Hyvin kuuluu!

Nimittäin kun on riittävän isot kuuloelimet!

Viralliset 1v studiokuvat, jotka otettu vain 1kk myöhässä, eli Nila 1v1kk ja juuri sopivat korvat 💗

Päiväretki Pukalaan

Olen jo pitkään suunnitellut useampaakin päiväretkeä lähiseuduille, mutta työt, kurjat säät ja mun useimmiten viikolle osuville vapaille seuran saaminen on ollut hankalaa. Nyt vihdoin kävi tuuri ja osui vähäsateiseksi ennustettu vapaapäivä niin, että sain vielä seuraakin mukaan! Aamulla liikkeelle klo 8, autoon kolme ihmistä ja neljä koiraa ja matkaan kohti Orivedellä sijaitsevaa Pukalan virkistysmetsää. Perillä liikkeelle päästiin ennen kymmentä mukavassa auringonpaisteessa.

Alueella on monta eri reittivaihtoehtoa, me kiersimme kaksi rengasreittiä, joiden yhteispituudeksi tuli noin 14km. Ajoimme auton Roninmaan parkkipaikalle, mistä lähdimme eteläisen rengasreitin rantaa kohti pohjoista. Alkumatka mukaili rantoja ja oli paikoin melko mäkistä ja märän sään ansiosta liukasta. Kiipeilyä riitti, maisemat olivat hienot ja korkealta näki kauas!

Koirista Nilalla oli vetovaljaat ja joustoliina, Nadilla valjaat ja tavallinen hihna ja Piralla panta ja hihna, se kun ei koskaan vedä. Itselläni vetovyö lantiolla, mihin sain hyvin kaikki hihnat kiinni ja kädet vapaaksi, mikä oli todella tarpeen paikoitellen.

Ihan ei kännykän kuvat tee maisemille oikeutta, mutta korkealla käytiin! Korkeuseroa n 300 metriä koko reitillä

Lähtöpaikka näkyy eteläisen rengasreitin keskellä, siitä lähdettiin alas laavulle ja siitä reittiä pitkin aina valkeajärven laavulle asti, sieltä toista laitaa takaisin lähtöpisteeseen.

Nadi oli jo puolivälissä matkaa sitä mieltä, että ikälisinä tarvis päikkärit! Hyvin se kuitenkin lopulta jaksoi, ihan lopussa piti vähän kannustaa.

Nilan mielestä upeat, puhtaat, lumpeita täynnä olleet järvet oli ehdottomasti tehty uitaviksi! Tauoilla, kun muut lepäsivät, se ui. Kun lähestyttiin uutta järveä, se oli sitä mieltä että jee, uimaan. Pikkusen piti menoa rajoittaa, että riitti energia loppuun asti. Nila oli tosiaan vetovaljaissa ja joustoliinassa ja veti suurimman osan reitistä! Sai vapaasti valita vetääkö vai ei, mutta jotenkin sen valinta ei yllättänyt.

Piraa meinasi loppumatkasta alkaa hihnassaolo ärsyttää, se laahusti perässä ja töksäytteli polulle. Loppumatkan jyrkissä laskuissa päästin koirat irti, kun omat voimat ei enää riittäneet sekä laskeutumiseen että koirien himmailuun, niin johan alkoi Piraakin taas kiinnostaa. Yllättävän pitkään se kyllä jaksoi hihnailla, se kun ei kuulu koskaan neidin mieluisimpiin asioihin.

Sää suosi melkein koko päivän, yksi isompi sadekuuro saatiin niskaan ja toinen osui sopivasti laavulla olo hetkeen, eikä näin ollen haitannut. Taisi sää myös sopivasti karkottaa muut kulkijat, törmättiin ainoastaan heti lähtiessä yhteen leiriytyneeseen porukkaan ja yksi kolmen hengen ryhmä tuli vastaan, muuten ei nähty ketään. Luetun perusteella ajoittain reiteillä on jopa ruuhkaa, joten meille osui juuri sopiva päivä.

Reitin laavut olivat siistejä ja hyvin varusteltuja, hieman kulku-uralta sivussa upeissa maisemissa.

Nila ei ollenkaan ymmärtänyt, miksei kaikkia taukoja voinut vaan uida.

