Lenkkinolous....

Eipäs ole hetkeen nolottanut yhtä paljoa, kun tänään lenkillä.... Mä oon pitänyt lupauksen itselleni ja käynyt enemmän hihna/ihmistenilmoilla -lenkeillä. Nadi on ollut mukana Lempäälässä, missä ollaan kävelty aina ennen ja jälkeen Piran treenien ja tänään oikein ylitin itseni ja lähdin toista päivää putkeen hihnalenkkeilemään. Käytiin ensin ihmettelemässä liikennettä ja muita kulkijoita ja suunnattiin sitten tuohon läheisen järven jäälle. Jäällä oli suht paljon kulkijoita, hiihtäjiä, lenkkeilijöitä ja koiria. Alkumatkasta kumpikin koira oli kiinni, sitten päästin Piran irti ja pidin Nadin vielä hihnassa, kunnes päästiin väljemmille vesille ja Nadikin pääsi juoksemaan. Tytöt oli hienosti kuulolla, eikä kauempana olevat koirat tai ihmiset kiinnostaneet ollenkaan. Nautiskeltiin hienosta ilmasta ja hyvästä fiiliksestä. Kun oltiin oltu liikenteessä n. 1,5h ja jo matkalla kohti rantaa, ehdin juuri miettiä, kuinka kivaa on, että pienen järven jäällä oli samaan aikaan ainakin 5 koiraa, kolmessa eri porukassa, kaikki vapaana ja ulkoiluttajillaan hallinnassa. Kunnes Nadi päätti todistaa toisin....

Voi nolouden huipentuma! Oltiin jo matkalla takaisin rantaan, koirat alkoivat olla jo vähän väsähtäneitä. Huutelin niitä satunnaisesti luokse ja kumpikin pysyikin hienosti kuulolla. Isommista koirista koostunut kaksikko sai olla rauhassa, tytöt eivät niistä välittäneet. Pira ei välittänyt muistakaan, tai katseli välillä ja tuli luo pyydettäessä. Nadikin tuli, kunnes se huomasi heikkoutensa; mäyräkoira! Korvat katosivat ja sinne meni. Mä olin ihan ällistynyt ja luulin, että tulee viimistään siinä kohtaa takaisin, kun me Piran kanssa vaihdetaankin suuntaa, mutta vielä mitä. Korvat takaviistoon ja flirttailemaan! Pari kertaa huusin, mutta kun koira ei mitenkään reagoinut, otin Piran hihnnaan ja lähdettiin hattukourassa nartun hakuun.... Onneksi sekä pikkumäyräkoira että omistajansa olivat oikein mukavia, eikä kenellekään jäänyt traumoja tilanteesta. Syy korvien katoamiseenkin selvisi, pikkuneidillä oli ensimmäinen juoksu lopuillaan. Omistaja luulikin Nadia urokseksi, kunnes totesin sen olevan vain vähän turhan nuoriin tyttöihin kallellaan, mieluusti pitkäselkäisiin ja matalaraajaisiin ;-) Lienee pieni kurinpalautus paikallaan, ei meinaan vetele tuollainen käytös vaikka mitä juoksuisia pentuja olisi lähistöllä. Että sillälailla meillä tänään.

Loppuun alkuviikolta vielä muutama kuva, ollut aivan upeat ulkoilusäät koko viikon!

Hei, kato mitä tuolla on!

Leikittäis nyt, jooooko??

Jee, se jahtaa mua!