Viimeiset ohjatut treenit :(

Tänään oli ohjelmassa viimeiset ohjatut treenit tällä erää, meillä kun on yhdistyksellä nurmikenttä ja onneton valaistus, niin ei näin myöhään syksyllä / talvella pysty kentällä paljon treenailemaan. Tosi harmi sen suhteen, että just alettiin päästä Piran kanssa kunnolla vauhtiin. Täytyy koittaa päästä johonkin lähialueelle halliin ainakin jollekin kurssille nyt talven aikana, ettei ihan keskenämme vaan touhuilla...

Itse treenit sujuivat hyvin niin meillä kuin muillakin paikalla olleilla, koirat halus selvästi tehdä hyvän vaikutuksen et meillä on kouluttaja vielä keväälläkin ;D Piran kanssa halusin, että ensin katsotaan seuraamista. Sain vahvistuksen omille ajatuksille, että hyvällä mallilla ollaan! Pira selvästi osaa hakeutua jo paremmin kauempaakin sivulle ja paikka on hyvä ja pysyy myös liikkeessä. Tehtiin käännökset kumpaankin suuntaan (paikallaan), askelsiirtymät oikealle ja vasemmalle ja pieni pätkä suoraan parilla pysähdyksellä, ei ongelmaa :) Toistaiseksi olen kyllä tosi tyytyväinen seuraamisen alkuun, katsotaan miten saisin sen myös pysymään hyvänä... Maahanmenoja katsottiin seuraavaksi, nämäkin parantuvat vaan kaiken aikaa - käytännössä tätä siis tarjotaan herkästi myös silloin, kun ei ole ihan varmaa mitä pitäisi tehdä... 'Mmma' on yhdistynyt tekemiseen suht kivuttomasti ja tekniikka pysyy hyvänä. Mun täytyy vaan olla tarkkana, että nurmikollakin katson, että kyynärät on maassa ennen naksua. Piralle kun ei voi montaa kertaa merkata väärää kohtaa tai todella saa sitä mitä vahvistaa. Seuraavaksi otettiin hyppy, josta jätin ensimmäisen toiston jälkeen kosketusalustan pois, koiralla kun alkaa selvästi olla tästäkin ajatus. Tein niin, että koira sivulla, sanoin ensin 'vapaa' ja heti perään 'hyppy', minkä jälkeen odotin, että hyppäämässä esteen päällä -> naks ja nami esteen suunnasta. Kerran tarjosi esteen edessä mua kohti pyörähtämistä, mutta kun ei saanut mitään niin hyppäsi toiselle puolelle. Viimeinen toisto tosi hyvä, sivulta ilman miettimistä esteen yli ja käännös kohti estettä ja mua. Tähän oli hyvä lopettaa ja jättää hautumaan. Lopuksi otettiin vielä vauhtiluoksetulo, missä lujaa suoraan leluun. Leikittiin hyvä tovi, eikä ihan vieressä olleet toiset koirat haitanneet ollenkaan. Hämärällä kentällä tuli hyvin vahvisteltua myös lelun etsimistä maasta, punainen lelu kun hukkuu märkään nurmikkoon aikas helpolla. Koska lelut meinasi tippua suusta jo aika kaukana minusta, tehtiin myös yhdellä lelulla sellaista, että Pira oli lelu suussa tai juuri tiputtanut sen maahan, mistä houkuttelin lähemmäs kutsumalla luokse ja pakittamalla. Tämä oli Pirasta hauskaa; jos menin lähelle liian nopeasti ja lelun varastus mielessä, P peruutti ja jäi odottamaan mitä teen. Jos pakitin ja kutsuin, tuli P mukana kuin kuminauhalla :D Ihan käteen en lelua vielä saa, mutta ei se kaukana ole sekään :) Vähän vastaavaa leikkiä ollaan tehty myös koirien kynsisaksilla, ne kun on Pirasta ihanat ja täytyy varastaa aina tilaisuuden tullen <3 Treenien jälkeen Pira vielä juoksi tovin kaverin aussie-uroksen kanssa, näillä menee kyllä tosi hyvin leikit yhteen ja hauskaa (ja vauhtia...) riittää!

Nadi toimitti tänään seurakoiran virkaa, ensin kentällä kun tongittiin sisältä tavaroita sunnuntain mätsäriin ja vielä lisää treenien jälkeen, kun käytiin kaksin lenkillä. Niin ja tietysti loppuillan sohvalla jalkojen lämmittäjänä, J kun meinaa tulla kipeäksi niin Nappula on tehtävässään korvaamaton <3 Lenkillä katseltiin myös kaupungin ilotulituksen kajoa ja kuunneltiin jyrinää, tai ei Nadi jaksanut kauaa katsella vaan jatkoi omia touhujaan. Alkuun kyllä pää kallellaan ihmetteli taivaanrannan välkettä mun vieressä. Ei muuten ole kyllä yhtään mieleisiä nämä pimeät kosteat illat tälläiselle erittäin huonon hämäränäön omistavalle, kun ei millään joko näe oikeita kulkijoita tai kuvittelee niitä sinnekin missä ei ketään ole... Meillä nyt ei onneksi yleensä oikein ketään ole näillä hiekkateillä, mutta olisi se kiva pystyä lenkkeilemään pälyilemättä toopena ympärilleen ;) Me siis pysytään jatkossa taas pimeälläkin metsässä ja pelloilla, eipähän oo sitä pientäkään "vaaraa" muista kulkijoista. Eikä me siis tänäänkään ketään nähty, mä vaan säpsyin ja jatkuvasti huutelin koiran luokse kun luulin milloin missäkin jonkun olevan...