Oikein mukava päivä kaiken kaikkiaan, miinuksena paikoitellen todella rikkinäiset pitkospuut, jotka vielä sateiden takia olivat järkyttävän liukkaat, joten aina kun mahdollista kuljimme pitkosten vieressä. Samoin sillat olivat aika kiikkerän oloisia, osa selvästi jo lahoamassa. Kuitenkin kaikki ihan kuljettavissa, joten isompaa ongelmaa ei näistä seurannut. Seuraavalle retkelle täytyy hommata Nilalle pidempi joustoliina, niin saa Nadille tuon lyhyen ja mahdutaan poluille paremmin. Muuten oli oikein toimiva systeemi pitää koirat vetovyössä, ihan parissa paikassa oli kaikkien turvallisuuden takia päästettävä ne hetkeksi vapaaksi, mutta sekään ei näin rauhallisena päivänä haitannut. Haavereittakin selvittiin, mitä nyt Nadi tippui kertaalleen suohon eikä meinannut päästä ylös ja toisen kerran kalliolta järveen, mutta eipä tarvinut sitä pestä suokylvyn jäljiltä. Niin ja seuraavalla kerralla tarvii kyllä varautua parilla suklaapatukalla, jotka voi syödä kävellessä! Nyt meinasi nälkä päästä vähän liian isoksi, kun olimme päättäneet syödä matkan puolivälissä, mikä ajallisesti menikin aika pitkälle, kun alkumatka oli maastoltaan vaativampaa. Nyt vaan seuraavaa reissua suunnittelemaan!

Rally-toko epiksissä

Keksin pari viikkoa sitten, että Nilahan alkaa olla aikalailla rally-tokon alempien luokkien osaamistasolla ainakin teoriassa, joten piti päästä testaamaan teoriaa käytäntöön.

Käytiin kerran treenaamassa eli kyselemässä sääntöjä rallya ahkerasti treenaavan ja kisaavan kaverin kanssa ja toisen kerran kimppatreeneissä tehtiin "rataa" eli todettiin, että pari palikkaa vielä puuttuu. Nila ei osannut tulla eteen eikä kiertää ohjaajan takaa, mitä molempia taitoja rallyssä paljon tarvitaan,  joten kosketuskeppi ja naksu töihin ja viikossa näistä alkoi olla ajatus, samoin juoksu seuraaminen parani treenaamalla nopeasti, joten ilmoitin Nilan möllikisoihin. Kylttitelineitä se ei ollut koskaan nähnyt enkä ollut ihan varma kaikista kylteistäkään, mutta kokeilemallahan se selviää mitä täytyy treenata lisää! Möllikisat oli vielä tutulla kentällä viikolla, joten sopivan pieni ja riittävän epävirallinen tilaisuus meille.

Eilen päästiin tositoimiin, eikä kyllä tällä valmistautumisella voi olla kuin tyytyväinen. Ilmoittauduin ennakkoon ainoastaan mölli-radalle, mutta nähdessäni alo/avo radan kysyin, saanko ensimmäisen radan onnistuessa jälki-ilmoittautua myös seuraavalle, mikä onnistui hyvin.

Meille osui lähtövuoro 2 ja siinä kun rataantutustumisen jälkeen rauhassa pengoin autosta tavaroita ja tunasin, huomasin yhtäkkiä että ensimmäinen koirakko oli jo loppusuoralla. Koira autosta, yhdessä siirtyminen kentälle ja nopea palkkaus, sivulle tulon palkkaus ja aikalailla kylmiltään kehään. Se hieman alkuradasta kostautui, ensimmäisellä kyltillä Nila hyppäsi vasten ja teki huonot istumiset ja perusasennot samalla sotkeutuen hihnaansa, tästä -1 kontrollin puute, lisäksi 2x -1 taluttimen kiristymisestä, muuten ei vähennyksiä ollut löytynyt. Lopputuloksena 97p ja 3. sija. Tein koko radan kokeenomaisena palkkaamatta, joten samalla oli varmasti pisin ketjutettu toiminta Nilalle koskaan! Neitiä tämä ei kyllä häirinnyt, se vastasi kivasti radalla kehuihin ja tsemppasi loppua kohden kun malttoi paremmin. Hihna häiritsee ensisijaisesti minua, en vaan osaa sen kanssa toimia järkevästi, mutta siitäkin selvittiin parilla miinuksella.

