Uusi lelu

- Meinaan mulle ;-D
Oikeastikin hyödyllinen apuväline yksin treenaamiseen, mutta ennen kaikkea lelu, uusi viedokamera saapui torstaina ja eilen sitä pikkuisen testailin käytännössä ja tänään aamulla muokkausohjelmaa, mikä mukana tuli. Tässä siis ensimmäinen yritelmä, älkää välittäkö kimittävästä ohjaajasta :-D

Eilen käytiin myös metsäretkellä grillailemassa vähän makkaraa, mistä pari syksyistä (suttuista) kännykuvaa. Nappula on vähän karvaton...

Kyläilyä, kavereita ja vähän treeniäkin

Keskiviikkona oltiin Piran kanssa kaksistaan liikkeellä, ensin vähän treenailemassa ja leikkimässä ja sen jälkeen kerrostalossa kyläilemässä. Käytiin vaihteeksi uudella kentällä, minkä kahdella sivulla menee pyörätie ja näin ollen muita kulkijoita häiriöksi. Matkaa häiriöön saa hyvin säädeltyä liikkumalla kentällä ja nyt oltiinkin "pitkänsivun" pyörötien vastakkaisella reunalla, niin saatiin olla rauhassa. Piraa ei juurikaan uusi paikka haitannut, aluksi vähän ihmetteli valotolpasta tuulessa kuulunutta naksutusta, mutta unohti kun alettiin hommiin. Tehtiin taas perusasentotreeniä askelsiirtymillä, mikä sujuukin jo melko mukavasti. Lisäksi tietysti leikittiin paljon, tehtiin välillä vähän maahanmenoja naksutellen ja leikittiin lisää. Pira sai itse kantaa lelun autolle ja jaksoikin tosi pitkän matkan, mutta (tyhjän) pyörätien ylitys oli vielä liikaa ja lelu tipahti. Ensimmäiseksi kokeiluksi kuitenkin tosi pitkä matka, juostiin melkein kentän toisesta päästä asti kohti autoa :) Kentältä jatkettiin kaverille kylään, kun P oli sopivasti väsähtänyt ja mä pystyin keskittymään seurusteluun. Tosin Pira olikin sitten vähän liiankin hyvin väsytetty ja nukkui melkein koko vierailun ajan, mistä seurasi yökukkuja.... Mutta kerrostalovierailussa ei siis ongelmia, rappukäytävässä käveli itse ilman ihmettelyjä ja kiipesi vähän rappusiakin.

Näin ladataan akkuja yötä varten:

 Oma lammas tottakai mukana :)

Torstaina jostain kumman syystä olin hieman väsynyt, joten keskityttiin lisää kyläilyyn ja kavereihin. Käytiin ensin porukoilla Wilmaa moikkaamassa ja illalla saatiin vielä lenkkiseuraa piemeälle pellolle Dana-staffista. Wilma on alistunut kohtaloonsa ja todennut Piran tulleen jäädäkseen ja PIran mielestä Wilma on ihana. Niin ihana, että piti kokeilla purra hännästä ;) Rouva koiraa ei niin vaan pureskellakaan, vaan palautetta tuli. Pira jäykistyi ja murisi ihan tosissaan takaisin... Wilma komensi kovemmin ja pentu murisi takaisin, kunnes Wilma asetteli Piran nätisti etutassujen väliin ja sanoi oikein painokkaasti, ettei Rouvakoirien hännissä kannata roikkua. Pira ynähti, nousi ylös, ravisteli vähän itseään ja jatkoi matkaa, muttei sen vierailun aikana koittanut enää hännänvetoa Wilmalla. Voisin veikata, ettei jää ainoaksi kerraksi, kun Wilma joutuu alleviivaamaan asemaansa, onneksi se tekee sen aina toiselle sopivalla voimakkuudella eikä pärise turhista. Illalla pellolla Danan kanssa leikit sujuivat ja kaikilla oli hauskaa, tosin tässä kolmikossa taitaa käydä kohta niin, että pikku-P määrää tahdin ja isommat kiltisti tottelee. Nyt jo, jos joudun Nadille jostain huomauttamaan, on mulla salamana apukomentaja roikkumassa Nadin kyljessä..... Minkähänlainen murrosikä tuolle pennulle tuleekaan....?

Leikki on pennun työtä :)

Eilen oli viikonlopun jäljiltä palauttelupäivä, joka vietettiin osapuilleen näissä merkeissä:

Laadukasta kännykamera laatua jo vähän väsähtäneistä koirista, mutta pääpointti tullee selväksi :)

Tänään jatkettiinkin taas harjoituksia, kun oli minun koulutusvuoroni perustokolaisille. Kentälle mentiin jo ajoissa ajatuksena touhuilla hetki pennun kanssa ensin. Treenikaveri olikin jo paikalla, joten pikku-P pääsi tekemään vähän perusasentoharjoituksia ja askelsiirtymiä pienessä häiriössä. Tosin häiriö ei haittaa yhtään, kun on leikkelettä taskussa. Wubba-leikkiä vielä päälle ja pentunen oli onnellinen :) Ennen ryhmäläisten saapumista pistettiin pystyyn vielä pienet painit ja päästettiin omat koirat irrottelemaan kentän toiseen päähän. Paimenlaumalla oli oikein hauskaa, eikä Piraa juuri haitannut olla pienin kahden aussie uroksen ja yhden Nadin laumassa. Itse asiassa isot koirat on ainoita, kenen kanssa tuo saa vapaasti seurustella, pienille kun pitää alkaa isottelemaan.... Ryhmäläisten saapuessa paikalle sai Pira jäädä vielä ottamaan vastaan rapsutuksia ja tekemään vähän kontakti harjoituksia vieraiden ihmisten ja koirien aikana. Hyvin malttoi (se leikkele...) ja teki pari oikein superhienoa perusasentoa, vaikka namia olisi saanut pelkästä kontaktistakin! Ryhmäläisten lähdettyä tytöt saivat vielä hetken juoksennella kaksistaan, kun sammuttelin valot ja laitoin ovet lukkoon. Alkaa muuten olla jo todella pimeää, kahdeksalta ei olisi kentällä nähnyt enää mitään ilman valoja...

11 viikkoa Piraa

Paino 5,7 kg, egoa ainakin neljäkertaa sen verran ;)

Toko-turistina II, mökkeilyä, Penu-karhua ja metsäretkeä - niistä on hyvä viikonloppu tehty!

Melkoista menoa ollut siis loppuviikkokin!

Lauantai alkoi tokoilujen merkeissä, tosin tällä kertaa allekirjoittanut istui sihteerikopissa ja koirat vietti tokoturistien elämää lähinnä autossa. J kävi kyllä moikkaamassa ja koirat käyttämässä välillä, mutta pääsääntöisesti koirat lepäilivät häkeissään. Mä tykkään sihteerin hommista, kun pääsee aitiopaikalta kuulemaan tuomarin kommentit ja tulee tosiaan keskityttyä kokeen seuraamiseen, mutta että oli eilen kylmän kostea keli! Onneksi mukana oli istuinalusta ja kaulahuivi, mutta lippiksen sijaan olisi kyllä saanut olla pipo päässä ja hanskat kädessä. Kokeen jälkeen meni tovi sulatellessa, minkä jälkeen oli koirien vuoro. Tytöt saivat ensin purkaa isoimmat energiat toisiinsa, minkä jälkeen Pira teki pienet "treenit". Leikittiin wubba-leikkiä, mistä P on päivä päivältä enemmän innoissaan ja tuo jo hienosti lelun takaisin, vaikkei näkisikään toista lelua. Vähän perusasentoja askelsirtymillä, Pira käyttää kyllä hyvin takaosaansa ja hahmottaa kroppansa todella hienosti! Selvästi myös tietää oikean kohdan jo melko hyvin käsiavulla sekä pitää kontaktia, vaikka suoristun hetkeksi ihan pystyyn :) Pari maahanmenoa ja istuminen pienellä odotuksella, mistä palkaksi päiväruoka.

Kokeesta jatkettiin käymään kaverin mökillä vajaan tunnin ajomatkan päässä. Tytöt sai rallata mielin määrin ensin pihalla parituntia, pari kaveria jo kysyi meinaanko olla koko illan ulkona. Myöhemmin sanoivat Piraa niin ihanan kiltiksi ja kivaksi pennuksi ;D Rakkailla ei_niin_koiraihmiskavereillani ei meinannut ensin oikein löytyä yhteyttä näiden juttujen välille, mutta eiköhän se totuus vielä valkene.... (koira)Tytöt siis keräsivät niin rapsutuksia, herkkuja kuin kehujakin oikein urakalla, on ne vaan niin mainioita ja helppoja kavereita ottaa mukaan mihin tahansa. Yötä myöten ajeltiin vielä kotiin, kun ei ollut matkassa eväitä pennulle eikä oikein muutakaan varustusta ja sunnuntaikin oli ohjelmaa täynnä. Kotimatka olikin mielenkiintoinen; ensimmäisen reilut 10 km:n aikana näin ainakin 20 peuraa neljässä eri erässä ja oli kuitenkin pilkkopimeää, joten nämä olivat vain auton valoihin osuneet. Hissuttelin alle 40 km/h aina isolle tielle asti ja säästyin kuin säästyinkin osumilta, mutta tuskin oli kaukana. Kuinkhan paljon peuroja pelloilla ja tien varrella todellisuudessa olikaan, en halua edes tietää!

Sunnuntaina piti nukkua pitkään, mutta kukas se heräsikään n. klo 6.45..... Aamupäivä otettiin kuitenkin rauhassa, kuukausi keskimäärin 6 h yöunilla alkaa vaatia veronsa ja välillä pitää ottaa jatkounet. Aamupäivällä lähdettiin kuitenkin taas liikenteeseen, yllättäen koiramaisissa merkeissä :) Meidän kerhon kentältä kun löytyi tämmöinen:

Konekarhu Penu saapui testauttamaan halukkaiden koirien reaktioita karhun kohtaamistilanteessa. Testi oli oikein mielenkiintoista seurattavaa, osa koirista toimi "oikein" pyrkien pysymään karhun takana ja pitämään sen haukkamalla paikallaan, osa ei suostunut lähellekään ja osan mielestä paras ratkaisi oli kääntää karhulle selkä ja toivoa, että jos sitä ei katso, sitä ei ole olemassakaan. Pira pääsi taas seurustelemaan ihmisten kanssa ja löysi oikein mieluisan painikaverinkin 16 vkoa vanhasta bouvierin pennusta. Pira ehti olla myös söpö:

 Välillä ehdin jo epäillä, että mulle on sittenkin myyty se karjalankarhukoira, kun Pira kiipesi yhden metsämiehen syliin, tuijotti keskittyneesti kentälle päin ja selvästi otti ilmavainua jostakin. Tiedä sitten tuliko nenään oikeasti karhun vai lähempänä olleen grillin hajut.

Illalla lähdettiin vielä katsastamaan tälle syksylle tämä ennen hirvestyksen alkua tällä alueella:

J:n sukulaisen omistaman metsäläntin aivan ihastuttava grillikota, jossa aikaa saisi kulumaan vaikka kuinka. Tänään kuitekin vain pikaisesti käppäiltiin hieman lähiympäristössä ja nautiskeltiin syksystä, pimeä kun teki jo tuloaan. Nadista ei alkavan hämärän takia saanut yhtään julkaisukelpoista kuvaa, mutta tässä yksi, mistä toivottavasti näkyy, kuinka Nappula "kärsii" roolistaan puruleluna:

Pikku-P söpöili vielä muutman onnistuneen otoksen verran, ensin tosin todellinen paskapää:

 Ja ne söpöilyt:

Logistiset ongelmat väliaikaisesti (?) ratkaistu!

Juu, Pirallahan oli lainassa ihan pikkupentuna sellainen kissankuljetuskoppa, missä neiti tyytyväisenä matkustikin ensimmäiset kaksi viikkoa. Kerran kokeilin Nadin isoon boksiin laittamista, kun oltiin kaksin liikenteessä, mutta pikku-P oli sitä mieltä, että liian iso ja muutenkin tyhmä. Loppuviikosta oli kuitenkin todettava, että alkaa mennä enemmin eläinrääkkäyksen puolelle pentua enää kissankoppaan sulloa, kun neiti ei enää mahtunut siellä seisomaankaan. Tyytyväisenä kuitenkin siis matkusti kaiken aikaa ja mielellään koppaan ahtautui myös muualla kuin autossa.

