Aloitettiin jäävillä niin, että kaikki tekivät yhtäaikaa omaa juttuaa. Tarkoituksena rikkoa rutiineja ja saada koira oikeasti kuuntelemaan. Kaikkia kolmea asentoa sekaisin järjestystä vaihdellen. Mehän ollaan tehty tätä suht paljon, mutta jostain syystä Pira alkoi jumittamaan. Teki ensin hyvin, sitten jumittui ensin maahanmeno, sitten istuminen ja viimeisenä seisominen. Pira myös tuijotteli mun peukaloa taas, kun oli naksu kädessä. Se siis jumittuu tuijottamaan mun sormea, että naksautanko vai en, ja unohtaa samalla tehdä muuta. Kehullakin saa häirittyä suoritusta, liian aikaisesta pomppaa helposti ylös tai muuten ei teekään sitä, mitä alotti. On se vaan vielä pieni :) Kokeiltiin niinkin, että hypin haara-perus hyppyjä (käsille liikettä) ja käskytin siitä seasta. Näissä kuunteli paremmin! Voi myös tehdä niin, että on itse selin koiraan ja apuohjaaja naksauttaa oikeasta tai niin, että on kokonaan pois näkyvistä. Erityisesti tuijottelevan koiran kanssa kannattaa olla todella tarkkana! Mä oon nyt jo välillä tietoisesti pitänyt kädet ( ja sen naksun) seläntakana, etten turhaan antais apua/sekoittais koiraa eikä toisaalta jumittuis peukalon kyttäämiseen. Yllätyksiä paljon ja kaavamaisuutta vähän, senkun aina muistais...
Seuraavaksi ruutua. Piralla oli tänään oikein tuijotusjumitus päivä, joten eihän se muuta meinannut kuin kyylätä kulmamerkkejä. Tätä vielä vahvisti se, ettei ruudussa ollut reunoja ollenkaan, pelkät kulmat. Tehtiin läheltä alustalla, mutta todettiin, että edelleen se paikan haku naksuttelemalla voisi olla kaikkein paras tapa tuollaiselle tuijottelijalle. Täytyy nyt oikeasti ottaa työnalle, ei se muuten ikinä edisty. Saatiin kyllä alustallakin ihan hyviä toistoja, mutta ajatus oli selvästi aina jossain kulmamerkissä. Erityisesti suosiossa on ohjaajasta päin oikea alakulma. Pira hakeutuu alustalle tuijottamaan kulmamerkkiä.... Joo, ei hyvä. Myös näyttöruutuja voi tehdä, mutta eiköhän me laiteta koko ajatus uusiksi. Tai siis yritetä ainakin ;)
Viimeiseksi vielä luoksetulot niin, että koirat istuivat rivissä ja sieltä kutsuttiin yksi kerrallaan luokse. Ensimmäisellä kierroksella Pira oli ensimmäinen kutsuttava, joten tämä hyvin. Toisella kierroksella Pira oli viimeinen. Kahdella ensimmäisellä naapurin kutsulla nousi seisomaan, muttei liikkunut. Palautin istumaan näissä ja huomautin sanallisesti hieman. Kolmannen kutsun istui, kävin antamassa namin tästä. Kutsuttaessa tuli vähän varovasti, mutta selvästi joutui taas ajattelemaan, hyvä hyvä! Tällaisia lisää vaan täytyisi tehdä!
Väliajat keskityttiin odottamiseen rauhassa. Erityistä tuskaa tuotti ryhmän toisen bortsun ruututreenit, jouduin kieltämään kunnolla. Muuten välillä jo hyviä pätkiä suht rentoa makoilua. Eiköhän se siitä :)
Treenien jälkeen käytiin vähän lenkillä uusissa maastoissa ihastelemassa valkovuokkoja Mouhijärven metsässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti