilystä! Nila nukkui autossa ja oli taas täynnä virtaa. Niin kyllä ajattelinkin, olimme sopineet uimatreffit Popa-siskon kanssa Kangasalle iltapäiväksi. Siskoksilla oli niiiin mukavaa! Tosin alku oli taas hieman hankalaa, kun altaassa oli edelliset uimassa. Sen verran aamupäivän ulkoilu kyllä auttoi, ettei ihan valtavaksi konsertiksi yltynyt, vaikka vähän piti ujeltaa ja haukkua. Kivasti Nila alkaa myös vaikeissa tilanteissa tarjoamaan "käysiihen" toimintoa päästäkseen tavoitteeseensa! Vaikeaahan se vielä on noin kiihdyttävissä tilanteissa, mutta kaikki muu kuin huutaminen on positiivista. Siskosten uimisesta pieni video:
Uinnin jälkeen vietiin Popa omistajineen kotiin ja suunnattiin Tampereelle kyläilemaan Nilan lempi-pikkuihmisen, veljenpoikani luokse. Tällä väsytyksellä oli oikein mukava vierailu, Nila ei hajottanut yhtään lelua ja malttoi rauhoittua lepäilemäänkin. Ja veljenpoika oli onnellinen, koska "Nia kutikuti" kun se nuuskuttelee kaulaa. Hauska pentu, se on niin läpeensä kiltti, ettei yhtään tarvitse miettiä lasten seurassa oloa varsinkaan noin, kun suurimmat virrat on saatu purettua. Ja kaikella tällä oli vieläpä loistava lopputulos, Nila on ehkä ensimmäistä kertaa tänä vuonna nukkunut tyytyväistä, tekemisestä väsyneen koiran unta koko illan!
Nilalla tuli viikko sitten täyteen jo 8kk ja nyt jo viikonloppuna saatiin otettua muutama kasvukuva pitkästä aikaa. Kylläpä siitä on kasvanut näin hyvin puolueellisena mielipiteenä erittäin kaunis nuori koira!
Vapaa viikonloppu ja aurinko, voiko paremmin osua! On ihanaa, että Nilan kanssa pystyy jo elämään ajoittain lähes normaalia elämää, toki tietyillä rajoitteilla. Eilen suunnattiin heti aamupäivästä kaveriperheen kanssa jäälle ja läheiselle laavulle ulkoilemaan. Kun matka ei ollut pitkä, pääsi Nilakin mukaan ja kyllä se nautti! Monta tuntia ulkona, vaikkakin fleksissä ja rauhallisesti, tuli todellakin tarpeeseen! Mukana oli vielä lapsia, joten katseltavaa riitti niin luonnossa kuin ihmisissä.
Lasten syödessä jostain syystä totesin viisaammaksi ottaa kaikki koirat kiinni
Piralla riitti tärkeitä puuhommia
Laavuretken päälle Nipsu pääsi vielä uimaan siskonsa Popan kanssa. Uinti reissu oli onnea kyllä lähinnä Nilalle, sillä keitti ihan ylitse kun JOKU UI NILAN ALTAASSA kun mentiin paikalle. Se huusi, kiljui, vinkui ja haukkui samaan aikaan eikä meinannut millään pystyä asettumaan vaikka mentiin pois tilasta ja yritettiin rauhallisempaa lähestymistä. Lopulta otin sen kainaloon ja kannoin pesulle, niin pysyi jotenkin järjissään. Se on aivan mahdoton vesipeto, reilun vartin uinnin aikana se kävi kerran poissa altaasta ja pari kertaa ponnistamassa rampilta uuteen vauhtiin. Muuten se uiskenteli ympyrää altaassa koko ajan. Alla Popan omistajan kuvaama video neitien uimisesta, Popa vasta toista kertaa uimassa oman ocd-operaationsa jälkeen.
Nila on pikkuhiljaa saanut myös pienen osan vapauttaan takaisin, omalla pihalla saa käydä vapaana pissalla silloin, kun mielentila on tarpeeksi rauhallinen. Myös siirtymät autoon ja autosta onnistuu jo vapaana, jopa silloin kun mukana on aikuisetkin koirat. Pyrin palauttamaan rutiineja mahdollisimman luontevasti takaisin normaaliin heti, kun se turvallisesti onnistuu, jottei vapaudesta tulisi mitään liian ihanaa ja erikoista. Toki vielä ei tulisi mieleenkään sanoa sille "vapaa" missään tilanteessa missä se on ilman hihnaa tai muita koiria on mukana. Mutta vapautta kohti mennään!
Tänään käytiin ensimmäistä kertaa metsässä lenkillä, aiemmin ollaan tehty vaan lyhyitä pyörähdyksiä poluilla osana lenkkejä. Kyllä oli paljon haisteltavaa ja ihmeteltävää, vähän meinasi hirttää vauhti kaahauksen puolelle paikoitellen ja fleksin kanssa kulkemista piti muistutella tasaisesti. Mutta kylläpä oli mukavaa. Ainakin aina silloin, kun Nila malttoi kuunnella mistä ja miten mennään. Menisi nyt aika nopeasti!
Toivotaan paljon aurinkoisia ulkoilupäiviä, jotta nämä viimeisetkin hihnaviikot kuluisivat äkkiä. Nopeasti on kyllä aika tähän asti kulunut, joten eiköhän se kohta ole tämä saikku lusittu. Kun vaan nyt kaikki sujuisi loppuun asti hyvin!