Koska järkevään hintaan heti mukaan saatavaa häkkiä ei ensimmäisellä kierroksella löytynyt, tein elämäni ensimmäisen Huuto.net ostoksen. Mielestäni lopputulos (myös rahapussin mielestä) oli varsin onnistunut:

Väliaikainen ratkaisu siksi, että Volvo tuskin (toivottavasti) säilyy menopelinä enää kovin montaa kuukautta tai ainakaan vuotta ja tämä yhdistelmä tuskin tulee minkään muun auton perään tällaisenaan mahtumaan. Nadin boksi on niin iso, ettei takapenkki tässä maantielaivassakaan ole kunnolla paikallaan, joten vaikea uskoa yhdenkään 10 vuotta uudemman pystyvän edes lähelle samaa.... Täytynee aikanaan mennä autokaupoille ja aloittaa operaatio häkkien sovittelulla ;-)

Uusinta punnitusta ja yleistä hulinaa

Onpahan ollut vauhdikas alkuviikko! Pikainen yhteenveto luvassa.

Maanantaina käytiin taas koulun kentällä leikkimässä ja vähän tekemässä perusasentoja ja kontaktia. Piraa alkuun inhottanut vesisade alkaa menettää merkitystään ja pienessä tihkussa touhuaminen onnistuu jo normaalisti. Perusasennoissa tulee melkopienellä avulla oikeaan kohtaan ja selkeästi alkaa hahmottaa ideaa paremmin ja paremmin. Kontakti on edelleen hyvä ja leikkiminen maisuu, joten hyvällä mallilla ollaan :) Pikkutreenin jälkeen käytiin ihmettelmässä "metsässä" eli koulun takana olevassa pururatojen halkomassa metsikössä, mikä on Pirasta ihana paikka. Kotona kun ei metsään ole asiaa ennen pakkasia hirvi(ö)kärpästen takia. Metässä treenaillaan jo olosuhteiden pakosta mukana kulkemista, suunta vaihtuu ahkerasti ettei törmätä varsinaisille väylille. Pira pysyykin hyvin mukana, Nadilla tuppaa kaaret olemaan sen verran pidempiä, että suunta vaihtuu jo tämänkin takia nopeasti. Tavoitteena on, että Pirakin oppii mahdollisimman pian lukemaan mun kropasta kulkusuunnan, tosin se on tainnut sen jo hoksata :D Mä en siis metsässä juuri koiria huutele, on niiden tehtävä pitää huoli matkassa ja oikeassa suunnassa pysymisestä. Näin koirat pysyvät sopivalla etäisyydellä ja luoksetulokäskyjä ei metsässä käytännössä tarvita kuin erittäin harvoin. Oma-aloitteisista luoksetuloista ja mun sijainnin tarkistamisesta palkkailen varsinkin pentuna ja nuorena, muta Nadiakin edelleen satunnaisesti.

Tiistaina oi hihnalenkkeilypäivä. Jälleen otettiin äiti ja Wilma mukaan, menee helpommin kahdella ihmisellä. Pikku-P on tosi reipas, sitä ei mikään sen kummemin haittaa, ihmisten luo pitäisi kyllä päästä. Hihnassa kulkeminen onnistuu ihan hyvin, kun on mukana esimerkkikoiria joita seurata. Tosin loppumatka meni kaikkein parhaiten, Pira mun sylissä ja isot äitillä. Alkaa muuten tuntua jo neidin kanniskelu...

Painosta puheenollen, punnitsin Piran eilen uudelleen, kun sunnuntain tulos ei oikein vakuuttanut. Melkoista kasvua olisikin tapahtunut kolmessa päivässä, kun eilen vaaka näytti lukemaa 5,5 kg. En tiedä, onko vika vaa'assa vai käyttäjässä, epäilen kyllä käyttäjää.... Tämä lienee kuitenkin lähempänä totuutta. Tytöt saivat myös axilur-kuurin, joten P on valmis rokotuksille reilun viikon kuluttua. Hui kun aika menee nopeasti!