Pentuelämää

Hillittömästä Hepulista tuli sitten pitkällisen pohdinnan jälkeen Hile. Ensimmäisten päivien perusteella pentu vaikuttaa erittäin kivalta, se on ahne kuin mikä, taistelee hirmuisella voimalla jo nyt ja oppii asioita nopeasti ihan vaan katselemalla ja tutkimalla maailmaa. Pikkuhiljaa ollaan aloitettu myös naksuttimeen ehdollistuminen ja tärkeiden taitojen opettelu, ensimmäisenä leikkiminen ja kädestä syöminen, heti seuraavana toki kameralle poseeraaminen. Onhan se yksi koiran perustaidoista osata näyttää söpöltä kuvissa!

Hile tykkää lähes kaikesta muusta paitsi tilan rajoittamisesta, oli kyse sitten sisällä tai autossa tapahtuvasta julmasta vapauden riistosta. Autoilu ei muutenkaan vielä kuulu suosikkeihin, mutta sen verran paljon sitä tehdään että eiköhän Hile nopeasti opi, että autolla mennään kivoihin paikkoihin. Nyt on selvästi helpottanut, kun olen muutaman matkan ajeluttanut sitä Nilan kanssa samassa häkissä, Nilan tyyni esimerkki auttaa pentuakin rentoutumaan. Onneksi minulla on enää kaksi yövuoroa ja sen jälkeen reilun viikon loma, ehditään rauhassa harjoitella omassa tilassa oleilua. Yksinolo ei ole ongelma, kunhan vaan saa olla yksin siellä missä haluaa. Reippaana pentuna se myös on saanut jo tutustua työpaikkaani kolmen vuoron verran, vierailla eläinkaupassa, käydä vähän seikkailemassa järven rannassa kun Nila kävi uimassa ja tavata vanhempieni ja siskoni koirat, jotka tulevat jatkossa kuulumaan sen elämään melko tiiviisti. Kaikkeen pentu suhtautuu mutkattoman reippaasti ja leikkii ja nukkuu missä vaan!

Se on myös vailla itsesuojeluvaistoa, kiipeilee ja loikkii vähän kauhistuttavasti jos ei ehdi koppailemaan. Hile on esimerkiksi nyt jokaisena yönä ollut aamulla sohvalla, vaikka illalla on jäänyt lattialle nukkumaan. Se on myös kiivennyt olohuoneen pöydälle sohvan kautta ja hypännyt sieltä lattialle ja töissä nojatuolista alas käsinojan kautta. Hermoja raastavaa, mutta onhan se hienoa ettei ainakaan jännitä turhia!

Laumaan pentu on sujahtanut yllättävän helposti! Odotetusti Pira vaatii eniten aikaa lämmetäkseen Hilelle, mutta yllättävän hyvin pentu on ymmärtänyt jättää Piran rauhaan ja toisaalta Pira pennun, muutamaan kertaan sille on pitänyt muistuttaa, että väistää jos ällöttää. Ja vaikka ällöttää, pitää tulla samalle sohvalle nukkumaan, kulkea ihan kyljestä ohi ja pihalla vähän jopa leikittää koko laumaa niin, että pentukin on menossa mukana. Nadi on ihan rakastunut, sitä joutuu vähän toppuuttelemaan ettei koko aikaa juokse ihastelemassa pennun perässä. Nilasta pentu on ihana, mutta vielä liian hidas kun ei pysy perässä. Nila antaa pennun kiipeillä päällään ja leikittää sitä aina sopivan tilaisuuden tullen, ainoastaan lelut koittaa varastaa omaan käyttöönsä eli rikottavaksi. Todella helpottavaa, että kaikki tuntuu sujuvan helposti näiltä osin! Omaa oloa on myös hurjasti helpottanut, kun pentu on tuonut arkeen vipinää ja muuta mietittävää kuin Nilan sairastuminen, vaikka se mielessä jatkuvasti kummittelee. En uskalla suunnitella tai toivoa Hilelle mitään muuta kuin mahdollisimman pitkää ja tervettä elämää yhdessä meidän kanssa. Aika sitten näyttää, saadaanko jotain muuta siinä sivussa aikaiseksi.