Mölliradan ratapiirrustus

Videotodisteita

Nila ja kotiinviemiset

Ensimmäisen radan sujumisesta innostuneena ilmoittauduin sitten myös alo/avo radalle, vaikka siellä oli kylttejä, joita ei oltu koskaan tehty ja joissa korostui se, ettei Nila vielä ihan oikeasti ja varmasti osaa. Ensimmäiselta kyltiltä siis -1, koira pois asennosta enemmän kuin 0,5m. Tässä kuitenkin eteentulo hyvä, vaikkei sitä koskaan ennen ole paikaltaan sivulta tehty! Jätin tälle radalle hihan pois kun se oli mahdollista, mikä vaikutti osaltaan positiivisesti kummankin tekemiseen. Kyltille 9 asti meni oikein sujuvasti ja seuraaminen tuntui kivalta. Istu - täyskäännös - istu oli liian vaikea tässä yhteydessä, joten siitä -10 väärin suoritettu tehtävä, Nila istui moneen kertaan kun ei tiennyt mitä pitäisi tehdä. En tarkoituksella tätä uusinut vaan jatkoin matkaa, koska ei se uusimalla olisi tätä sen paremmin osannut. Seuraavalla, helpolla kääntävällä kyltillä tuli joku yhteyskatkos ja Nila kävi nuuskaisemassa kylttiä. Uusin tämän vaikkei olisi pisteiden kannalta ollut järkevää (telineen nuuskaisu -1, uusinta -3), mutten halunnut jatkaa matkaa kun koira ei ollut kuulolla. Otettiin siis pakkia ja tehtiin käännös uudelleen, nyt ei ongelmaa joten kannatti. Nyt alkoi kuitenkin jo nuoren koiran tottumattomuus tälläisiin tehtäviin näkyä ja seuraavilla kylteillä, joista ensimmäinen istu - maahan ja seuraava istu - maahan - kierrä koira se teki ensimmäisellä tosi hitaan ja toisellakin aika huonon maahan menon, eikä meinannut kummallakaan lähteä mukaan seuraamiseen. Ollaan treenattu nyt jääviä ja houkutuksesta leijaili nakin hajut nenään, joten Nila oli varma, että tänne kuuluu jäädä makaamaan. Näistä ensimmäisestä -1 ja toisesta -3. Yhteensä pisteitä jäi saaliiksi 82, eli oikein hyvä kokemus tämäkin! Oli tosi hyvä fiilis että tuli lähdettyä, vaikka toisen radan lopussa jo mentiin ihan osaamisen rajalla keston osalta. Toinen rata kun oli ensimmäistä pidempi, joten palkattomuustreenit jatkuivat heti hieman vaikeampana kuin ensimmäinen. Aika vähän pitkät ketjut lopulta Nilaan vaikuttivat, ihan valtava kehitys parissa kuukaudessa kun ajattelee, että huhtikuussa me aloitettiin lähes nollasta uudelleen kaikki treenaaminen.

alo/avo radan ratapiirros

Ja videotodisteita tästäkin

On se vaan kultainen pieni koira! Kuukausi takaperin en olisi vielä uskonut, että tosissani mietin virallisiin rallykisoihin ilmoittautumista, mutta eilisen perusteella ei tulosten pitäisi olla mitenkään hankalasti saavutettavissa. Vähän lisää osaamista ja paremmin valmistautuneena kehään, niin eiköhän se suju. Säännötkin voisi lukea vielä pariin kertaan.

Keski-ikäinen täti koira

Eli Pira tänään 6 vuotta! Se ei ehkä itse arvostaisi tuota otsikon nimitystä, mutta sellainen se alkaa olla, kaikella rakkaudella. Piran kohdalla jokainen syntymäpäivä on tavallistakin suurempi juhla, koska se tarkoittaa, että selän kanssa on pärjätty taas vuosi lisää. 

Kuusivuotiassta Pirasta alkaa olla isoimmat särmät hiotuneet, se ei enää kiihdy ihan niin paljoa ja ihan niin monesta asiasta. Se joskus jopa malttaa ensin katsoa ennen kuin reagoi! Tilaisuuden tullen se edelleen kyllä kiihtyy nollasta sataan puolessa sekunnissa ja on tilanteita, mitkä aiheuttavat sillä ylivirittymistä. Pienellä ennakoinnilla sen kanssa on kuitenkin varsin mukava elellä, tuntuu Piralle sopivan tämä stressittömämpi ja tasaisempi kotikoiran elämä ilman harrasteita jopa paremmin, vaikka se hurjasti tekemisestä nauttiikin. Nyt, kun kierrokset ovat matalammat suurimman osan ajasta, sen on helpompi hallita myös niitä kiihdyttäviä hetkiä ja palautuminen on nopeampaa. Pira treenailee omatoimisesti Nilan siivellä ja muutaman kerran kuussa sitten ihan tarkoituksella, se nauttii esimerkiksi jos pääsee näyttämään malliksi jotain kun olen kouluttamassa. Koska Hän Osaa Kyllä!

Toivotaan vielä monen monta yhteistä, kivutonta vuotta 💜

Nila 1v

Ensimmäinen tavoitteeni oli, että saan vilkkaan pienen pennun pysymään hengissä vuoden vanhaksi asti. Se on nyt täytetty! Eikä ollenkaan itsestään selvästi, pentueen alkumetrit kun eivät olleet mitenkään helpot. Suuremmilta tapaturmilta on, ihme kyllä, vältytty ja OCD:kin alkaa olla toivottavasti vuosiksi selätetty. Tänään on mielessä pyörinyt moneen kertaan vuoden takainen jännitys, ilo, epätoivo, helpotus ja lopulta onni, kun hankalan alun jälkeen sekä Kulo että pennut selvisivät taistelusta hengissä ja se, kun lopulta varmistui, että meillekin yksi pennuista on muuttamassa.

6 viikkoinen Nila

Juuri kotiutunut, 8 viikkoa vanha Nila

Millainen on Nila? Kysymys, mihin en osaa oikein yksiselitteisesti vastata. Jos kysytään Matilta, Nila on 'nöösi joka haluaa vaan nyhjätä kyljessä' koska sellainen se kotona on. Mun työkaverit on kyselleet, miten se on noin rauhallinen ja fiksu ja treenikaverit on nähneet kiljuvan, kierroksia keräävän kyylääjän ja toisena hetkenä hienosti keskittyvän, oppimista rakastavan pienen koiran. Että sellainen se on, erittäin hyvin tilanteiden mukaan olemustaa muuttava. On asioita ja tilanteita, joihin suhtaudutaan hyvin järkevästi ja tarkasti tilannetta lukien ja on tilanteita, jotka herättävät tunteita. Joskus tunteet nousevat vähän liiaksi, mutta näitä työstetään ja edistytään, usein pikkuhiljaa ja välillä harppauksin. Nila on vilkas ja fyysinen, se rakastaa juoksemista ja uimista ja keksii itselleen haasteita ympäristöstä. Usein sillä on monta rautaa tulessa, mutta tarpeen tullen keskittymiskykyä löytyy hurjasti. Se on kiltti - ainakin niin kauan kun asiat sujuvat niin kuin Nila haluaa. Jos asiat ei mene neidin halujen mukaan, treeneissä ohjaaja on epäselvä tai jollain muulla on varmasti Nilan mielestä kivempaa, se haukkuu päin naamaa ja jos ei ihmiset tajua se mielellään tehostaisi viestiään myös hampailla. Onneksi päivä päivältä me ollaan aina vaan useammin samaa mieltä. Aina ei kyllä tiedä kumpi on taitavampi muokkaamaan toisen käytöstä, minä vai koira. Kerrassaan hurmaava nuori koira, jota on pakko rakastaa. Niidenkin, jotka eivät sitä itse haluaisi, koska Nila haluaa! Ja jos Nila haluaa, se useimmiten tavalla tai toisella saa haluamansa.

Niin kiltti ja viaton

Vai onko sittenkään?

Veteraani debyytti

Nadi kävi viikonloppulomalla belgiseurassa, kun vein sen perjantaina ystävälleni Saralle, joka otti Nadin oman laumansa jatkoksi mukaan Belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn lauantaina. Tänä vuonna erkkari pidettiin Vihtavuoressa, Laukaan ja Jyväskylä välissä. Saralla on Nadin tytär Gabby sekä kaksi tervuerenia, mutta Nadi sujahtaa laumaan ongelmitta. Edes perheen kissat eivät reagoineet vieraaseen koiraan, mahdollisesti ne luulivat vain Gabbyn monistuneen kahdeksi. Äiti ja tytär ovat niin samasta puusta, että välillä niitä on vaikea erottaa toisestaan vaikka kumpikin on erittäin tuttuja.

Tytär ja äiti

Näyttelystä ei suurta menestystä irronnut, mutta mukavalla arvostelulla erinomainen kuitenkin, tuomarina Jean-Louis Vandenbeaden:

8,5. Complete scissor bite. Medium size bitch. Nice, medium long head. Straight muzzle. Slightly rounded skull. Correct stop. Good parallelisme. Nice, dark, almond shaped eyes. Beautiful, well carried ears. Excellent reach of neck, but I would like the topline a little bit stronger. I would like a little bit more fore chest. Excellent bone. Excellent rear angulation. Slightly straight in the front. Excellent side movements, but goes extremely narrow in the front (todennäköisesti kuitenkin oikeasti back, koska sieltä se on ahdas...)

Nadi oli ollut helppo reissukoira, vähän liiankin helppo, sitä kun oli kiinnostanut enemmän päiväunet häkissä kuin esiintyminen. Muutama oli myös luullut sitä paljon vanhemmaksi hyvin rauhallisen temperamentin takia. On se vaan sellainen rakkauskoira ettei tosikaan, aivan omaa luokkaansa!  Kannatuksen vuoksi Nadi varmaan vielä paikalliseen kr-näyttelyyn elokuussa osallistuu, seuraavia missikisoja voidaan katsella sitten kun ikää on 10v ja pääsee ilmaiseksi. Siis jos Sara sen huolii mukaansa, ei niin ole mun juttu nuo näyttelyt... Muutama ihana kuva veteraanista vielä, kaikki kuvat ©Sara Koivuniemi.

Pieni suuri paimenkoira

Viikko sitten käytiin sisarusporukalla ihmettelemässä lampaita ja paimennuksen alkeita Sabinalla. Nilahan ehti syksyllä kerran käydä katsomassa ja kokeilemassa ja oli jo silloin sitä mieltä, että tämä on sen elämän tehtävä ja parasta mitä voi olla. Kuten arvelinkin, ei sen mieli ollut asian suhteen muuttunut, päin vastoin!

Ensimmäisellä kierroksella annettiin koiran aikalailla oman halunsa mukaan tutustua tilanteeseen ja toimia parhaaksi katsomallaan tavalla, toki liinalla varmistaen ja rajoittaen tarvittaessa. Nila haluaa kerätä ja pysäyttää, hakee herkästi tasapainoon lampaiden sivulle ja haluaisi pitää lauman paikallaan. Esitti hienoa hiipimistä ja silmää, mutta olisi mielellään kokeillut myös lauman pölläyttämistä liikkeelle. Teki oikeastaan juuri sitä, mitä ennakkoon olin sen arvellutkin tekevän! Jännä, kuinka sitä oppii oman koiransa tuntemaan ja osaa ennustaa sen käytöstä, vaikka paimennus lajina on itselle (vielä) hyvin hyvin vierasta.

Toisella kierroksella Nilalta alettiin jo vaatia enemmän, koska se on niin syttynyt ja motivoitunut. Koiralle kerrottiin, että liinan tulee pysyä löysänä ja lampaita saa lähestyä ainoastaan silloin. Kylläpä olikin raskasta aivotyötä pienelle "Kyllä minä tiedän" teinille sellainen! Mutta hienosti se myös korjasi tekemistään ja alkoi kuunnella ohjeita. Erittäin mielenkiintoista ja opettavaista, seuraavat treenit on jo varattuna. Nilalla silmän käyttö myös arjessa ja muita lajeja treenatessa on melko voimakasta, joten toivotaan, että tarjoamalla sille mahdollisuuden käyttää tätä taipumusta siihen mihin se on tarkoitettu, silmän saisi helpommin hallintaan myös laitumen ulkopuolella. Voi olla, ettei näillä lopulta ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta kyllä me halutaan oppia paimennuksesta lisää joka tapauksessa!

Sisaruksia oli paikalla viisi sekä Kulo emä. Olipa mukavaa nähdä pitkästä aikaa myös kauempana asuvia veljiä! Meillä on niin mukava porukka, että aikaa saisi kulumaan vaikka kuinka paljon kokemuksia ja mielipiteitä vaihtaen. Sisaruksista Nila osoitti selvästi eniten silmää ja on voimakkaimmin syttynyt, muut sisarukset vielä sulattelevat asiaa. Loop on käynyt muutaman kerran ja sen tekeminen ja kiinnostus lampaisiin on nousussa, Love oli meidän kanssa syksyllä sen kerran ja toiset olivat ensimmäistä kertaa, joten eipä näistä vielä sen suurempia johtopäätöksiä pysty tekemään. Eikä toki kukaan ole tästä pentueesta koiraa paimeneksi ottanutkaan, joten mielenkiintoista oli nähdä koirien reaktiot!

Vasemmalta Rover, Kulo, Love, Tina, Nila ja Loop

Nilan mielestä se olisi ollut paljon parempi kuin muut, julmaa joutua odottamaan!

Seuraava tapaaminen lampaiden kanssa on edessä kuluvalla viikolla, katsotaan mitä Nila on mieltä! Siitä on tullut ihan virallisesti nyt teini ja pentulisenssi on päättynyt, kun ensimmäinen juoksu alkoi. Hieman on ollut ilmassa keskittymiskyvyttömyyttä ja ajatuksen harhailua, saa nähdä vaikuttaako se paimennukseen jotenkin vai ei.